pihajasmike
Philadelphus coronarius
バイカウツギ
Suloinen, mansikkainen tuoksu leijailee ilmoilla,
kun kävelee vanhoilla asuinalueilla.
Puuaitojen väleistä ryöpsyävät valkoiset kukat kuuluvat pihajasmikkeelle,
joka on ihastuttava ja perinteinen pensas- ja aidannekasvi.
Pihajasmikkeen tuoksua ei voi vastustaa.
Näistä mielikuvista johtuen olen itsekin
aikoinani istuttanut pihajasmikkeen tänne Vaahteramäelle.
Pihajasmike on kuitenkin niitä harvoja kasveja,
jotka eivät jostain syystä ole oikein viihtyneet meillä.
En tiedä kulkeeko kohdassa jokin vesisuoni tai puun juuristo,
koska samasta linjasta kuoli aikoinaan myös luumupuu.
Olen uusinut alapihan aidanteen pihajasmikkeen jo muutaman kerran
ja nyt se näyttää vihdoin alkaneen viihtymään jollain lailla.
Uhkasin jo mielessäni,
että annan sivuilla olevan idänvirpiangervon levitä jasmikkeen päälle,
kun ei kerta halua kasvaa.
Uhkailu ilmeisesti auttoi, sillä pihajasmike kukkii kauniimmin kuin koskaan.
Se olisi kyllä siistimisen tarpeessa,
sillä keväällä ei kaikki kuolleet oksat olleet nähtävissä.
Ehkä näistä kasvuvaikeuksista johtuen,
olen ihan erityisen onnnellinen tästä kauniista ja suloisesta kukkaryöpsäyksestä,
mikä ala-aidannetta tällä hetkellä koristaa.
Pihajasmike kukkii juuri niin kuin sen suunnittelinkin.
Aidanteessa kasvaa
idänvirpiangervoa, juhannusruusua, torniolaaksonruusua, koivuangervoa
ja isabellansyreeniä tämän pihajasmikkeen lisäksi.
Kaikki muut aidanteen pensaat ovat jo kukkineet
ja juuri oikealla hetkellä pihajasmike aloitti runsaan kukintansa.
Aidanteen edessä kasvaa vielä ´Little Lime` hortensiaa,
joten jasmikkeen jälkeenkin kukintaa on luvassa.
Olen juuri lukemassa kirjaa:
Kysykää Essiltä!
Elisabeth Kochin puutarhat
Maria Karisto, Taina Koivunen, Antti Karisto
Maahenki
Kirja kertoo Elisabeth Kochista ja
hänen elämäntyöstään pihasuunnittelijana ja puutarhavaikuttajana.
Elisabeth sanoi, että "Jasmiinia" (jasmikkeita) pitää aina olla kaikissa kotipuutarhoissa. "
Jasmiketta löytyikin melkein jokaisesta hänen pihasuunnitelmastaan.
Pihajasmiketta on kasvanut suomalaisissa puutarhoissa jo 1700-luvulta lähtien.
Eli se on perinnekasvi, jota kannattaa vaalia.
Pihajasmike kasvaa 2,5 - 3 metriä korkeaksi ja noin 1,5-2 metriä leveäksi.
Sen "pikkusisko" pikkujasmike jää 1,5 metriin ja
on sopivampi pienempään puutarhaan.
Vaahteramäelläkin pikkujasmike kasvaa rinteessä,
jossa pihajasmike olisi liian suuri.
Pihajasmike viihtyy aurinkoisilla ja puolivarjoisilla kasvupaikoilla,
jossa maa on tuoretta ja ravinteikasta.
Se pärjäilee III-kasvuvyöhykkeellä saakka
ja jopa IV, jos kasvupaikka on suojainen.
Valkoiset kukat avautuvat kesäkuun lopulla
tai heinäkuun alussa kasvupaikasta riippuen.
Meillä pihajasmike kukkii paraikaa kauniisti.
Pihajasmiketta kannattaa leikata harventaen vanhimpia oksia keväällä,
lehdettömään aikaan.
Se kukkii toisen vuoden versoilla,
joten alasleikkaus keväällä aiheuttaa kukinnan väliin jäämisen siltä kesältä.
Pihajasmikkeen tuoksua ja aurinkoa uuteen viikkoon!
♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
facebookissa, instagramissa, Pinterestissä, liittymällä lukijaksi,
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
Jasmikkeen kukinta ja ihana tuoksu ovat kyllä hyvä syy hankkia se puutarhaan.
VastaaPoistaKyllä! Ja tuo kukinta-aikakin on niin loistava.
PoistaKiitos tästä esittelystä! Muistin tämän myötä, että pitää istuttaa vielä ainakin yksi jasmike puutarhan itäreunalle isabellansyreeni Holgerin lähelle :).
VastaaPoistaSe onkin loistava paikka jasmikkeelle. Kukkivat niin sopivasti melkein peräkkäin.
PoistaMeilläkään ei jasmikkeet viihdy, yksi kitukasvuinen on joka risuuntuu joka vuosi rumaksi, hävittäisin ellei olisi kukinta joka tuoksuu metrien päähän. Olen joskus nähnyt puumaiseksi kasvavia jasmikkeita, osaatko sanoa mikä olisi sellaista lajiketta.
VastaaPoistaJännä, miten se ei ilmeisesti tykkää kaikista kasvupaikoista.
PoistaLuulen, että meillä on maassa joku ongelma juuri tuossa kohtaa. Monet syvällä maassakin kulkevat vesisuonet tai puunjuuret tai kivet voivat vaikuttaa myös kasvien viihtymiseen.
Itse en ole törmännyt puumaiseksi kasvaviin jasmikkeisiin. Sellainen olisikin ihana. Tietääkö joku muu lukija enemmän aiheesta? Piiskataimesta tai ihan astiataimestahan sellaisen voisi yrittää kasvattaa leikaten säännöllisesti.
Appivanhempien pihalla kasvoi puumainen, oli vanha talo joten en tiedä kauanko oli kasvanut. Ehkä sitä vain oli onnistuttu leikkaamaan oikein. Täytyykin tarkkailla olisiko myymälöiden taimissa sopivaa josta saisi kasvatettua rungon, toinen jasmike mahtuisi pihaan oikein hyvin.
PoistaOlisipa mielenkiintoista tietää, miten tuo appivanhempiesi pihalla kasvava rungollinen jasmike on kasvatettu.
PoistaKerro, jos löydät jostain puutarhamyymälästä sellaisen valmiina.
Itse muuten leikkelin viime kesänä villintynyttä laikkukirjokanukkaani. Keskeltä paljastuikin juuri tuollainen puumaiseksi kasvanut verso, joka oli yrittänyt saada aurinkoa muiden oksien seasta. Kun harvensin ympäriltä muita vesoja, tämä kaunotar tuli esiin. Tosin taustalle jäi vielä muita versoja. Mutta siitäkin olisi tullut hieno puu, jos ympärillä ei olisi ollut mitään.
Kauniita kuvia! Pihajasmike on myös minun suosikki, meillä tänäkesänä vähäisempi kukinta, eikä uusista versoista päätellen ensikesänä jälleen runsaampi.
VastaaPoistaKiitos! <3
PoistaToivotaan, että ensi vuonna kukinta olisi mahtavan runsas. Melkein joka kasvilla on aina välillä välivuosia, jolloin käyttävät energiansa ilmeisesti johonkin muuhun kuin kukkimiseen. Meillä isabellansyreenit ja muut jalosyreenit olivat tänä vuonna erityisen vaisuja. Kun taas pihasyreenit kukkivat loistavasti. Ehkä ensi vuonna on toisinpäin.
Nyt nyt selvisi, että mikä tuoksuu meidän kodin vastapuolen bussipysäkillä. Niin ihanan makea tuoksu, mutta ei liian makea ja kauniisti kukkii täälläkin tuo pihajasmike.
VastaaPoistaKaunista tiistaita sinulle Riina <3
Oi, ihana, jos bussipysäkin vieressä kasvaa tuoksuva jasmike. Siinä bussin odottaminenkaan ei tunnu niin tylsältä.
PoistaKaunista päivää myös sinulle Outi! <3