Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarhahistoria. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarhahistoria. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 19. tammikuuta 2022

Torniossa pionit vielä kukkivat

 Kirjavinkki

Kirja saatu: Aurinko Kustannus


Tuleeko kenelläkään muulla tähän aikaan vuodesta sellainen fiilis, 
että olisi niin ihana päästä puutarhamatkalle?
Minulle ainakin tulee. 
Vihreän kaipuu on todella suuri ja tuntuu, 
että on iäisyys,
 kun on päässyt kiertelemään omassa tai muiden vihreissä puutarhoissa
tai nähnyt pionin kukkivan.
Matkailutilanne on taas aika vaikea 
eikä kovin moni uskalla vielä suunnitella lähtöä vihreämmille kaukomaille.
 Onneksi unelmointi ja suunnittelu on mahdollista.
Ja kauniiden kuvien avulla voi edes hieman lievittää puutarhaikävää.

Loistava kirjavinkki nojatuolimatkailuun on 

TORNIOSSA PIONIT VIELÄ KUKKIVAT
Puutarhoja ja teetä Suomessa -teos,
jonka on kirjoittanut Teija Alanko.
Teija on biologi, puutarhahistoroitsija ja tietokirjailija,
joka on juuri oikea henkilö kirjoittamaan tästä aiheesta kirjan
meidän kaikkien iloksi.


Teija Alanko matkusti kirjaa varten julkisilla liikennevälineillä läpi Suomen
ja esittelee lukijalle neljäkymmentä yleisölle avointa puutarhaa Suomessa.



Kirja on hyvä pohja kartuttaa tietoaan suomalaisesta puutarhahistoriasta, 
suunnitella tulevan kesän puutarhamatkoja ja 
saada inspiraatiota omaan puutarhaan jo kirjan sivujen välityksellä 
(saati sitten vierailemalla kyseisissä kohteissa).

Nyt onkin hyvä aika suosia lähimatkailua ja 
samalla tehdä itselleen tutuksi meidän omia puutarhahelmiä. 
Välillä itse ainakin haluaisi mennä merta edemmäs kalaan ja 
haaveilee Monetin tai muista kuuluisista puutarhoista
 tai vaikka japanilaisen puutarhan upeuksista. 
Samalla moni lähellä oleva aarre jää näkemättä ja kokematta.



Täytyy häpeäkseni todeta, että olen käynyt vain seitsemässä kirjassa esitellyssä puutarhassa.
No, toisaalta voihan asian kääntää niinkin, 
että mahtavaa, kuinka paljon minulla on vielä paikkoja joihin haluan tutustua.
Pakkasen paikkuessa nurkissa, aion istua rauhassa nojatuolissani 
ja nauttia teestä sekä haaveilla tulevista puutarhamatkoista.
Ja näin talvella voisi vierailla ainakin Talvipuutarhassa.
Kirjassa kerrotun historian myötä saa varmasti enemmän irti 
näistä puutarhamatkoista. 
Kirja on A5:n kokoinen, joten se on helppo ottaa mukaan reissuille.
Paikan päällä voi halutessaan vielä tarkistaa faktoja ja vinkkejä.



Lämmin suositus siis täältä tälle upealle kirjalle, 
lähimatkailulle ja suomalaisille puutarhakohteille!



  ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

perjantai 24. heinäkuuta 2020

Kesäretkellä osa 2

Fagervikin ruukki, Inkoo


Kesäretkemme jatkui vielä iltakahveille Fagervikin ruukin kahvilaan
ja iltakävelylle ruukin todella kauniille alueelle.

En ollut oikeastaan tiennyt edes koko Fagervikin olemassa olosta aiemmin.
Huone Ett Rumin Johanna vinkkasi siitä ja sen ihanasta kahvilasta,
joten päätimme poiketa.
En oikeastaan odottanut mitään sen ihmeellisempää,
mutta päästyämme perille koko alue hurmasi minut täysin.

Kurkistin tätä kirjoittaessani vielä wikipedian tietoihin
ja siellä kerrottiin seuraavaa:
Fagervik on kylä Inkoossa.
Fagervikissa toimi 1646–1902 Suomen vanhimpiin kuulunut rautaruukki, jonka historiallinen alue on säilynyt nykypäiviin asti. Fagervikissa on myös kyläkirkko ja sen ympärillä matalia puisia työväenasuntoja. Fagervikin kartano valmistui 1773, ja sen suunnitteli arkkitehti C. F. Schröder. Kartanon pohjoispuolella on laaja, englantilaistyyppinen maisemapuisto ja kartanon eteläpuolella puisto on hoidetumpi, lähinnä barokkityylinen muotopuutarha.
Fagervikin–Snappertunanjoen alue on maisemallisesti vaihtelevaa ja pienipiirteistä. Murroslaaksojen pohjilla virtaavat joet ja ravinteikkaat järvet luhtineen ja ympäryssoineen ovat alueen arvokkainta luontoa. Alue on yksi Suomen kansallismaisemista.
~Suora lainaus Wikipediasta~


Koko paikka huokui historiaa
ja kauneutta.
Alue oli samalla hyvin hoidettu, mutta myös luonnollinen.
Se rauhoitti mieltä. 


Fagervikin museon vieressä sijaitsi kahvila,
jonka herkut olivat paikan päällä leivotut.
Siellä joimme iltakahvit ja teet,
itseleivottujen sämpylöiden kera.



Ruukin alueella voi käydä vapaasti kävelemässä,
mutta kannattaa huomioida, että kartano on yksityisomistuksessa
ja toimii yksityiskotina. Kartanon alue on aidattu, eikä sinne pääse.
Myös ruukin alueella olevat mökit ja niiden puutarhat ovat yksityisiä kesäasuntoja.



Näkymät olivat huikeita.



 ukonkello
Campanula latifolia 'Alba'

 Ruukin alueen kirkko on vuodelta 1737.




Kaikki rakennukset olivat yhtäaikaa yksinkertaisen kauniita,
mutta samalla yksityiskohtia löytyi paljon. 



 päivänlilja
Hemerocallis

 Perennapenkit olivat myös historiallisesti arvokkaita.
Ne oli täynnä perinneperennoja.

 ukonkello
Campanula latifolia

 ritarinkannus
Delphinium



Ja ihastuttavia ruusuja oli toinen toistaan kauniimpia lajikkeita.
Itse iskin silmäni tietenkin näihin valkoisiin kaunottariin, 
joita oli pitkä rivi punamultaista seinustaa vasten.





 Fagervik cafe



Jos kiinnostuit enemmän Fagervikin historiasta,
voit lukea lisää täältä:


Suosittelen lämpimästi pistäytymään Fagervikissä,
ihan vain vaikka kävelyllä ja kahvilla.
Historian havina ja paikan kauneus lumoavat varmasti myös sinut. 

Edellisessä postauksessa kerroin retkipäivämme ensimmäisistä kohteista:


♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.



keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Suviranta

Kirjavinkki
Kirja saatu arvostelukappaleena


Olen ollut aina todella kiinnostunut historiasta,
ja puutarhaintoilun seurauksena myös puutarhahistoriasta.
Etenkin suomalaista puutarhakulttuuria olen tutkaillut monista kirjoista
ja ihmetellyt, kuinka edistyksellisiä Suomessa ollaan loppujen lopuksi oltu.
Toki köyhät olot ovat vaatineet enimmäkseen hyötykasveihin keskittymistä ja panostamista,
ihan ravinnontarpeen vuoksi.
Silti myös koristekasveja on aina arvostettu ja kasvatettu jopa pienimmissäkin torpissa.

Olinkin erittäin innoissani saadessani käsiini 
tämän kauniin kirjan,
joka kertoo  
Eero ja Saimi Järnefeltin ateljeekodista.
SUVIRANTA
on kertomus Järnefeltin perheen kolmen sukupolven elämästä 
ja työskentelystä ateljeekodissa,
sen rakentamisesta aina tähän päivään asti.
Kirjan mielenkiintoa tietenkin lisää se, 
että puutarha kuuluu olennaisena osana tähän kotiin.

Suviranta sijaitsee Tuusulanjärven rannalla,
johon muodostui upea taitelijayhteisö 120 vuotta sitten.
Se valmistui ensimmäisenä rakennettuna taiteilijakotina vuonna 1901.
Suviranta rakennettiin aivan järven rannalle ja puuttomalle tontille.
Vaikka puitteet ovat olleet hulppeat talolle,
Järnefeltit taisivat olla samojen haasteiden edessä, kuin moni nykypuutarhurikin.
Puutarhan luominen oli aloitettava aivan tyhjästä.
Suvirantaan kasvoi kuitenkin upea puisto puineen, kukkaistutuksineen ja puutarhoineen.

Luonnos taitelija Ero Jäärnefeltin asumus- ja atelieerista. 


Kirjan luvut ovat neljän eri kirjoittajan käsialaa.
Elämää ja taidetta Suvirannassa: Leena Lindqvist
Suvirannan rakentaminen: Iina Koskinen
Heikkilä-haaveet eli koti maalla: Julia Donner
Juhani Kolehmainen kertoo: Juhani Kolehmainen



Puutarhan ystäville kirjasta löytyy paljon mielenkiintoista tutkittavaa.
Puutarhaan liittyvät ajatukset ja kasvien kirjo antaa ajattelemisen aihetta
ja inspiroi jopa nykypuutarhuriakin. 

Kirjassa on myös historiallisia tarinoita ja kuvia Tuusulanjärven rannan taiteiljijayhteisöstä.
Myös kuvissa vilahtelee paljon kasveja. 
Minusta mielenkiintoisin kuva on otos Eero Järnefeltin vierailusta Ainolassa.
Aino ja Jean Sibelius istuvat samassa pöydässä herra Järnefeltin kanssa.
Herroilla on asiallisesti puvut päällä ja kengätkin jalassa.
Keskellä herroja istuu Aino Sibelius taustalla ikkunalauta täynnä kukkia.
Taiteilijayhteisö inspiroi varmasti toisiaan 
ja myös puutarhaideat ja taimet vaihtuivat takuulla talosta taloon.



Myös maaluksista näkee, että kasvit olivat tärkeässä roolissa kodissa ja elämässä.

Tuollaisen ikkunan edessä oli varmasti upea maalata,
mutta olisihan se ihan kiva taimikasvatukseenkin. 


Suviranta on Tuusulanjärven taiteilijakodeista ainoa,
joka on säilynyt alkuperäisessä käytössään, yksityisenä kotina,
ja sen puutarha on ainutlaatuinen esimerkki vanhasta, 
edelleen elävästä kotipuutarhasta.
-Julia Donner-



Kirjan lopussa on mielenkiintoista tietoa,
puutarhahistoriasta kiinnostuneille.
Suvirannan kasvit ovat piirretty karttaan
ja kaikki kasvit ovat luetteloitu.
Kasvien kirjo ja määrä on mahtava.
Voisin lueskella noita pelkkiä listoja jo ikuisuuksia.

Suosittelen kirjaa jokaiselle
historiasta, arkkitehtuurista, maalaustaiteesta ja puutarhasta kiinnostuneille.
Eli oikeastaan ihan kaikille. 
Kirjaa voi mielestäni lueskella sieltä täältä 
ja ihailla kuvitusta.
Parhaimman kuvan Suvirannasta saa kuitenkin lukemalla kirjan kannesta kanteen.
Sen jälkeen, kirja voi olla myös "sohvapöytäkirjana",
siinä nimittäin riittää tutkailtavaa moneksi kerraksi.

 ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, YouTubessa, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Juhlapuu

Blogiyhteistyö: Viherrinki Oy

Viheralueiden Puut & pensaat, Ella Räty, Taimistoviljelijät ry ja Ihana Piha 2017

Kevät on juhlien aikaa.
Tällä viikolla juhlimme äitejä ja isoäitejä.
Muutaman viikon päästä on ylioppilasjuhlien ja valmistumisjuhlien aika.
Lisäksi kesäaikaan on paljon muitakin iloisia juhlia;
häitä, ristiäisiä, syntymäpäiviä, rippijuhlia...
Ja onhan tämä koko vuosi 2017 meidän kaikkien suomalaisten juhlavuosi.
Satavuotias, rakas kotimaamme on suuri juhlan aihe.

Yksi kaunis tapa muistaa juhlien sankareita
on istuttaa puu pysyväksi muistoksi ja onnitteluksi puutarhaan.

Minä olen kauan haaveillut upeasta rautatienomenapuusta.
Se on yksi kauneimmista puista, joita olen koskaan nähnyt.
Päätinkin istuttaa sellaisen juhlistamaan satavuotiasta Suomea puutarhaamme.
Rautatienomenapuu on kaunis, riippamallinen koristeomenapuu.
Sen omenoita voi myös hyödyntää talouskäytössä, mehuna ja soseena.
Keväisin sen punertavista nupuista kehittyvät upeat valkoiset kukat
ja myöhemmin syyskesällä keltaiset, punakylkiset omenat koristavat sen oksia.
Puun habitus kaunistaa puutarhaa kaikkina vuodenaikoina, myös lehdettömään aikaan.

Rautatienomenapuulla on pitkä historia.
Sen syntyi Hyvinkäällä VR:n keskuspuutarhalla 1800-1900 luvun vaihteessa.
Kylmien sotavuosien jälkeen silloinen Valtionrautateiden ylipuutarhuri Kalle Jokela 
alkoi käyttää tätä kestävää puuta suunnitelmissaan. 
Taimia istutettiin asemapuistoihin Torniota ja Tervolaa myöten.
Ylipuutarhuri Jokela toivoikin, että puusta tulisi rautatieläisyyden symboli.
Hän ehdotti sille nimeä "rautatien puu", joka muotoutui nimistötoimikunnan käsittelyssä rautatienomenapuuksi.
Puu valittiin Hyvinkään kaupungin nimikkokasviksi vuonna 1996.

Olen tehnyt puutarhaamme pari viikkoa sitten uuden istutusalueen,
suojaamaan puuvajamme edustan ja talomme välistä aluetta.
Istutusalue on jatkoa pihasaunan terassia suojaavalle istutukselle.
Alueen katseenvangitsijaksi tulee tämä ihana rautatienomenapuu.
Kaivoin puulle noin 60 cm syvä ja yhtä leveän, suorakaiteen mallisen kuopan.
Suorakaiteen mallisessa kuopassa puu juurtuu paremmin,
eivätkä juuret ala kiertämään ympyrää, kuten pyöreänmallisessa kuopassa.


Kuopan pohjalle lisäsin vielä kalkkia ja luonnonmukaista lannoitetta,
sekoittaen ne uuteen, ravinteikkaaseen Vihermultaan.

Kuopan pohjalle tulee laittaa multaa niin paljon, 
että puun istutussyvyys on melkein sama kuin astiataimenakin.
Taimen juuripaakun päälle saa tulla vain muutama sentti multaa.

Tärkeintä on, 
ettei puun aivot, eli juurenniska peity multaan.
Liian syvälle istutettu puun juuret alkavat helposti kiertyä, 
ja puu saattaa kuolla.

Tällä puulla on mahtava ja terve juuristo.
Juuristoa voi varovasti hieman aukaista, 
näin juuret lähtevät helpommin hakeutumaan ulospäin ja juurtuvat nopeammin.

Istutin puun juurelle myös kolme loistokärhöä.
Kärhöt toimivat maanpeitteenä ja yhden ohjaan kiipeilemään puussa.
Valitsin kärhöksi valkoisen ´First Love` loistokärhön,
joka kukkii heinä-elokuussa puolikerrotuin, kookkain valkoisin kukin, joiden halk. 10 -15 cm. 
Terälehtien reunat hieman

aaltoilevat ja heteet ovat voimakkaan keltaiset.

Myös kärhöt tarvitsevat syvän kasvualustan,
ne istutetaankin vielä syvemmälle kuin omenapuu.
Kärhön ruukkupaakun yläreunan on jäätävä 
vähintään 10 cm maanpinnan alapuolelle.

Kaikessa istuttamisessa kastelu on todella tärkeää.
Uppokastelin taimet etukäteen,
kaadoin kannullisen vettä kuoppaan ennen istutusta
ja kastelin lopuksi taimet vielä todella reilusti.



Taimien alustavan istutuskuoppaan asettelun jälkeen
asensin puun tukikepit maahan lekalla lyöden.
Myös rautakankea voi käyttää apuna.
Tukikepit voi asentaa myös ennen kasvin sijoittamista,
mutta tämän työjärjestyksen myötä sain valittua paremmin kärhöjen ja keppien paikat.
Kasveja oli tietenkin varottava hieman enemmän näin edeten.

Tukikepit ovat tärkeitä puun ensimmäisinä elinvuosina.
Kasvit tahtovat aina kääntyä kohti valoa ja etelää,
ja puun kasvaa helposti vinoon.
Tukikepit auttavat puun kaunista kasvua suoraan.

Puu sidotaan tervanarulla tukikeppeihin kahdesta kohtaa.
Ylempi naru sidotaan noin puoleen väliin ja alempi noin 1/3 kohtaan.
Ensimmäisellä narulla puun suoruus tarkistetaan ja toinen naru vain tukee puuta.
Sidos tehdään kahdeksikkoa pyörittäen,
ja jättäen puulle tarpeeksi tilaa kasvaa.


Lopuksi lisätään Vihermultaa,
niin että oikea kasvualustan taso saavutetaan.

Puun tyveä ei kannata tampata ja tiivistää jalalla,
koska puun juuristo voi vaurioitua siitä.
Multa tasoitetaan käsillä ja lapiota ja rautaharavaa apuna käyttäen.
Omenapuu hyötyy kohopenkistä, jossa vesi ei seiso.
Mutta alkukasteluja varten, puun kasvualustaan voi muodostaa pienen reunuksen,
 jotta kasteluvesi pysyy ja imeytyy puun juuristoon.
Omenapuu ei pidä seisovasta vedestä, joten on tärkeää, ettei istutusalue jää kuopalle.

Ja lopuksi taas kastellaan, reilusti ja pitkään.
On tärkeää, että kasteltaessa kasvualusta kastuu syvältä ja kunnolla.
Kastele siis harvemmin, mutta vähintään 10-20 litraa kerrallaan.
Näin juuristo hakeutuu syvälle maahan,
eikä kuivahda hellejaksojen aikanakaan.
Tässä vaiheessa voi myös halutessaan kattaa kasvualustan kuorikatteella.
Kuorikatteen paksuus tulisi olla noin 6 cm. 
Vähempi määrä ei oikein hyödytä, ja suurempi määrä voi tukahduttaa kasvin.

rautatienomenapuu
Malus ´Hyvingiensis`
Olisiko tässä hyvä lahjaidea äidille?
Istutuksen kera tietenkin. 

Jos kaipaat yksityiskohtaisia neuvoja omenapuun
istutukseen, kannattaa katsoa myös alla oleva video.


Täältä löydät lisää tietoa riippaomenapuista ja muita lajikevaihtoehtoja.

Yhteistyössä:

Viherrinki ketju on yksityisten, 
ammattitaitoisten ja palvelevien 
puutarhakauppojen muodostama markkinointirengas. 
Ketjun toimintaa hallinnoi Viherrinki osakeyhtiö. 
Viherrinki-myymälät ovat persoonallisia, 
oman paikkakuntansa erikoisolosuhteet hyvin tuntevia puutarha-alan erikoisliikkeitä.
Viherrinki ketjun myymälöitä löytyy ympäri Suomen.
Täältä löydät myymälän, joka palvelee lähinnä sinua.

Bloginäkyvyyttä vastaan saadut tuotteet
Kastelukannu : Plastex
Lapio ja talikko: Gardena
Postauksen kuvat:  Anna Hifumi ja minä
Istutusvideo:  Antti Loponen


♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.