rusovuohenkuusama
Diervilla sessilifolia ´Cool Splash`
Jaksatteko lähteä vähän pidemmälle Vaahteramäen kierrokselle?
Kävin eilen hieman haukkaamassa happea töiden välissä
ja nautin suunnattomasti kaikesta vihreydestä tällaisena synkkänä ja harmaana aikana.
Puutarhan selkäranka, tai voisi sanoa myös raamit, näkyy tähän vuoden aikaan parhaiten.
Kuvista ei tule kovin kirkkaita tälläisella ilmalla,
mutta puutarhablogin yksi tarkoitus on myös dokumentoida puutarhan kuulumisia.
Juuri tällaiseltahan ulkona nyt näyttää.
Japanilaistyylinen istutusnurkkaus näyttää ihan kivalta näin syksyisinkin.
Keikautin tuon vesiaiheena olleen kiven nurinpäin, ettei talvella vesi jäätyessään vahingossakaan halkaise sitä.
Luonnonkivi kestää kyllä ihmeitä, mutta näin sen ei ainakaan luulisi halkeavan.
Kasvimaan pilariomenapuut (Malus domestica ´Senator` ja ´Medoc` セイヨウリンゴ)
ja rusotuomipihlaja (Amelanchier lamarckii ´Härkätien Herkku`
ザイフリボク属 交配品種, ジューンベリーによく似る)
ovat suojassa pupujen hampailta.
Lehtikaali (Brassica oleracea ヤセイカンラン)
jaksaa tuottaa vieläkin satoa.
Myskimalvakin (Malva moschata ジャコウアオイ )
uskoo vielä tulevaan.
pikkutalvio (Vinca minor)
Ikivihreät kasvit tulevat oikeuksiinsa juuri lehdettömään ja lumettomaan aikaan.
Perennoissakin löytyy paljon ikivihreitä.
Jyrkässä rinteessä maanpeittoperennat ovat helppohoitoisia.
Pikkutalvio (Vinca minor) ja hopeahärkki (Cerastium tomentosum-ryhmä) pitävät rinteen kauniina, melkein rikkaruohottomana ja maan paikoillaan.
Saimme kesäkalusteet laitettua vasta viime viikonloppuna talvisäilöön.
Haaveilen näin talvisin rautapöydästä
tai muusta kivasta katseenvangitsijasta tähän terassille.
En ajatellut talvella istuskelevani tässä.
Mutta siihen olisi hauska tehdä jotain kynttilä ym. asetelmia.
Inhoan, jos talvella kaikki on autiota ja tyhjää, vaikka luntakin tulisi.
Pidemmän ajan haaveena meillä on saada tähän ehkä katoksellinen kesäkeittiö.
Myös peittokurjenpolvi (Geranium x cantabrigiense フウロソウ) ja
kangasajuruoho (Thymus serpyllum) jaksavat vihertää.
Eri sävyiset havut tuovat mukavaa ilmettä talvipuutarhaan.
Sormustinkukkakin yrittää kasvaa kivikossa.
Yllättävän paljon eri sävyjä löytyy tähänkin aikaan.
Metsässä sinivuokot (Hepatica nobilis ミスミソウ)
lupaavat jo kevättä.
Kallioimarre (Polypodium vulgare) on yksi lempikasveistani metsässä.
Tarhakurtturuusun (Rosa rugosa ´Louise Bugnet` ハマナス)
nuput ovat jähmettyneet paikoilleen ja yläoksissa on vielä lehtiä.
Tässä kuvassa näyttää,
että se olisi kauttaaltaan ihan vihreä. Mutta alaoksat ovat ihan paljaat.
Myös juhannusruusun (Rosa spinosissima ´Plena` ロサ スピノシッシマ)
oksien ylälehdet ovat kauniin räiskyvät.
Tykkään kovasti, kun tammeen (Quercus robur ヨーロッパナラ) jää lehdet talveksi.
Ne suojaavat etupihaa enemmän, kuin pelkät rungot.
Hibatuija ( Thujopsis dolabrata アスナロ) on hauska ja sen suomuiset oksat ovat kuin muovia.
Meillä Suomessa se kasvaa muutaman metrin korkeaksi ja pensasmaiseksi.
Japanista kotoisin oleva hibatuija kasvaa kuitenkin kotioloissaan jopa 40 metriä korkeaksi.
Pienet ja matalat havukasvit ovat yksi heikkouteni.
Tässä taustalla hibatuija ( Thujopsis dolabrata アスナロ).
Vasemmalla ylhäällä on pikkukanadanhemlokki (Tsuga canadensis ´Jeddeloh`),
josta tulee 0,5-1 m korkea ja yli metrin leveä.
Oikealla rohtokataja (Juniperus sabina ビャクシン サビナ), josta kasvaa noin metrin korkea että leveä.
Vasemmalla välissä kääpiöbalsamipihta (Abies balsamea nana バルサムモミ´ナナ`),
joka on vain 0,3-0,5 m korkea ja noin metrin leveä täysikasvuisena.
Etualalla pallotuija (Thuja occidentalis ´Danica` ベイスギ 米杉),
josta kasvaa pyöreä sekä puolimetriä korkea että puolimetriä leveä pallero.
Nämä kasvit täyttävät leveyssuunnassa kasvualustansa aikanaan.
Istutuksessa on myös lehtipensaita ja perennoja tuomassa väriä ja monimuotoisuutta.
Harrastankin paljon tällaisia monilajisia istutuksia,
ne näyttävät kiinnostavilta jokaisena vuoden aikana .
Matalista havuista yksi ehdoton suosikkini on pesäkuusi (Picea abies ´Nidiformis` オウシュウトウヒ)
Se on nuorena tiheä ja pallomainen, mutta muuttuu vanhetessaan litteästä koveraksi.
Keskelle muodostuu ikään kuin pesä.
Korkeutta sillä on täysikasvuisenakin vain 0,75 m, mutta leveyttä tulee 1,25 m.
Jaloangervot ( Astilbe ´Brautschleier` アスチルベ) ovat kauniin pitsimäiset ruskeinakin.
Taustalla pesäkuuset.
Alppiruusut (Rhododendron ツツジ) tuottavat ikivihreinä aina iloa.
Itsekseen tähän maanpeittäjäksi levinnyt hopeatäpläpeippi (Lamium maculatum)
oikein loistaa hämärässä.
Timanttituijat (Thuja occidentalis ´Smaragd` ベイスギ 米杉) tuovat ryhtiä moneen paikkaan.
Kesällä niitä ei välttämättä edes huomaa.
Timanttituijan alla yksi
vaaleajouluruusuistani (Helleborus niger ヘレボルス ニゲル)
on nuppuja täynnä.
Tämä ihana
vaaleajouluruusu (Helleborus niger ヘレボルス ニゲル)
on ilahduttanut kukinnallaan jo elokuun alusta saakka.
Uusia nuppuja tulee koko ajan lisää.
Saa nähdä, onko tämä ihanuus vielä jouluna kukassa.
Etualalla vasemmalla on viime jouluinen jouluruusu istutettuna.
Taustalla tummahelmililjojen (Muscari armeniacum ブドウムスカリ)
lehdet nousevat jo kevättä varten. Se ei ole vaarallista.
Ja kivikkokasvit ovat kauniita aina.
Ne eivät repsota eivätkä kaatuile, vaan pysyvät yhtä sievinä ja kompakteina vuoden ympäri.
Tämän istutusalueen perustin tänä kesänä kodinhoitohuoneen sisäänkäynnin viereen.
Siinä oli kitulias nurmikko, joka muuttui todella helppohoitoiseksi kivikkokasvitarhaksi.
Kodinhoitohuoneen ovi on aika paljon meillä arkikäytössä.
Siksi on mukava, että kulkiessaan näkee jotakin kaunista.
Tänään sataa vettä, tuulee ja on todella kurja ilma.
Ensimmäisen kerran tänä syksynä tuntuu todella synkältä ja syksyiseltä.
Pitkälle päästiin, nythän on jo marraskuun puoliväli.
Ja kohta ollaan joulussa.
Ehkä me selvitään tästä synkkyydestä.
Ja kannattaa kirjata ensi kesää varten ideoita synkkyyden "poistajakasveista".
Missä kaivattaisiin ikivihreää juuri tähän kurjaan aikaan?
Nyt on hyvä aika tarkastella puutarhansaansa sillä silmällä,
kun sen selkäranka on näkyvissä.
Voimia ja valoa viikkoonne!
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
