maanantai 14. kesäkuuta 2021

Pihasyreenin tuoksu


Pihasyreenin tuoksu

 pihasyreeni
Syringa vulgaris ´Alba`
ライラック

Ooh, mikä tuoksu ulkona leijaileekaan! 
Pihasyreenit kukkivat täyttä häkää ja niiden tuoksu on suorastaan huumaava.
En saa kyllikseni niistä.

Pihasyreenin tuoksu


Pihasyreeni on minulle erityinen kasvi myös siitä syystä, 
että se on yritykseni tunnus. 
Yritykseni nimihän on Pihasyreeni.
Halusin aikanaa yritykseni nimeksi kasvin nimen, 
jossa esiintyisi piha- tai puutarha-sana.
Pihajasmike taisi olla varattuna ja muutama muukin, joita ensiksi mietin.
Loppujen lopuksi pelkkä Pihasyreeni ei mennytkään läpi, 
sillä en voi omistaa yleisnimeä.
Siksi lisäsin nimeen myös Pihasuunnittelu ja puutarhanhoito -sanat.
Sittemmin puutarhahoito on pitänyt aikapulan vuoksi karsia palveluista pois, 
ja käytän painotetummin pelkkää Pihasyreenin nimeä,
 jos kysymyksessä ei ole viralliset asiakirjat tai muut sellaiset. 
Tämä vain taustana sille, 
että pihasyreeni on kasvina minulle aivan erityisessä asemassa. 
Pidänkin siitä aivan valtavasti ja vuosi vuodelta vain enemmän. 
Varsinkin valkoinen lajike on yksi ehdoton kasvilempparini kautta aikojen. 


Pihasyreenin tuoksu

Pihasyreenin tuoksu

 pihasyreeni
Syringa vulgaris 
ライラック

Myös tämä liila peruspihasyreeni on yksi harvoja liiloja kasveja, 
joista tykkään todella paljon. 


Pihasyreenin tuoksu


Pihasyreenin tuoksu

Kaupungilla tai asuinalueilla ajellessa katse kiinnittyy nyt erilaisiin syreenilajikkeisiin. 
Niitä on hauska bongailla. 
Ja tuntuuko teistä muista, että syreenit kukkivat tänä vuonna erityisen upeasti?


Iloa ja syreenintuoksua uuteen viikkoosi!



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.



perjantai 11. kesäkuuta 2021

Marjatanalppiruusu ´P.M.A. Tigerstedt`

 

marjatanalppiruusu
Rhododendron ´P.M.A. Tigerstedt`
 ツツジ

Tässä kohtaa vuotta ei ehdi jäädä suremaan kukintansa lopettavia kasveja, 
sillä katse kiinnittyy seuraaviin uusiin kukkijoihin. 
Syreenien, kielojen, pihlajien ym. kukkijoiden lisäksi,
alppiruusut ovat aukaisseet nuppunsa.
Alppiruusut eivät kuki yhtä upeasti joka vuosi.
 Ne ikään kuin hengähtävät välivuosina.
Tänä vuonna erityisen upeassa kukassa on 
marjatanalppiruusu ´P.M.A. Tigerstedt`
Sen valkoiset, upeat kukat loistavat kauas ja iltahämärässäkin.





Marjatanalppiruusu ´P.M.A. Tigerstedt` on nimetty 
kasvinjalostuksen professorin Peter Tigerstedtin mukaan. 
Ja se on suomalainen lajike, joka pärjää IV-kasvuvyöhykkeellä saakka.
Siitä tulee aika kookas pensas aikaa myöten, jopa 2,5 m korkea ja leveä.
    Alppiruusut ovat yleisesti aika hidaskasvuisia,
vaikka tästä lajikkeesta kyllä sanotaan, että se on nopeakasvuinen. 
Kasvunopeus riippuu varmasti paljon kasvupaikasta.
Omat kasvini olen istuttanut vuonna 2012 ja 
ne ovat nyt noin 150 cm korkeita,
mutta ne kasvavat aika kuivassa paikassa. 
Marjatanalppiruusut kun yleisesti pitävät tuoreesta tai kosteasta maasta.
Kasvualustan tulee olla myös hapan ja ravinteikas.
Marjatanalppiruusu ´P.M.A. Tigerstedt`  
on kasvutavaltaan harvaoksainen ja pystykasvuinen.


Olen ihastunut erityisen paljon alppiruusuihin ja atsaleoihin viime vuosina.
Tonttimme on aurinkoinen ja se vähän haittaa tätä ihastusta. 
Puiden katveessa ja varjoisimmalla paikoilla on puolestaan aika kuivaa, 
joten meidän tonttimme ei ole luonnostaan hyvä kasvupaikka alppiruusuille. 
Onneksi olen kuitenkin löytänyt muutamia paikkoja, joissa ne viihtyvät.


Joko teillä saadaan nauttia alppiruusujen kukinnasta?


Jos haluat lukea lisää postauksia alppiruusuista,
löydät niitä mm. näistä linkeistä:





Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.



keskiviikko 9. kesäkuuta 2021

Vuorikärhö

 Versoja Vaahteramaelta

vuorikärhö
Clematis montana ´Grandiflora`
クレマチス・モンタナ


Esittelen teille nyt yhden uuden kaunottaren, 
jonka olen hankkinut tänä keväänä.
Suloinen vuorikärhö kurottautuu pikkuisen jo köynnöstukeen etupihalla.
Vaikka pituutta ei ole kertynyt kuin nimeksi, suloisia kukkia puhkeaa päivittäin. 
Normaalisti tämän kaunottaren pitäisi kukkia vasta elokuussa,
mutta nämä ulkomailta tuodut taimet kukkivat ihan miten sattuu ensimmäisenä vuonna.
Kukinta kyllä asettuu uomiinsa seuraavana kesänä. 

Vuorikärhöjä löytyy paljon erilaisia lajikkeita, 
mutta tämä ´Grandiflora` on puhtaanvalkoinen, jossa on keltaiset heteet.
Vuorikärhön menestymisvyöhykkeistä on montaa erilaista informaatiota.
                Jotkut lähteet kertovat, että se menestyy vain Ia-vyöhykkeellä ja joissakin lähteissä puhutaan jopa vyöhykkeistä I-II (III). 
Eli saa nähdä tuleeko tästä vain yhden kesän kokeilu, vai monen kesän ilo. 
Kerron teille ensi vuonna miten kävi.



Versoja Vaahteramaelta

Vuorikärhön istutus- ja hoito-ohje


Vuorikärhö ´Grandiflora` pitää aurinkoisesta kasvupaikasta ja ravinteikkaasta 
sekä kalkitusta kasvualustasta.
Se kannattaa istuttaa noin 10-15 cm syvyyteen.
Vuorikärhö kukkii edellisen vuoden versoilla,
joten sitä leikataan vain tarvittaessa tai kukinnan jälkeen syksyllä. 
Eli se kuuluu kärhöjen leikkausryhmään 1.
Vuorikärhö on voimakaskasvuinen köynnös 
ja se kasvaa kolmessa vuodessa noin kolmimetriseksi.
Kärhöjen pituus on yleensä suoraan verrannollinen juuriston kokoon.
Alkuvuosina kärhöt eivät kasva niin kookkaiksi 
kuin niiden lopulliseksi kooksi ilmoitetaan.



Versoja Vaahteramaelta

Olisi kiva kuulla, kasvaako teillä vuorikärhöä 
ja jos kasvaa, millä vyöhykkeellä asutte.



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.


maanantai 7. kesäkuuta 2021

Sorahommia




Puutarhanhoitoon kuuluu paljon aika tylsiä hommia.
Olisi kiva istutella aina uutta, tehdä jotain sieviä asetelmia ja somistaa kesäkukilla.
Mutta näiden hommien lisäksi tai oikeastaan pääasiassa puutarhaharrastus on kitkemistä,
 nurmikon leikkausta, terassien pesua, lannoittamista ja kasvien hoitoa.

Meillä oli viikonloppuna aikamoiset urakat käynnissä.
Perjantaina puutarha oli vielä aivan räjähtänyt. 
Sora-alueet rehottivat, nurmikko oli karannut myös kulkureiteille, 
voikukkia puski joka paikasta, terassi oli täynnä linnunkakkaa ja siitepölyä ym. ym.
Lauantaina tartuttiin toimeen miehen kanssa. 
Minä trimmasin, kitkin ja leikkasin nurmikot.
Mies puolestaan otti Casen pienkuormaajan ja alkoi lanata ja kantata sillä sora-alueita. 
Myöhemmin keräsimme kantatut nurmitupot ja rikkakasvit vielä pois. 
Ja mies haravoi reunat sekä pesi kaikki terassit painepesurilla.

Etupihan yleisilme parani hetkessä.
Hommaa on vaikka kuinka paljon rinteessä, 
sillä alapihalle viettävä polku alkaa olla rikkakasvien vallassa 
ja rinteen kivikko on täynnä saniaisia ja rikkakasveja. 
Mutta yksi asia kerrallaan. 
Tosin, ympyrän sulkeutuessa sama toistetaan uudestaan.
Puutarhahan ei ole koskaan valmis,
vaan se elää ja kasvaa.
Suureksi kasvaneita kasveja leikataan ja jopa poistetaan,
luonto yritetään pitää aisoissa
ja olemassa olevia kasveja pitää hoitaa.
Mutta täytyy olla onnellinen, 
että tällä tontilla kyllä kaikki kasvaa
ja maa on luonnostaan rehevää. 
Se teettää töitä ja välillä saakin väsyttää ja kyllästyttääkin.
Lopputulos kuitenkin palkitsee, kun jaksaa ryhtyä hommiin.
Puutarhahommat ovat vähän sama kuin siivous sisällä.
Siivoaminen ei ole mielestäni yhtään kivaa,
mutta tykään kyllä lopputuloksesta. 

Uuden istutusalueen ja sora-alueen välissä on vielä siistittävää
ja viimeistelen istutusalueen vielä kuorikatteella.



Illalla piti vielä ottaa pari kuvaa toisesta suunnasta, 
kun oli niin tyytyväinen fiilis.


Väsyttääkö sinua joskus puutarhan ylläpitohommat
vai tykkäätkö niistä?


Aurinkoista uutta viikkoa!



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.


perjantai 4. kesäkuuta 2021

Ihanat tulppaanit

 


Tänä vuonna tulppaaniaika on kestänyt mahtavan pitkään.
En istuttanut kuin muutaman tulppaanin sipulin viime syksynä,
vaikka istutan yleensä satoja sipuleita. 
Edellisenä syksynä istutin nimittäin ihan ennätysmäärän kukkasipuleita
ja uskoin, että kyllä täällä kukkasipuliloistosta saa nauttia edelleen, 
vaikka uusia sipuleita ei laittaisikaan joka vuosi. 
Ja niin kävikin. 
Monet tulppaanit ovat jopa lisääntyneet.

 tulppaani 
Tulipa 
チューリップ

Pihasaunan keitaalla kirsikkapuu on kukintansa jo päättänyt,
mutta onneksi uusia kaunottaria nousee maasta. 
Tästä kohtaa sahasin viime kesänä repsahtaneen katajan
ja se kannatti. 
Nyt paikalla olleet perennat pääsevät enemmän oikeuksiinsa.
Jouduin tosin istuttamaan uuden tarha-alppikärhön tuohon ´harjateräs-tiipiiseen`, 
sillä viime vuoden istutus kuoli jo ennen talvea.
Välillä on vain unohdettava tappiot ja istutettava sitkeästi uutta.

Istutusalueella kasvaa muutama rypäs tulppaaneitakin.
Pieni valkoinen ryhmä on tuossa oikealla, 
mutta ryhmästä löytyy myös tummanpuhuvia tulppaaneita, 
joita ei näy nyt tässä. 


Tulipa 'Angelique'

Tulipa 'Angelique'


Kirjoitinkin jo instaan viime viikolla,
että on ollut erikoinen tulppaanikevät. 
Monet jo taantuneet ja hävinneet tulppaanit ovat nousseet kukkimaan tänä keväänä. 
'Angelique'-tulppaani on yksi näistä kuolleista heränneistä.
Tämä kerrottu herttaisuus on yleensä yhden tai korkeintaan kahden kevään huuma
ja sitten se melkein taantuu. 
Mutta kuinka ollakaan, 
tänä keväänä niitä on ilmestynyt vähän sieltä ja täältä.
Metsän laidassa kasvaa purppuratuomi ja
 sen alla on helmililjaa ja näitä 'Angelique'-tulppaaneja.
Istutus on kuin muistelo yhteen puutarhavaiheeseen. 
Silloin kaikkien värien piti olla herttaisia ja romanttisia. 
Sittemmin valkoinen on vallannut enemmän alaa. 
Mutta nyt tosiaan Angelique'-tulppaaneja on ilmestynyt 
oikein ryhmä tuohon purppuratuomen alle. 
Aika hauska ilmiö.
Tosin nämä taantuneet yksilöt myös kiusoittelevat värirajauksiani. 
Etupihan ympyrästä ovat nostaneet päänsä myös kirkkaan punaiset ja keltaiset tulppaanit,
 jotka olen istuttanut varmasti 15 vuotta sitten. 
Luonto vähät välittää minun valkoisesta harmoniasta. 
No, olen antanut kaikkien kukkien kukkia
ja ehkä itsekin vähän nauranut näille tiukoille väriharmonioilleni.
Myös voikukat ovat saattaneet hieman koetella kärsivällisyyttäni viime aikoina... 


Tulipa 'Angelique'

Kun tulppaanit ovat kukkineet siemenkota kannattaa napsauttaa vaikka sormin poikki,
ettei kasvi käytä energiaansa siementen kehittämiseen.
Muuten tulppaanien varret ja lehdet kannattaa jättää rauhassa kuihtumaan ja 
keräämään voimia taas uuteen kevääseen ja kukintaan. 


Millainen tulppaanikevät teillä on ollut?
Onko kukaan muu huomannut tätä 
taantuneiden tulppaaneiden ihmeellistä heräämistä?



Ja mä en voi käsittää, että taas kirjoitan,
mukavaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua!
Tuntuuko teistä, että päivät vaan kiitää...?




Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.



keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

Onni on oma omenapuu

 

Onni on oma omenapuu

 omenapuu
Malus
セイヨウリンゴ


Mummoni kertoi usein omasta isästään tarinoita,
jotka ovat jääneet syvästi mieleeni.
Mummon äiti kuoli nuorena, saatuaan kaksoset,
 siksi kuulin harvemmin tarinoita isomummostani.
Sen sijaan isovaarini tuli tutuksi tarinoiden myötä.
Isovaarini oli valtavan viisas ja lempeä mies, 
vaikka en tietenkään ehtinyt häntä ikinä tavata.
            Yksi elämänoppi, jonka olen oppinut isovaariltani,
 tosin mummoni kautta, liittyi omenapuihin. 
Isovaari rakensi perheelleen talon, 
mutta ennen talon rakentamista hän istutti omenapuut valmiiksi kasvamaan. 
Oli tärkeää saada omenapuut aloittamaan kasvunsa mahdollisimman nopeasti, 
jotta perhe saisi satoakin mahdollisimman aikaisin. 
Nykyään omenoita saa kyllä kaupastakin, 
eikä jouduta turvautumaan pelkästään omaan satoon. 
Silti tässä isovaarini toimintatavassa on jotain todella kaunista 
ja mieliinpainuvaa. 
Puutarhalla on tärkeä rooli kodin perustamisessa ja viihtyvyydessä.
Minä, isovaarini lapsenlapsenlapsi, 
en istuttanut omia omenapuitani ennen kuin aloimme rakentamaan taloamme. 
Enkä edes muuttokesänä. 
Mutta heti seuraavana kesänä omenapuut olivat ensimmäinen ostos
ja istutus puutarhaan. 


Onni on oma omenapuu

Onni on oma omenapuu

Onni on oma omenapuu


Nyt kun katselen omenakukkien valkoista pilveä,
muistelen mummoani, 
joka säästi monista syödyistä omenista siemenet 
ja kasvatti niistä villejä omanpuita. 
Ja ajattelen myös isovaariani
ja mietin olispa ollut ihana tuntea hänet. 
Meillä olisi ollut varmasti paljon yhteistä puhuttavaa. 

Onni on oma omenapuu


Onni on oma omenapuu

Omenapuissa näyttää olevan tänä vuonna erityisen paljon kukkia.
Toivotaan, että pölyttäjät jaksaisivat olla ahkerina
ja saisimme nauttia runsaasta sadosta loppukesällä. 




Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.



sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Valkoinen sinisarja

Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskula Oy:ltä 
 

valkoinen sinisarja 
Agapanthus
アガパンサス

On jännä, kuinka joku kasvi voi tuoda muistoja ja 
mielleyhtymiä samaan aikaan läheltä ja kaukaa. 
Sinisarja on vanha, perinteikäs suomalaisten pappiloiden ja kartanoiden kasvi, 
ja yhtä lailla se on tuttu Austaralian ja Uuden-Seelannin matkoilta. 
Sinisarja on Suomen oloissa monivuotinen kesäkukka,
sillä sen voi talvettaa. 
Talvetus onnistuu samaan tapaan kuin pelargonioiden talvettaminen. 
Itselläni on entuudestaan sininen sinisarja,
 jonka talvetan sen omassa ruukussaan autotallissa.
Ihanteelliset talvetusolosuhteet ovat valoisassa ja viileässä tilassa,
jossa on noin +5 - +10 astetta.
Meidän autotallissamme on reilusti yli kymmenen astetta,
mutta talvetus on onnistunut sielläkin hyvin
ikkunan ääressä. 






Sinisarjassa on mielestäni jotain tosi ylvästä ja yksinkertaisen kaunista. 
Siksi se kuuluu suosikkikasveihini. 
Halusin etuoven ruukkuihin jotakin simppelin tyylikästä ja 
sinisarja (erityisesti valkoinen) tuntui juuri oikealta kasvilta korkeisiin ruukkuihin. 
Keväiset orvokit ja krysanteemit saivat jo väistyä. 
Orvokit tosin istutin toisaalle, sillä ne olivat hyvässä kunnossa
 ja hyvällä hoidolla kukkivat koko kesän. 
Keväisen istutuksen näet täällä:


Sinisarjan hoito

Kasvukaudella sinisarja tarvitsee paljon aurinkoa 
ja ravinteita ja säännöllistä kastelua.
Lepokaudella kastellaan niukasti.
Sinisarja pitää ahtaasta ruukusta,
joten kannattaa valita vain hieman ostoruukkua suurempi ruukku. 
Liian väljässä ruukussa sinisarja ei jaksa kukkia, 
koska energia menee juurien kasvattamiseen.
Sinisarjaa on tarjolla myös tietenkin sinikukkaisena,
sekä leikkokukkana.




Mitä muistoja ja mielikuvia sinisarja sinussa herättää?


Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskula Oy:ltä




Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.