lauantai 25. toukokuuta 2019

Valkoiset tulppaanit


Olen vuosia lumoutounut valkoisista tulppaaneista.
Joskus kauan sitten näin kuvia tanskalaisen puutarhagurun 
Claus Dalbyn valkoisista tulppaaneista
ja olin myyty. 

Tulppaanien lajike tai malli on minulle oikeastaan sama,
kunhan väri on valkoinen.
En selosta enempää, vaan annan kuvien puhua.
Ehkä saatte niistä kiinni, miksi rakastankaan 
valkoisia tulppaaneja tai kukkia ylipäätänsä.



Valkoiset kukat ovat parhaimmillaan ilta-aurigossa. 












Tulppaanien aikaan muistivihko täyttyy merkinnöistä,
mihin kohtaan tarvitaankaan lisää tulppaaneja. 
Niitä ei nimittäin ole koskaan liikaa. 

Ja hauskaahan on, että tulppaanit voi kukakin istuttaa juuri lempisävyisinä.
Jos rakastat värien loistetta,
istuta värikimara.
Jos pastellit ovat juttusi, tee hempein tulppaani-istutus, 
mitä kuvitella voit.
Ja jos taas laillani rakastat harmoniaa, 
se on helpointa, istuta valkoisia tulppaaneja ja muita sipulikukkia
niin paljon kuin ikinä jaksat kuoppia kaivaa. 

Ihastuttavia ja kukkaisia päiviä juuri sinulle!



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

perjantai 24. toukokuuta 2019

Pilvikirsikka

 pilvikirsikka
Prunus pensylvanica
Pin Cherry
サクラ

Jatkan Vaahteramäen kirsikkapuiden esittelyä vielä yhdellä puulla.
Pilvikirsikka on yksi helpoimmista ja ihastuttavimmista koristekirsikoista. 
Se on pioneeripuu, 
joka kasvaa nopeasti ja on hyvä valinta esimerkiksi uuteen puutarhaan
 johon tarvitaan nopeasti näkösuojaa.


Pilvikirsikka on kapealatvuksinen puu,
joka menestyy Etelä-Lapissa saakka eli on todella talvenkestävä.
Sen suositus kasvuvyöhykkeet ovat I-VI.
Se on terve ja pitkäikäinen koristepuu.
Pilvikirsikan kuparinpunainen, kiiltävä ja poikkijuovainen runko on koristeellinen talvellakin. 

Valkoinen kukkapilvi verhoaa puun toukokuussa
ja syksyllä siihen saataa tulla muutamia pieniä luumarjoja.
Linnut yleensä syövät marjat,
eikä meidän pilvikirsikoissa yleensä ole ollutkaan kuin pari hassua marjaa. 
Syysväritys on erityisen upea,
varsinkin aukealla paikalla.  
Juurivesoja saattaa muodostua jonkin verran, 
mutta ne eivät ole ongelma, 
jos ympärillä on esim. nurmikkoa.

Pilvikirsikka viihtyy aurinkoisessa tai puolivarjoisessa kasvupaikassa
ja tuoreessa ja ravinteikkaassa maassa.
Savisessa ja ravinneköyhässä maassa kasvu on hitaampaa.





Olen kirjoitellut aiemminkin tästä ihastuttavasta puusta tänne blogiin.
Tässä postauksessa pääset ihastelemaan pilvikirsikan syysväritystä: 

Tässä kuvassa näkyy hyvin eri puiden kasvumuotoja.
Naapurin autotallia vasten on pilvikirsikka.
Keskellä tuijia vasten on marjatuomipihlaja ´Obelisk`,
joka on kasvutavaltaan pilarimainen.
Kuvan oikeassa laidassa on karperön kirsikka,
jonka olen esitellyt täällä. 

Edellisessä postauksessa esittelin Suklaakirsikan:

Muita kirsikka-postauksia:

(tämä kirsikka ei valitettavasti kestänyt 
"tappotalvea" muutamia vuosia sitten)


Olisi kiva kuulla,
mitä kirsikkapuita sinä suosittelisit?


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

torstai 23. toukokuuta 2019

Suklaakirsikka

  suklaakirsikka
Prunus cearasus ´Chokoladnaja`
スミミザクラ


Suklaakirsikkaa myydään yleisemmin pensaana,
mutta on sitä saatavilla myös vartettuna pienenä puunakin. 
Vaahteramäen suklaakirsikka on puu,
jonka kukinta on juuri nyt parhaimmillaan. 

Sekä pensaaan että puun punaruskeat marjat 
alkavat kypsyä jo elokuussa.
Hyvin kypsyneinä marjat ovat makeimmillaan ja maistuvat hieman mantelilta.
Suklaakirsikka on itsepölytteinen,
mutta hyötyy ristipölytyksestä.

Suklaakirsikka on monikäyttökasvi parhaimmillaan.
Keväinen kukkaloisto, syyskesän sato ja upea syysväritys 
tekevät kasvista aivan ihastuttavan vaihtoehdon niin hyötytarhaan, 
kuin paraatipihan katseenvangitsijaksikin. 

Morellityyppinen suklaakirsikka talvehtii vyöhykkeillä I-IV.
Suklaakirsikka viihtyy auringosta puolivarjoon
ja kasvualustan tulee olla hyvää puutarhamultaa.
Suklaakirsikkaa kannattaa lannoittaa keväisin typpipitoisella kevätlannoitteella
ja syyskesällä vuorostaan syyslannoitteella.
Marja- ja hedelmäkasvien syyslannoitus on tärkeää,
sillä se parantaa talvehtimista ja seuraavan kesän satoa. 
Talvisin suklaakirsikka kannattaa suojata jyrsijöiltä.







Vaahteramäen suklaakirsikka kasvaa keittiöpuutarhan ja kasvihuoneen välissä.
Se luokin eräänlaisen pienen seinämän keittiötarhan huonemaiseen tilaan.

Edellisestä postauksesta löytyy ihastuttava hapankirsikka,
jonka kukinta oli parhaimmillaan viime viikonloppuna:
Vaahteramäen hanami
Ja täältä löytyy vinkkejä pensasmaisen kirsikan käyttöön pihasuunnittelussa:
Herkullinen leikkipaikka

Iloa ja kauneutta päivääsi!




Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.


keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Vaahteramäen hanami


 Prunus cerasus
karperön kirsikka
さくら 桜 · 櫻 


Viime viikot ovat olleet kukkapuiden juhlaa.
Japanista meille rantaututunutta hanami-juhlaa ei turhaan vietetä.
Nämä kukkapilvet ansaitsevat totisesti juhlansa ja täyden huomion.
Ja kuinka hyvää tämä kukkien tuijottelu tekee myös meille ihmisille.
Olisin voinnut maata tuolla kirsikkapuun alla tuntitolkulla 
ja ihailla, kuinka pitkän talven jälkeen voi syntyä jotain noin kaunista.


Puutarhassamme kasvaa monta kukkivaa puuta,
mutta upein kaikista on kyllä tuo keitaan keskellä kasvava hapankirsikka.
Se paistattelee huomion keskipisteenä diivan elkein
ja roihahtaa uskollisesti upeaan kukintaan joka kevät. 



Kirsikan kukka on uskomattoman kaunis läheltä tarkasteltuna,
mutta puun miljoona kukkaa saa haukkomaan henkeä myös kokonaisuutena.

Tuntuu, ettei kukkivia puita voi olla puutarhassa koskaan liikaa.
On myös upeaa, että monet kunnat ja kaupungit ovat panostaneet kukkiviin puihin 
asukkaidensa iloksi ja kaupunkikuvan kaunistukseksi.


Syvästi koskettaneen tarinan kirsikkapuista 
luin pari vuotta Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen.
Leikkasin talteen lehtileikkeen, 
jossa kerrottiin japanilaisten aikovan istuttaa 20 000 kirsikkapuun taimea 
onnettomuuden vuoksi evakoidulle alueelle 
seuraavien kymmenen vuoden aikana.
Liki 200 kilometrin pituisen rannikkoalueen istutustöistä 
huolehtivat paikalliset asukkaat ja vapaaehtoiset. 
Lehtiartikkelissa mainittiin, että työt oli jo aloitettu.

-Kaikki voivat palata Fukushimaan 30 vuoden kuluttua, 
perustelee istutusprojektia johtava Yumiko Nishimoto. 
- Haluamme paikalliset yhteisöt sellaiseen tilaan, 
josta lapsemme voivat olla ylpeitä.

Myös Nishimoto, 59, 
joutui pakenemaan 30 kilometrin päässä ydinvoimalasta sijaitsevasta kodistaan keväällä 2011. 
Hän saattoi kuitenkin palata takaisin jo myöhemmin samana vuonna.
Ajatuksena kirsikkapuuprojektin aloittamisesta 
hän sai viime keväänä nähtyään televisiossa kuvaa asumattomalta evakuointialueelta, 
missä puut kuitenkin kukkivat kauniisti.
Evakuoitavaksi määrätyn alueen koko on pikku hiljaa supistunut 
säteilyarvojen palatessa taas normaaleiksi. 
Voimalan eteläisillä alueilla paluumuutto on edennyt ripeämmin kuin muualla.
Tiedemiehet ovat kuitenkin varoittaneet, että jotkin alueet lähellä voimalaa saattavat olla asumiskelvottomia jopa vuosikymmenten ajan. 

- Suora lainaus Etelä-Suomen Sanomat-


Joka istuttaa puun,
rakastaa muutakin kuin itseään.
~Englantilainen sanonta~


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Säleikköomenapuu ja herkullinen jättiomena

Kaupallinen yhteistyö: Viherrinki Oy

säleikköomenapuu 
Malus domestica ´Krasnoje Ranneje`

Olen haaveilija...varsinkin puutarhahaaveilija.
Monet haaveet saavat alkunsa jostain näkemästäni tai lukemastani ihastuksesta.
Lapsuudessani luin paljon kirjoja
ja yksi lempikirjoistani oli Frances Hodgson Burnett: in Salainen puutarha.
Mielikuvituksessani kuvittelin puutarhan jokaisen yksityiskohdan,
koska kirjassa ei ollut kuvia, enkä ollut nähnyt elokuvaa.
Kirjan tunnelmista jäi varmasti siemen oman puutarhan 
ja sellaisen hieman salaisen puutarhan perustamiseen.
Haaveena on ollut muuripuutarha ja vanhat navetan rauniot,
mutta sellaisia ei nyt kuitenkaan ole sattunut kohdalle.

No, puutarhani eivät ole olleet tähän asti kovin salaisia,
koska minulla on ollut kaksi uudisrakennuksen puutarhaa.
Ensimmäisen talomme rakensimme tasaiselle kaava-alueen tontille,
joka ei ehtinyt kasvaa kolmen vuoden aikana kovin salaiseksi.
Itse asiassa puutarhastamme näkyi kaikkialle naapureihin 
ja naapurimme näkivät meille.
Nyt alue näyttää jo kivalta. 
Haaveet salaisesta ja suojaisasta puutarhasta saivat ehkä lisää tuulta purjeisiin
 tuon puutarhakokemuksen kautta.

Toinen talomme eli tämä Vaahteramäki rakentui 16 vuotta sitten.
Vaahteramäen rakennuspaikka ja puutarha ovat entistä sankkaa kuusikkoa
maalaismaisemassa.
Täällä on ollut etuna vanhat puut ja maastonmuodot,
mutta on tämä tonttikin ollut aika paljastava.
Varsinkin lehdettömään aikaan tuntuu, että olemme kuin tarjottimella.

Pikkuhiljaa Vaahteramäestä alkaa kuitenkin rakentumaan salaisempi ja 
pieniä huoneita täynnä oleva puutarha.
Sellainen puutarha, johon voi mennä ikään kuin sisään.
Monesti olen miettinyt esim. sanontaa;
"Mennäänpä juomaan kahvit puutarhaan!"
Se kuulostaa minun korvaani juuri siltä, että mennään puutarhaan, 
jossa voi olla hieman piilossa.
Se on yksi tavoitteeni tässä puutarhassa. 

Se miksi kerron teille näistä haaveistani ja lapsuuden satukirjoista,
on se, että haluan kertoa yhdestä kasvista, 
jonka avulla voit alkaa rakentaa ainakin joitakin  seinämiä salaiseen puutarhaasi.
Tätä kasvia voin suositella niin suureen kartanopuutarhaan, 
niihin unelmien navetanraunioihin, kaava-alueen pannukakkutontille, 
pieneen rivitalon pihaan
ja jopa parvekkeelle. 
Salainen puutarha voi olla juuri sen kokoinen puutarha,
kuin sinulla juuri tällä hetkellä on. 

Ja tämä kasvi on 
säleikköomenapuu.

Hän kulki ovesta ja tuli muurien ympäröimään puutarhaan.  
Se näytti olevan ensimmäinen useista peräkkäisistä puutarhoista. 
Hän huomasi toisen avoimen vihreän oven, 
jonka läpi näkyi pensaita ja talvivihannespenkkien välissä kulkevia polkuja. 
Hedelmäpuut oli taivutettu muuria vasten ja joidenkin penkkkien ympärillä oli lasikatos.
~Ote kirjasta: Salainen puutarha
Frances Hodgson Burnett~

Kuva kirjasta Salainen puutarha
kuvitus: Inga Moore

Taitavat puutarhurit ovat keksineet tavanomaisille kasveille 
uusia kasvutapoja kautta puutarhahistorian.
Puutarhan tila on sanellut paljon kasvien muotoja
ja säleikköomenapuu on yksi kauneimpia "keksintojä" kapeaan tilaan.
Kaivelin omia vanhoja kirppareilta haalittuja puutarhakirjoja
ja monesta niistä löytyi ohjeita säleikköpuun kasvatukseen. 
Kasvatus ei ole vaikeaa,
mutta se vie aikaa.

Siksi olinkin erityisen innostunut,
kun Viherrinki-ketjun tämän kevään uutuuksiin
 kuului valmiiksi säleikköön kasvatettu ja tuettu omenapuu.
On paljon pienempi kynnys aloittaa unelman toteuttaminen,
kun ei tarvitse aloittaa kasvatusta aivan alusta.
Lisäksi Viherringin säleikköomenapuut ovat vartettu B9-perusrunkoon
ja ruvenkestävät Siloposki-lajikkeet 
takaavat virheettömän terveitä omenoita ilman torjunta-aineita.
Viherringin lajikkeista tulee vain noin parimetriä korkeita.


Säleikköomenapuun voi istuttaa 
seinustalle, aidan viereen, pergolaan, aidanteeksi 
tai jopa ihan keskipisteeksi muotopuutarhaan tukemalla puu tukipuin ja esim. vaijerein. 


Täällä Vaahteramäellä säleikköomenapuun paikka löytyi keittiötarhasta.
Tämäkin päätös pohjautui noin kymmenen vuotta sitten tapahtuneeseen ihastukseen.
Vierailin silloin Uudessa-Seelannissa ja
 Christchurchin Botanical Gardenin ihastuttavassa keittiötarhassa. 
Siellä omenapuita oli käytetty niin porttina, tilanjakajana kuin kulkureitin kaaressa.
Upein oli sydämenmalliseksi taivutettu omenapuu. 



Olen työstänyt omaan keittiötarhaani hieman samanlaista huonemaista tunnelmaa,
mihin ihastuin tuolla ihastuttavassa puutarhassa.
Pilariomenapuut toimivat porttina ja 
muodostavat myös osaltaan seiniä ja kattoakin keittiötarhalleni.
Takaosaan virittelin harhateräsverkon, johon köynnökset muodostavat seinämän.
Ja säleikköomenapuusta muodostuu aikanaan keittiötarhan yksi seinä.
Säleikköomenapuu on sopiva seinäelementti keittiötarhaan,
koska ei varjosta kuitenkaan liikaa kasvatettavia kasveja.


Työstin omenapuun säleikön helposti tukipuista ja bambukepeistä, 
jotka kiinnitin juuttinaruilla.
Annan säleikköomenapuun nyt juurtua ja kotiutua paikoilleen
ja pikkuhiljaa irrottelen muoviset kiinnikkeet ja 
vaihdan niiden tilalle tervanarua. 
Juuttinarukin saattaa olla hieman hiertävä,
joten sidon sillä vain tukikepit. 



Säleikköomenapuuta hoidetaan samoin kuin tavallistakin omenapuuta.
Vain leikkaus ja tuenta erovat tavallisen omenapuun hoidosta.
Säleikköomenapuun malleja löytyy valtavasti.
Sen oksat voi tukea ja ohjailla vaakasuoraan, kynttelikön lailla tai viuhkamaisesti.
Viherringin verkkosivuilta löytyy loistavat hoito-ohjeet ja 
säleikköpuun malleja. Kts. Säleikköpuun istutus ja hoito
Esim. pinterestistä tai instagramista löytyy myös valtavasti erilaisia ohjeita 
ja inspiraatiota säleikköomenapuun kasvatukseen. 


Säleikköomenapuun istutus ja hoito pähkinänkuoressa:
- Viihtyy kohopenkissä,
jossa on 50-60 cm:n syvyydeltä peruslannoitettua kalkittua multaa.
- Aurinkoinen kasvupaikka
- Viihtyy kasvuvyöhykkeillä I-IV
- Pölytyksen varmistamiseksi lähistöllä kannattaa olla useita omenapuita.
- Taimi istutetaan vähintään 20-30 cm seinästä tai tilanjakajasta.
- Säleikön vaakarimat kannattaa asentaa noin 20-30 cm välein.
- Jos istutat useamman säleikköomenapuun, istutusväli on noin 2 m.
- Kastellaan kuivina aikoina, sillä juuristo on pieni ja herkkä kuivumaan.
- Lannoitetaan keväällä typpipitoisella kevätlannoitteella ja
 syksyllä typettömällä syyslannoitteella seuraavan kesän sadon parantamiseksi 
ja lisäämään talvenkestävyyttä.
Kalkitaan 2-3 vuoden välein.
- Talvisuojaus on tärkeää. Jyrsijät rakastavat helposti saatavilla olevia vaakasuoria oksia. 
- Varjosta runko kevättalvella, varsinkin jos se on istutettu lämmintä muuria vasten.
Sillä auringon lämmittäessä muuria, säleikköomenapuu voi luulla kevään koittaneen liian varhain.
 Vesiversot ja ylöspäin kasvavia oksia poistetaan, 
sivuille kasvavat lyhennetään ja taivutetaan säleikköön. 

~


Kun nyt päästiin näin satumaisiin tunnelmiin,
aioin jatkaa tätä satumaisen puutarhan luomista 
vielä satumaisen suuren sadon toivossa. 
Alapihalle haaveilen suuresta hedelmätarhasta.
Siellä kasvaakin jo monta hedelmäpuuta,
entuudestaan marjapensaiden, tyrnin, hunajamarjojen ja marjapihlajan kaverina.

jättiomena 
Malus domestica ´Gustav Bästä`
Kuva: Viherrinki Oy

Nyt Viherringin valikoimista löytyi herkullinen uutuus,
jättiomena ´Gustavs Bästä`.
Sen hedelmät ovat päärynänmuotoisia ja jopa 300 g painavia.
Ja kaiken kukkuraksi tämä uutuus on vanha löytölajike Laihialta.
Puutarhahistoria on minusta kiehtovaa,
siksi nämä löytölajikkeet ilahduttavat aina suuresti.
Löytölajikkeet ovat yleensä usean sukupolven ajan testattuja 
ja taatusti meidän oloihimme sopivia. 
´Gustavs Bästä`kin on todella talvenkestävä ja se pärjäilee vyöhykkeillä I-IV.
Jättiomenoiden maku ei kärsi suuresta koosta, vaan se maistuu miedolle ja makealle,
ja siinä on hunajainen aromi.
´Gustavs Bästä`sta tehty mehu maistuu ihanalta nektarilta.
Sato kypsyy lokakuussa ja säilyy puussa pitkään. 

Jättiomena ´Gustavs Bästä` on normaalin omenapuun kokoinen, 
joten se kaipaa tilaa enemmän ympärilleen kuin säleikköomenapuu. 
Siksi sijoitankin sen tuonne alapihan hedelmätarhaan, 
jossa tulee syyskesällä varmasti käyskenneltyä usein,
 kun sato alkaa kypysmään. 
Ja uskon, että aikanaan myös hedelmätarhasta kasvaa oma salainen soppensa.
Salaisia puutarhan huoneita voi siis olla useita, 
vaikkei upeaa muuripuutarhaa sattuisikaan omistamaan. 

Sekä säleikköomenapuun ja jättiomena ´Gustavs Bästä`n 
löydät lähimmästä Viherrinki-myymälästä.
Ammattitaitoinen henkilökunta antaa sinulle lisää 
vinkkejä unelmien puutarhan toteuttamiseen ja kasvivalintoihin. 







Viherrinki ketju on yksityisten, 
ammattitaitoisten ja palvelevien 
puutarhakauppojen muodostama markkinointirengas. 
Ketjun toimintaa hallinnoi Viherrinki osakeyhtiö. 
Viherrinki-myymälät ovat persoonallisia, 
oman paikkakuntansa erikoisolosuhteet hyvin tuntevia puutarha-alan erikoisliikkeitä.
Viherrinki ketjun myymälöitä löytyy ympäri Suomen.
Täältä löydät myymälän, joka palvelee lähinnä sinua.


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.













perjantai 17. toukokuuta 2019

Laatokan Helmi

 keltaluumu ´Laatokan Helmi`
Prunus domestica ´Onega` 
プルーン

Saanko esitellä Laatokan Helmen,
joka kauneus ei häviä yhtään kirsikan kukinnalle. 


A Flower does not think of competing with the flower next to it.
  It just blooms.


Istutin tämän suloisuuden viisi vuotta sitten tänne Vaahteramäelle.
Viime kesänä saatiin maistella jo makeita hedelmiä,
mutta tämä kukinta lupaa vielä mahtavampaa satoa täksi vuodeksi.


Puussa surraa pölyttäjien parvi ja 
läheltä tuoksuteltuna kukat tuoksuvat huumaavilta.

The flower doesn´t dream of the bee.
It blossoms and the bee comes.


Faktoja Laatokan Helmestä:
- Talvenkestävä ja sitkeä keltaluumulajike
- Itsepölytteinen,
 hyötyy kuitenkin lähellä kukkivista luumupuista
- Pärjäilee vyöhykkeillä I-IV
- Kapeakasvuinen pikkupuu 3-4 m
- Valkoinen kukinta toukokuussa
- Keltainen pieni tai keskikokoinen luumu
- Hyvä syöntiluumu
- Vähäinen leikkaustarve, leikkausaika sadonkorjuun jälkeen syyskesällä
- Kevätleikkaus aiheuttaa kumivuotoa, jolloin puu voi jopa menehtyä
- Aurinkoinen kasvupaikka
- Kasvualustan syvyys noin 60-80 cm
- Hiekkapohjainen ja salaojittu maa
- Kalkinsuosija 
- Lannoitetaan keväällä typpipitoisella kevätlannoitteella 
ja elo-syyskuussa syyslannoitteella, mikä parantaa seuraavan vuoden kukintaa ja satoa.
- Sopii pienellekin pihalle


Meillä Laatokan Helmi kasvaa keitaan ja kasvimaan välissä.
Haaveena onkin, 
että herkullisia luumuja voi napostella vaikka saunan vilvotteluhetkien välissä.
Hedelmäpuut ovat niin upeita monikäyttökasveja;
kauneutta ja hyötyä samassa paketissa. 

Aurinkoista päivää ja 
muistakaa nauttia kukkapilvistä!

Tekisi mieli raahata tietokone tuonne ulos,
mutta luulen, että keskittymiskyky 
saattaisi hieman herpaantua tuon kaiken kauneuden keskellä. ;)




Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.