Vihreyttä marraskuuhun

Mainos / Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskula Oy:lta 

 

flamingokukka

Andrenflamingokukka

Anthurium Andreanum-ryhmä

アンスリウム

Marraskuun harmauden vastakohdaksi

 kaipaa jotain hieman eksoottista vihreyttä.

Itselleni tulee valtava huonekasvi-innostus yleensä juuri marraskuussa, 

ennen joulukukkien huumaa.

Esittelen teille meidän uusimman viherkasviasukkaan,

flamingokukan.

Flamingokukassa on totisesti hieman eksoottista vivahdetta ja 

sen kiiltävät lehdet ja kukat näyttävät jopa liian täydellisiltä ollakseen eläviä ja aitoja.

Kiiltävä, vahamainen pinta on kuitenkin mahtavan kestävä 

ja lehtien tumma sävy suorastaan huokuu sademetsien tunnelmaa.

Ne ovat kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikasta.

Flamingokukan tunnetuin lajike lienee kirkas punainen,

mutta myös muita sävyjä löytyy.

            Ainakin vaaleanpunainen, lime ja valkoinen lajike on yleisesti saatavilla

 punaisen rinnalla.

Flamingonkukka on kukkiva, ruohovartinen ja pystykasvuinen huonekasvi.

Kukat ovat yleisiä ja kestäviä myös leikkokukkina.

Flamingonkukan hoito-ohje:

- Viihtyy varjossa tai hajavalossa.

-Pitää lämpimästä ja on erittäin arka kylmälle.

- Kastele säännöllisesti, mutta anna mullan kuivahtaa kastelujen välissä.

Flamingonkukka pitää myös suihkuttelusta. 

- Lannoita vähätyppisellä lannoitteella maaliskuusta marraskuuhun, 

kerran kuukaudessa.

- Istuta uuteen ruukkuun joka toinen kevät.

- Lisätään jakamalla, ruukun vaihdon yhteydessä. 

Flamingokukan lehdet ovat herttamaiset.

Olisi kiva kuulla, minkä värisiä flamingokukkia

te olette nähneet tai teillä on itsellänne?

Mukavaa viikonloppua!

Kiitos Huiskula Oy:lle 

 tästä kauniista marraskuun piristyksestä!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 

sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Koristeapila

Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskula Oy:ltä 

 koristeapila 

Trifolium repens

 シロツメクサ

Suloiset koristeapilat ryöpsähtävät kohta yli ruukun laidan.

Sen ne saavatkin tehdä,

sillä matala koristeapila on loistava reuna- ja peittokasvi sesonki-istutuksiin.

Koristeapila on kaunis myös ihan yksinäänkin,

esimerkiksi laakeissa ruukuissa suurella pöydällä tai kiven päällä.

Melkein joka kesä istutan koristeapiloita johonkin ruukkuun.

Niiden värikirjolla voi loihtia mielenkiintoisia kontrasteja ja jännittäviä kokonaisuuksia.

Tällä kertaa istutukseen valikoitui vihreä lajike, 

joka toistaa korkeammalle kasvavan viherliljapuun sävyjä.

Viime päivinä sää on vaihdellut rankkasateesta paahteiseen auringonpaisteeseen.

 Nämä kasvit eivät ole olleet säiden vaihteluista moksiskaan, 

vaan näyttävät aina samalta ja yhtä tyylikkäiltä.

Ja mikä parasta näitä kasveja ei tarvitse olla koko ajan nyppimässä ja huoltamassa.

Koristeapila viihtyy parhaiten valoissassa, muttei aivan paahteisessa paikassa. 

Myös puolivarjoisa kasvupaikka on niille sopiva.

Säännöllinen kastelu ja lannoitus pitää koristeapilan

kauniina ja tuuheana. 

Jos se innostuu kasvamaan liikaa ruukkujen laitojen yli, sitä voi huoletta myös leikata.

Koristeapilan kauneusarvo perustuu juurikin näihin upeisiin lehtiin.

Lehtien väreissä löytyy paljon värivaihtoehtoja.

Vihreät ja tumman punaiset, jopa violetit lehdet ovat koristeita jo itsessään.

Toki koristeapila myös kukkii. Kukka on apilan kukalle tunnusomainen, siro ja söpö.

Itse leikkaan monta kertaa kukat pois,

sillä pidän ennen kaikkea lehtien kauneudesta.

Koristeapila siementää kukkien kuihtuessa

ja kauniita apilatuppaita voikin löytyä yllätyksenä maasta.

Mitään riesaa siitä ei kuitenkaan tule,

sillä siementäminen on maltillista ja 

uudet kasvustot voi halutessa kitkeä helposti pois.

viherliljapuu

Cordyline australis

ニオイシュロラン

Viherliljapuusta olen kirjoittanut aiemmin täällä:

Upeat liljapuut

Monta kertaa kesän loppupuolella haluaa hieman jo freesata olemassa olevia sesonki-istuksia, 

mutta ei halua tehdä vielä mitään syksyyn viittaavia kasvivalintoja.

Mielestäni koristeapilat ja viherliljapuut juuri passeleita tähän kohtaan kesää.

Mitä sinä tykkäät koristeapiloista?

Kauniita kypsän kesän päiviä!

Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskula Oy:ltä

  ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, 

 sekä blogit.fi:n  kautta.

 

Venuksenkenkä

Kasvi saatu blogiyhteistyönä Huiskula Oy:ltä

 

venuksenkenkä

Paphiopedilum

パフィオペディルム

Olen möyrinyt joka päivä puutarhassa

ja leikellyt pensaita ja tehnyt muita kevättöitä.

Myös sisällä olevat kasvit kiinnostavat edelleen, 

vaikka puutarha vihertyy silmissä ja sieltä löytyy uusia ilonaiheita päivittäin.

Ilonaiheita löytyy nimittäin myös sisätiloista.

Olohuoneen ikkunalla minulla on pitkä rivi perhosorkideoita,

jotka kukkivat oikeastaan koko ajan.

Ne ovat jo vuosia vanhoja ja 

niin helppohoitoisia.

Olen viime aikoina lukenut muutamaakin romaania

 kasvitieteilijöistä ja orkideaharrastajista.

Ehkä niiden vaikutuksesta olen alkanut itsekin innostua 

orkideasuvun kasveista yhä enemmän.

Suomessa orkideaharrastajia on paljon

ja heidän tietämyksensä ja lajikemääränsä ovat huikeita.

Itse olen innostunut vasta näistä yleisimmistä ja helposti saatavista lajikkeista.

En tiedä, jääkö tämä innostus tähän tasolle,

vai johtaako se joskus hieman pidemmälle.

Tällä hetkellä kuitenkin ihailen ja innolla seurailen 

omia muutamia orkideasuvun kasveja.

Uusin tulokas on venuksenkenkä,

joka kuuluu maaorkideoihin.

Sen kukka on jännän nielumainen ja värejäkin löytyy useita.

Vahamaisten kukkien sävyjä ovat mm. ruskea, vihreä, keltainen, oranssi ja purppura.

Itse ihastuin tähän rusehtavan sävyiseen venuksenkenkään.

Kukan yksityiskohdat saavat melkein haukkomaan henkeä.

Miten noin monimutkaista kukkaa voi ollakaan!

Siitä tulee vähän mieleen myös Iris-suvun kasvit.

Muistan ensimmäistä puutarhaa perustaessani,

kun sain anopiltani saksankurjenmiekan alkuja.

Ihmettelin niiden kukkiessa, että kuinka omassa puutarhassani 

voi kasvaa jotain niin kuninkaallista ja kaunista.

Nyt vuosien ja puutarhainnostuksen syvenemisen jälkeen

on ihana huomata, että innostusta ja ihmettelyä löytyy edelleenkin.

Kasvien maailma on niin upea, ettei koskaan voi olla nähnyt kaikkea,

eikä ihmettelylle näytä tulevan loppua.

    Venuksenkengän hoito-ohje:

- Viihtyy hajavalossa, ei kestä paahdetta ja suoraa auringonvaloa

- Venuksenkenkä pitää lämmöstä, alle +15 astetta on liian vähän.

- Kastele säännöllisesti. 

Kasvualustaa ei saa päästä kuivumaan kokonaan.

Talvella voi kastella hiukan niukemmin.

Sen voi kastella myös upottamalla, kuten esimerkiksi perhosorkideat.

- Lannoita orkidealannoitteella kerran kuussa keväästä syksyyn.

Talvella se ei tarvitse lannoitusta.

- Venuksenkenkä ei tarvitse lepokautta.

- Kasvualustana käytetään orkideoille tarkoitettua kasvualustaa, 

se ei viihdy tavallisessa mullassa.

- Mahdollisia tuhohyönteisiä ja kasvitauteja ovat 

kilpikirvat, vihannespunkit ja sienitaudit.

Venuksenkengän erikoinen kukka muistuttaa mielestäni myös lihansyöjäkasveja.

Se ei olekaan kaukaa haettua, 

sillä kukan pussimainen huuli houkuttelee pölyttäjähyönteisiä. 

Täydellisestä luonnon suunnittelusta kertoo se, 

että yläpuolella oleva kääntynyt terälehti toimii sateenvarjona 

ja estää sadeveden kerääntymisen pussiin.

Sivulla olevat kaksi terälehteä puolestaan ohjailevat ja 

houkuttelevat pölyttäjähyönteisiä.

Kukan eri osilla on siis kaikilla omat tärkeät tehtävänsä.

Venuksenkengät ovat kotoisin Oseaniasta ja Aasiasta.

Niitä on noin 70 eri lajia.

Koko orkidea- / kämmekkäkasviheimossa on yli 800 sukua ja yli 200 000 lajia.

Niitä on myös risteytetty kauan ja paljon, 

joten eri lajien välisiä risteymiäkin on saatavilla yli 100 000.

Eli ei ole ihme, että kämmekkäkasviharrastajia löytyy paljon.

Niissä tosiaan riittää ihmettelemistä.

Olisi kiva kuulla, 

onko siellä ruudun toisella puolella muitakin kämmekkäkasveista innostuneita?

Suosittelen tutkimaan niiden ihmeellistä maailmaa.

Minä ainakin jatkan näitä ihmettelyjäni ja

katson, mihin tämä innostus johtaa.

   ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, 

 sekä blogit.fi:n  kautta.

Muistoja lapsuudesta

Blogiyhteistyö: Huiskula 

 isoanopinkieli

Sansevieria trifasciata

Olin viikonloppuna lapsuuden ystäväni 

(rakas ystävä myös näin aikuisuudessa) syntymäpäivillä. 

Mietimme jo aiemmin puhelimessa meille lapsuudesta tuttuja asioita. 

Muistot pyörivät myös mielessäni, kun tutkin vanhoja kuvia korttia varten. 

Kuvia katsellessa katselin lapsuudenkotiani ja bongailin tuttuja yksityiskohtia. 

Tuo ensimmäisessä kuvassa oleva sininen aurinkopullo vilahti useassa kuvassa.

Se löytyi ikkunalta kynttilänjalkana, maljakkona sekä 

ihan vain koristeena miltei koko olohuoneen seinän peittävältä kirjahyllyltä. 

Rakastin lapsena sinistä ja äitini antoi aurinkopullon minulle jo vuosia sitten.

Nykyään se ei ole ollut aina esillä, mutta se on yksi rakkaimmista esineistä,

koska se muistuttaa minua lapsuudesta. 

Pidän myös edelleen kovasti sinisestä, vaikka värimakuni onkin aika vaalea.

Monessa kuvassa vilahti myös monia huonekasveja. 

Vanhempani ovat aina pitäneet huonekasveista ja 

niitä on vaalittu ja ihmetelty usein yhdessä.

Joitakin huonekasveja muistan erityisen selvästi ja yksi sellainen on anopinkieli. 

Niitä taisi olla meillä aina. 

Enkä yhtään ihmettele, sillä anopinkielihän on yksi helppohoitoisimmista kasveista.

Se pärjää melkein hoidotta ja valotta, 

eikä ole herkkänahkainen oikeastaan millekään.

Nykyäänkin sekä meillä että lapsuudenkodissani on anopinkieli. 

Anopinkielen hoito-ohje:

- Viihtyy hajavalossa, kellastuu suorassa auringonvalossa.

Pärjää melkein valottomassakin paikassa.

Voit tarkkailla valon sopivuutta lehtien värin muutoksista.

Kasvin lehdet haalistuvat, jos se on liian vähässä valossa. 

Kannattaa kuitenkin muistaa, 

että anopinkieliä löytyy monta eri lajiketta, joiden väri vaihtelee.

- Kastele aluslautasen kautta tai altakastelusäiliöön varovasti.

Anna mullan kuivahtaa kunnolla kastelujen välillä.

Talvella kasteluväliä voi harventaa reippaasti.

Anopinkieli kuolee helpommin märkyyteen

kuin kuivuuteen.

- Lannoita vähätyppisellä lannoitteella keväästä syksyyn.

Talvella anopinkieli ei tarvitse lannoitusta.

Jos kaipaat samantyyppistä kasvia kuin anopinkieli,

 mutta pienemmässä koossa, tutustu myös anopinhampaaseen:

Anopinhammas

Onko anopinkieli sinulle tuttu kasvi?

Mitä muita kasveja muistat lapsuudestasi?

   ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, 

 sekä blogit.fi:n  kautta.

Varjoviikuna

Blogiyhteistyö: Huiskula 

varjoviikuna

Ficus microcarpa

Ficus ginseng

Talvi ei ole hellittänyt otettaan luonnossa,

vaikka vaihtelevia säitä onkin ollut enemmän kuin tarpeeksi.

Onneksi sisälle kotiin voi loihtia vihreyttä ja kevättä hieman varmemmin.

Huonekasvit piristävät kotia ja omaakin mieltä valtavasti näin talven harmaudessa. 

Kukkiakaan ei välttämättä tarvita,

jo pelkkä vihreys piristää,

kun kasvien muotokieli on mielenkiintoinen.

Varjoviikuna tuo tuulahduksen itämaisuutta ja

 hauskaa muotokieltä sisustukseen bonsaipuuksi leikattuna.

Luonnossa tämä söpöliini voi kasvaa 15 metriä korkeaksi, 

mutta huonekasvina se kasvaa korkeintaa 2-3 metrin korkuiseksi 

ilman leikkaustakin.

Yleisesti kukkakaupoissa myytävät varjoviikunat

 ovat muotoiltu ja kasvatettu Bonsain muotoon.

Varjoviikunan hoito-ohje

- Varjoviikunan nimi on harhaanjohtava, 

sillä se viihtyy parhaiten runsaassa valossa,

mutta pärjää puolivarjossakin.

Suorassa auringonpaisteessa sen lehdet saattavat kuitenkin kellastua.

- Varjoviikuna viihtyy huoneenlämmössä

ja vedottomassa paikassa.

Alle 16 asteen lämmössä varjoviikuna ei viihdy.

Kun se on kotiutunut johonkin kasvupaikkaan,

sitä ei kannata siirrellä. 

- Varjoviikuna kerää paksuun juuristoonsa vettä ja ravinteita

ja pärjää pitkiäkin aikoja ilman kastelua.

Varsinkin talviaikaan sitä ei tarvitse juurikaan hoitaa.

Sitä kannattaa kastella kerralla runsaasti

ja antaa mullan kuivahtaa kastelujen välissä.

- Varjoviikuna pitää sumuttelusta.

- Lannoitetaan kesäkaudella niukasti.

Varjoviikuna ei tarvitse lannoitusta talvella.

- Istutetaan uuteen ruukkuun ja hiekansekaiseen multaan 

vasta kun juuristo on täyttänyt ruukun. 

Mullanvaihdon optimiaika on keväällä.

- Jos varjoviikunasta halutaan kasvavan Bonsai-mallisen, 

muotoilu tehdään keväisin ja kesäisin.

- Varjoviikuna saattaa pudottaa talvisin lehtiään valon puutteen vuoksi. 

Lisävalo auttaa tähän ongelmaan.

Onko sinulla jo vihreän kaipuuta,

vai nautitko talvesta?

Blogiyhteistyö: Huiskula 

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, YouTubessa, liittymällä lukijaksi, 

sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Hernevillakko

Blogiyhteistyö: Huiskula 

Jos joku kasvi on nimensä näköinen, 

niin tämä hernevillakko on.

Sen pitkät, riippuvat versot ovat 

täynnä herneen näköisiä palluroita.

Hernevillakko on laiskan hoitajan ihannekasvi, 

sillä se pärjää talvikaudella lähes kuukauden ilman kastelua.

hernevillakko

Senecio herreianus

Hernevillakon hoito-ohje

- Viihtyy hajavalossa, mutta sietää myös aurinkoa.

Suorassa auringonvalossa sen lehdet saattavat kellastua.

- Hernevillakko viihtyy lämpimästä viileään, 

lämpötila ei saa kuitenkaan laskea alle nollan.

- Kastellaan kasvukaudella säännöllisesti, 

mutta mullan annetaan kuivahtaa kastelujen välissä.

Talvikaudella hernevillakkoa kastellaan todella harvoin. 

Se pärjää lähes kuivana, varsinkin, jos se on viileässä.

- Lannoitetaan kahden ämmän välissä, eli maaliskuusta marraskuuhun

noin kerran kuukaudessa.

Hernevillakko ei tarvitse lannoitusta talvella.

- Istutetaan uuteen ruukkuun ja multa vaihdetaan joka toinen kevät.

- Lisätään jakamalla tai varsipistokkaista keväällä tai kesällä.

- Hernevillakko kasvaa riippamaisesti, joten se on täydellinen amppelikasvi. 

Sen voi myös sijoittaa korkealle tasolle roikkumaan.

- Lisätään pistokkaista mihin aikaan vuodesta tahansa.

Juurtumista auttaa lämpöinen alusta, esimerkiksi lämpöpeite. 

- Mahdollisia tuholaisia ja kasvitauteja 

hernevillakolle voivat olla lehtikirva, 

härmä ja harmaahome.

Vaikka joulu on tulossa, kaipaan paljon vihreää ympärilleni.

Huonekasvien hyysäämiseen

 voi myös ohjata sitä kaikkea puutarhaikävää,

jota syksy ja talvi tuovat tullessaan.

Pelkästään vihreyden katselukin tekee niin hyvää. 

Mukavaa alkavaa viikonloppua
sekä vihreyttä harmauteen! 

Blogiyhteistyö: Huiskula 

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, YouTubessa, liittymällä lukijaksi, 

sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.