tiistai 29. marraskuuta 2016

Hyasintti

 hyasintin (Hyacinthus orientalis, hyacinth
ヒアシンス 風信子、飛信子、学名


Hyasintin tuoksua ei voita mikään.
Allergisessa perheessä tuoksu voi tuoda ahdistusta,
mutta onneksi meidän perheessä on säästytty siltä allergialta.
Hyasintin voi helposti laittaa kauniisti esille monella tavalla.
Olohuoneen pöydällä se on saanut vain sammalta 
ja kauniin tavallisen saviruukun somisteekseen.
Lievästi allergiseen perheeseen suosittelen hyasinttia vaikka lyhdyn sisään,
jolloin voimakkain tuoksu jää lasin sisälle.

Hyasintti pitää viileästä paikasta 
eikä tarvitse kuin tilkkasen vettä silloin tällöin. 
Lämpimässä paikassa se venyy pituutta ja kukat avautuvat nopeasti. 
Jos kukintaa haluaa viivyttää, se kannattaa nostaa yöksi viileämpään paikkaan. 
Hyasintin voi laittaa myös kuistille, parvekkeelle tai haudalle, 
jossa se pysyy kauniina niin kauan kun on pakkasta. Sulaessa se sitten lakastuu.



Tunnelmallista tiistaita!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Hyvää ensimmäistä adventtia!







Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Betoni-intoilu vaan jatkuu...


Viime sunnuntaina betoni-intoilu jatkui autotallissamme
viiden puutarhabloggarin voimin.
Oli ihan parasta saada blogiystävät kylään ja 
jutustella askartelujen lomassa.
Yhdessä touhuamisessa on voimaa.
Ideat paranevat, niitä yhdessä pähkäillessä.
Meillä olisi riittänyt ideoita vaikka viikon betonileiriksi. 

Arvatkaa vaan, tarjosinko heille pöytämahdollisuuttakin?
Mutta me puutarhurit olemme ilmeisesti tottuneet kykkimään,
ja homma näytti luonnistuvan hyvin lattiantasollakin.

Kupariputkesta syntyi monenlaisia kynttilänjalkoja.
Maria oli mahtavan huolellinen teippauksissaan.

Suvi teki amppelin.

Kati tasoittelee betonilautasiaan.

Sanna ja Suvi tekivät betonijakkarat.
Jalkoina oli meidän vanhat isoäidinverhotangot.
Olin yrittänyt myydä niitä kirpparilla,
mutta ne eivät taida kiinnostaa enää ketään.
Nyt niillekin löytyi hyötykäyttöä.
Päädyimmekin siihen, ettei askartelijat voi kauheasti "konmarittaa".

Ilmapallon päällä saa hyvin valettua munankuorimaisen kulhon.

Marian takana näkyy yksi esimerkki työkaluista,
joita käytimme.
Kätevinä naisina sahasimme, vispasimme laastia, 
käytimme jos jonkinlaisia voimapihtejä ja kuparileikkureita.
Ja hauskaa oli, vaikka näissä kuvissa kaikki näyttävät olevan niin keskittyneitä askarruksiinsa.

Seuraavissa kuvissa on  mun tekeleitä.
Kuvissa muotitkin ovat näkyvissä, jotta näette mitä kaikkea voi hyödyntää.
Parhaiten ne tulevat varmasti oikeuksiinsa käytössä.
Voitte varmasti bongata niitä jatkossa postauksistani.

 Suvi läpsytteli tämän munankuorikupin. 
Siitä tuli hauska. 

 En tehnyt urkupillistöä maitotölkkiin,
vaan taideteos on tämän vuoden adventtikynttelikkö.


 Sanna teippasi minulle reunat tuohon kertakäyttölautaseen.
Nurinpäin käännetystä lautasesta saa oikean mallisen ja kohoreunaisen helposti.
Vaikka lautasen nurjapuoli oli paperia.
 Betoni lähti hyvin irti, koska olin  öljynnyt sen ruokaöljyllä.





 Tässä on riisipussiruukkuni.
Olisi ehkä pitänyt laittaa se roikkuen kuivumaan,
ettei pussin alareunat olisi noin lörpsähtäneet.
No, ainakin se on persoonallinen.
 Yläreunaakin voi tarvittaessa hioa.



Muiden ihanien askartelijoiden luomuksia (ja paljon muutakin kaunista),
 voi bongata seuraavista huippublogeista:
Sanna: Kukkala

Kiitos teille Ihanaiset
kyläilystä ja inspiraatiosta!
Ihanaa ensimmäistä adventtiviikonloppua kaikille!
Kannattaa pyytää ystäviä kylään askartelemaan tai vaikka leipomaan yhdessä.
Kaikki jouluvalmistelutkin tuntuvat yhdessä paljon rattoisammilta.


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Haave joulukieloista

kielo
Convallaria majalis
Lily of the valley
スズラン

Kodin ruukkukasvit, Idman-Tigerstedt (WSOY 1953) ja
Puutarhan vuodenajat, Rönnblom Eva (Tammi 2008)


Jos oikein tarkasti katsoo noiden lehtien sekaan,
voi nähdä kielon lakastuneita lehtiä.


Nämä kuvat ovat omalta tontiltamme, metsän laidasta.
Muistin, että siellä kasvoi muutama kielo.
En panisi kyllä pahakseni, vaikka ne leviäisivätkin suureksi matoksi.
Kielo on yksi suosikkikukistani.

Olen haaveillut monta kertaa kielosta joulukukkana.
Kielo on kaunis vanhanajan joulukukka,
mutta sitä on aika vaikea saada mistään ostettua.
Ilahduin suuresti lukiessani Sarin joulublogia,
jossa kerrottiin, että joulukieloja voisi itsekin kokeilla hyötää
 kaivamalla juurakoita omasta maasta.
Tässä kohtaa lumettomuus ja vesisade alkoivat tuntua lottovoitolta.
Meillä ei tosiaan ole suurta kielokasvustoa olemassa,
mutta muutamia kaunottaria olen päässyt ihailemaan.
Menin melkein juoksujalkaa kieloapajalleni.
Kaivoin muutaman juurakon ylös ja laitoin ne ruukkuun,
johon olin lisännyt hieman tavallista kukkamultaa.
Yritin nostaa juurakot mahdollisimman kokonaisina ylös,
että ne säilyisivät ehjinä.



Sisällä istutuin ne paremmin ruukkuun niin,
 että silmut jäivät selkeästi mullan pinnalle.

Sarin joulublogista löytää tarkat ja hyvät ohjeet kaivamisvaiheesta hoitoon:


Pidän siis tätä kieloruukkuani pimeässä sisällä,
kunnes versot ovat kasvaneet noin 10 cm pitkiksi.
Tämän jälkeen nostan ne valoon vihertymään ja toivottavasti kukkimaan.
Aika näyttää onnistuuko tämä kielohaaveeni.
Ja ovatko nuo mielestäni pullean näköiset silmut lehti- vai kukkasilmuja.
Kerron teille sitten, miten onnistuin.

Tutkailin omista kirjoistanikin kielon hyötämistä.
Vuonna 1953 ilmestyneessä Kodin Ruukkukasvit (A.-M. Idman-Tigestedt, WSOY)
tyrmättiin tämä kokeiluni tyystin.
Siellä sanottiin:
"Suoraan metsästä otetut juuret eivät kelpaa hyödettäviksi,
vaan niitä täytyy erikoisesti valmistaa tähän tarkoitukseen".

Aion silti kokeilla, kielojen kauneuden kiilto silmissäni.  
Tämä on sitä opettelua kantapääosaston kautta.
 Se jos mikä, auttaa tulemaan paremmaksi puutarhuriksi. 
Olisi kiva kuulla teidänkin kokemuksia.
Oletteko hyötäneet kieloja itse?



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

torstai 24. marraskuuta 2016

Tasettien väliaikaraportti

*Blogiyhteistyö Nelson Garden Oy

Narcissus papyraceus
Tazetta ´Totus Albus Grandiflorus`
純白のスイセン


6. marraskuuta istuttamieni tasettien kasvutilanne näyttää tänään tältä.
Toivoa siis on, että ne saattaisivat tulla kukkaan juuri sopivasti jouluksi.
Nämä itsehyödetyt joulukukat ovat kuin puutarhurin oma joulukalenteri.
Joka päivä on jännittävää seurata niiden kehittymistä,
samalla mennään koko ajan joulua kohti. 

Täältä löydät lisää tietoa istutuksesta ja kasvattamisesta.


Tästä väliaikaraportista näkee hyvin myös ulkona puutarhassa vallitsevan tilanteen.
Lumesta ei siis ole tietoakaan. Mutta siinäkin on hyviä puolia.
Kerron huomenna, 
miksi lumettomuus ja vesisade tuntuivat tänään melkein lottovoitolta. 


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Simppeliä jouluiloittelua

jaloritarinkukka 
Hippeastrum hortorum 
ヒッペアストラム アマリリス

Joulu on hiipinyt Vaahteramäelle jo pienin askelin.
Valkoinen jaloritarinkukka on jokavuotinen joulukukkalempparini.
Ostan yleensä ensimmäisen marraskuussa ja 
toisen vielä sopivasti jouluksi.


Lumi on sulanut kokonaan pois 
ja ulkona on oikeastaan ihan vihreää,
jos sitä ehtii päiväsaikaan näkemään.



Olen aina aika hillittyjen värien ystävä, 
niin myös jouluna.
Tykkään luonnollisista koristeista ja kaikesta yksinkertaisesta.
Metsä, luonto, luonnollisuus, rouheisuus ja ajaton kauneus,
ovat ehkä kuvavaavimpia termejä tämän joulun koristelussa Vaahteramäellä.

Luonnon lumettomuus vaikuttaa myös varmasti hieman värimaailmaan.
Kun on lunta, kaipaan enemmän punaista,
lumetttomana jouluna kaipaan enemmän valkoista.

 Betoni-innostus näkyy täällä sisälläkin.

Voiko kauniimpaa ja upeampaa kukkaa ollakaan?
En kyllästy ikinä näihin ritareihin.

Jaloritarinkukan hoito-ohje:
Jaloritarinkukka pitää viileästä. 
Lämpimässä se avautuu nopeasti 
ja liika kastelu saa sen venymään pituutta.
Kastele kuitenkin säännöllisesti 
mutta anna kuivahtaa kevyesti kastelujen välillä.

Legenda jaloritarinkukasta:
Jaloritarinkukkaa kutsutaan myös amaryllikseksi,
 sillä se kuuluu samaan Amaryllidaceae-heimoon kuin aitoamaryllis Amaryllis beliadonna. 
Nimensä se on saanut kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvän kauniin paimentytön mukaan.

Mukavaa keskiviikkoa!
Olisi kiva kuulla, vaikuttaako lumettomuus tai lumi,
teidän joulukodin väreihin?



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Tämän joulun lempparini


pennieucalyptus
eucalyptuspolyanthemos 
ユーカリ
silverdollareukalyptus 

Tämän joulun lempikasvini taitaa olla eucalyptus.
Se tunnetaan ehkä parhaiten erilaisina leikkovihreinä kukkakimpuissa.
Mutta se on niin ihana, että ansaitsee vähän enemmänkin näkyvyyttä.

Teen yleensä aina jouluksi kranssin ruokailutilan ikkunaan.
Niin suunnittelin tänäkin jouluna.
Mutta sitten instagramin puolella tuli vastaan toinen toistaan kauniimpia 
roikkuvia kimppuja, joita oli käytetty kranssin asemasta.
Varsinkin japanilaisissa roikkokimpuissa oli käytetty paljon eucalyptusta.
Olin jo aloittelemassa kranssin tekoa eucalyptuksista,
kun yhtäkkiä muistin nämä kimput.
Laitoinkin vain hieman männynhavuja sekaan 
ja tadaa, tämän vuotinen "kranssini" oli jo valmis ripustettavaksi. 


Olen elännyt jo kertaalleen kuivakukkainnostuksen läpi,
enkä sinänsä innostu enää moisista pölynkerääjistä.
Mutta tämän tyyppiset kuivakukat ovat minunkin mieleeni.
Ja joulun jälkeen ne voi surutta heittää pois.

pennieucalyptus 
ja
metsämänty 
pinus sylvestris
マツ 
pine

Ilmettä saa helposti muokattua nauhojen avulla.
Koska minä tykkään tällaisesta "pula-ajan" tyylistä,
juuttinaru ja harmaa nauha olivat minun valintani.

Eilen oli muuten ihan huippupäivä.
Sain ihanaiset ystäväni meille kylään ja tekemään betonitöitä.
Meillä oli todella virkistävä päivä, kurjasta säästä huolimatta.
Nyt kannattaakin kääntäa katseensa joulujuttuihin, ja muuhun mukavaan,
eikä murehtia säätä, jolle emme kuitenkaan voi mitään.
Eikä sitä säätä edes huomaa,
kun on mukavaa tekemistä ja ajateltavaa.
Kerron hieman myöhemmin enemmän päivästämme ja askarteluistamme,
kun betonityöt ovat kuivuneet.

Hyvää alkanutta viikkoa
ja
aurinkoa mieliinne,
vaikkei sitä ulkona olisikaan!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Betonitöitä ja ystävyyttä


Noin kuukausi sitten,
 saapui hersyävä joukko parhaita ystäviäni meille betonihommiin.
Olemme olleet ystäviä jo lapsuudesta saakka
ja tapaamme säännöllisin väliajoin päivittelemään kuulumisia.
Yleensä emme tarvitse kauheasti aktiviteettia nähdessämme, koska puhetta kyllä riittää.
Tällä kertaa olimme kuitenkin päättäneet,
että voisimme kokeilla betoniaskarteluja,
 kuulumisten vaihdon ohella.
Ystäväni Kati (Lumisiivet-blogi) on tehnyt betonista vaikka mitä kivaa aiemminkin,
mutta kaikille meille muille tämä oli ensimmäinen kerta.
Kati saikin toimia opettajanamme.

Lasten pikkulapio oli hyvä apu betonin laitossa muottiin.
Emme sentään sekottaneet kuivabetonia sen avulla. 
Sekoitus tapahtui mieheni laastivispilällä.
Homma kannattaa tehdä ulkosalla, pöly on aika kamala, ennen kuin "taikina" on alustettu.
Käytimme betoniin s30 valmisbetonia.
Seossuhteen oppii varmasti vain tekemällä. 
Pussin kyljessä olleen ohjeen mukaan valmiista betonimassasta tuli hieman liian paksua, 
ja sitten taisimme lurauttaa vettä hieman liikaakin.

Muotteina voi käyttää oikeastaan mitä vain.
Tämän jälkeen alkaa nähdä roskia ihan uusin silmin.
Kaikki muovinen ja liukaspintainen käy hyvin.
Muotti saattaa rikkoutua sitä poistettaessa valmiista työstä,
joten sen on hyvä ollakin roskaa.
Myös elmukelmu ja ruokaöljy auttavat irrottaessa.

 Ystäväni Kati valoi koeputkille betonijalkoja.
Näistä on tulossa kauniita yhden kukan maljakoita.

 Tuikkukippoja

 Hannakaisa kastoi vanhan pyyhkeen betoniin
ja asetti sen kuivumaan muoviruukkutornin päälle.
Kuivuessaan pyyhkeestä tulikin ruukku.
Tämä työ onnistui parhaiten meidän töistämme.
Betonitaikina kannattaa olla aika löysää tällaisia töitä varten.

 Ruukkuja syntyy helposti kahdesta eri kokoisesta muoviastiasta.

 Yritin tehdän betonista joulukuusta,
styroksiaihion ja tähden päälle.
Styroksi hylki kuitenkin betonia, eikä lopputulos ollut paras mahdollinen.
Erilaisiin kansiin valoin lautasia.

 Elmukelmu auttaa muottina olevien kynttilöiden irroittelussa.
Tässä on tulossa kynttilänjalkoja.

 Kati kokeili tehdää korviksia pilleihin.
Tukijalustana on pullonkorkki.

 Liukaspintaisista elintarvikepakkauksista työt lähtivät hyvin irti kuivuttuaan.
Tästä näkee, että kaikki pienimmätkin yksityiskohdat toistuvat betoniin.

 Miten betonin pinta voikaan olla näin kaunis ja sileä?

 Kokeilin tehdä erikokoisia lautasia tai tarjottimia erilaisiin muovikansiin.
Reunat eivät kovin hyvin onnistuneet, mutta toisaalta pieni rosoisuus tuo vain kivaa särmää.
Kuivunutta betonia voi myös hioa.

Kukkaruukusta tuli vahingossa reiänkohdat myös betoniruukkuuni,
kaivoin ne vain puukolla auki.
Myös viinipullonkorkit tai kepit ovat helppo poistaa tarvittavien reikien kohdalta.

Omia valmiita töitäni esittelen teille tulevaisuudessa. 
Niitä voi bongailla sekä sisältä että ulkoa puutarhasta. 
Mutta nyt katsaus ystävieni töihin:

Kaisan kauniit tuikkuastiat valmiina.
Vasemman puoleinen on tehty kahvipussia muottina käyttäen.



Sannan ihanan rouheat ruukut/astiat.

Hannakaisan uusiokäyttö perintöpyyhkeille.
Harmittelimme ensin hänen perintöpyyhkeiden tuhlausta,
mutta näin kauniin uuden elämän ne saivat.

Katin valmiita töitä voi ihailla hänen Lumisiivet-blogissaan:
Betoniaskartelu osa 1
Betoniaskartelua osa 2
Betoniaskartelua osa 3
Betoniaskartelua osa 4

Tässä vielä muutama makupala Katin valmiistä töistä:



Kuvat ovat ystävieni ottamia ja heidän luvallaan julkaistuja.
Kati näpsi myös osan tekovaiheen kuvista.

LOPPUKEVENNYS:
Meille jäi valmista betonia vähän yli,
ja nokkelina naisina laitoimme sitä kumihaskoihinkin.
Pähkäilimme kyllä viisaina, ettei tuo betoni kyllä kuivu tuolla hanskan sisässä.
Vielä mitä, seuraavana aamuna Kaisan taideteos oli kuivunut tuohon asentoon
eikä liikahtanutkaan enää.
Miehet selittivät jotain kuivumisen kemiallisesta reaktiosta,
ja nyt mekin voimme todistaa sen pitävän paikkansa.
Betoni ei siis tarvitse kuivuakseen ilmaa!


Luulen, että tähän voi jäädä koukkuun,
niin paljon on vielä opittavaa ja kokeiltavaa.
Siksi kutsuinkin toisen hersyvän  ystäväjoukon sunnuntaiksi meille,
 kokeilemaan betoniaskartelua.
Uusia ideoita, naurua ja puheen porinaa
ei  tule varmasti puuttumaan sunnuntainakaan

Mukavaa ja touhukasta viikonloppua kaikille!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.