perjantai 24. toukokuuta 2013

Kevättunnelmia

Tulppaanit (Tulipa), pallotuijat (Thuja occidentalis ´Danica`) ja pikkutalvio (Vinca minor).

Kaunis kevät on ilahduttanut meitä viime viikkoina.
Olen ollut niin tohkeissani kaikki vapaa-aikani pihalla, että blogin päivitys on jäänyt ihan hunningolle. 

Mutta tässä muutamia tunnelmakuvia Vaahteramäeltä.

Tulppaani (Tulipa)

Narsissi (Narsissus ´Obdam`)

hämykuunlilja (Hosta undulata var. ´Erromena`)

kesäpikkusydän (Dicentra formosa)

purppurasydän (Dicentra formosa ´Aurora`)

idänvirpiangervo (Spiraea chamaedryfolia)

Äitienpäivälahjaksi saamani pilvikirsikka (Prunus pensylvanica) ilahduttaa ensimmäisillä kukillaan.

Metsävaahteran (Acer platanoides) kukinnot ovat aika vaatimattomia, mutta keräävät pölyttäjiä niin että mieletön surina kuuluu.

Kaikki eläimet eivät ilahduta kyllä läsnäolollaan. Lehtokotilot näyttävät lisääntyneen runsaasti viime vuodesta. 

Parina viime kesänä lehtokotilot ovat olleet riesana Vaahteramäellä ja lisääntyneet vuosi vuodelta. Ensimmäisen kotilon kohdattuani, itku pääsi ja luulin että puutarhanhoito olisi nyt siinä. Uhkasin vetää koko tontin asfaltille tai muuttaa kerrostaloon.
Mutta nyt olen jo jollain tavalla sopeutuneet ajatukseen, että puutarhanhoitoon kuuluu myös kotiloiden keräily ja Ferramolin levittely. Kuljen korkillisen mehukattipurkin kanssa kitkiessäni, ja kerään kaikki mahdolliset kotilot sinne. Purkissa on etikkaa. Kiehuva vesi viimeistään tappaa kotilot. Ferramol on myös tehonnut hyvin, mutta vaatii toistoa useamman kerran kesässä. 

Olen yrittänyt myös siistiä ojat ja muut heinikot, joissa kotilot viihtyvät. Mutta maalla ja isolla tontilla, se ei ole helppoa.


Naapurin hevonen näkyy etupihalle.










perjantai 3. toukokuuta 2013

Apostolinmiekka


apostolinmiekka
Neomarica northiana

Ulkona kevät on kirinyt myöhäistä aikatauluaan ja puutarhassa tapahtuu joka päivä pieniä ihmeitä.
Mutta tänä aamuna, myös sisällä hihkuin ilosta.
Apostolinmiekka, jonka alun olen saanut varmaan kymmenen vuotta sitten, rakkaalta tädiltäni, ilahdutti minua ensimmäisellä kukallaan.

Apostolinmiekkaa kutsutaan myös apostoliniirikseksi, koska kukka muistuttaa hyvin paljon iiriksen eli kurjenmiekan kukkaa.
Apostolin miekka oli 1900-luvun alkupuolella tavallinen huonekasvi maaseudulla. Säätyläisten kodeista otetuista valokuvissa sitä ei ole, mutta maaseudun mökeissä sitä kasvatettiin.

Apostolinmiekka on helppohoitoinen huonekasvi. Se kasvaa ja kukkii puolivarjossakin. Se pitää tasaisesta kosteudesta, äkillinen kuivuminen näkyy lehtien kärkien kuivumisena. Kärjet voi kuitenkin leikata saksilla siististi, terveeseen solukkoon saakka.
Nuoren kasvin multa vaihdetaan keväisin, mutta vanhemmille kasveille riittää pintamullan uusiminen.
Apostolinmiekkaa voi lisätä, pikkutaimista jakamalla.
(lähteenä käytin Anu Rannan; Hienohelma ja vanhapoika, rakkaat huonekasvit)

Nyt täytyy nauttia henkeäsalpaavan kauniista kukasta, 
sillä kukka kestää vain yhden päivän.