Uusien viherkasvien mullanvaihto ja villakilpikirvoja

Blogiyhteistyö: GreenCare

 siroliuska-aralia

Schefflera arboricola

ヤドリフカノキ

Yleensä huonekasvien mullat vaihdetaan kevättalvella,

kun aurinko herättelee ne talvilevolta. 

On kuitenkin muutama poikkeustilanne,

jolloin kannattaa kaivaa multapussit ja ruukut esille myös syksyllä.

Viime lauantaina levittelin sanomalehtiä kylppärin lattialle 

ja innostuin yökkäreissä huoltamaan viherkasvejani.

Uudet, myyntiruukuissa olevat huonekasvit tarvitsivat paremman kasvualustan itselleen. 

Samalla istutin pari nukkatyräkin vauvaa omaan ruukkuunsa. 

Myös kliiviaa vaivannut villakilpikirva ajoi jakamaan ja vaihtamaan koko kasvin mullan.

 nukkatyräkki 

Euphorbia leuconeura

Madagascar jewel

Nukkatyräkki on kasvanut kesän aikana todella reippaasti ja 

on jotenkin todella elivoimainen ja ryhdikäs. 

Istutin sen muutaman sentin suurempaan ruukkuun,

jossa se saa jatkaa reipasta kasvuaan.

Myös vauvelit pääsivät jatkamaan uutta sukupolvea.

Täältä voit lukea enemmän nukkatyräkistä ja muistoistani:

Nukkatyräkin tarina

Olen aiemminkin kasvattanut todella suuren nukkatyräkin itselleni 

mummoltani saamasta samanlaisesta pienestä vauva-taimesta. 

Se huiteli melkein kahdessa metrissä vanhimmiten, 

mutta kuoli noin vuosi sitten aivan yhtäkkiä.

Ilmeisesti vanhuuttaan. 

Näen sieluni silmin tämänkin minitaimen kasvuvoiman tulevaisuudessa. 

isopunasarja / kliivia

Clivia miniata

ウケザキクンシラン

Vanhempi kliiviani kärsi tosiaan villakilpikirvoista. 

Myös posliinikukka ja sitruunapuu näyttivät olevan niille mieluisia.

Posliinikukassa ja sitruunapuussa oli niin paljon villakilpikirvoja, 

että katsoin parhaaksi viskata ne menemään.

Tämän kliivia ja kaikki muutkin huonekasvit ruiskutin varmuuden vuoksi 

Neudorffin Spruzit RTU Tuhohyönteisten torjuntaan -aineella. 

Torjunta-aine on tehty luonnonmukaisista raaka-aineista.

(Tämä ei ole blogiyhteistyö, vaan oma suositus)

Ajattelin myös pienentää kliiviaa, 

että näen paremmin jos villakilpikirvoja tulee uudestaan.

Toistan myös ruiskutuksen uudestaan. 

Huuhtelin uudelleen istutettavat kliiviat hyvin

ja poistin kaiken mullan. 

En ainakaan tässä vaiheessa nähnyt uusia villakilpikirvoja. 

Mutta nyt nämä kliiviat ovat tarkkailun alla. 

Villakilpikirvat viihtyvät parhaiten paksulehtisissä kasveissa. 

Meillä niitä oli tosiaan kliivioissa, sitruunapuussa, posliinikukassa ja apostolinmiekassa. 

Kasvitaudit ja tuhoeläimet ovat ärsyttäviä, mutta niistä pääsee kyllä eroon useimmiten.

Jos tartunta on suuri, silloin ehkä on parempi viskata kasvi menemään.

Tai ainakin eristää se niin kauaksi aikaa muista kasveista,

kun kasvinsuojeluaineet alkavat tehoamaan. 

Kaikille kasveille käytin GreenCare Luomu Kukkamultaa. 

Olen todennut sen todella hyväksi ja kasvitkin näyttävät tykkäävän siitä.

Mullanvaihdon yhteydessä piti kuvata välillä kauniita villasukkiakin,

jotka olen saanut joskus anopiltani lahjaksi.

Ne sopivat oikein hyvin tähän mullanvaihtoteemaan.

Klusia
Clusia
フクギ

Myös klusia sai uuden kodin. 

 isopunasarja / kliivia

Clivia miniata

ウケザキクンシラン

Viherkasvien kanssa puuhailu on oikeastaan yhtä terapeuttista hommaa

kuin puutarhassa kuopsuttaminen. 

Siihen saa hyvin talvellakin purettua pahimmat puutarhailu"nikkikset".

Nyt toivotaan vaan aurinkoista syksyä,

että huonekasveillakin olisi vain lyhyt pimeä kausi. 

Huonekasvit ovat talvella lepotilassa, mutta tarvitsevat silti valoa.

Kasvivalot auttavat pahimman ajan yli.

Lepokaudella viherkasvit eivät tarvitse lannoitusta ja kasteluakin kannattaa vähentää. 

Ainoastaan merilevä on hyväksi kasveille myös silloin tällöin talvella.

Itse käytän Jaakontaikaa kasveilleni satunnaisesti myös lepoaikana.

Jaakontaiasta voit lukea enemmän täältä:

Taikaako?

 kilpipiilea

Pilea peperomioides
Chinese Money Plant
ピレア・ペペロミオイデス

Innostutko sinäkin enemmän viherkasveista näin syksyn tullen?

Ja olisi kiva kuulla myös teidän kokemuksianne villakilpikirvojen torjunnasta. 

Aurinkoista lokakuun alkua

sisälle ja ulos! 

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Yhteisiä "ongelmia"

 Eg-Trading Oy

Nyt tulee vähän pohdiskelevampi ja asiapitoisempi postaus,
jonka tarkoituksena on herätellä keskustelua.

Viime torstaina vietin antoisan päivän ViherTek-näyttelyssä Helsingin messukeskuksessa.

ViherTek on ympäristösuunnittelun, -rakentamisen ja -hoidon ammattitapahtuma. 

Olin messuilla työni puolesta.

Itse näyttely oli aika pieni, ja vain osa suurta messutapahtumaa.

Mutta mukana olleet yritykset olivat mielenkiintoisia ja kertovat yleiskuvan tämän hetken viheralan pinnalla olevista asioista.

Kertoilen vähän asioista, jotka jäivät minun mieleeni.

Hulevesi asia on tärkeä ja ajankohtainen asia varmasti kaikkialla.

Hulevedeksi kutsutaan rakennetuilta alueilta poisjohdettavaa sade- ja sulamisvettä. 

Kaupunkien ympäristösuunnittelu , maisemasuunnittelijat ja pihasuunnittelijat ovat tietysti avainasemassa hulevesien ohjauksen suurempien linjojen suunnittelussa.

Mutta myös me kaikki tontin omistajat voidaan vaikuttaa hulevesiketjun alkupäässä.

Lain mukaanhan hulevedet tulee imeyttää omalla tontilla.

Viherkatot ovat yksi keino varastoida sadevesiä ja
vähentää näin viemärijohtoverkostojen kuormitusta.
Lisäksi ne suodattavat saasteita ja pölyä.

Ja tuovathan viherkatot myös kaunista katseltavaa ympäristöön.

Messuilla oli kivoja tuotteita viherrakentamiseen.

 Vitreo Oy

Metallinen ja kotimainen LEAF puun runkosuojus.

Saatavilla oranssina, tummanharmaana ja viininpunaisena.

  Vitreo Oy

Kasteluvesiallas Cor-ten terästä.

Cor-ten teräksestä valmistetaan paljon säänkestäviä ulkokalusteita.

Se on varmasti yksi tulevaisuuden suosikkimateriaaleista. 

 Myös oravat ovat huomioitu, heille on omat tikkaat. 

Siirtonurmikkotuotanto Viitanen Oy

Siirtonurmikot ovat yhä suositumpia myös kotipuutarhoissa. 

Hinnat ovat tulleet hieman alemmaksi ja niiden laatu ja helppo asennus houkuttelevat, 

nopeuden lisäksi.

Tätä pehmeää nurmikkomattoa oli pakko vähän silitellä ohi mennessä.

Messujen paras anti oli kuitenkin Viheralan Taimipäivä-seminaarin sisältö.

Aiheena oli ´Hallitse kasvituhot ja onnistu erikoiskohteiden kasvivalinnoissa.`

Päivä oli suunnattu viheralan ammattilaisille,

mutta samat asiat koskettavat myös jokaista puutarhanomistajaa ja -harrastajaakin.

Heinät ovat olleet muodissa jo useamman vuoden ajan.

Olen itsekin hurahtanut niihin, sekä puutarhakasveina että ihan luonnossa.

Heinien ongelmiksi koetaan kuitenkin usein niiden agressiivinen leviäminen tai huono talvenkestävyys.

Viherympäristöliitto on julkaissut mahtavan ja kattavan julkaisun heinistä.

Tämä tietopaketti auttaa heinien valinnassa. Niitä löytyy kyllä vähän joka paikkaan sopivia.

Myös kosteikkoihin, jotka ovat hyviä hulevesi-kerääjiä, -käsittelijöitä ja -viivyttäjiä, 

löytyy omat sopivat lajinsa.

Talvenkestävyyteen auttaa paljolti myös se, että ne kannattaa leikata vasta keväällä.

Syksyllä leikatut heinän tyngät keräävät onttoihin varsiinsa vettä, mädännyttäen koko kasvin.

Heinät ovat myös kauneimmillaan myöhään syksyllä ja ne ovat kauniita talventörröttäjiä.

Siksi olisi sääli leikata ne alas, kaunistamasta muuten ankeita ja lehdettömiä aikoja.

Sitten vähän kuivempaan, mutta todella tärkeään aiheeseen.

Puutarhanhoidosta ja -intoilusta tulee ensimmäisenä mieleen usein vain kauniit kasvit.

Mutta yhtälailla puutarhanomistamiseen kuuluu myös varjopuolena kasvitaudit ja -tuholaiset.

Kasvinsuojelu on sellainen aihe, jonka haluaisi vain sulkea pois ajatuksista.

Mutta se on ajankohtaisempaa tänään kuin koskaan. 

Matkustelu ja kasvienhankinnat ulkomailta ovat koko ajan yleistyneet, ihan yksityisestikin.

Taimistoillahan on oma, tärkeä vastuunsa kasvien maahantuonnissa ja kasvinsuojelussa.

Mutta myös meillä kaikilla puutarhan omistajillakin on oma vastuumme.

Taimipäivässä erikoistutkija Irene Vänninen, Luonnonvarakeskuksesta 

kertoi puheenvuorossaan ViherRiski-hankeen terveisiä.

ViherRiski-hankkeen muutoslaboratoriossa viheralan väkeä on 

pohtinut syksyn aikana kasvinterveysasioita.

ViherRiski-työpajoissa viherala luo itselleen yhteistyömallin, jonka avulla verkosto ottaa kasvinterveysriskien hallinnan ja sen kehittämisen paremmin haltuunsa. Viheralan verkosto sitoutuu riskienhallintaan muodostamalla siitä yhteisen näkemyksen ja kehittämällä esim. työkaluja ja keskinäistä strategista työnjakoaan. Prosessi on osallistava: siinä ei jaeta valmiita ratkaisuja, vaan tuotetaan niitä yhteistyönä. 

(suora lainaus täältä)

Käytännössä kasvinsuojelu on ihan kaikkien asia ja vastuulla;

taimistojen, taimimyymälöiden, suunnittelijoiden, viherrakentajien, 

yksityisten puutarhaomistajien ym.

Kasvinsuojeluun ViherRiski-hanke haluaa miettiä ihan käytännön toimia kaikille osapuolille.

Tärkeää on avoin tiedottaminen.

Puutarha- ja kauppalehden viimeisimmässä numerossa kirjoittettiin myös hankkeesta.

Voit käydä lukemassa artikkelin täältä.

Kasvinsuojelu on siis meidän kaikkien yhteinen asia.

Pohdin miten voin työssäni, ihan käytännössä huolehtia kasvinsuojelusta omalta osaltani.

Mutta myös kotipuutarhurina koen vastuullisuutta asiassa.

Siksi ajattelin herätellä ajatuksia myös täällä puutarhablogimaailmassa?

Mitä mieltä te olette?

Mitä yksityinen puutarhaharrastaja voi tehdä käytännössä asian hyväksi?

Lopuksi käytännön vinkki:

Leena Luoto on perustanut Puutarhan parhaaksi-facebook ryhmän.

Sivustolla keskustellaan puutarhan kasvien hyvinvoinnista, tunnistetaan kasveja vaivaavia tauteja sekä tuholaisia. Leena kirjoittaa ryhmän kuvauksessa seuraavaa; " Täällä voi tulla vastaan epämielyttäviäkin tapauksia, koska niistäkin on hyvä tietää. Joten kommenteissa kaikki tieto on tervetullutta, ei mielellään yökötyksiä. Tutkitaan millaisia hyötyotuksia pihasta löytyy ja pohditaan miten puutarhassa voidaan toimia jotta sekä kasvit, luonto että puutarhuri voivat hyvin. Kasvien hyvinvoinnista kiinnostuneet toivotetaan tervetulleeksi..."

Itse koin ryhmän tarpeelliseksi heti.

Kaipasin tunnistusapua hopeakuuseni ongelmaan.

Asiaan ei ole tullut vielä ratkaisua, mutta sitä pohditaan.

Tämän näköinen ongelma on kyseessä:

Tietääkö kukaan mikä tai kuka tekee tällaistä?

Toivon keskustelua ja kommentteja kaikista näistä kuivista mutta niin tärkeistä asioista! :)

Tämä postaus ei ole yhteistyö kenenkään kanssa.

Halusin vain tuoda itsellenikin tärkeitä asioita esille.

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

Kärsivällisyys kasvaa...?

 laukka

Allium 

Tänään mun kärsivällisyys ei meinannut riittää puutarhassa.

Tuntuu että olen vaan kitkenyt ja kitkenyt viime aikoina.

On mukavaa kun on ravinteikas ja hyvä maaperä. 

Mutta kaikella on puolensa. 

Täällä kottarit ovat aivan välttämätön väline kitkemisessä.

Eikä yhdet kottarit riitä mihinkään, 

kun on seitsemän kertaa vienyt lastin kompostiin, voi jo jotain näkyä.

Toinen asia mitä olen tehnyt kitkennän ohessa, on lehtokotiloiden  keräys.

Satukirjoissa kotilot ovat sööttejä, mutta omassa puutarhassa hymy hyytyy.

En tiedä, yrittävätkö kotilot olla vitsikkäitä tai herttaisia, 

vai mitä tää on..?

Nakertavat sydämen muotoisia reikiä mun kuunliljoihin??

No, ei tässä valitus auta.

Ei muuta kuin kitkentää ja kotiloiden keräystä ja ferramolia. 

Toivoisin että kaikki kasvit olisivat kuin 

koivuangervo (Spiraea betulifolia).

tai komeamaksaruoho (Sedum ´Herbsfreude`).

Kummatkin ovat tiiviitä ja pyöreitä, eivätkä päästä rikkakasveja lävitseen.

Pidän pienistä ja pyöreistä kasveista, joita ei tarvitse tukea.

Ai niin, puutarha kuvaa puutarhuria...

pieni ja pyöreä...

 Tiedän, että kasvivalinnoilla voi auttaa puutarhan työmäärässä.

Ehkä en olekaan tyyppiä, joka viihtyy helppohoitoisessa puutarhassa.

Mutta kyllä mä tuskastun välillä.

On vaikeaa tasapainotella, 

että osaa myös nauttia puutarhastaan ja pitää siitä silti hyvää huolta.

Leena Luoto sanoi jotenkin tähän tapaan että 

"Ihminen ei hoida puutarhaa, 

vaan puutarhan tulee hoitaa ihmistä."

Kun työmäärä alkaa ahdistaa,

kannattaa pysähtyä katsomaan mitä kaunista näkyy.

Mitä on saanut jo aikaan.

Onneksi rikkaruohojen lisäksi kasvaa myös kaikkea kaunista.

tummakurjenpolvi valkoinen

Geranium phaeum ´Album`

marjatanalppiruusu ´Mikkeli`

Rhododendron Tigerstedtii-Ryhmä `St Michel`

Juhannusruusu

Rosa spinosissima ´Plena`

aloittelee jo kukintaansa. 

Tuli jo nyt haikea olo...toivottavasti kukinta kestää mahdollisimman pitkään.

lehtoakileija

Aquilegia vulgaris

Oikein hyvää viikonloppua kaikille!

Muistakaa myös nauttia,

minäkin yritän.... :)

Keskikesän kaunottaret

papulanruusu

Rosa pimpinellifolia ´Staffa`

Pidän vanhoista pensasruusuista.
Olenkin keräillyt niitä viime vuosina.
Kestää aina muutaman vuoden, että ne pääsevät täyteen kukoistukseensa.
Tänä kesänä moni muutaman vuoden vanha ruusuni, on alkanut kukkia paremmin.

Juhannusruusu (uudelta nimeltään Rosa spinosissima) ja sukulaisensa pinpinelliruusut, kuten Papulanruusu ja morsionruusu, kukkivat vain viikon tai pari vuodesta. Mutta ovat silti vieneet sydämen meiltä monilta suomalaisilta.
Pidempään kukkivat esim. tarhakurtturuusut, joita löytyy kerrottuja, kauniita lajikkeita paljon.

Monella vanhalla pensasruusulla on oma tarinansa ja historiansa.
Yleensä ne ovat kulkeutuneet esim. avioliiton myötä morsiamen kotitalosta, sulhasen kotiin.
Myös nykyäänkin moni ruusuharrastaja on saanut ruusunjuurakon, äidiltään, anopiltaan, tädiltään tai ystävältään. Niin minäkin. Näin ruusuista on tullut myös entistä rakkaampia.
Mutta täytyy tunnustaa että olen hurahtanut monta kertaa myös taimikaupassa.

Ruusujen historiasta voi lukea esim. kirjoista
Rautio Pirjo; Suomen ruusut, Otava 2009
Alanko Pentti, Joy Peter, Kahila Pirkko, Tegel Satu; Suomalainen ruusukirja, Tammi 2002
Suomen ruususeura ry:n  julkaisut

Torniolaaksonruusu

Rosa majalis ´Tornedal`

tertturuusu

Rosa ´Schneewittchen`

(valitettavasti kirvojen kera. 

Mutta ei huolta; kirvoihin auttaa esim. 

Neudorffin Spruzit RTU Tuhohyönteisten torjunta-aine)

kirjoapteekkarinruusu

Ranskanruusu ´Mundi`

Rosa gallica

Neidonruusu ´Lumo`

Rosa Alba-ryhmä ´Lumo`

tarhakurtturuusu ´Ritausma`

Rosa rugosa ´Ritausma`

tarhakurtturuusu ´Snow pavement`

Rosa ´Snow pavement`

tarhakurtturuusu ´Marie Bugnet`

Rosa rugosa ´Marie Bugnet`

Kevättunnelmia

Tulppaanit (Tulipa), pallotuijat (Thuja occidentalis ´Danica`) ja pikkutalvio (Vinca minor).

Kaunis kevät on ilahduttanut meitä viime viikkoina.

Olen ollut niin tohkeissani kaikki vapaa-aikani pihalla, että blogin päivitys on jäänyt ihan hunningolle. 

Mutta tässä muutamia tunnelmakuvia Vaahteramäeltä.

Tulppaani (Tulipa)

Narsissi (Narsissus ´Obdam`)

hämykuunlilja (Hosta undulata var. ´Erromena`)

kesäpikkusydän (Dicentra formosa)

purppurasydän (Dicentra formosa ´Aurora`)

idänvirpiangervo (Spiraea chamaedryfolia)

Äitienpäivälahjaksi saamani pilvikirsikka (Prunus pensylvanica) ilahduttaa ensimmäisillä kukillaan.

Metsävaahteran (Acer platanoides) kukinnot ovat aika vaatimattomia, mutta keräävät pölyttäjiä niin että mieletön surina kuuluu.

Kaikki eläimet eivät ilahduta kyllä läsnäolollaan. Lehtokotilot näyttävät lisääntyneen runsaasti viime vuodesta. 

Parina viime kesänä lehtokotilot ovat olleet riesana Vaahteramäellä ja lisääntyneet vuosi vuodelta. Ensimmäisen kotilon kohdattuani, itku pääsi ja luulin että puutarhanhoito olisi nyt siinä. Uhkasin vetää koko tontin asfaltille tai muuttaa kerrostaloon.

Mutta nyt olen jo jollain tavalla sopeutuneet ajatukseen, että puutarhanhoitoon kuuluu myös kotiloiden keräily ja Ferramolin levittely. Kuljen korkillisen mehukattipurkin kanssa kitkiessäni, ja kerään kaikki mahdolliset kotilot sinne. Purkissa on etikkaa. Kiehuva vesi viimeistään tappaa kotilot. Ferramol on myös tehonnut hyvin, mutta vaatii toistoa useamman kerran kesässä. 

Olen yrittänyt myös siistiä ojat ja muut heinikot, joissa kotilot viihtyvät. Mutta maalla ja isolla tontilla, se ei ole helppoa.

Naapurin hevonen näkyy etupihalle.