Tomaattikirjan voittaja ja puutarhailua

tomaatti

Solanum lycopersicum

Tomato

トマト

Kiitos kaikille Sonja Lumpeen
Tomaatti! -kirjan arvontaan osallistuneille!
Teitä olikin runsas joukko (arpoja kertyi 76 kpl),
joten tomaatin kasvatus näyttää kiinnostavan meitä monia.

Nyt olen arponut onnellisen voittajan teidän joukostanne
List Randomizerin avulla.

Hip hei hurraa,
voittaja on

Liisa Vottonen.

Oikein paljon onnea!
Laitan sinulle sähköpostia tulemaan.

Kirjan lahjoitti arvottavaksi Readme.fi.

voikukka
Taraxacum officinale
セイヨウタンポポ

Viikonloppu meni taas niin kovin nopeasti.
Lauantain juhlien jälkeen suuntasimme perjantaina aloitettuihin pihahommiin.
Puutarha oli rikkaruohojen vallassa ja
ei auttanut muuta kuin ottaa härkää sarvista.
Kitkin oikeastaan koko viikonlopun, mutta vielä jäi paljon kitkemättä.
Ei ole helppo tanner tämä Vaahteramäki.
Rehevä, lehtomainen maa, yhdistettynä maaseudun lentäviin rikkakasvien siemeniin,
pitää puutarhurin kiireisenä.
Kitkin myös satoja vaahterantaimia.
Toukokuun alkupuolella olen kitkenyt jo kertaalleen koko tontin,
eikä moisia vaahterantaimia näkynyt missään.
Mutta nyt ne olivat jo 15 cm korkuisia.
Eli kasvuvoimaa kyllä löytyy.
Kitkiessä tuli mieleen, että yhden kesän laiminlyönnillä,
tontistamme tulisi kirjaimellisesti vaahteramäki.

Mieheni ahkeroi puolestaan pihasaunan keitaalla.
Meidän grillipaikkamme on seilannut asumisemme ajan,
jo monessa paikkaa.
Mutta keitaan myötä sen paikka on vakiutunut sinne,
missä vietetään eniten aikaa.
Keksin keväällä, että tekisimmekö grillille katoksen.
Ja mieheni innostui myös asiasta.
Lauantaina juhlien jälkeen, mies ryhtyi tosi toimiin.
Nyt runko on pystyssä ja se on valtattu ja maalattu kertaalleen.
Vielä yksi maalikerros ja tiilet,
niin grillille on uusi koti suojana.

Oikein mukavaa uutta viikkoa!
Meillä se on työntäyteyteinen,
päivätöiden lisäksi valmistelemme poikamme ensi lauantain valmistumisjuhlia.

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Operaatio vuohenkello ja muita hoitotoimenpiteitä

*GreenCare yhteistyöpostaus

vuohenkello

Campanula rapunculoides

ハタザオギキョウ

Mikään kasvi ei ole hankala, kunhan se on oikeassa paikassa.

Valitettavasti esim. vuohenkellon paikka ei todellakaan ole etupihan kukkapenkissä.

Metsänreunassa ja niittymäisillä paikoilla se on parhaimmillaan, niinkuin yläkuvassa.

Nämä sisäänkäynnin kummallakin puolella sijaitsevat kukkapenkit 

istutin ensimmäisten istutusten joukossa, kesällä 2004.

Kasveiksi halusin vanhanajan perinneperennoja.

Koska sain kaikki kasvit ystäviltä ja sukulaisilta tähän penkkiin,

joukkoon pääsi myös vuohenkello.

Tykkäsin ja tykkään edelleenkin sinisestä. Ja tämä kellokukka sulatti sydämeni.

Mutta arvatkaapas, kuinka kävi jo muutaman vuoden kuluttua?

Vuohenkello valtasi koko kukkapenkin.

Olen poistanut sen tästä penkistä jo yli viisi vuotta sitten.

Mutta aina se vaan tulee esiin joka kevät. 

Kesällä saan sen pysymään pois kovalla kitkemisellä.

Tänä keväänä se ponnahti ilmoille elinvoimaisempana kuin koskaan.

Eikä ihme, sen juuret ovat kuin porkkanoita.

Ja ne sijaitsevat todella syvällä.

 Ryhdyin tänään tosi toimiin.

Tämä istutusalue ärsytti todella paljon ja joka päivä.

Kahdeksan kottikärryn jälkeen, tilanne näytti jo paremmalta.

Kaivoin vanhaa maata pois, niin syvältä kuin juuria tuli vastaan.

 Lisäsin ensin pohjalle taas hevosenlantaa.

Sen jälkeen kuusi säkkiä GreenCaren puutarhamultaa.

Ja päälle vielä kaksi säkillistä GroBiootti istutusmultaa.

 *Istutusmulta sisältää luonnonkompostia ja GroBiootti™ -hyötymikrobeja. 

Hyötymikrobit lisäävät juuriston kasvua ja parantavat kasvin juurtumista. 

Hyvinvoiva juuristo pystyy hyödyntämään paremmina kasvualustan ravinteet,

 jolloin kasvin kasvu ja elivoima lisääntyvät.

*Suora lainaus GreenCaren nettisivuilta

lehtoakileija

Aquilegia vulgaris 

オダマキ尋常性

Halusin pitää tämänkin istutuksen alkuperäisen näköisenä.

Siksi en tehnyt kasviuudistuksia.

Ennen varsinaista kaivuuta otin talteen lehtoakileijan 

ja valkotähkän (Liatris spicata ´Alba` リアトリス) taimet, vuohenkellojen seasta.

Sen sijaan tuoksukurjenpolven (Geranium macrorrhizum ´White Smell` フウロソウ) 

taimet heitin pois, 

koska minulla oli toisessa paikassa niitä jaettavaksi tähänkin paikkaan.

Lehtoakileijalle ja tuoksukurjenpolvelle tämä aika kesästä on huono jakamisajankohta.

Mutta nämä kasvit olivat hätää kärsimässä joka tapauksessa. 

Ehkä niillä on nyt paremmat selvitytymismahdollisuudet.

Kanttasin myös nurmikon reunan.

Haluaisin laittaa kaikkiin istutusalueisiin kiveykset nurmikon ja istutusten väliin.

Mutta meillä on niin paljon istutusten reunuksia, joten se homma on jäänyt.

Yritän pitää tämän reunan kanttauksella kurissa.

 Näillä helteillä kastelu on todella tärkeää.

Kastella kannattaa kerralla kunnolla ja pitää vaikka pari päivää sitten taukoa.

Näin juuret tunkeutuvat syvälle.

Tänä keväänä aikaa on mennyt todella paljon kaikenlaisiin hoitotoimenpiteisiin.

Osa hoidontarpeesta johtuu puutarhan iästä ja osa viime talven talvituhoista.

Onneksi talvituhot eivät kuitenkaan olleet niin pahat, kuin aluksi luulin.

Monet hortensiat, jouluruusut ja ruusut ovat jo osoittaneet elonmerkkejä.

Tarhakurtturuusu Ritausmassa (Rosa rugosa ´Ritausma`) oli todella paljon kuolleita versoja,

mutta leikkaamalla ja kasvualustan siistimisellä, se alkoi näyttää heti terveemmältä.

Ritausmaa kasvaa ihanan japaninkirsikan (Prunus serrulata ´Kanzan`桜 カンザン) alla.

Olen kauhuissani käynyt joka päivä katsomassa, veikö talvi kauniin puumme.

Japaninkirsikka on vartettu jonkin tavallisen kirsikan perusrunkoon.

Muutama lehti ilmestyi tällä viikolla, varttamiskohdan alapuolelle.

Suunnittelin jo tekeväni siitä ihan tavallisen kirsikan, jos se on muuten kuollut.

Mutta tänään näin kaksi lehteä japaninkirsikan oksissa.

Mielenkiinnolla jään seuraamaan, miten se toipuu.

Tänä keväänä ei ole kannattanut hötkyillä.

Olen itsekin ehtinyt julistaa monen kasvin kuolleeksi, 

ja yhtäkkiä ne puskevat versoa joko juuristostaan 

tai ovatkin muuten kaikissa voimissaan.

Onneksi en ole ehtinyt kaivamaan mitään ylös.

Muutama kasvi on vielä kysymysmerkki.

Mutta täytyy vielä antaa niille armonaikaa.

  kärperön kirsikka

Prunus cerasus

さくら 桜 

Onneksi keitaamme kirsikka pysyi hengissä 

ja on ilahduttanut meitä todella runsaalla kukinnallaan.

Nyt osa kukista on jo hieman ruskettumaan päin.

Kohta terassi täyttyy kauniista, valkoisista terälehdistä.

Sekin on hurmaavaa.

Tein tämän postauksen toisella silmällä jääkiekkoa katsellen.

Jääkiekko ei valtavasti kiinnosta,

 mutta täytyyhän vähän olla selvillä, miten Suomi pärjää.

Ja hyvinhän ne pojat pärjäsivät, vaikkei voittoa tullutkaan.

Voimia uuteen alkavaan viikkoon!

Ainakin kaunista säätä on tiedossa.

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

Puuhavappu

*Yhteistyöpostaus GreenCare

Meillä oli todella mukava vappu.

Ei ehkä kaikkein perinteisin, ihan omasta halustamme.

Tuntui, että viimeiset viikot ovat olleet aika lentoa, 

joten päätimme nauttia ihan kotona olosta vappuna.

Puuhailimme sisällä ja ennenkaikkea ulkona.

Eilen meillä satoi melkein koko päivän kaatamalla.

Mies siivosi ja hoputti minut ulos, kalkitsemaan ja lannoittamaan.

Huolehti, että sadetta ei ole luvattu moneen päivään tämän jälkeen. 

Eikö oo aika ihana mies mulla?

Kalkitseminen ja lannoitus onkin järkevää tehdä kosteaan maahan 

ja sen jälkeen on hyvä kastella vielä uudestaan, 

että kalkit ja lannoitteet imeytyvät paremmin.

Eli oli täydellinen sää tuohon hommaan.

Luonto hoiti kosteuspuolen.

 Olen hankkinut tuollaisen GreenCaren levittimen vuosia sitten.

Se on todella kätevä nurmikon kylvössä, sekä lannoituksessa.

Lannoitteiden ja siementen määrän voi helposti säätää aukon avulla.

Olen huomannut, että nurmikon siemeniä ja lannoitteita säästyy, 

kun "suihku" on tasaista. 

Käsin lannoittaessa tulee heiteltyä äkkiä aika isojakin määriä helposti.

Vaikka tarvitsen levitintä työssäni, se on oikeasti todella kätevä ihan kotikäytössä.

Nykyisin levitin on hieman toisen mallinen,  kuin tämä omani.

Uudesta mallista olen kuullut paljon kehuja.

 Käytin kalkitukseen GreenCaren rakeista nurmikkokalkkia. 

Se sisältää myös hyödyllisiä GroBiootti™ -hyötymikrobeja 

ja oli todella kätevää levittää.

Samalla höyryllä heittelin lannoitteet monivuotisille kasveille.

Päivän asu oli todella hurmaava,

kalkituksen, lannoittamisen ja vesisateen jäljiltä.

Mutta oikeasti sade ei haitannut yhtään, kun asu oli oikea.

Illalla meillä ukkonen jyrisi ja satoi vielä lisää.

Minä nautin sisällä oikeasta ajoituksesta ja lannoitteiden imeytymisestä.

Tänään oli yhtäkkiä aivan kesä.

Menin aamukahvikupin kanssa ulos aamutakissa.

Kuuntelin linnunlauluja ja ihmetelin luonnon yhtäkkistä heräämistä.

Ihan kuin nurmikkokin olisi kasvanut yön aikana.

Tänään oli kasvimaan vuoro.

Muokkasin kasvilaatikot kylvökuntoon.

 Poistin rikkakasvit.

Ja yhdessä laatikossa oli enemmänkin urakkaa.

Olin istuttanut sinne yhden pienen suklaamintun taimen.

Arvatkaa vaan valloittiko se koko laatikon?

Tämä on sitä kantapääosastoa, niin kuin anoppini tapaa sanoa.

Toivottavasti tämä kuva piirtyy muistiinne.

Mintut kannattaa istuttaa ruukkuun, jollei ole mintun suurkuluttaja.

Onneksi, nämä juuret lähtevät helposti mullasta 

ja ovat värinsä vuoksi helppo nähdä.

Kasvilaatikoissa on sekin hyvä puoli, 

että koko kasvualustan voi helposti myös kokonaan vaihtaa, 

jos sinne leviää jokin mahdoton rikkakasvi tai kasvitauti.

Urakka oli kova, mutta selätin mintun, ainakin toistaiseksi.

Ennen uuden mullan lisäämistä, kalkitsin laatikot luomu muruisella kuorikalkilla.

Harrastan myös tuhkan käyttöä kalkin asemasta. 

Mutta hyötykasveille tykkään mieluummin käyttää varmasti puhdasta kalkkia.

Ja nurmikollekin on helpompi levittää kalkkia kuin tuhkaa. 

Lopputuloksesta tulee tasaisempi.

Tuhkan käytöstä voit lukea täältä.

 Maanmuokkauksen ja kalkituksen jälkeen,

 lisäsin laatikoihin 

luonnonlannoitettua puutarhamultaa.

Kasvimaan muokkauksen jälkeen virittelimme kaikki kesäkalusteet paikoilleen.

Söimme ensimmäisen kerran ulkona, fiilis oli aivan mahtava.

Ja kaikki yhtäkkinen kauneus oli pakahduttavaa.

Valkovuokkojakin bongasin ensimmäisen kerran tänä keväänä.

 valkovuokko

Anemone nemorosa

アネモネ

 Ja tuomissa (Prunus padus エゾノウワミズザクラ) lehdet olivat jo valtavan isot.

Kyllä tälläinen kotona olo on ihanaa!

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun, Blogit.fi blogilistan tai bloglovinin kautta.

Tyttären opetus

Täällä kaikki ryöpsyää ja rönsyää.

Ja tämä puutarhuri on ollut jo aika tuskastunut sateeseen 

ja kaiken valtavaan kasvuun ja riehaantumiseen..

Haluaisin hallita puutarhani 

ja haluaisin, että kasvit pysyisivät omissa minun suunnittelemissani lokeroissaan.

Haluaisin, että sade tulisi yöllä ja päivällä paistaisi aurinko.

Haluaisin, että kasvit kukkisivat kauniisti juuri ajallaan ja 

mitään tuhoeläimiä ja kasvitauteja ei olisi.

 tummakurjenpolvi

Geranium phaeum ´Album`

 posliinirikko

Saxifraga x urbium

akileija

Aquilegia

オダマキ尋常性

Mutta kasvit ovat eläviä ja puutarhassa asuu muitakin kuin minä.

On ötököitä ja lehtokotiloita.

Sade tulee milloin haluaa, vaikka juhannuksena.

Voin ohjailla puutarhaani, mutta en hallita täysin.

Eilen uhmasin sadetta ja revin tuskastuneena ryöpsyäviä perennoja 

ja keräsin lehtokotiloita, täysissä sadevaatteissa.

Illalla saimme tekstiviestin tyttäreltämme.

Hän lähti muutama päivä sitten kielimatkalle Kaliforniaan.

Viestissä ihmeteltiin jotakuinkin näin; 

"Täällä on todella kuumaa ja kuivaa. Kaikki on aivan kuollutta. 
Vuoteen ei ole satanut kuin kaksi kertaa. Kauheaa, kun meillä sataa ja täällä ei yhtään."

Oikein säpsähdin. Mitä mä oikein valitan.

Ihanaa, kun meillä on rehevää. Ja vesi ei lopu. 

Ja sitä paitsi, meillä on keksitty hyviä saappaita ja sadevaatteita. 

How much of life

do we miss by waiting to

see the rainbow

before thanking God

that there is rain?

~Dieter F. Uchtdorf~

kiinanapioni

Paeonia

Lähdenkin tästä ulos...

Karolinan Ystävänpäivä-haaste

Isoäitieni puutarhoissa oli myös unikoita.

Karolina Karolinan puutarha-blogista 
haastoi meitä puutarhabloggaajia seuraavalla Ystävänpäivä-haasteella:

Tässäpä seuraakin teille jokaiselle (ei vain harvoille ja valituille) Puutarha Ystävälle Ystävänpäivä haaste, saatte myös laittaa sen eteenpäin omassa blogissanne. Haluaisin kuulla sinun tarinasi, vastaa kuvien kera seuraaviin kysymyksiin ja laita haaste eteenpäin:

1. Kuka on innosti sinut puutarha-harrastuksen pariin, tai kuka on puutarha idolisi?

Mummoni siskon pionit joskus 70-luvun loppupuolella

Sukumme on sekä isäni että äitini puolelta täynnä puutarhaihmisiä.

Molemmat isoäitini hoitivat puutarhojaan

sekä ravinnon kasvattamisen tarpeesta, että nautinnon vuoksi.
Elämä oli kovaa ja puutarhanhoito oli myös henkireikä arjen keskellä.
Mummoni on kertonut, että hänen isänsä istutti omenapuut ennen talon rakentamista. 
Oli tärkeää saada ne kasvamaan mahdollisimman pian satoa tuottaviksi.

Myös vanhempani ja tätini  ovat aina olleet innokkaita kuopsuttajia.
Puutarhainnostus on varmasti minulla jotenkin verissä. 
Tosin lapsena ja nuorena en yhtään ymmärtänyt mikä puutarhanhoidossa viehättää. 
Osallistuin kaikkeen vain "pakotettuna".
Vasta oman pihan saatuani hurahdin täysin ja opin arvostamaan koko sukuni intoilua.
Viime aikoina olen yrittänyt etsiä valokuvia sukumme puutarhoista ja haastatellut vanhempiani ja muita sukulaisia kasveista ja koko puutarhatouhusta. 
Puutarhaintoiluni juuret kiinnostaisivat enemmänkin, olisi ihana päästä aikamatkalle mummojeni puutarhoihin. Valitettavasti se ei ole enää mahdollista.
Mutta minä jatkan nyt omalta osalta perinteitä ja innostusta.

2. Missä ja millainen on kaunein puutarha jossa olet käynyt?

Olen käynyt todella monessa kauniissa puutarhassa. 

Puutarhassa on tärkeää tunnelma. Monenlaiset puutarhat voivat olla kauniita.

Moni vähättelee puutarhaansa ja selittelee rikkaruohoja, ihan suotta. 

Jos puutarhan omistaja rakastaa puutarhaansa, se näkyy. 

Voisin mainita tässä kymmeniä puutarhoja, mutta tila ei riittäisi. 

Joten tässä vain muutama unohtumaton kokemus.

Paula Ritanen-Närhen puutarha oli todella mieleenpainuva kokemus. 

Pääsin sinne vierailemaan viime kesänä.

Tästä  pääset kurkkaamaan Paulan satumaahan.

Myös Avoimet puutarhat-tapahtuma oli mahtava tilaisuus 

päästä vieraiksi unohtumattomiin puutarhoihin.

Tästä pääset inspiroiville visiiteille.

Uudessa-Seelannissa menin aivan sekaisin puutarhojen kauneudesta.

Valitettavasti tietokoneemme turmeli suurimman osan valokuvistamme, juuri niistä parhaimmista.

Mutta muistot ovat vieläkin elävänä päässä, vaikka matkasta on jo 5 vuotta.

Tässä muutama makupala.

3. Mikä on paras puutarha-työkalusi?

 Tämä kitkijä on todella hyvä apu, 

sillä saa hyvin rikkaruohojen juuretkin pois ja kuopsuteltua vielä multaa kuohkeammaksi.

En kyllä tulisi ilman kottareitakaan toimeen.

Enkä ilman lapiota....

4. Millaisia juttuja teet puutarha-ystäviesi kanssa?

Höyryämme uusista ihastustemme kohteista, kiertelemme toistemme puutarhoja, 

välillä valitamme työn paljoutta, mutta samaan hengenvetoon jatkamme intoilua ja höyryämistä.

Joskus jaamme taimia ja siemeniä, joskus jopa vähän kitkemme höyryämisen lomassa.

Välillä teemme retkiä messuille tai puutarhoihin. 

Ennenkaikkea innostamme toisiamme.

Minulla on onni omistaa monia puutarhaystäviä,

 joiden kanssa olen saanut viettää monta ihanaa hetkeä.

Tämä puutarhabloggailu ja teihin blogiystäviin tutustuminen on myös rikastuttanut elämääni paljon.

Ajatusten ja kokemusten vaihtaminen on todella antoisaa.

Tämänkin ihanuuden olen saanut jakotaimena puutarhaystävältäni.

kesäpikkusydän

Dicentra formosa

western, wild or Pacific bleeding heart

5. Mikä on puutarha harrastuksessa parhainta? Mistä nautit eniten?

Puutarhassa rentoutuu ja rauhoittuu.

 Koskaan ei ole nähnyt kaikkea, eikä tiedä kaikkea, eikä osaa kaikkea, aina on jotain uutta.

Tässä harrastuksessa on niin monta ulottuvuutta, itse konkreettisen tekemisen ohella.

Puutarhasta voi lukea, puutarhapiireissä saa uusia ystäviä, puutarhaa voi valokuvata,

 kasveja voi tutkia ja ihailla ym. ym.

 lehtosinilatva

Polemonium caeruleum ssp. yezoense ´Purple Rain Strain`

 Jacob's Ladder

　花荵科

Tällaisia ajatuksia Karolinan kysymykset toivat mieleeni.

Toivottavasti pääsen lukemaan myös teidän ajatuksianne näihin Karolinan kysymyksiin.

Mukavaa loppuviikkoa! 

Kärsivällisyys kasvaa...?

 laukka

Allium 

Tänään mun kärsivällisyys ei meinannut riittää puutarhassa.

Tuntuu että olen vaan kitkenyt ja kitkenyt viime aikoina.

On mukavaa kun on ravinteikas ja hyvä maaperä. 

Mutta kaikella on puolensa. 

Täällä kottarit ovat aivan välttämätön väline kitkemisessä.

Eikä yhdet kottarit riitä mihinkään, 

kun on seitsemän kertaa vienyt lastin kompostiin, voi jo jotain näkyä.

Toinen asia mitä olen tehnyt kitkennän ohessa, on lehtokotiloiden  keräys.

Satukirjoissa kotilot ovat sööttejä, mutta omassa puutarhassa hymy hyytyy.

En tiedä, yrittävätkö kotilot olla vitsikkäitä tai herttaisia, 

vai mitä tää on..?

Nakertavat sydämen muotoisia reikiä mun kuunliljoihin??

No, ei tässä valitus auta.

Ei muuta kuin kitkentää ja kotiloiden keräystä ja ferramolia. 

Toivoisin että kaikki kasvit olisivat kuin 

koivuangervo (Spiraea betulifolia).

tai komeamaksaruoho (Sedum ´Herbsfreude`).

Kummatkin ovat tiiviitä ja pyöreitä, eivätkä päästä rikkakasveja lävitseen.

Pidän pienistä ja pyöreistä kasveista, joita ei tarvitse tukea.

Ai niin, puutarha kuvaa puutarhuria...

pieni ja pyöreä...

 Tiedän, että kasvivalinnoilla voi auttaa puutarhan työmäärässä.

Ehkä en olekaan tyyppiä, joka viihtyy helppohoitoisessa puutarhassa.

Mutta kyllä mä tuskastun välillä.

On vaikeaa tasapainotella, 

että osaa myös nauttia puutarhastaan ja pitää siitä silti hyvää huolta.

Leena Luoto sanoi jotenkin tähän tapaan että 

"Ihminen ei hoida puutarhaa, 

vaan puutarhan tulee hoitaa ihmistä."

Kun työmäärä alkaa ahdistaa,

kannattaa pysähtyä katsomaan mitä kaunista näkyy.

Mitä on saanut jo aikaan.

Onneksi rikkaruohojen lisäksi kasvaa myös kaikkea kaunista.

tummakurjenpolvi valkoinen

Geranium phaeum ´Album`

marjatanalppiruusu ´Mikkeli`

Rhododendron Tigerstedtii-Ryhmä `St Michel`

Juhannusruusu

Rosa spinosissima ´Plena`

aloittelee jo kukintaansa. 

Tuli jo nyt haikea olo...toivottavasti kukinta kestää mahdollisimman pitkään.

lehtoakileija

Aquilegia vulgaris

Oikein hyvää viikonloppua kaikille!

Muistakaa myös nauttia,

minäkin yritän.... :)