Täällä kaikki ryöpsyää ja rönsyää.
Ja tämä puutarhuri on ollut jo aika tuskastunut sateeseen
ja kaiken valtavaan kasvuun ja riehaantumiseen..
Haluaisin hallita puutarhani
ja haluaisin, että kasvit pysyisivät omissa minun suunnittelemissani lokeroissaan.
Haluaisin, että sade tulisi yöllä ja päivällä paistaisi aurinko.
Haluaisin, että kasvit kukkisivat kauniisti juuri ajallaan ja
mitään tuhoeläimiä ja kasvitauteja ei olisi.
tummakurjenpolvi
Geranium phaeum ´Album`
posliinirikko
Saxifraga x urbium
akileija
Aquilegia
オダマキ尋常性
Mutta kasvit ovat eläviä ja puutarhassa asuu muitakin kuin minä.
On ötököitä ja lehtokotiloita.
Sade tulee milloin haluaa, vaikka juhannuksena.
Voin ohjailla puutarhaani, mutta en hallita täysin.
Eilen uhmasin sadetta ja revin tuskastuneena ryöpsyäviä perennoja
ja keräsin lehtokotiloita, täysissä sadevaatteissa.
Illalla saimme tekstiviestin tyttäreltämme.
Hän lähti muutama päivä sitten kielimatkalle Kaliforniaan.
Viestissä ihmeteltiin jotakuinkin näin;
"Täällä on todella kuumaa ja kuivaa. Kaikki on aivan kuollutta.
Vuoteen ei ole satanut kuin kaksi kertaa. Kauheaa, kun meillä sataa ja täällä ei yhtään."
Vuoteen ei ole satanut kuin kaksi kertaa. Kauheaa, kun meillä sataa ja täällä ei yhtään."
Oikein säpsähdin. Mitä mä oikein valitan.
Ihanaa, kun meillä on rehevää. Ja vesi ei lopu.
Ja sitä paitsi, meillä on keksitty hyviä saappaita ja sadevaatteita.
How much of life
do we miss by waiting to
see the rainbow
before thanking God
that there is rain?
~Dieter F. Uchtdorf~
kiinanapioni
Paeonia
Lähdenkin tästä ulos...