perjantai 29. marraskuuta 2019

Metsäinen kranssi




Viikko sitten lauantaina vietimme todella mukavan päivän suvun naisten kesken.
Mukana oli tätini, äitini, siskoni ja siskon tytöt.
Päivän teema oli kranssit metsän antimista,
mutta myös juttelu, syöminen ja nauru kuuluivat oleellisena osana päivään. 

Jokainen toteutti omia visioitaan jutustelun lomassa,
eikä painetta ollut. 
Voiko rentouttavampaa puuhailua ollakaan!


Toteutimme kranssit itse oksista työstämiimme renkaisiin 
ja siskoni teki mahtavan havukranssin vanhaan hulavanteeseen. 
Oksina käytimme pajua sekä kuvassa näkyvää laikkukirjokanukkaa.
Kummankin pensaiden oksat taipuvat hyvin ympyrän muotoon.
Sidoimme oksat rautalangalla kiinni. 


Yleensä sidon myös kranssiin tulevat materiaalit ohuella rautalangalla,
mutta nyt päätin kokeilla maatuvaa juuttinarua.
Kranssin sitominen onnistui juuttinarunkin avulla hyvin,
mutta kyllähän rautalanka sitoo napakammin ja 
materiaalit pysyvät varmasti paremmin paikoillaan sen avulla. 


Työstin oman kranssini erilaisista metsän antimista;
kuusesta, puolukasta, jäkälästä, mustikasta, katajasta ja liekokasvista.
Niputin materiaalit ensin pieniksi nipuiksi, 
jonka jälkeen ne oli helppo kiinnittää itse kranssiin. 

Siskoni tehtaili monta kranssia.
Tässä on tulossa mustikanvarpukranssi.

Oli hauska nähdä, kuinka kaikilla tuli omannäköisiä kransseja. 
En huomannut ottaa siskon tytöstäni kuvaa puuhastelun lomassa. 
Hän teki ennakkoluulottomasti upeita kransseja ja nautti selvästi tekemisestä.


Tässä siskoni 
mahtava hulavannekranssi.


Itse tein pienemmän kranssin, jossa on tosiaan vähän kaikenlaista sulassa sovussa.
Minusta jäkälän harmaus, yhdessä havujen kanssa on ihana yhdistelmä. 







Oletko sinäkin innostunut kransseista tai muusta jouluaskartelusta?
Kerää tänä viikonloppuna ystäväsi tai sukulaisesi yhteen
ja nauttikaa toistenne seurasta ja yhdessä tekemisestä. 
Ja eikä se ole niin nökönuukaa, osaatteko teknisesti kaiken oikeaoppisesti,
nimittäin tekemällä oppii ja varmasti monta päätä osaa neuvoa toisiaan.
Moni kukkakauppakin tarjoaa kranssikursseja, 
jos kaipaa neuvoja, materiaaleja ja mukavaa yhdessä oloa. 
Kukkakaupoista voi myös käydä ostamassa tarvikkeita kransseihin,
sekä kasveja että rautalankaa ja kranssipohjia. 
Nämä tuotteet eivät yleensä ole missään esillä, 
vaan niitä kannattaa rohkeasti kysellä myyjältä. 

Itse haaveilen harjoittelevani vielä niitä tämän joulun hiteiksi nousseita paperikoristeita 
(tähti ja kukkia).
Ruotsalaiset blogit ja insta suorastaan pursuaa kauniita paperikoristeita. 
Ja olisi ihana oppia tekemään myös himmeleitä. 
Joulunaika herättää ainakin minussa pienen askartelijan henkiin. 
Joulunalusaikahan onkin ihan parasta kaikenlaiseen askarteluun yhdessä tai yksin.
Pimeät illat saavat ihan uuden merkityksen. 

Mukavaa tulevaa viikonloppua!
Ja sehän on kuulkaas jo adventtiviikonloppu. 




Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.


keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Hento kuorrutus

valkolumimarja 
Symphoricarpos albus var laevicatus
セッコウボク

Eilen aamulla piti oikein hieraista silmiään,
että oliko herännyt tavallista myöhempään 
vai miksi ulkona häämötti jotain valoisaa.
Toki herätessä oli vielä pimeää, 
mutta ulkovalojen loisteessa näytti kuitenkin valoisammalta 
kuin muina päivinä.
Yön aikana oli satanut hento kuorrutus lunta.
Se valaisi yllättävän paljon koko pihapiiriä. 

Aamupäivällä oli aivan pakko päästä ulos pitämään pientä taukoa
ja ihastelemaan, mitä pienikin kerros lunta saa aikaan. 
Kaikki näytti valoisammalta, jouluisemmalta ja kauniimmalta.

Tulkaa mukaan pikku kierrokselle!

 

kääpiösinikataja 
Juniperus squamata ´Blue Star`
ニイタカビャクシンブルースター



 metsätammi
Quercus robur
ヨーロッパナラ / ナラ


Kasvihuoneessa ja parissa tuijassa sekä ruusukaaressa on jo jouluvalot.
Vielä pariin kartiovalkokuuseen on suunnitelmissa viritellä valoja tuomaan tunnelmaa.
Täytyy vain ensin ostaa uudet valosarjat.
Harmillisesti muutama valosarja oli taas rikki viime vuoden jäljiltä.
Onneksi tajusin testata valoja ennen ripustamista. Tai olen viisastunut virheestäni.
Joku vuosi virittelin kauhealla vaivalla jouluvaloja ja
huomasin vasta sen jälkeen niiden menneen rikki.
Ja sekös harmitti....

Kasvihuoneen sammalruukku



 vaaleajouluruusu 
Helleborus niger

Olen ihastellut muutamien teidän blogeissa ja somessa jouluruusun nuppuja. 
Oli pakko käydä tarkistamassa omien jouluruusujen tilanne. 
Ja näin ihana näkymä sieltä lehtien alta paljastui. 


Tulevana viikonloppuna ystävät tulevat kylään.
Olen suunnitellut meille pientä glögihetkeä kasvariin. 
Joulutunnelman virittyy parhaiten viettämällä aikaa ystävien kanssa
kynttilän valossa. 







Mukavaa viikon jatkoa
ja valoisaa mieltä!



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.



maanantai 25. marraskuuta 2019

Marraskuun kysymykset ja vastaukset

Kysy mitä vain puutarhasta,
pohditaan yhdessä

  parsa
Asparagus officinalis
アスパラガス

Minna kysyy:
Mua kiinnostaisi tuo parsa. Miten kasvatat sitä?
Teitkö istutuksen jotenkin erityisesti? 
Minulla kuoli kaikki juurakot mutta voi olla että myyräkin söi ne.

En ole oikeastaan tehnyt mitään erikoista parsan suhteen. 
Istutin vihreän parsani hiekkapitoiseen multaan, jossa oli kuitenkin ravinteita.
Savessa ja tiukassa maassa se ei viihdy, vaan kaipaa ilmaa juuristolleen. 
Parsa kaipaa kuitenkin myös ravinteita, 
joten lisään joka kevät kasvualustaan hieman kompostia. 
Vaihtoehtoisesti sen voi istuttaa jopa ihan hiekkaan,
ja lisätä vaikka viherkatetta kasvualustan päälle keväisin. 

En osaa sanoa, miksi juurakkosi ovat kuolleet, 
mutta yleisesti ottaenkin parsat vaativat hieman kärsivällisyyttä ensimmäisinä vuosina.
Ne tulevat satoikään vasta noin kolmen vuoden päästä istutuksesta.
Toisaalta parsa sitten viihtyy melkein itsekseen, kun on ensin kotiutunut kasvupaikalleen.

Kokeile ihmeessä uudemman kerran ensi kesänä.
Parsat ovat niin herkkuja. 

Outi / Outi`s life kysyy:
Nyt oot musta ylpeä, ostin oikean (ei muovia) viherkasvin, aloe veran. 
Kerro mulle muutama vinkki, miten saan sen pysymään elossa? 
Onko parempi altakastella kuin lorottaa vesi suoraan ruukkuun?

Oi, hyvä Outi! <3
Aloe onkin mahtava ja helppo kasvi. 

Nyrkkisääntönä kannattaa muistaa, 
että sen saa kuolemaan helpommin liikakastelulla kuin kuivuuteen. 
Kesällä Aloe Veraa kastellaan kuitenkin säännöllisesti (noin kerran viikossa), 
jotta se kasvaisi. 
Mullan kannattaa antaa kuivua kastelujen välillä. 
Talvella kastelua vähennetään ja harvennetaan ainakin puolella. 
Kastelun vähentämisellä säädellään sen kasvua,
koska pimeämmässä uusi kasvu on hontelompaa.
Aloe Vera tarvitsee lannoitustakin niukasti. 
Sitä ei oikeastaan tarvitse lannoittaa kuin kerran keväällä ja kerran kesällä. 

Paras kasvupaikka Aloe Veralle olisi etelä-, länsi-, tai itäikkuna. 
Se sietää voimakastakin auringonvaloa, kunhan sen totuttaa siihen vähitellen.

Istuta Aloe Vera mielellään sellaiseen ruukkuun, jossa on pohjareikä ja se on hengittävä.
Esim. saviruukku on hyvä, koska silloin liikakastelun vaaraa ei ole oikeastaan ole. 
Aloe Vera pitää läpäisevästä mullasta, eli kaktusmulta tai hiekkapitoinen multa ovat hyviä. Silloin voit kastella sitä suoraan multaan tai aluslautaselle. 
Vältä kuitenkin kaatamasta multaa lehtihankoihin, 
ettei vesi jää sinne seisomaan ja kasvi mätäne. 

Jos lehtiin tulee laikkuja tai ne pehmenevät, kasvi on saanut liikaa vettä. 
Ensiapuna on, että antaa mullan kuivahtaa kunnolla ja vähentää sen jälkeen kastelua. 

peittokurjenpolvi  
Geranium x cantabrigiense 
フウロソウ

Pauliina / Kukka & kaali kysyy:
Haluaisin istuttaa hedelmäpuiden alle jotakin matalaa ja kestävää, esim. peittokurjenpolvea. Onko idea ihan pöhkö? 
Pitäisikö ne putovien omenoiden ym. vuoksi vain kattaa ja jättää vaille vihreää?

Peittokurjenpolvi tai tuoksukurjenpolvi ovat ihan loistavia kasveja omenapuiden 
ja muiden hedelmäpuiden alle. 
Itse harrastan juurikin tätä maanpeittokasvien istuttamista puiden juurille. 
On hyvä, ettei puiden juurilla kasva nurmea ravinteita viemässä. 
Sillä vaikka se tuntuukin ehkä hullulta,
nurmikko vie paljon enemmän ravinteita maasta kuin maanpeittokasvit. 
Toiseksi maanpeittokasvit suojaavat runkoa ja näyttävät näteiltä. 

Maanpeittokasvit ovat myös hyviä pidättämään kosteutta,
 eikä puun juuristo kuivu niin helposti helteilläkään. 

En ole ainakaan itse kokenut hedelmien tippumista kasviston sekaan hankalana. 
Jos asia epäilyttää, hedelmiä voi kerätä puun alle kehiteltyyn "keruukankaaseen/pressuun".
Itse en ole koskaan käyttänyt mitään, vaan kaivellut kasvien seasta jokusen omenan pois. 
Anoppini käyttää ihan tavallista pakkasharsoa hommaan. 
Siitä on siisti kerätä pahimpaan aikaan hedelmät pois. 

@minnakatrielina :n kissa
(kuvattu Avoimissa Puutarhoissa 2016)

Hevostilan emäntä kysyy:
Hei! Olen seurannut blogiasi kesästä lähtien, ihana on! En tiedä, onko tätä jo kysytty aiemmin, mutta haluaisin kysyä lemmikkitalouden kasveista. Eli mitkä huonekasvit (puutarhakasveista olen paremmin kärryillä) ovat kissoille turvallisia? Tietenkin on hurja työ luetella kaikki mahdolliset kasvit, mutta jo muutama vinkki auttaisi paljon :)

Tämä onkin hyvä kysymys, 
jota kuulin paljon kysyttävän, kun olin töissä kukkakaupassa.
Kaikenkattavaa vastausta on kuitenkin vaikea antaa,
koska kissat ovat persoonia, siinä missä me ihmisetkin.

Ensinnäkin tarkistaisin huonekasvin kohdalta varmuuden vuoksi kasvin myrkyllisyyden.
Esim. joulun aikaan joulutähdet, hyasintti, amaryllis ja jouluruusut ovat myrkyllisiä.

Hyviä myrkyttömiä kasveja ovat esim. 
maijat, mehitähdet, muorinkukat, paavalinkukat, pullojukka, 
kirjorönsylilja, joulukaktus, puistokultapalmu ja saniaiset.

Itselläni ei ole koskaan ollut kissaa, 
joten kyselin vielä parilta todelliselta kissaihmiseltä aiheesta.
Kummallakin on ollut kissoja monta vuosikymmentä.
Nämä kissojen omistajat kertoivat kokemuksestaan, 
ettei heidän kissansa ole koskaan syönyt mitään kasveja
ja kummatkin heistä ovat myös kasvienystäviä, joten kasveja löytyy laidasta laitaan.

Molemmat kertoivat kissojensa myös ulkoilevan ja syövän vihreää ulkona. 
Tämä seikka ilmeisesti myös vaikuttaa asiaan.  
Pelkästään sisällä olevat kissat saattavat helpommin haukata viherkasveja. 
Tähän auttaa kissoille tarkoitettu kissanruoho, jota voi kasvattaa rairuohon tapaan. 

Mummollani oli aina kissoja, jotka olivat pelkästään sisällä. 
Mummollani oli myös aina paljon viherkasveja, mutta kissat jättivät ne rauhaan. 
Niille oli kuitenkin tarjolla tuota kissanruohoa. 
Olisikohan se ollut kasvirauhan salaisuus...

Leikkokimpuissa miettisin, ettei niistä roiku mitään nauhoja tai koristeita.
Kissat kun tykkäävät leikkiä niillä
ja äkkiä ainakin saattavat kaataa maljakon nurin tai jopa syödä nauhaa tai kasveja.

Mutta tosiaan tähän on vaikeaa antaa ihan oikeaa vastausta,
koska kissan luonne ja tempperamenttisuus vaikuttaa myös asiaan. 

Olisi kiva kuulla teidän kissojen omistajien mielipiteitä asiasta.
Tiedän, että teitä on paljon siellä ruudun toisella puolella. 
Kertokaa myös niksejä, joilla olette saaneet kissat jättämään kasvit rauhaan, 
jos näin ei ole alkuun ollut. 

mehitähti
Sempervivum
センペルビブム


pikkutalvio
Vinca minor

Anonyymi kysyy:

Olen istuttanut viime kesänä runsaasti kuunliljoja. Ne ovat vielä pieniä ja haluaisin niiden juurelle jotain. Vähän valoisammassa paikassa on jo istutettuna keltalehtistä rönsyalpia. Olisko jotain matalajuurista mikä menestyisi varjoisassa paikassa.

Kuunliljat peittävät kasvualustan loistavasti muutaman vuoden päästä, 
mutta tosiaan alkuun ja keväällä olisi kiva, että niiden juurella kasvaisi myös jotain muuta. 

Varjoisalla paikalla pikkutalvio (Vinca Minor) on loistava kasvi. Se saa suikertaa rauhassa kuunliljojen alla ja lomassa peittäen multatilan kauniisti.
Myöhemmin, kun kuunliljat kasvavat, pikkutalvio varmasti kärsii hieman kuunliljan lehtien alla, 
mutta silloinhan sitä ei enää välttämättä siellä tarvitsekaan olla.

Itse olen istuttanut kuuliljojen alle paljon pieniä kukkasipuleita, 
niin kuin tässä alemmassa kuvassa näkyy. 
Kuunliljat tulevat lehteen sen verran myöhään keväällä, 
että on kiva, jos maa ei pelkästään mulloksella. 
Hyviä vaihtoehtoja ovat
-lumikellot
- krookukset
- kirjokevättähdet (kuvassa)
-scillat eli idänsinililjat

 kirjokevättähti
Chionodoxa forbesii

チオノドクサ 

pallohortensia 
Hydrangea arborescens ´Annabelle` 

 アメリカノリノキアナベル

Molley kysyy:

Kysyisin pallohortensiasta eli leikataanko se nyt syksyllä vai vasta keväällä?
Ja mitä mieltä olet ihan seinän viereen istutetusta köynnöshortensiasta? 

Minä pöhköpää istutin jo vuosia sitten ihan pienen köynnöshortensian alun ihka kivijalan viereen ja nyt vuosien myötä se onneton on paikassaan viihtynyt ja valtavasti kasvanut. 
Se on kertaalleen jo leikattu alas, mutta se jaksaa taas tehdä uusia versoja.
Onkohan sillä valtava juuristo? Mitä teen?  
Kiitos vastauksistasi.♥

Pallohortensian leikkaus:
Leikkaan pallohortensiat aina vasta keväällä.
Tällä konstilla ei ainakaan juurakkoihin kerry vettä, 
eivätkä ne mätäne, jos on plussaa ja pakkasta vuorotellen.


Köynnöshortensian paikka:
En suosittele koskaan köynnöshortensiaa, 
enkä mitään muutakaan kasvia istutettavan ihan seinän viereen, seinään kiinni
 tai sokkelien ja salaojien lähelle.
Näin varmistuu, ettei juurakko tai kasvi vaurioita rakennusta tai perustusta.

Ennen istutettiin paljon ihan taloon kiinni köynnöksiä,
mutta nykyään sitä ei enää suosita. 
Parempi paikka köynnökselle olisi säleikössä tai muuta tukea vasten.

Jos köynnöshortensia on ollut paikallaan kauan, juurakko on jo sen verran iso,
että sitä on vaikeaa saada ihan käsipelillä pois maasta. 
Yksi vaihtoehto on antaa juurakon jäädä niille sijoilleen ja 
leikata aina uudet, vihreät versot pois. 
Näin sen kasvu pikkuhiljaa hiipuu, kun lehdistö ei enää pääse yhteyttämään. 
Tämä vie kuitenkin aikaa, joten kärsivällisyyttä ja toistoa tarvitaan. 
Kun kasvi on näivettynyt ja jopa kuollut, juurakko on tarvittaessa helpompi poistaa. 


  köynnöshortensia
Hydrangea anomala subsp. petiolaris

ツルアジサイ

 tarhakurtturuusu
Rosa rugosa ´Ritausma` 
ハマナス
バラ 

@marihannahanwell kysyi instan puolella:

Ritausma kasvaa myös minun tontillani aika uutena tulokkaana. 
Oletko tehnyt pensaalle hoitoleikkauksia/poistatko jo kukkineet ruusut? 
Terv. viittä vaille valmis puutarhuri

Olen leikellyt Ritausmieni kuivia ja vanhoja oksia harventaen.
En ole leikellyt kukkineita ruusuja pois, mutta kyllähän pensas siistiytyisi jos niitä leikkaisi.  
Minusta kuihtuvissa kukissa on jotain kiehtovaa ja kaunista, siksi en leikkele niitä.

Jos Ritausma ränsistyy pahasti tai se paleltuu erityisen kylmänä talvena, 
sen voi huoletta kuitenkin leikata alas. 
Olisiko se ollut talvi 2016, kun oli erityisen kylmää
ja Ritausmani paleltui pahasti. 
Leikkasin sen keväällä ihan alas 
ja se uusiutui upeasti parissa kuukaudessa entiselleen 
ja kukki saman vuonna. Rugosa-suvun ruusut ovat siitä kiitollisia,
että ne kukkivat saman vuoden versoilla ja 
kasvavat parissa kuukaudessa täyteen mittaansa.




Kiitos taas kerran hyvistä kysymyksistä!
Ja olisi kiva, jos muutkin osallistuisivat tähän keskusteluun. 
Kerro kysyjille omat kokemuksesi aiheista,
näin me voidaan jakaa vinkkejä toisillemme ja oppia uutta. 


Edellisten kuukausien kysymykset ja vastaukset löydät seuraavista linkeistä:


Joulukuussa pidetään joulutaukoa tästä kysymyspostauksesta ja pohdinnasta,
mutta tammikuussa on taas uusien kysymyksien aika. 

Mukavaa alkanutta viikkoa! 



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.








sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Kasviystävän joulukalenteri

Yhteistyössä: Huiskula Oy

 jaloritarinkukka / amaryllis
Hippeastrum hortorum 
ヒッペアストラム 
アマリリス

Nykyään joulukalentereita löytyy jokaiseen teemaan sopivia.
Lapsille ja suklaanystäville on ollut tarjolla jo vuosia vaikka mitä kivoja kalentereita.
Viime vuosina erilaiset tuotekalenterit ovat yleistyneet aikuisten makuunkin.
On teekalentereita, kosmetiikkakalentereita, sukkakalentereita ja vaikka mitä.

Minäkin tykkään joulunodotuksesta ja
haluan seurata joulun lähestymistä hieman toisenlaisilla keinoilla.
Minun joulukalenterini on tänä vuonna iki-ihana jaloritarinkukka eli tuttavallisemmin amaryllis. 
Kolmevanaisessa upeudessa riittää seurattavaa varmasti aivan jouluaattoon saakka. 


Somistin jaloritarinkukkani yksinkertaisin keinoin. 
Istutin ensin sen ruukkuineen päivineen vanhaan Arabian kulhoon. 
Päällystin ja täytin ruukun sammalleella.


Koristeiksi riitti sydämen muotoinen kivi ja muutama muu yksityiskohta.
Keräilen näitä sydämen muotoisia kiviä, kun niitä tulee vastaan. 
Joskus mieskin on tuonut niitä minulle esim.  kalareissulta. 
Sydänkiviä löytyy siksi takanreunalta ja puutarhasta monista paikoista. 
Mummoni oli kova keräämään kiviä, kasvien lisäksi,
 eli tämä keräily taitaa olla verenperintöä.


Olen saanut tämän sinkkitötterön joskus naapuriltani.
Siihen voi laittaa kukkia tai näin yksinkertaisella tavalla kynttilätuikun. 


Kasvimaa lepää jo talviunillaan, 
joten taimimerkki voi toivottaa jouluiloa tähän vuodenaikaan, 
porkkanrivien sijaan. 




Tässä kohtaa jaloritarinkukan kauneus antaa vielä odottaa itseään. 
Mutta päivä päivältä nuput pullistuvat ja kukat avautuvat. 
Samaan aikaan tietää, että joulu lähestyy myös hetki hetkeltä
ja sen odotuksesta voi nauttia joka päivä. 


Jaloritarinkukan hoito-ohje:
Jaloritarinkukka pitää viileästä. 
Lämpimässä se avautuu nopeasti 
ja liika kastelu saa sen venymään pituutta.
Kastele kuitenkin säännöllisesti 
mutta anna kuivahtaa kevyesti kastelujen välillä.

Legenda jaloritarinkukasta:
Jaloritarinkukkaa kutsutaan myös amaryllikseksi,
 sillä se kuuluu samaan Amaryllidaceae-heimoon kuin aitoamaryllis Amaryllis beliadonna. 
Nimensä se on saanut kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvän kauniin paimentytön mukaan.


Ihanaa joulunodotuksen odotusta!
Ensi sunnuntaina on jo ensimmäinen adventti. 
Siitä se sitten virallisesti lähtee. 

*Jaloritarinkukka  saatu Huiskula :sta



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.