Terveisiä valosta!

 

maljaköynnös

Mandevilla

マンデビラ

Terveisiä valoisasta Espanjasta!

Lähdettiin taas hetkeksi kaamosta karkuun,

kuten muutamana marraskuuna aiemminkin.

Sekä minun että mieheni kesät ovat työntäyteisiä,

siksi talvella on hyvä hetki hieman hengähtää ja tehdä työt etänä.

Nämä vuoden pimeimmät hetket ovat meille sopiva hetki reissata.

Tällä kertaa tulimme omalla autolla Euroopan halki

ja matka oli mukava kokemus koronavuoden nopean kiitämisen jälkeen.

(Olimme siis talvella 2019-2020 myös autolla liikkeellä

ja paluumatkasta tuli melkoinen spurtti epidemiaa karkuun.

Pääsimme kuitenkin turvallisesti kotiin.)

Nyt ei ollut niin kova kiire ja ehdimme nähdä monia kauniita paikkoja.

Toki auton kanssa on aina hieman mietittävä, 

mihin sen saa turvallisesti parkkiin

ja suurkaupungit ovat hieman haastavia.

Kaikki meni kuitenkin hyvin

ja selvisimme turvallisesti tänne asti.

Saimme vuokrattua saman, tutun asunnon,

jossa olemme olleet aiemminkin.

Se vähentää aikalailla stressiä,

kun ei tarvitse opetella uusia systeemejä

ja tietää, mitä on odotettavissa.

Asunto sijaitsee Marbellassa lähellä vanhaa kaupunkia ja vuorten luontoa.

Pidämme tästä sijainnista valtavasti,

sillä on mukava, että kaikkialle pääsee tarvittaessa kävellen.

Luonnon läheisyys ja toisaalta kaupungin mahdollisuudet 

lisäävät viihtymistä oleellisesti.

Ja vaikka olemme itsekin turisteja,

on mahtavaa, että tässä taloyhtiössä asuu paikallisia,

 muutamaa asuntoa lukuun ottamatta.

Olemme itsekin tulleet tänne elämään ihan tavallista elämää.

Teemme päivisin töitä ja muuna aikana nautimme luonnosta sekä

 siitä, että voi pistäytyä ihmisten ilmoilla tuosta vaan.

Ihmettelen itsekin, kuinka paljon tykkään istuskella kahviloissa ja 

katsella ympärillä olevaa elämää.

Ehkä saan kotona elää niin maaseudun rauhassa, 

että välillä on kiva nähdä vähän jotain muuta.

Eilenkin pidin auringonlaskun aikaan parvekkeen oveamme auki

ja kuuntelin ympärilläni olevia ääniä.

Jostain kuului musiikkia, seinänaapuri imuroi, toisella puolella grillattiin, 

edessä olevalla nurmikentällä koirat ja lapset ulkoilivat, 

nuorisoa istui portailla juttelemassa...

Tuntui kivan elävältä.

Tekee hyvää myös omalle luovuudelle ja jaksamiselle vaihtaa välillä maisemaa.

Tämä ei tietysti aina ole monestakaan syystä mahdollista,

emmekä itsekään tiedä, mikä on tilanne esimerkiksi ensi vuonna.

Mutta nyt nautitaan ja aistitaan tämä hetki kaikilla aisteilla.

Nämä maljaköynnöksen kuvat otin Marbellan vanhasta kaupungista.

Oma maljaköynnökseni talvehtii autotallissa jo ties monettako talvea.

On hauska kävellessään bongailla monia tuttuja kasveja 

ja ihailla sitä, kuinka pieniinkin pihoihin saa aivan mahtavia ruukkupuutarhoja.

Se meidän suomalaisten olisi myös hyvä oppia.

Meillä on väljyyttä ja pienimmilläkin tonteilla hyvin tilaa,

silti kuulee usein sanottavan, että ei meidän pihaan mahdu mitään.

Olen sitä mieltä, että kyllä mahtuu,

vaikka olisi vain pieni parveke.

Nyt on hyvä aika alkaa suunnittelemaan ensi kesää

ja sen mahdollisuuksia.

Tai voidaan kyllä fiilistellä joulua ensin.

Ihanaa, kun se on tulossa!

Vaikka täällä on kesäistä,

odotan silti joulun aikaa tosi paljon.

Mukavaa uutta viikkoa!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 

sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Valkoinen kelloköynnös

 

kelloköynnös 

Cobaea scandens alba

コベアスキャンデンスアルバ

Kelloköynnös on suosikkini kesäköynnöksistä.

Sen kukat ovat jotain todella upeaa ja maalauksellista.

Valkoinen lajike on tietysti enemmän minun mieleeni, 

mutta kelloköynnös on kaunis myös liilassa sävyssä.

Istutin kaksi kelloköynnöksen valmista tainta isoihin ruukkuihin piazzallemme. 

Näin hulppean nimityksen annoin uudelle pienelle terassillemme.

Piazza syntyi tänä kesänä lavankauluskasvimaan tilalle 

ja nyt hyötykasvit kasvavat ruukuissa. 

Takaseinämänä on harjateräsverkosta tehty seinäke,

jossa kelloköynnökset nyt kiipeilee.

Ulkopuolelle piazzaa istutin köynnöshortensian,

mutta sen hidaskasvuisuuden vuoksi kelloköynnökset 

saavat nyt kiipeillä seinämän peittona.

Tuo piazza minulla on vielä kuvaamatta ja esittelemättä teille.

Yritän tehdä sen vielä syksyn aikana.

Kelloköynnös on tosiaan meillä Suomessa yksivuotinen kesäköynnös,

jonka voi kasvattaa itse siemenestä tai 

ostaa valmiina taimena keväällä.

Olen kasvattanut joinakin vuosina sen itse,

mutta pitkän esikasvatusajan vuoksi,

olen nykyään ostanut valmiit ja kookkat taimet.

Näin saan vähän etumatkaa ja kukinta alkaa aikaisemmin.

Kelloköynnös on keväällä todella arka kylmälle

ja tänä keväänä jouduinkin peittelemään sitä muutaman kerran. 

Onneksi mitään vahinkoa ei tapahtunut.

Syksyllä se kestää paremmin kylmää

ja voi kukkia vielä todella myöhään,

jos on suht lämmintä.

Kelloköynnös ei pidä kuivahtamisesta, siksi sitä kastellaan ja 

lannoitetaan kesäkukkalannoitteella säännöllisesti koko kasvukauden ajan. 

Paras kasvupaikka sille on suojaisa ja lämmin, 

mutta myös puolivarjo on hyvä.

Aurinkoisina ja lämpiniä kesinä se kukkii runsaammin 

kuin sateisina ja kylminä kesinä.

Uskon, että istutan kelloköynnöksiä myös ensi kesänä,

sillä on se vaan niin ihana.

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Runoilijoiden päivä

 syyshortensia

Hydrangea paniculata  ´Little Lime`  

ノリウツ

Tiesittekö, että tänään vietetään Runoilijoiden päivää?

Runoilijoiden päivä on kunnianosoitus runolle taiteen muotona. 

Kyse ei ole pelkästään runouden luomisesta, 

vaan myös runoudesta nauttimisesta.

Runouden päivän perusti William Sieghart vuonna 1994. 

Hän on brittiläinen yrittäjä, kustantaja ja hyväntekijä. 

Hän on perustanut myös Forward Prizes for Poetry -palkinnot,

jotka jaetaan vuosittain julkisessa seremoniassa Lontoossa.

Forward Prizes for Poetry -palkinnot ovat suuria brittiläisiä runouden palkintoja. 

Joka vuosi palkintoehdokkaiden runot – sekä tuomareiden suosikit – 

kerätään myös Forward Book of Poetry -kirjaan.

Palkinnon on tarkoitus antaa runoilijoille tunnustusta työstään 

ja tuoda runoutta meidän jokaisen arkipäivään. 

Runoja voi lukea matkalla töihin, kadulla, koulussa ja kahvilassa,

kaikkialla.

 ruiskaunokki, ruiskukka

Centaurea cyanus

ヤグルマギク

Itselleni runous on tärkeää. 

Runoja lukiessa moni oma keskeneräinen ajatus selkenee,

 runot lohduttavat,

 ilahduttavat 

ja tuovat ajattelemisen aihetta. 

Sama runo voi puhutella aivan eri tavalla eri lukukerroilla,

omasta elämäntilanteesta ja mielentilasta riippuen.

Olen siis ennen kaikkea runoudesta nauttija. 

Viime vuosina olen kirjoittanut myös muutamia runoja itse, 

ihan omaksi ilokseni. 

Olin kirjoituskurssilla ja siellä opettaja kehotti kirjoittamaan runoja,

 varsinkin haikuja ja tankoja, 

kun kipuilin etten osaa tiivistää tekstiäni. 

Runot ovat hyvää harjoitusta siihen.

Ihailen runoudessa juuri sitä, 

kuinka kaikki sanat ja lauseet ovat niin tarkkaan harkittuja ja

 sanoma tulee esille mahtavan tiivistetysti. 

Vain kaikki oleellinen on säilytetty. 

Vain timantti jää jäljelle.

Runojen kirjoittamisessa ja ylipäätään kirjoittamisessa on mielestäni se parasta,

 että se selkeyttää omia ajatuksia. 

Tuntuu kuin ymmärtäisi itseään paremmin, kun on kirjoittanut ajatuksensa ulos. 

Siksi olen kirjoittanut päiväkirjaa jo lapsesta saakka.

~

”Kirjoittaessa ihmiselle paljastuu, mitä hän oikeastaan halusi sanoa, 

ja kirjoittaessa saattaa jopa rakentua se, mitä haluaa tai halusi sanoa.  

Kirjoittaminen voi paljastaa – tai väittää – 

jotain aivan muuta kuin mitä alkujaan ajatteli 

(tai puolittain ajatteli) haluavansa sanoa. 

Tässä mielessä voidaan väittää, 

että kirjoittaminen kirjoittaa meitä. 

Kirjoittaminen näyttää tai luo (emmekä aina tiedä, kummasta on kyse), 

mitä me hetki sitten halusimme.” 

- J.M. Coetzeeta (etelä-afrikkalainen nobelisti) –

~

unikko

Papaver

ヒナゲシ

Runoudessa ja luonnossa on paljon samankaltaista. 

Kauneutta ei näe, jollei pysähdy ihmettelemään. 

~

Luonto on avaramielinen

ja kärsivällinen.

Se ei vaadi eikä soimaa,

vaan odottaa ja antaa.

Se on Luojansa kaltainen,

päästää kiireiset menemään,

mutta puhelee kuunteleville.

– Erkki Leminen -

~

Runoja voi lukea kiireellä ja pysähtymättä, 

mutta niiden kauneus jää usein silloin tavoittamatta.

Runot kuitenkin voivat myös auttaa pysähtymään ja rauhoittumaan. 

Siksi niillä on monia hyvää tekeviä puolia. 

Samaa tekee meille luonto ja puutarhanhoito. 

Kun mieli käy ylikierroksilla, 

kokeilen yleensä lukea tai menen puutarhaan tai metsään. 

Alle puolessa tunnissa olo helpottuu ja kehokin rentoutuu.

Suuresti ihailemani kasvitieteilijä Carl von Linné on sanonut: 

”Ihmettele kaikkea, myös kaikkein vähäpätöisintä.”

Pysähtymällä sekä runoista että luonnon ihmeistä ammentaa ja havaitsee eniten.

 syyshortensia

Hydrangea paniculata  ´Little Lime`  

ノリウツ

Luonnolla ja runoilla (ja kaikella kirjallisuudella) 

on myös sellainen yhtäläisyys, 

että kaikki ovat niiden edessä tasavertaisia. 

Jokainen voi nauttia niistä taustasta, iästä tai mistään lähtökohdista riippumatta. 

Suomessa mahtava kirjastolaitos takaa sen, 

että runoja on mahdollisuus lukea, 

vaikka ei olisikaan mahdollisuus hankkia kirjoja itselleen. 

Samalla tapaa jokamiehenoikeus

 ja lukuisat kaikelle kansalle avoimet puistoalueet mahdollistavat luonnosta 

ja kasveista nauttimisen, 

vaikka ei omaa maaplänttiä omistaisikaan.

~

”Lukemisen viehätys, hän ajatteli, kätkeytyi sen puolueettomuuteen. 

Kirjallisuudessa oli jotain ylevää. 

Kirjat eivät piitanneet siitä, 

kuka niitä luki vai lukiko kukaan. 

Kaikki lukijat olivat tasavertaisia, 

hän itse niiden mukana.”

- Epätavallinen lukija 

Alan Bennet-

~

neilikka

Dianthus

 Carnation

 カーネーション

Itselläni on paljon suosikkirunoilijoita. 

Luen monien suomalaisten runouden suurmiehien ja -naisien runoja,

 kuten Eino Leinon, Saima Harmajan ja Eeva Kilven runoja. 

Nykyrunoilijoista ehdoton suosikkini on Elina Salminen.

 Hän kirjoittaa runoja arkisista asioista todella armollisesti. 

Niistä löydän usein itseni ja omia kipuilujani, mutta myös ilon hetkiäni. 

Elinan kirjat ovat monta kertaa luettuja ja itkettyjä. 

Niistä olen saanut myös lohtua ja vertaistukea.

Jos haluat tutustua Elinan runoihin, 

niitä voi käydä lukemassa myös instagramin puolelta:

@elinakesken

Olisi kiva kuulla, pidätkö sinä runoista?

Ketkä ovat suosikkirunoilijoitasi? Ja miksi pidät juuri niistä?

Nautitaan tästä runoilijoiden päivästä 

runoja lukien ja kirjoittaen. 

Kosmoskukka on suosikkini

 

punakosmoskukka

Cosmos bipinnatus ´Purity`

garden cosmos

コスモス 

Kosmoskukka on kylvökukista ehdoton suosikkini.

Sen yksinkertainen kauneus saa minut lumoutumaan.

Siksi se valikoituikin aikoinaan kirjani kanteen.

Monta kertaa kylvän sitä ihan pelkästäänkin, 

mutta viime vuosina olen ihastunut siemensekoitukseen, 

jossa on erilaisia valkoisia kukkia. 

Sekoituksessa on myös valkoisia kosmoskukkia.

Kosmoskukka on helppo kylvää ja kasvattaa,

sillä se ei välttämättä tarvitse esikasvatusta.

Esikasvatus toki aikaistaa kukintaa, 

mutta itse olen onnistunut kasvatuksessa paremmin ihan suorakylvämällä.

Oletteko samaa mieltä,

vai tykkäättekö mielummin esikasvattaa ne?

Näiden kaunottarien myötä,

toivotan teille ihanaa elokuista päivää!

  ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, 

 sekä blogit.fi:n  kautta.

Oleanteri

Kasvi saatu blogiyhteistyönä: Huiskula Oy

 

oleanteri

Nerium oleander

Oleander

キョウチクトウ

Oleanteri on yhtäaikaa tuttu perinnekasvi isoäitiemme ikkunalaudoilta ja 

monta kertaa nähty ruukkukasvi etelän majapaikkojemme ovenpielistä.

Samoin kuin pelargonin kanssa, yhdistelmä tuntuu melkein utopistiselta.

Mutta niin vain on, että moni etelän maiden kasvi on meille tuttu 

ja monivuotinen talvettavuutensa vuoksi.

Oleanteri oli Suomessa jopa biedermeierkauden (1820-1850) huonekasvi, 

jota säätyläiset suosivat.

Maaseudulla se yleistyi vasta seuraavan vuosisadan alkupuolella, 

1920-1930 luvulla.

Muualla maailmassa se on vieläkin vanhempi kasvi, 

sillä jo antiikin kreikkalaiset kasvattivat sitä suurissa ruukuissa.

Espanjassa tutustuin oleanteriin tutun Airbnb-asuntomme ovella. 

Olemme olleet paikalla talvikuukausina, 

joten se on kaunistanut ovenpieltä kukkimattomana,

mutta kauniin vihreänä.

Siksi se pärjää meilläkin talvetettavana kesäkukkana,

joka vaatii talvilevon viileässä. 

Siinäkin mielessä se on samantyyppinen kasvi kuin pelargoni.

Ennen vanhaan taloissa oli myös viileitä huoneita,

 jolloin se saatettiin viedä talveksi vain johonkin takavasemmalle, 

mutta nykykodeissa on oleanterille liian lämmin.

Paras talvetuspaikka on esimerkiksi autotalli tai varasto, 

jossa lämpötila on viiden ja kymmenen asteen välillä. 

Kesällä se kuitenkin viihtyy lämpimässä kasvupaikassa,

eteläseinustalla tai aurinkoisella ikkunalaudalla.

Oleanteri on lämmön kasvi, mutta se on myös veden kasvi.

Tieteellinen nimi Nerium tulee kreikan sanasta vesi

ja se kertoo olennaisen asian kastelun tarpeesta. 

Oleanteria ei saa päästää kuivumaan.

Nuput putoavat helposti, jos riittävästä kastelusta ei ole huolehdittu.

Kesällä oleanteria kannattaa myös lannoittaa kastelun yhteydessä.

Talvella sille riittää niukka kastelu,

eikä lannoitusta tarvita. 

Oleanterista kasvaa pieni pensasmainen kasvi,

jota voi leikata ja muotoilla keväisin.

Keväällä voi myös tarvittaessa vaihtaa kasvualustaa ja ruukkua.

Meille valikoitui tuttuun tapaan valkokukkainen oleanteri, 

mutta sitä on saatavilla myös puna- ja keltakukkaisena.

Espanjassa näin yleisimmin punakukkaisia oleantereita.

Oleanteri on myrkyllinen kasvi

ja se sisältää glygosidia, jota on käytetty oikein annosteltuna lääkkeenä, 

mutta samalla se on ollut myös myrkky, 

joka on aiheuttanut jopa kuolemia.

Samaan tapaan kuin rohtosormustinkukkaa (Digitalis), 

oleanteria on käytetty sydämen vaajatoiminnan hoitoon.

Istutin oleanterin saviruukkuun,

koska se oli minusta ainoa oikea ruukku perinnekasville,

jota myös Välimerenmaissa kasvatetaan. 

Saviruukusta tulee jotenkin juuri oikea tunnelma. 

Onko oleanteri sinulle tuttu kasvi?

Oletko onnistunut sen talvettamisessa?

Löysin tietoa oleanterin historiasta

Anu Rannan kirjasta

Hienohelma ja vanhapoika

Rakkaat huonekasvit

Otava 2010

Kasvi saatu blogiyhteistyönä: Huiskula Oy

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.