Kukassa juuri nyt

 

  tarhakurjenpolvi

 Geranium x magnificum

Monet kesäkuun perennat kukkivat parhaillaan todella kauniisti.

Kurjenpolvet, kurjenmiekat, tuoksumatara, isorikko ja hopeahärkit 

ovat uskollisia kukkijoita,

eivätkä ne tarvitse edes kovin kummoista hyysäystä kukkiakseen.

Kesäkuun alku oli viileä, 

joten kukinta-aika on monella perennalla nyt aika normaalissa aikataulussa. 

Lämpiminä kesinä moni kasvi ottaa varaslähdön

ja juhannukseen mennessä kukinta alkaa jo hiipumaan.

Luvatut hellepäivät voivat vielä nopeuttaa puutarhan aikatauluja,

mutta nyt saamme ainakin nauttia näistä perennoista.

Galium odoratum

tuoksumatara

  tarhakurjenpolvi

 Geranium x magnificum

Tämä tarhakurjenpolvi leviää hyvin siemenistä 

ja olenkin saanut lisättyä sitä alkuperäisen

 yhden taimen jälkeläisistä sekä ystäville että itselleni.

Se on parhaimmillaan ison perennapenkin keskellä, 

sillä lehdistö ränsistyy kukinnan jälkeen.

Kukat näkyvät hyvin matalien tai keskikorkeiden perennojen joukosta,

sillä kukka kurottelee noin 60 cm korkeudella.

 lemmikki 

Myosotis 

Forget me not

ワスレナグサ

Lemmikkejä en ole istuttanut puutarhaan,

mutta niitä tupsahtelee monin paikoin.

Annan niiden kasvaa rauhassa, 

sillä ne ovat suuria suosikkejani.

valkohanhikki

Drymocallis rupestris

Valkohanhikki on aika uusi tulokas täällä Vaahteramäellä.

Ostin muutamia taimia 

Päivänpesän elämää -blogin Katjalta Avoimista puutarhoista.

Se on erikoisuus, jota ei ihan joka paikassa tule vastaan.

Helppohoitoisuutensa vuoksi sen soisi yleistyvän.

Valkohanhikki pärjää kuivemmassakin kasvupaikassa,

kasvualustan tuleekin olla vettä läpäisevä.

Eli seisovasta vedestä se ei tykkää.

Matala lehdistö kasvaa kauniina ruusukkeina 

ja kukat nousevat korkeammalle,

jopa noin 40 cm korkeudelle.

Se onkin hyvä kasvi esimerkiksi istutusten reunoilla.

Iris

kurjenmiekka

Vaahteramäellä kasvaa monenlaisia kurjenmiekkoja

ja osan lajikkeista minulla ei ole aavistustakaan.

Kuten esimerkiksi tästä kurjenmiekasta.

Olen ostanut joskus vuosia sitten kurjenmiekkojen juurakoita,

joista on sitten ilmaantunut jotain ihan muuta kuin pussin kylkeen oli kirjattu.

Nimiasia häiritsee välillä yllättävän paljon. 

Olisi aina niin kiva tietää kaikkien kasvien tarkat lajikenimet, 

mutta joskus on vaan ymmärrettävä ihailla myös nimettömiä kasveja.

Monet kasvit saattavat myös risteytyä keskenään, 

joten uusia lajikkeita saattaa ilmaantua senkin vuoksi.

  isorikko

Saxifraga hostii

サキシフラガ

Isorikko on mahtava kivikkokasvi,

joka pärjää kuivassakin kasvualustassa.

hopeahärkki 

Cerastium tomentosum-ryhmä

Myös hopeahärkki on loistava kuivan paikan kasvi.

Se kukkii uskollisesti vuodesta toiseen ja leviää jopa kivien päälle.

Hopeahärkki onkin mahtava reunuskasvi tai maanpeittäjä. 

Joskin vahvoille rikkakasveille se jää toiseksi.

Mitä kasveja teillä on kukassa juuri nyt?

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Joulukielon tuoksua

 

kielo

Convallaria majalis

Lily of the valley

スズラン

Kielo on vanha ja perinteinen joulukukka.

Se on ollut yleisesti käytössä jo 1800-luvun lopussa.

Valitettavasti sen suosio ja saatavuus hiipui 1980-luvulla.

 Viime vuosina se on kuitenkin noussut taas yhdeksi joulukukkien suosikeista.

Kielo on Suomen kansalliskukka ja 

sitä käytetään usein myös itsenäisyyspäivän somistuksissa.

Se on tuttu näky varsinkin Linnan juhlista 

ja Suomen tasavallan presidentin pitäessä uudenvuodenpuhettaan.

JOULUKIELON HOITO:

- Joulukielo viihtyy huoneenlämmössä ja valoisassa kasvupaikasssa.

Viileä lämpötila pidentää kukintaa.

- Joulukieloa kastellaan säännöllisesti, mutta kohtuudella.

Kielot eivät saa kuivahtaa, mutta ne eivät pidä myöskään liiasta märkyydestä.

Tämän suloisen joulukielon myötä, 

toivotan teille mitä levollisinta ja kauneinta joulua!

Kiitos paljon kuluneesta vuodesta ja 

blogini seuraamisesta!

On mahtavaa, että olette puutarhaystäviäni.

Jouluiloa!
Merry Christmas!
メリークリスマス 

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, YouTubessa, liittymällä lukijaksi, 

sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Metsä kukkii sinisenä

 

 sinivuokko

Hepatica nobilis 

 ミスミソウ

Ensin sitä seisoo metsän reunassa, eikä näe mitään.

Silmät valehtelevat, kunnes yhtäkkiä näkevät yhden mättään, sitten toisen

ja hetken kuluttua koko metsä kukkii. 

Sinivuokot naamioituvat hätäiseltä katsojalta ruskeiden lehtien sekaan. 

Ne vaativat pysähtymistä ja rauhoittumista

ja paljastavat kauneutensa vain niille, jotka osaavat niitä katsoa. 

Tämä hetki keväästä on aina yhtä pakahduttavan kaunis. 

Olen niin onnellinen, 

että pikkuruisessa metsikössämme asuu jotain näin upeaa.

Joko sinä olet nähnyt sinivuokkoja?

  ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, 

 sekä blogit.fi:n  kautta.

Kuusi kuvaa kesästä 2021 -haaste

 

 pihasyreeni

Syringa vulgaris ´Alba`

ライラック

Tänä aamuna lämpömittari näytti sen verran hurjia pakkaslukemia,

että halusin ehdottomasti vähän lämpimämpiä ajatuksia päähäni.

Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo 

haastoi minut jokin aika sitten Kuusi kuvaa kesästä -haasteella.

Haasteeseen oli enemmän kuin mieluista tarttua tänään, 

sillä sain oikein ajautuksen kanssa ihailla kesän kuvia.

Voi, miten vihreä onkaan ihana väri, samoin valkoinen.

Valitettavasti lumi ei saa kuitenkaan ihan samanlaisia fiboja aikaan 

kuin valkoiset kukat.

Lähetän teille oikein lämpimiä ajatuksia ja tuulia näiden kesän kuvien myötä.

 sammalleimu

Phlox subulata

シバザクラ

Sammalleimu on uskollinen kukkija ja leviää kivasti köyhässäkin maassa.

Vaikka se kuuluu maanpeittoperennoihin, 

vahvojen rikkakasvien tukahduttajaksi siitä ei ole.

Kivikoissa se ryöpsyää kuitenkin kauniisti ja 

tulee toimeen melkeinpä ilman hoitoa.

Yleisimmin näkee liiloja ja pinkkejä sammalleimuja, 

mutta minun suosikkini on tämä raikkaan valkoinen lajike.

rotkolemmikki

Brunnera macrophylla

Rotkolemmikillä on suloiset siniset kukat, 

mutta nämä lehdet ovat kuitenkin sen bravuuri. 

Upean sävyiset lehdet peittävät hyvin maata ja estävät rikkaruohottumisen.

Rotkolemmikki on varjoisten ja lievästi varjoisten kasvupaikkojen perenna,

joka pärjää monenlaisissa kasvualustoissa.

 Ainoastaan kuivassa kasvupaikassa se kärsii ja 

lehdet saattavat jäädä pienemmiksi.

kiinanpioni

Paeonia lactiflora ´Marie Lemoine`

シャクヤク

Pioneista ei tarvitse varmastikaan sanoa mitään.

Kaikki ymmärtävät miksi ne kuuluvat ehdottomasti näihin kesän muistoihin.

kalliokielo

Polygonatum odoratum

アマドコロ

Kalliokieloja kasvaa meillä luonnostaan metsänlaidassa.

Rakastan meidän pieniä metsikköjä ja niiden monimuotoista kasvilajistoa.

On ihana, 

että luonto auttaa suuren puutarhan kuopsuttajaa

 ja levittää näitä upeita luonnonkasveja sekä maanpeitteeksi että ihmisen iloksi.

Luonto on muutenkin kaikkein taitavin puutarhasuunnittelija ja kasvien yhdistelijä.

Vai oletko nähnyt koskaan, ettei luonnon värit kävisi yhteen?

Kaikella on oma paikkansa ja tarkoituksensa,

eikä tyhjiä aukkoja jää ammottamaan mihinkään. 

Välillä väsyn omaan puutarhaani ja sen hoitoon,

silloin menen käveleksimään tähän pikkuruiseen metsikköön.

Välittömästi stressitaso laskee, sillä luonnossa ihmiseltä ei vaadita mitään.

Saa vaan ihailla luonnon tekemää työtä ja taitavuutta.

 daalia

Dahlia

ダリア

No, daaliat kuuluvat tuohon samaan kategoriaan pionien kanssa.

Niistä ei tarvitse keksiä mitään ´mainospuhetta`.

Vai voiko joku muka vastustaa noita symmetriäsiä kukkia, 

joista löytyy värivaihtoehtoja kyllä aivan jokaiselle. 

Daalioita taitaa olla saatavilla 

kaikissa muissa väreissä paitsi sinisenä.

Toivottavasti sinullekin tuli hieman lämpimämpi olo,

kun katselit näitä kesän kuvia. 

Loppuviikoksi on onneksi luvattu lauhempaa säätä.

Se on onni lämmityskulujen, autojen käynnistyksen, 

kouluun kävelevien lapsien, raksamiesten ja monien muiden asioiden vuoksi.

Ja jos joulu on jo melkein nurkan takana, ei kesäkään voi olla kaukana.

Tai ei ainakaan uusi kasvukausi. 

Tammikuussa voi laitella jo ensimmäiset siemenet itämään

ja sehän tarkoittaa sitä, että joululomalla viimeistään 

on aika suunnitella mitä siemeniä aikoo hankkia. 

Tämä postaus on samalla vähän aivopesua myös itselleni.

Näiden ajatusten myötä kestän paremmin nämä tulipalopakkaset.

Jos sinäkin haluat viettää mukavan ja lämpimän hetken kesän kuvia selaillen,

ota tämä Kuusi kuvaa kesästä -haaste vastaan.

Vaikka sinulla ei olisi blogia, 

voit julkaista oman ´kuusikkosi` vaikka instassa tai facebookissa.

Kuusi kuvaa kesästä -haaste:

- julkaise kuusi kuvaa kuluneelta kesältä

- aihe on täysin vapaa

- haasta muita vastaamaan

Kiitos Pirjo haasteesta ja 

tästä ihanan kesäisestä hetkestä!

Ja pysytään kaikki lämpiminä.

  ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, 

 sekä blogit.fi:n  kautta.

Kesäkuun loppu

 

 päivänkakkara

Leucanthemum vulgare

フランスギク

Kesäkuu lähenee loppuaan ja puutarha on runsaimmillaan.

Huomasin kuitenkin kuvaavani muutamia yksityiskohtia,

joihin katse naulautui.

Itseäni viehättää monessa asiassa yksinkertaisuus

ja tykkään, että myös puutarhassa kukin kasvi pääsee oikeuksiinsa. 

Vaahteramäen puutarha on aika runsas,

koska jo ympäröivä luonto on rehevä. 

Kuvatessa pystyy huomaamaan parhaiten yksityiskohdat 

runsauden keskeltä ja katsomaan niitä rauhassa. 

Samalla itsekin rauhoittuu. 

Ehkä tästä syystä tykkään niin kuvaamisesta sekä puutarhanhoidosta.

Siinä kaikki muu unohtuu. 

vuohenputki

Aegopodium podagraria

イワミツバ

  tarhakurtturuusu

Rosa rugosa ´Ritausma` 

ハマナス

バラ 

Ritausman kukat muuttuvat vaaleanpunaisesta valkoisiksi kukinnan edetessä.

Täältä voi lukea lisää Ritausmasta ja muista tarhakurtturuusuista:

Pensasruusuja 

Osa 2 Tarhakurtturuusut

särkynytsydän

Lamprocapnos spectabilis ´Alba`

ケマンソウ

Särkynytsydän, varsinkin tämä valkoinen lajike, 

on yksi ehdottomista lempikasveistani.

On ihan uskomatonta ja jopa hieman epätodellisen tuntuista, 

että luonto muovaa tuollaisia muotoja. 

rotkolemmikki

Brunnera macrophylla 

Näiden kuvien myötä toivotan sulle ihanaa loppukuuta!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Valkovuokkoja äidille

  valkovuokko

Anemone nemorosa

アネモネ ネモローサ

Luonnon oma äitienpäiväkukka, valkovuokko on ikisuosikki.

Sen lumo on kestänyt monen sukupolven ajan.

Ja voiko suloisempaa ollakaan.

Tänä vuonna ajoituskin on osunut juuri nappiin. 

 Kaunista ja suloista äitienpäivää!

Happy Mother`s Day!

幸せな母の日 

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Ihanat sinivuokot

 

Voi mitä sunnuntain ja tämän päivän auringonpaiste saikaan aikaan!

Ihanat sinivuokot ovat mönkineet läpi kuivuneiden lehtien ja 

kukkivat täyttää häkää koko metsäsässä.

Tämä on aina yksi kevään tähtihetkistä.

Eilen olikin mahtava sää ja touhuilin taas niin intensiivisesti puutarhassa, että kuvailu jäi. 

Toisaalta pidän itse tuota hyvänä merkkinä. 

On mahtavaa, jos on jotain sellaista tekemistä, jossa ajantaju ja muukin taju häviää. 

Tekee vain, eikä muista miettiä mitään muuta. 

Vaikka teenkin puutarha-alalla töitä, oman puutarhan hoito on minulle rentoutuskeino. 

Leikkasin eilen marjapensaita oikein urakalla.

 Niiden leikkaus oli jäännyt väliin parilta viime keväältä. 

Siksi niistä oli kasvanutkin aikamoisia pöheikköjä, joita piti karsia normaalia rajummin. 

Yleensä harrastan säännöllisiä leikkauksia, 

joilloin ei tarvitse leikata kuin kolme - viisi oksaa per pensas. 

Säännöllisellä karsimisella kasvi uudistuu jatkuvasti, eikä suurempia leikkauksia tarvita. 

Meidän marjapensaat ovat suuria, 

joten nyt karsimista tarvittiin noin 10 oksaa per pensas.

 Marjapensaita kannattaa leikata harventen ja 

leikkauskohta on niin läheltä maan pintaa kuin mahdollista.  

Eilen purimme myös rinteessämme olevat hevoskärryt anoppini kanssa.

Kärryjen puuosat olivat jo aivan lahot. 

Kärryt ovat todella vanhat ja ne ovat olleet meilläkin 16 vuotta. 

Tervasimme puuosat ennen kuin asetimme kärryt esille,

mutta vuosien saatossa tervaus on hävinnyt. 

Huonokuntoiset kärryt ovat olleet aikamoinen häpeäpilkku, 

mutta nyt ne saivat vielä tavallaan kolmannen elämän.

 Anoppini otti kaikki rautaosat ja pyörät akselistoineen omiin rakennelmiinsa. 

Hän on kehtitellyt niistä jo vaikka mitä. 

Kärryjä purkaessa kunnioitus kärryjen tekijöitä kohtaan kasvoi aivan uusille leveleille.

 Kaikki rautaosat olivat käsin taottuja ja jopa naulat, ruuvit ja pultit olivat käsityönä tehtyjä. 

Niissä on ollut valtava työ.

 Päällisin puolin rautaosat olivat aivan ruosteesssa, 

mutta esim. pulttien sisäosat olivat vieläkin aivan kiiltävät. 

Hienoa, että on asioita, jotka kestävät aikaa.

Sellaisia puuhailuja täällä on tehty. 

Nytkin sää on mitä parhain ja yritän ehtiä vielä ulos, ainakin pihakierrokselle. 

Kauneutta ja aurinkoa uuteen viikkoon!

 ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, YouTubessa, liittymällä lukijaksi, 

sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.