Kevään ensimmäiset

 

Nyt seuraa tärkeä tiedotus!

Vaahteramäen ensimmäiset piipat ovat nousseet kevääseen.

Talon vierestä lumi on alkanut mahtavasti sulamaan 

ja ensimmäiset puutarhan elonmerkit on havaittu.

Vaikka keväitä on ollut jo täällä Vaahteramäelläkin parikymmentä ja 

elettyjä keväitä valtavasti enemmän, 

tämä näky saa sydämen sykkimään aina kiivaasti. 

Tämä on niin odotettu hetki ja ilo on suuri, 

vaikka tulisi millaisia takatalvia vielä. 

Tämä hetki on lupaa, että kevät on edessäpäin. 

Toinen kohta, jota aina innoissani käyn ihailemassa,

on kivikkopenkkini kodinhoitohuoneen terassin vieressä. 

Tämä on yksi tonttimme aurinkoisimmista paikoista

ja lumet sulavat siitä aina ensimmäiseksi.

Alunperin tässä kohtaa oli nurmikkoa,

mutta kesien paahteet pitivät nurmikon aina ruskeana.

Yhtenä kesänä päätin tehdä tähän paahteesta nauttivien kasvien istutuksen.

Ja se kannatti.

Kaikki mehikasvit nauttivat tästä kasvupaikasta ja ovat levinneet valtavasti.

Joka kesä jaan poikasia ystävillekin,

eikä se näy misään.

Vauvoja tulee koko ajan lisää.

Oletteko jo ihan kateudesta vihreänä, kun täällä näyttää näin keväiseltä?

Ei kannata, sillä somessa näkyy yleensä kyllä totuus, 

mutta vain osatotuus.

Ja onhan se niinkin, että sitä näkee, mitä haluaa nähdä. 

Nyt ei enää oikein viitsi katsella lumikasoihin päin, eikä ottaa niistä kuvia. 

Mielummin katselee pieniäkin länttejä vihreyttä.

Todellisuudessa meillä näyttää tältä:

Oletteko te bonganneet jo esimmäiset piipat?

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Niin suloinen ja helppo hopeahärkki

 

hopeahärkki 

Cerastium tomentosum-ryhmä

Hopeahärkki on yksi helpoimmista perennoista ikinä.

Sen kaunis, hopeanharmaa lehdistö peittää rinteet ja luiskat upeasti.

Se viihtyy myös kiven väleissä, melkein olemattomassa kasvualustassa.

Tällä hetkellä hopeista lehdistöä ei paljon näy, 

sillä valkoiset kukat ryöpsähtelevät valtoimenaan lehdistön päällä. 

Kasvatus ja hoito

- pärjää monenlaisilla kasvualustoilla, kuivasta multavaan

- viihtyy aurinkoisessa kasvupaikassa

- kasvaa 10-15 cm korkeaksi

- kukkii touko-kesäkuussa

- istutusväli 30 cm

- ei vaadi erityistä hoitoa

- Helppo jakaa, joko lapiolla lohkomalla tai 

mattomaisia kasvustoja käsin repimällä esimerkiksi kivien päältä. 

Kasvustot voi istuttaa uusille kasvupaikoille lisäämällä hieman multaa kasvuston päälle. 

Siirretty hopeahärkki juurtuu nopeasti uudelle kasvupaikalle,

 jos sen kosteudesta huolehditaan säännöllisesti. 

- Liika leviäminen estetään poistamalla liian laajalle levinneet mattomaiset rönsyt.

Hopeahärkki on kaunis myös maljakossa:

 Kesähuone ja sängyn tarina

Kaunista viikonloppua!

 ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

 instagramissa,  Pinterestissä, 

 sekä blogit.fi:n  kautta.

Maa kukkii valkoisenaan

 sammalleimu

Phlox subulata

シバザクラ

Ihana ja niin vähään tyytyväinen sammalleimu ryöpsyää kallion koloissa.

Se kasvaa oikeastaan pelkässä sorassa kallion halkeamassa ja 

levittäytyy siitä pitkälle kallion päällekin.

 

Olen aikoinani hankkinut yhden taimen valkoista sammalleimua ja 

siitä tämä kaikki ihana ryöpsy on peräisin.

Paikalla kasvoi myös perinteistä aniliininpunaista sammalleimua,

mutta sen olen antanut anopille, siskolle ja vaikka kelle. 

Tai olen antanut sitä joka vuosi, 

sillä aina se tupsahtaa jostain entistä voimakkaampana esille.

Eli vuosien saatossa siitä tulee erittäinkin riittoisa kasvi, josta on mistä jakaa.

Mitenkään agressiivisesti se ei kuitenkaan leviä.

Ja vaikka se on loistava maanpeittäjä, rikkakasvien kanssa se tahtoo jäädä toiseksi, hennon kasvutapansa vuoksi. 

Eli voikukkia saattaa joutua nyppimään sen kasvualustasta.

Parhaimmillaan se on kallion koloissa, hiekkaisilla rinteillä ja pienissä kukkapenkeissä.

Rehevässä maassakin se viihtyy, 

mutta ei kärsi myöskään kuivissa ja vähäravinteisissa kasvupaikoissa.

Jos haluat lukea enemmän tästä pienestä maan valloittajasta,

löydät postauksen täältä:

Sammalleimu

Tuolla aiemmassa postauksessa näkyy myös se värikkäämpi tapaus.

Iloa ja aurinkoa päivääsi! 

  ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

 instagramissa,  Pinterestissä, 

 sekä blogit.fi:n  kautta.

Vihertää

 

mehitähti

Sempervivum

センペルビブム

Viime postauksessa lupailin näyttää teille lisää kevään merkkejä 

ja kasveja, jotka lupaavat jo kevään tuloa. 

Keväässä on menty hieman takapakkia, 

pakkasten palattua jälleen kuvioihin ja lumisadettakin on luvassa,

mutta silti puutarhasta löytyy kevättä ja moni kasvi vihertää.

Osa näistä kuvista on tosin otettu jo alkuviikosta. 

Mehitähdet ovat uskollisia vihertäjiä. 

Ne näyttävät elinvoimansa heti lumien sulaessa.

Mehitähtiä saa muuten todella helposti lisättyä pienistä poikasista.

Minullakin oli aluksi vain pieniä länttejä näitä kauniita ruusukkeita, 

mutta pikkuhiljaa olen levitellyt niitä kivenkoloihin ja sopiviin kohtiin talon seinustalla. 

Alue laajenee joka vuosi. 

 pajumagnolia ´Neitonen`

Magnolia salicfolia

タムシバ

Pienen pieni magnolianikin lupailee kukintaa pörröisten nuppujensa avulla.

Tänä vuonna nuppuja ei ole kuin muutama, viime vuonna oli enemmän. 

köynnöskuusama

Lonicera

Köynnöskuusama on jo aivan sitä mieltä, että kevät on koittanut. 

Katsotaan, kuinka tämän hätähousun vielä käy. 

En tiedä köynnöskuusamani lajiketta, 

sillä olen ostanut sen monta vuotta sitten Avoimista puutarhoista pienenä taimena. 

Kertaakaan se ei ole vielä kukkinut, mutta kasvua on tullut hurjasti. 

Ehkä jonain päivänä lajikekin selviää, kun kukkia ilmestyy.

verikurjenpolvi

Geranium sanguineum ´Album`

フウロソウ サングイネウム‘アルバム’ 

Verikurjenpolvi vihertää jo hieman ja on kohta kuin vihreä pallo. 

Peittokurjenpolvi ja tuoksukurjenpolvi säilyttävät vielä paremmin vihreytensä läpi vuoden.

 kuutamohortensia

Hydrangea paniculata ´Praecox`

ノリウツギ

Kuutamohortensia ei vielä viherrä, 

mutta säilyttää kauneutensa kuihtuessaankin.

Mitä kevään merkkejä teillä näkyy?

Olisi kiva kuulla, vihertääkö teillä jo?

Näiden kuvien myötä toivotan teille mukavaa 

perjantaita ja tulevaa viikonloppua!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Marraskuun kysymykset ja vastaukset

Kysy mitä vain puutarhasta,

pohditaan yhdessä

  parsa

Asparagus officinalis

アスパラガス

Minna kysyy:

Mua kiinnostaisi tuo parsa. Miten kasvatat sitä?
Teitkö istutuksen jotenkin erityisesti? 
Minulla kuoli kaikki juurakot mutta voi olla että myyräkin söi ne.

En ole oikeastaan tehnyt mitään erikoista parsan suhteen. 
Istutin vihreän parsani hiekkapitoiseen multaan, jossa oli kuitenkin ravinteita.
Savessa ja tiukassa maassa se ei viihdy, vaan kaipaa ilmaa juuristolleen. 
Parsa kaipaa kuitenkin myös ravinteita, 
joten lisään joka kevät kasvualustaan hieman kompostia. 
Vaihtoehtoisesti sen voi istuttaa jopa ihan hiekkaan,
ja lisätä vaikka viherkatetta kasvualustan päälle keväisin. 

En osaa sanoa, miksi juurakkosi ovat kuolleet, 
mutta yleisesti ottaenkin parsat vaativat hieman kärsivällisyyttä ensimmäisinä vuosina.
Ne tulevat satoikään vasta noin kolmen vuoden päästä istutuksesta.
Toisaalta parsa sitten viihtyy melkein itsekseen, kun on ensin kotiutunut kasvupaikalleen.

Kokeile ihmeessä uudemman kerran ensi kesänä.
Parsat ovat niin herkkuja. 

Outi / Outi`s life kysyy:

Nyt oot musta ylpeä, ostin oikean (ei muovia) viherkasvin, aloe veran. 

Kerro mulle muutama vinkki, miten saan sen pysymään elossa? 

Onko parempi altakastella kuin lorottaa vesi suoraan ruukkuun?

Oi, hyvä Outi! <3

Aloe onkin mahtava ja helppo kasvi. 

Nyrkkisääntönä kannattaa muistaa, 

että sen saa kuolemaan helpommin liikakastelulla kuin kuivuuteen. 

Kesällä Aloe Veraa kastellaan kuitenkin säännöllisesti (noin kerran viikossa), 

jotta se kasvaisi. 

Mullan kannattaa antaa kuivua kastelujen välillä. 

Talvella kastelua vähennetään ja harvennetaan ainakin puolella. 

Kastelun vähentämisellä säädellään sen kasvua,

koska pimeämmässä uusi kasvu on hontelompaa.

Aloe Vera tarvitsee lannoitustakin niukasti. 

Sitä ei oikeastaan tarvitse lannoittaa kuin kerran keväällä ja kerran kesällä. 

Paras kasvupaikka Aloe Veralle olisi etelä-, länsi-, tai itäikkuna. 

Se sietää voimakastakin auringonvaloa, kunhan sen totuttaa siihen vähitellen.

Istuta Aloe Vera mielellään sellaiseen ruukkuun, jossa on pohjareikä ja se on hengittävä.

Esim. saviruukku on hyvä, koska silloin liikakastelun vaaraa ei ole oikeastaan ole. 

Aloe Vera pitää läpäisevästä mullasta, eli kaktusmulta tai hiekkapitoinen multa ovat hyviä. Silloin voit kastella sitä suoraan multaan tai aluslautaselle. 

Vältä kuitenkin kaatamasta multaa lehtihankoihin, 

ettei vesi jää sinne seisomaan ja kasvi mätäne. 

Jos lehtiin tulee laikkuja tai ne pehmenevät, kasvi on saanut liikaa vettä. 

Ensiapuna on, että antaa mullan kuivahtaa kunnolla ja vähentää sen jälkeen kastelua. 

peittokurjenpolvi  

Geranium x cantabrigiense 

フウロソウ

Pauliina / Kukka & kaali kysyy:

Haluaisin istuttaa hedelmäpuiden alle jotakin matalaa ja kestävää, esim. peittokurjenpolvea. Onko idea ihan pöhkö? 

Pitäisikö ne putovien omenoiden ym. vuoksi vain kattaa ja jättää vaille vihreää?

Peittokurjenpolvi tai tuoksukurjenpolvi ovat ihan loistavia kasveja omenapuiden 

ja muiden hedelmäpuiden alle. 

Itse harrastan juurikin tätä maanpeittokasvien istuttamista puiden juurille. 

On hyvä, ettei puiden juurilla kasva nurmea ravinteita viemässä. 

Sillä vaikka se tuntuukin ehkä hullulta,

nurmikko vie paljon enemmän ravinteita maasta kuin maanpeittokasvit. 

Toiseksi maanpeittokasvit suojaavat runkoa ja näyttävät näteiltä. 

Maanpeittokasvit ovat myös hyviä pidättämään kosteutta,

 eikä puun juuristo kuivu niin helposti helteilläkään. 

En ole ainakaan itse kokenut hedelmien tippumista kasviston sekaan hankalana. 

Jos asia epäilyttää, hedelmiä voi kerätä puun alle kehiteltyyn "keruukankaaseen/pressuun".

Itse en ole koskaan käyttänyt mitään, vaan kaivellut kasvien seasta jokusen omenan pois. 

Anoppini käyttää ihan tavallista pakkasharsoa hommaan. 

Siitä on siisti kerätä pahimpaan aikaan hedelmät pois. 

@minnakatrielina :n kissa

(kuvattu Avoimissa Puutarhoissa 2016)

Hevostilan emäntä kysyy:

Hei! Olen seurannut blogiasi kesästä lähtien, ihana on! En tiedä, onko tätä jo kysytty aiemmin, mutta haluaisin kysyä lemmikkitalouden kasveista. Eli mitkä huonekasvit (puutarhakasveista olen paremmin kärryillä) ovat kissoille turvallisia? Tietenkin on hurja työ luetella kaikki mahdolliset kasvit, mutta jo muutama vinkki auttaisi paljon :)

Tämä onkin hyvä kysymys, 

jota kuulin paljon kysyttävän, kun olin töissä kukkakaupassa.

Kaikenkattavaa vastausta on kuitenkin vaikea antaa,

koska kissat ovat persoonia, siinä missä me ihmisetkin.

Ensinnäkin tarkistaisin huonekasvin kohdalta varmuuden vuoksi kasvin myrkyllisyyden.

Esim. joulun aikaan joulutähdet, hyasintti, amaryllis ja jouluruusut ovat myrkyllisiä.

Hyviä myrkyttömiä kasveja ovat esim. 

maijat, mehitähdet, muorinkukat, paavalinkukat, pullojukka, 

kirjorönsylilja, joulukaktus, puistokultapalmu ja saniaiset.

Itselläni ei ole koskaan ollut kissaa, 

joten kyselin vielä parilta todelliselta kissaihmiseltä aiheesta.

Kummallakin on ollut kissoja monta vuosikymmentä.

Nämä kissojen omistajat kertoivat kokemuksestaan, 

ettei heidän kissansa ole koskaan syönyt mitään kasveja

ja kummatkin heistä ovat myös kasvienystäviä, joten kasveja löytyy laidasta laitaan.

Molemmat kertoivat kissojensa myös ulkoilevan ja syövän vihreää ulkona. 

Tämä seikka ilmeisesti myös vaikuttaa asiaan.  

Pelkästään sisällä olevat kissat saattavat helpommin haukata viherkasveja. 

Tähän auttaa kissoille tarkoitettu kissanruoho, jota voi kasvattaa rairuohon tapaan. 

Mummollani oli aina kissoja, jotka olivat pelkästään sisällä. 

Mummollani oli myös aina paljon viherkasveja, mutta kissat jättivät ne rauhaan. 

Niille oli kuitenkin tarjolla tuota kissanruohoa. 

Olisikohan se ollut kasvirauhan salaisuus...

Leikkokimpuissa miettisin, ettei niistä roiku mitään nauhoja tai koristeita.

Kissat kun tykkäävät leikkiä niillä

ja äkkiä ainakin saattavat kaataa maljakon nurin tai jopa syödä nauhaa tai kasveja.

Mutta tosiaan tähän on vaikeaa antaa ihan oikeaa vastausta,

koska kissan luonne ja tempperamenttisuus vaikuttaa myös asiaan. 

Olisi kiva kuulla teidän kissojen omistajien mielipiteitä asiasta.

Tiedän, että teitä on paljon siellä ruudun toisella puolella. 

Kertokaa myös niksejä, joilla olette saaneet kissat jättämään kasvit rauhaan, 

jos näin ei ole alkuun ollut. 

mehitähti

Sempervivum

センペルビブム

pikkutalvio
Vinca minor

Anonyymi kysyy:

Olen istuttanut viime kesänä runsaasti kuunliljoja. Ne ovat vielä pieniä ja haluaisin niiden juurelle jotain. Vähän valoisammassa paikassa on jo istutettuna keltalehtistä rönsyalpia. Olisko jotain matalajuurista mikä menestyisi varjoisassa paikassa.

Kuunliljat peittävät kasvualustan loistavasti muutaman vuoden päästä, 
mutta tosiaan alkuun ja keväällä olisi kiva, että niiden juurella kasvaisi myös jotain muuta. 

Varjoisalla paikalla pikkutalvio (Vinca Minor) on loistava kasvi. Se saa suikertaa rauhassa kuunliljojen alla ja lomassa peittäen multatilan kauniisti.
Myöhemmin, kun kuunliljat kasvavat, pikkutalvio varmasti kärsii hieman kuunliljan lehtien alla, 
mutta silloinhan sitä ei enää välttämättä siellä tarvitsekaan olla.

Itse olen istuttanut kuuliljojen alle paljon pieniä kukkasipuleita, 
niin kuin tässä alemmassa kuvassa näkyy. 
Kuunliljat tulevat lehteen sen verran myöhään keväällä, 
että on kiva, jos maa ei pelkästään mulloksella. 
Hyviä vaihtoehtoja ovat
-lumikellot
- krookukset
- kirjokevättähdet (kuvassa)

-scillat eli idänsinililjat

 kirjokevättähti

Chionodoxa forbesii

チオノドクサ 

pallohortensia 

Hydrangea arborescens ´Annabelle` 

 アメリカノリノキアナベル

Molley kysyy:

Kysyisin pallohortensiasta eli leikataanko se nyt syksyllä vai vasta keväällä?
Ja mitä mieltä olet ihan seinän viereen istutetusta köynnöshortensiasta? 
Minä pöhköpää istutin jo vuosia sitten ihan pienen köynnöshortensian alun ihka kivijalan viereen ja nyt vuosien myötä se onneton on paikassaan viihtynyt ja valtavasti kasvanut. 
Se on kertaalleen jo leikattu alas, mutta se jaksaa taas tehdä uusia versoja.
Onkohan sillä valtava juuristo? Mitä teen?  
Kiitos vastauksistasi.♥

Pallohortensian leikkaus:

Leikkaan pallohortensiat aina vasta keväällä.

Tällä konstilla ei ainakaan juurakkoihin kerry vettä, 

eivätkä ne mätäne, jos on plussaa ja pakkasta vuorotellen.

Köynnöshortensian paikka:

En suosittele koskaan köynnöshortensiaa, 

enkä mitään muutakaan kasvia istutettavan ihan seinän viereen, seinään kiinni

 tai sokkelien ja salaojien lähelle.

Näin varmistuu, ettei juurakko tai kasvi vaurioita rakennusta tai perustusta.

Ennen istutettiin paljon ihan taloon kiinni köynnöksiä,

mutta nykyään sitä ei enää suosita. 

Parempi paikka köynnökselle olisi säleikössä tai muuta tukea vasten.

Jos köynnöshortensia on ollut paikallaan kauan, juurakko on jo sen verran iso,

että sitä on vaikeaa saada ihan käsipelillä pois maasta. 

Yksi vaihtoehto on antaa juurakon jäädä niille sijoilleen ja 

leikata aina uudet, vihreät versot pois. 

Näin sen kasvu pikkuhiljaa hiipuu, kun lehdistö ei enää pääse yhteyttämään. 

Tämä vie kuitenkin aikaa, joten kärsivällisyyttä ja toistoa tarvitaan. 

Kun kasvi on näivettynyt ja jopa kuollut, juurakko on tarvittaessa helpompi poistaa. 

  köynnöshortensia

Hydrangea anomala subsp. petiolaris

ツルアジサイ

 tarhakurtturuusu

Rosa rugosa ´Ritausma` 

ハマナス

バラ 

@marihannahanwell kysyi instan puolella:

Ritausma kasvaa myös minun tontillani aika uutena tulokkaana. 

Oletko tehnyt pensaalle hoitoleikkauksia/poistatko jo kukkineet ruusut? 

Terv. viittä vaille valmis puutarhuri

Olen leikellyt Ritausmieni kuivia ja vanhoja oksia harventaen.

En ole leikellyt kukkineita ruusuja pois, mutta kyllähän pensas siistiytyisi jos niitä leikkaisi.  

Minusta kuihtuvissa kukissa on jotain kiehtovaa ja kaunista, siksi en leikkele niitä.

Jos Ritausma ränsistyy pahasti tai se paleltuu erityisen kylmänä talvena, 

sen voi huoletta kuitenkin leikata alas. 

Olisiko se ollut talvi 2016, kun oli erityisen kylmää

ja Ritausmani paleltui pahasti. 

Leikkasin sen keväällä ihan alas 

ja se uusiutui upeasti parissa kuukaudessa entiselleen 

ja kukki saman vuonna. Rugosa-suvun ruusut ovat siitä kiitollisia,

että ne kukkivat saman vuoden versoilla ja 

kasvavat parissa kuukaudessa täyteen mittaansa.

Kiitos taas kerran hyvistä kysymyksistä!

Ja olisi kiva, jos muutkin osallistuisivat tähän keskusteluun. 

Kerro kysyjille omat kokemuksesi aiheista,

näin me voidaan jakaa vinkkejä toisillemme ja oppia uutta. 

Edellisten kuukausien kysymykset ja vastaukset löydät seuraavista linkeistä:

Lokakuun kysymykset ja vastaukset

Syyskuun kysymykset ja vastaukset

Elokuun kysymykset ja vastaukset

Joulukuussa pidetään joulutaukoa tästä kysymyspostauksesta ja pohdinnasta,

mutta tammikuussa on taas uusien kysymyksien aika. 

Mukavaa alkanutta viikkoa! 

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.