Yhtäkkiä tuntuu jo keväälle,
vaikka pihat ja puutarhat ovat vielä ihan lumen vallassa.
Eilen hoidin autotallissa pelargonejani.
Rapsin kuivia lehtiä, leikkasin ja kastelin niitä.
Kaksi menetystä tuli tälle talvelle,
mutta muut ovat hienosti hengissä.
Se on aina ilon hetki,
kun huomaa talvetettujen kasvien selvinneen.
Huomasin minä vähän jotain muutakin tallin ikkunalla,
nimittäin neidonhiuspuun ja japaninvaahteran silmut ovat pullistuneet.
Nekin tietävät, että talvi alkaa olla pikku hiljaa voitettu
ja voi aloittaa uuden kasvun.
Sininen taivas ja lintujen laulu kertovat myös keväästä.
Samoin tulevien päivien sääennusteet ja sateet.
Vaikka nämä kevättalven aurinkoiset päivät ovat upeita, en pane pahakseni,
vaikka vettäkin tulisi taivaan täydeltä.
Se tietää nimittäin lumien sulamista ja kevään lähestymistä.
Köynnösruusu ´Pohjantähti`kin kurkottelee aurinkoa kohden.
Ja mikä ihana ääni kuuluikaan kasvihuoneen luona.
Räystäillä oli pitkät jääpuikot ja
niiden sulaessa ihana ´tip tip` kuului korviini.
Kohta rinne alkaa sulamaan ja pikku hiljaa kevät saa otteen talvesta.
Sitä ennen nautitaan sinisestä taivaasta ja välillä harmaastakin.
Sillä harmaus tuo sateet ja sateet tuovat kevään.
Jos pohdit pelargonien keväthoitoja,
käy lukemassa aiheesta täältä:
♥
