perjantai 16. maaliskuuta 2012

Pelargonien kevät


Vaahteramäen autotallin ylähyllyillä vihertää.
Rakkaat pelargoniani ovat selvinneet talvesta, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Joka talvi muutama pelargoni-aarteeni saattaa menehtyä, mutta suurin osa selviää hengissä.

Rakastan pelargonien kasvatusta juuri tämän vuoksi.
Ne eivät ole kertakäyttökasveja,
vaan niistä on iloa vuosia.
Moneen yksilöön kiintyy vuosi vuodelta enemmän,
onhan niistä huolehtinut niin pitkään.


Syksyllä nostelen pelargoniani autotallin ylähyllyille niiden kesäisissä kasvatusastioissa.
Autotallin lämpötila on noin 10 astetta.
Valoa ne saavat jonkin verran pienistä yläikkunoista.


Ennen joulua saatan kastella niitä hieman.
Pimeimmän kauden pelargonini ovat aikalailla hoidotta.
Joulun jälkeen rapsin kuivat oksat pois,
en kuitenkaan varsinaisesti vielä leikkaa niitä.
Siistin vain kuolleet oksat ja lehdet
ja kastelen niitä hieman.
 Annan mullan kuivua joka kerta kastelujen välillä.


KASTELU JA LANNOITUS
Keväällä valon lisääntyessä lisään kastelua ja aloitan lannoituksen.
Lannoitan vaaleanpunaisella, veteen sekoitettavalla kesäkukkalannoitteella.
Lannoituksen ensimmäisillä kerroilla lannoitan vähemmän kuin ohjeet sanovat. 

MULLAN VAIHTO JA LEIKKAUS
Mullan vaihdon ja pistokkaiden oton yleisin ohje on, että multa vaihdetaan kevättalvella.
Sen jälkeen kasvin annetaan toipua stressistä ja juurtua pari viikkoa.
Tämän pienen levähdyksen jälkeen,
 kasvi leikataan ja samalla otetaan uusia pistokkaita.
Itse olen tehnyt joskus myös niin,
 että olen vaihtanut mullan vasta kesän korvilla,
 kun pelargoneja on voinut jo ulkoiluttaa.
On helpompaa sotkotella mullan kanssa ulkona
ja siirrellä suuria ruukkuja.


Olen onnistunut ottamaan pistokkaita myös kevättalvella. 
Mutta järkevämpi tapa on tosiaan vaihtaa multa ensin
ja ottaa pistokkaita vaikka parin viikon kuluttua leikkauksesta.
Mullan vaihdon jälkeen lisälannoitusta ei heti tarvita,
 koska uudessa mullassa on kaikki kasvin tarvitsemat ravintoaineet. 
Poikkeuksiakin on, jalo-, enkeli- ja uniikkipelargoneja
sekä kukkien vuoksi kasvatettavia tuoksupelargoneja keväällä ei kannata leikata,
koska muuten kukinta menetetään siltä kesältä.
Kirjavat lajikkeet kannattaa puolestaan leikata vasta keväällä.


PISTOKKAAT
Pistokkaat kannattaa ottaa puutumattomista ja uusista ja kukkimattomista versoista.
Jos versossa on nuppu, se kannattaa poistaa.
Katkaise verson pätkä juuri lehtihangan alapuolelta.
Hyvässä pistokkaassa on kolme tai neljä ylälehteä ja muutama sentti lehdetöntä vartta.
Pistokkaat kannattaa istuttaa taimimultaan ja pitää multa kosteana.
Vaihtoehtoisesti pistokkaat voi myös juurruttaa vesilasissa.

Jotta taimesta tulee kauniin muotoinen, sitä on latvottava muutaman kerran.
 Ilman latvomista taimesta tulee pitkä hojoppi.
Pistokkaita voi ottaa sekä syksyllä että keväällä että keskikesällä.
Itselläni ei ole kokemusta syksypistokkaista,
vaan olen ottanut pistokkaat aina keväisin. 
Keväisistä pistokkaista ehkä 1-2 kymmenestä ei yleensä selviydy,
eli uusia taimia tulee ihan mukavasti.

Peruslajikkeet ja varsinkin kirkkaanpunaisten pelargonien pistokkaat ovat varmimpia juurtumaan,
mutta olen onnistunut myös muiden lajikkeiden kanssa.
Myös riippapelargoniat ovat ehkä hieman vaikeampia
sekä talvettaa että pistokkaiden juurtumisen suhteen.

Pistokkaita voi ostaa myös valmiina puutarhaliikkeistä.
Ne ovat valmiita taimia edullisempia ja samalla saa kasvattamisen ilon. 
Lahden seudulla Siemen ja kone-puutarhaliikkeen pistokasvalikoima
on aina mahtavan monipuolinen ja laaja.

Harvinaisempia pistokkaita löytyy messuilta.
Olin viime keväänä Tukholman puutarhamessuilla.
Siellä oli todella paljon lajikkeita ja todellisia harvinaisuuksia.
Myös kotimaan puutarhamessuilta löytää yleensä ihanuuksia.
Peltosen Puutarha on ainakin varma paikka löytää pelargoni-aarteita messuilta.

*Lisäys 22.3.2020
Messujen ja tapahtumien ollessa nyt tauolla,
monella puutarhaliikkeellä on myös pelargoneja verkkokaupan valikoimissa.

Lisää pistokkaiden ottamisesta ja juurruttamisesta löydät täältä:
Pelargonioita omista pistokkaista



SIEMENESTÄ KASVATUS
Pelargonian voi kasvattaa myös siemenestä asti.
Itse kylvin muutama vuosi sitten punaisia ja valkoisia pelargoneja.
Onnistuin kasvattamaan noin kymmenen tainta,
mutta ensimmäisenä kesänä en saanut vielä nauttia kukinnasta,
myöhemmin kyllä.
Niistä tuli kuitenkin vankkoja ja emotaimet ovat vieläkin elossa.
Pelargonian siemenet  kannattaa kylvää jo tammi- tai viimeistään helmikuussa.



Olen hurahtanut pelargoneihin niiden yksinkertaisen kauneuden vuoksi.
Myös lajikirjo ja helppohoitoisuus viehättää.
Pelargonien alkuperämaa on Etelä-Afrikka, mutta jotenkin ne ovat niin suomalaisiakin.
Mummojen kodikkailla ikkunoilla on aina ollut pelargoneja.
Ehkä maailma onkin aika pieni, suomalaiset, italialaiset ja jopa japanilaiset voivat ajatella;
mummoni ikkunalla on aina ollut pelargoni.
Tai kaukana maailmalla, voi kokea olevansa kotona kun tuttu pelakuu on ikkunalla.
Siksi ostin Floridassa asuvalle siskolleni vaaleanpunaisen pelargonian siellä käydessäni,
 että hän tuntisi olevansa kotona.


Lisätietoa ja hurmaavia pelargonioitten kuvia löytyy seuraavista kirjoista:
Suuri pelargonikirja, Susanna Rosèn
Ihanat pelargonit, Rosen ja Rasehorn
Kiehtovat pelargoniat, Christa Holm



Postaus päivitetty 22.2.2020



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.


12 kommenttia:

  1. Meidän pelargoniat ovat myös aina talvet vanhempieni lasikuistilla, jossa lämpö + 10 luokkaa. Hyvin on pärjännyt ja kanankakan kanssa aina kukoistavat viimoisen päälle. Olen muuten kuullut, että jossain on Itäpää niminen -pelargonialajike. Mieheni mummolassa oli aikoinaan upeita vanhan ajan jättisuuria pelargoneja ja koska nimi on jokseenkin "tuttu", niin ajattelin , että jos ikuna törmäät kyseiseen lajikkeeseen, tiedota minua. Olisi kiva saada kotiin omaa nimeä kantava vanhan ajan kukka!

    VastaaPoista
  2. Ihana kuulla tuollainen henkilökohtainen muisto pelargoniasta!
    Kerron heti jos jostain tulee Itäpää-lajike vastaan.

    Jos jollekin blogin lukijalle tuo Itäpää-lajike on tuttu, kertokaa tekin mitä tiedätte siitä.
    Myös muita tarinoita tai muistoja pelakuista ois ihana kuulla.

    Mukavaa viikon alkua! Tänään oli todella keväinen ja kaunis päivä.

    VastaaPoista
  3. Hei!
    Täällä välttelen velvollisuuksiani puutarhablogeja etsien ja tännekin löysin. Kiitos keväthuollon tietoiskusta. Minulla lähti vähän mopo käsistä noitten pelakuitten kanssa tässä viime syksyllä/tänä keväänä ja nyt tahtoisin tietää, mikä ihanuus on tuo kerrottu (?) toisiksialimmassa kuvassa oleva vaaleanpunainen unelma? Ja näänkö oikein, että yhdessä taimiruukussa pistokkaana vain lehti? Kiitos tiedoista, jatkan blogisi selailua :)

    VastaaPoista
  4. Hei!
    Kiva kun löysit blogini!
    Valitettavasti mä en tiedä mikä ton vaaleanpunaisen pelargonian lajike on. Oon ostanut emotaimen monta vuotta sitten. En ollu silloin vielä niin hurahtanut pelargoneihin, enkä säilyttänyt mitään lappuja. En muista edes mistä ostin sen, mutta silloin en harrastanut mitään "erikoispaikkoja". Eli se on jostain ihan tavallisesta puutarhaliikkeestä. Olis itsekin kiva tietää tuon lajike, koska kyseinen pelargonia on tosi vahva ja vuodesta toiseen todella voimissaan. Siitä on helposti saanut myös uusia pistokkaita.
    Noi kuvat antaa vähän väärän kuvan, kyl jokaisessa taimiruukussa on pistokkaana enemmän kuin yksi lehti. Mutta kyllä se tossa kuvassa muuten yheltä lehdeltä vaan näyttää. Anteeksi harhaanjohtavuus!

    Mukavia kevätpäiviä ja kuopsutteluhetkiä!

    VastaaPoista
  5. Hei !
    Minä otan aina elokuun lopulla pistokkaat. Laitan ne suoraan purkkeihin ja annan juurtua ulkona kunnes pakkaset tulevat.Silloin siirrän kerrostalo-asuntoni ikkunalaudalle kasvamaan talven ajaksi.Yksikään kukka ei ole kuollut ja nyt ne juuri alkavat kukkimaan, ovat tosi vahvoja.

    VastaaPoista
  6. Hei!
    Kiva kuulla! Taidankin kokeilla. Tuolla konstilla ne ehtivät varmaan aikaisemmin kukkimaan. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  7. Itselläni on noin 30 pelargoniaa kesän lopussa,keväällä määrä on jo yleensä kutistunut puoleen.Talvehtimispaikka on kesätalolla,jossa lämpötila saattaa mennä hiukan pakkasen puolelle.5 asteen peruslämpöä ollaan pidetty.Pelargoniat kastellaan kunnolla mökiltä lähtiessä joulukuussa ja seuraavan kerran ne saavat vettä kun joku vaivautuu mökillä käymään.Koko talvi saattaa kasviparoilla mennä ettei vettä tule muusta kuin ilmankosteudesta.Ruukkumultaa en ole myöskään keväällä pahemmin vaihdellut.Kurjan näköinen kuivahtanut pelargonian runko typistetään ja kastellaan varovaisesti.Pelargonioiden juuripaakkua olen ilmannut sukkapuikolla-tämä siis mullan vaihdon sijaan.Lannoittaminen aloitettu varovaisesti vasta lehtien ilmaannuttua.Liika vesi ja lannoite tappaa ne hetimiten.Omalla systeemilläni saan upean koko kesän kestävän kukinnan,vaikkakin itse kasvi ei kovin haaroitu ja pysyy lähinnä puuvartisena.Minulla on kasvatuksessa lohenpunainen kertomaton lajike,joka on osoittautunut erityisen sitkeäksi selviytyjäksi ja kesäkukkijaksi.Sekä tavallinen vaaleanpunainen kertomaton.Myös perinteistä mökin pelakuuta punaisena löytyy.Valkoiset eivät ole kylmäkäsittelystäni selvinneet.Kaikki lajikkeet siis tavallista vyöhykepelargoniaa.Pidättäydyn siinä.Enkelipelargonian onnistuin viimeksi tappamaan reilussa kuukaudessa.Kasvualustana käytän tavallista mustaa multaa,johon on sekoitettu 30% hiekkaa ja rikottuja simpukankuoria(kestolannoitus).Ruukkuna pidän lasittamatonta terrakottaruukkua ja valitsen jo heti suoraan pari kokoa suuremman ruukun.Pistokkaat otan heinäkuussa ja unohdan ne ulkorappusille ruukuissaan.Yleensä juurtuvat kun ei yritä hoitaa liikaa.Paljon talvisia terveisiä muille pelargoniaharrastajille!

    VastaaPoista
  8. Hei! Kiva kuulla kokemuksistasi! Kiitos niistä ja mukavaa kevään odotusta!

    VastaaPoista
  9. Hei. Voisimmeko vaihtaa aarteitamme �� Terv. Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Leena!
      Laita mulle postia osoitteeseen versojavaahteramaelta@phnet.fi
      Niin katsotaan mitä aarteita sulla ja mulla on.. :)

      Poista
  10. Wau! Hieno postaus pelargonioista. Kiitos! Tuija

    VastaaPoista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!