Kasvarin iltatunnelma

Nautin kasvihuoneen jokaisesta hetkestä,

mutta ilta- ja aamuhetket ovat niitä parhaimpia ja kauneimpia.

Iltavalo osuu kauniisti kasvihuoneeseen ja 

tekee tunnelmasta lumoavan.

 Naapurin Tiukukin taitaa nauttia kasvihuoneesta ja puutarhasta.

Meillä ei ole kissoja tai koiria allergian takia, 

siksi on mukava, että naapureissa on kaikenlaisia eläimiä.

Melkein jokaisessa naapurissa on kissakin,

jotka saavat  olla vapaasti meidänkin pihassa.

Ne pitävät hiiret ja myyrät hienosti poissa,

eikä niistä ole koskaan ollut mitään haittaa,

päinvastoin.

  Tomaatitkin nauttivat auringon säteistä.

Vielä ne eivät ole punertuneet,

mutta raakileita on ihanan paljon.

 iso-samettikukka

Tagetes erecta ´Vanilla`F1

センジュギク

 Kasvihuoneesta on muodostunut juuri sellainen puutarhan olohuone, 

kuin kuvittelinkin.

Istuskelen siellä aina,  kun on mahdollista.

 Myös kasvihuoneen paikka terassilla

on osoittautunut loistavaksi valinnaksi.

Sijainti on hyvä,

se on tarpeeksi lähellä kaikkea ja aurinko osuu siihen juuri sopivasti.

Tänä kesänä ei edes varjostusverhoja ole tarvinnut ajatella.

Paikka taitaa olla luonnostaankin tarpeeksi suojainen.

 Välillä en edes muista, että kasvihuone on meillä ensimmäistä kesää.

Tuntuu, kuin se olisi ollut tuolla paikalla aina ja kuuluisi siihen.

Mutta jokapäiväinen onnentunne ja kiitollisuus muistuttaa siitä,

että kasvihuone on toteutunut pitkäaikainen haave.

Nyt haave on totta! :)

Postauksen yhteistyökumppanit:

Kasvihuone: Willab Garden

Puutarhamulta ja kasvupussit; GreenCare

Munakoiso, kesäkurpitsa, tomaatti ja amppelikurkku: Viherrinki Oy
Tyynyt, torkkupeitot, säilytyssäkit ja amppelit: Piironki Oy

Kastelukannut : Plastex

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Satumaiset sormustinkukat

rohtosormustinkukka

Digitalis purpurea

ジギタリス

Vaahteramäen rinteen on tällähetkellä valloittaneet ihastuttavat sormustinkukat.

Nehän ovat kaksivuotisia kasveja, lisääntyvät siementämällä,

kasvattavat ensimmäisenä kesänä lehtiruusukkeen ja kukkivat toisena kesänä.

Sen jälkeen ne ovat poissa, tai eivät onneksi ole,

koska siementaimia kasvaa joka vuosi.

 Ja näitä siementaimia kasvaa, aivan minne vain.

Kiven koloon, kukkapenkkiin, ruusupensaan keskelle, kävelyreitille...

Niitä ei voi sinänsä hallita, ja se voi tehdä monella tavalla ihan hulluksi.

Minäkin olen aivan hullaantunut niihin,

mutta positiivisella tavalla.

Väärissä paikoissa kasvavat voi siirtää tai antaa ystäville.

 Kasvihuoneen portaikon eteen, nämä kaunottaret ovat päättäneet tehdä portin.

Jaoin jo naapurille, äidille ja siskolle tästä kivikosta läjäpäin taimia,

mutta vielä niitä riittää.

Annan ne kukkia rauhassa ja poistan sen jälkeen kasvit, ennen kuin ehtivät siementämään.

Tai ne ovat niin nopeita, että ehtivät joka tapauksessa siementämään.

Siemenet otan monesti talteen ja kylvän niitä sopiviin paikkoihin.

Kuihtuneet lehtiruusukkeetkin voi poistaa juurineen, 

koska ensi kesänä ne olisivat kuitenkin poissa.

 Portti portaiden päässä.

Pakollinen pysähtyminen ihailemaan!

Satumaisen kaunista viikonloppua!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Norrlinin puisto

 

Tänään vietin todella kauniin iltahetken Vääksyssä, Norrlinin puistossa.

Vaikka puisto on meitä todella lähellä, olin ensimmäistä kertaa siellä kävelyllä.

Vääksy on kaikinpuolin luonnonläheinen, vehreä ja kaunis,

mutta oli silti suorastaan elämys ikään kuin sukeltaa puiston syliin.

Melu ja hälinä jäivät taakse,

ja tuli jotenkin heti rauhallinen olo.

Kasvien kauneus ja vihreys saivat huokailemaan 

ilta-auringon siivilöityessä puiden läpi.

Puisto on nimetty kasvitieteen professorin  J.P. Norrlinin mukaan.

Hän  omisti 1800-luvun lopulla laajan puistoalueen nykyisen Vanhan Vääksyn ympäristössä. 

Puisto oli ehtinyt pusikoitua huonoon kuntoon,

kunnes se kunnostettiin vuosina 2008-2010 talkoovoimin.

Sen omistaa Asikkalan kunta ja sitä ylläpitää Vanhan Vääksyn kehitämisyhdistys.

Se on tarkoitettu kaikille yhteiseksi virkistyspaikaksi ja sinne voi menä kävelemään kuka tahansa.

Marjojakin voi maistella, luki yhdessä opastaulussa.

 Luonnonkasvien lisäksi siellä on istutettuja kasveja.

Osassa kasveissa oli nimikyltit ja kasvin lahjoittaja.

Myös muistopuita näin kävelyretkeni varrella.

 Puistossa viihtyvät ihmisten lisäksi myös monet linnut.

Monista opastekylteistä saikin lukea tietoa linnuista ja niiden tavoista.

 Puisto rajautuu toiselta sivultaan Vääksyn jokeen,

ja vesi toi tunnelmaan vielä lisää ulottuvuutta. 

 Puistosta jäi jotenkin harvinaisen rauhoittunut mieli

ja tunne, ettei tämä vierailu ei jää kyllä viimeiseksi.

Syksyllä ja keväällä siellä on varmasti aivan toisenlainen tunnelma

ja paljon uutta katseltavaa.

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.