kuolanpioni
Paeonia anomala
ボタン科
Kasvit ovat ihania,
mutta niin ovat blogiystävätkin.
Olemme saaneet kokea monta yhteistä hetkeä ihan livenäkin retkillämme,
tämän ihanan Blogistanian vuorovaikutuksen lisäksi.
Retkipäiville monet ihanat puutarhaystävät ovat tuoneet omasta puutarhastaan
jakotaimia muidenkin iloksi.
Minä olen ollut näissä taimienvaihdoissa ihan törkeästi saajapuolella.
Vaihtotaimia olisi vaikka kuinka,
mutta olemme sopineet, ettemme tuo taimia kotiloalueilta.
Meillä niitä nykyään riittää,
enkä todellakaan halua levittää sitä harmia muiden puutarhoihin riesaksi.
Mutta näissä taimenvaihtajaisissa säännöt ovat olleet mahtavat,
kaikki kuitenkin saavat taimia, olkoon annettavaa tai ei.
Vähän samat säännöt meillä puutarhanrakastajilla toimii muutenkin.
Nikseistä, ohjeista ja vinkeistä ei pihtailla,
vaan auliisti jaetaan kaikki kokemus ja tieto mitä itse on tullut opittua.
Näin kaikkien ei tarvitse kantapään kautta kaikkea opetella.
Tämä kuolanpioni on yksi näistä rakkaimmista saaduista aarteista.
Sen nimi voisi olla myös Saila,
Aina kun katselen tuota pionia,
näen sieluni silmin Sailan aurinkoisen olemuksen.
Ja katsokaa nyt tätä kaunotarta!
Sen terälehdet ovat kuin silkkipaperia,
mutta silti se on reipas eikä yhtään hentoinen olemukseltaan.
Ja tuo kukan yksinkertainen, vuokkomainen olemus
saa sydämen läpättämään ihastuksesta.
Myös kukinta-aika on plussaa.
Kiinanpionit pitävät nuppunsa vielä tiukkana pallona,
kun tämä kaunotar katselee rohkeasti jo kohti aurinkoa.
Lueskelin juuri Rea Peltolan & Vesa Koivun Pionit-kirjaa.
Kirjassa Vesa Koivu kuvaa hauskasti kuolanpionin aikaisin keväällä maasta työntyviä lehtiä;
tummanpunaiseksi vessaharjaksi.
Siltä ne tosiaan näyttivät tuossa toukokuisessa kuvassani.
Muutamassa päivässä lehtien venähtäessä pituutta,
ne muuttuvat samalla vihreiksi.
Eikä vessaharjastakaan ole enää mitään jäljellä.
Pionit-kirjassa on mielenkiintoinen luku kuolanpionin historiasta.
Kirja on muutenkin todella mielenkiintoinen ja suosittelen sitä lämpimästi.
Kuolanpioni on erittäinen kestävä pioni,
joka kukkii aikaisin kesäkuussa.
Siitä kasvaa noin metrin korkuinen pyöreä pensasmainen pehko,
joka pysyy kauniisti pystyssä kukkiessaankin.
Yksinkertaiset vuokkomaiset kukat säilyvät suht kauniina myös sateessa.
Kuolanpioni onkin alkujaan luonnonperenna.
Suomessa sitä on vasta viime vuosina otettu puutarhakauppojen myyntilistoille,
mutta kannattaa ehdottomasti kysellä sitä puutarhakauppiailta.
Kuolanpioni onkin yleensä levinnyt talosta taloon,
juuri näin kuin tänne Vaahteramäelle,
ystävien ja tuttavien kautta.
Kasveista ei saa kiittää,
mutta lähetän tämän postauksen myötä
ihanalle ja aurinkoiselle Sailalle!
Jos haluat lukea enemmän pionien istutus- ja hoito-oheita,
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
