sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Afrikantähdikki

afrikantähdikki
Ornithogalum thyrsoides
オーニソガラム・シルソイデス

Joulukuun ensimmäinen viikko vierähti vauhdilla ja 
tänään sytytetään jo toinen adventtikynttilä. 
Kerroinkin viime viikolla, 
että taidan vaihtaa adventtikynttelikkööni leikkokukat joka viikko.
Valkoisella linjalla pysytään kuitenkin edelleen. 

Sain pari viikkoa sitten anopiltani aivan ihana nimipäiväkimpun. 
Kimppu ilahdutti pitkään kokonaisena, 
mutta nyt osa kukista oli jo parhaat päivänsä nähneet.
Purin kimpun ja hyödynsin hyvänä säilyneet kasvit erikseen.
Suloiset afrikantähdikit pääsivät somistamaan adventtikynttelikön pieniä maljakoita. 



Afrikantähdikkiä käytetään paljon leikkokukkana, 
mutta sitä myydään myös keväällä myytävinä mukuloina
ja kasvatetaan kuten gladioluksia tai daalioita. 
Mukulat tulee nostaa syksyllä ylös ja talvettaa pakkaselta suojassa. 
Näin afrikantähdikistä saa monivuotisen kasvin. 
Avomaalla se ei kestä Suomen talvea. 

Mukulakasvina se esikasvatetaan sisällä ja siirretään ulos yöpakkasten mentyä. 
Afrikantähdikki on kaunis esimerkiksi ruukussa.
Kesällä se viihtyy ulkona puolivarjoisessa tai aurinkoisessa paikassa 
ja kukkii heinä-elokuussa. 
Valkoiset kukat ovat tuoksuvia ja tähtimäisiä. 

Leikkokukkana se on äärimmäisen kestävä ja sitä on yleensä aika hyvin saatavilla.
Tämä minunkin kimppukokemukseni vahvistaa sen kestävyyttä. 
Kun muut kimpun kasvit nuukahtivat,
afrikantähdikki jaksaa kukoistaa. 

Arabiantähdikki on hieman samantyyppinen kukka, 
mutta kukan keskusta on musta. 
Puutarhakoulussa opetettiin erottamaan nämä kaksi kasvia toisistaan
 juuri tuon mustan keskustan avulla. 
Arabialaisilla on kuulemma syvän tummat silmät. 
Arabiantähdikin kukinto on hieman eri mallinenkin. 
Sen kukinto muodostaa enemmän pyöreän muodon,
kun taas afrikantähdikin kukat sijoittuvat enemmän pitkulaiseen kukintoon. 






Rauhaisaa toista adventtia!
Joulu on taas askeleen lähempänä.


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

perjantai 6. joulukuuta 2019

Suomi 102 vuotta

 jouluruusu
Helleborus
Christmas rose
クリスマスローズ 
ja
katinlieko
Lycopodium clavatum
ヒカゲノカズラ

Tänään on suuri juhlapäivä.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä arvokkaampana 
ymmärtää tämän Suomen itsenäisyyspäivän. 

Meidän perheellä ei ole mitään tiettyä traditiota itsenäisyyspäivän vietolle. 
Yleensä kyläilemme tai meillä on vieraita. 
Linnan juhlia katsomme sivusilmällä ja
 syömme jotain hieman juhlavampaa ruokaa. 

Yksi pieni traditio on kuitenkin tärkeä.
Sytytän aina ainakin yhdelle ikkunalle kaksi kynttilää. 
Sen tavan opin jo lapsuuden kodistani. 
Asuin lapsuudessani Lahden keskustassa ja 
saatoimme usein mennä myös iltakävelylle ihailemaan kynttilöitä ikkunoilla. 
Se oli jotenkin valtavan juhlavaa. 
On hienoa, että on jotain yhtenäisiä tapoja, 
joilla näytämme, että meille tämä itsenäisyyspäivä on tärkeä.



Itsenäisyyspäivänä on tapana sytyttää ikkunalle kaksi sinivalkoista kynttilää
Varmaksi ei tiedetä, mistä kynttiläperinne on saanut alkunsa. 
Yhden käsityksen mukaan kynttilöiden poltto juontaa juurensa Ruotsin valtakunnan ajoilta
Tuolloin kynttilät sytytettiin ikkunoille kuningasperheen merkkipäivinä 
tai kuninkaiden vieraillessa Suomessa. 
Autonomian aikana kynttilöitä poltettiin keisariperheen kunniaksi. 
Sortovuosina kynttilöitä alettiin polttaa Runebergin päivänä 5. helmikuuta vastalauseena venäläistämistä vastaan. 
Kahden rinnakkaisen kynttilän polttoa samalla ikkunalla
 on pidetty myös jääkäriliikkeen tapana merkitä suojatalo, etappitalo
jossa Saksaan jääkäriksi aikova saattoi yöpyä turvallisesti. 
Vakituinen perinne kynttilöistä ikkunalaudalla tuli kuitenkin vasta vuonna 1927,
 kun Itsenäisyyden Liitto kehotti sytyttämään kynttilät itsenäisyyspäivän illaksi 18–21. 
Nykyään kynttilöiden poltto lopetetaan usein klo 20.
~Suora lainaus Wikipedia~


Monet lähteet kertoivat myös kahden kynttilän symbolisoivan kotia ja isänmaata. 
Itse muistelen kiitollisena omaa pappaani ja vaariani. 
Heille ja monille muille saamme olla kiitollisia rauhasta ja 
oikeastaan puutarhureina myös maasta jota saamme kuopsuttaa. 




Mitä itsenäisyyspäivän perinteitä teillä on?
Sytytättekö kynttilät ikkunalle, käyttekö haudalla 
vai onko teillä suvussa jotain itsenäisyyspäivän perinteitä?

Siskoni aloittaa tänään uuden perinteen meidän suvussamme. 
Menemme sinne puurolle ja vietämme aikaa yhdessä koko suvun voimin. 
Luulen, että tästä muodostuu mukava perinne. 

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää!




Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.



keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Glögihetki kasvihuoneessa


Viime viikonloppuna sain ihanat ystäväni meille oikein yökylään.
Olemme tunteneet tämän porukan kanssa jo lapsuudesta saakka. 
Pari meistä on jo pötköttänyt vauvana rinnakkain vanhempien kyläillessä. 
Suurin osa meistä ystävystyi ala-asteen aikoihin
ja siitä asti olemme pitäneet yhtä. 

Elämä on kuljettanut eri paikkakunnille,
mutta se ei ole meitä erottanut. 
Tapaamme aina muutaman kerran vuodessa 
ja jatkamme siitä, mihin edellisellä kerralla jäimme. 

On ihana, että omistaa ystäviä, jotka tuntevat minut (ja minä heidät) läpikotaisin. 
Mitään ei tarvitse selitellä, kun kaikki tuntevat toistensa taustat ja elämän vaiheet,
niin ilot kuin surutkin. 

Tapaamisiimme emme oikeastaan tarvitse mitään ohjelmaa, 
sillä juttua riittää. 
Yleensä aika loppuu aina kesken. 

Pienenä ohjelmanumerona kävimme juomassa glögit kasvihuoneessa. 
Mietimme kaikenlaisia askarteluja ja kranssin tekoja, 
mutta onneksi emme sellaisiin ryhtyneet. 
Emme olisi kertakaikkisesti ehtineet, 
kun piti syödäkin kaiken höpötyksen ohessa... :)


Viikonloppuna oli pieni pakkanen ja aurinko valaisi valkoisen puutarhan. 
Kasvihuoneen ikkunat olivat aivan huurteessa ja se näytti melkein lumilinnalta.
Höyryävä glögi ja puolukka-kinuskikakku täydensivät tunnelman. 


Löysin puolukka-kinuskikakun reseptin täältä.
(Tämä ei ole yhteistyö)



En ole mikään taitava leipuri, 
mutta tämä kakku oli helppo myös minulle. 
Oikaisin reseptissä kyllä hieman. 
Ohjeessä neuvottiin keittämään kinuski itse,
mutta tyydyin kaupan valmiiseen kinuskikastikkeeseen 
ja hyvin toimi sekin. 













Mukavat hetket eivät tarvitse välttämättä mitään suuria valmisteluja,
eikä puitteita. 
Näin joulun alla on mukava pyytää ystäviä tai naapureita kylään
ja juoda glögit vaikka kasvihuoneessa tai lumisessa puutarhassa. 
Suosittelen kokeilemaan!

Mukavaa viikkoa ja pieniä arvokkaita hetkiä arkeen!

P.S. Vaahteramäen facebookissa avautuu joka päivä joulukalenterin luukku
 jouluiseen blogipostaukseen.  
Suurin osa postauksista on uusia ja ennen julkaisemattomia, 
mutta joinakin päivinä linkit johtavat edellisten vuosien ikivihreisiin joulupostauksiin (repost). 
Odotetaan yhdessä joulua ja nautitaan ihanasta joulutunnelmasta! 



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.


maanantai 2. joulukuuta 2019

Ludisia -maaorkidea

 ludisia
Ludisia discolor
Haemaria discolor
Jewel ochid
ルディシア・ディスカラー

Kolme vuotta sitten jouluna,
 sain siskoltani aivan ihanan ludisia -maaorkidean. 
Sinä jouluna ludisia kukki kauniisti valkoisin kukin,
mutta sen jälkeen se onkin pitänyt lepoa kukinnasta.
Olin lukenut, että se viihtyy pohjoisikkunalla, eikä pidä auringosta. 
Pidinkin sitä aina pois aurinkoisten ikkunoiden luota. 
Tänä syksynä siirsin sen ikkunan lähelle ja laitoin saviruukun lasihurrigaaniin.
Nämä kaksi asiaa taisivat auttaa ludisiaa viihtymään paremmin. 
Ehkä se olikin hieman liian pimeässä, vaikka viihtyy luonnostaankin metsänpohjan varjossa. 
Ludisian versot ja juuristo ovat erityisen herkät. 
Jo pienestä ruukun siirtelystä, versot saattoivat katketa tai irrota jopa juurineen. 
Lasiastian suojissa se on alkanut tekemään innolla uusia versoja.
Niitä työntyy mullan alta koko ajan lisää. 
Ja mikä ihastuttavinta, ludisiani on alkanut kukkimaan. 




Ludisian kukat ovat valkoiset ja läheltä katsottuna ymmärtää, 
että ludisia kuuluu kämmekkäkasveihin. 
Kukat muodostuvat pitkien kukkavanojen päihin. 





Kaakkois-Aasiasta kotoisin oleva ludisian kasvaa luonnostaan varjoisten
ja kosteiden metsien pohjalla, 
Varsi on mehevä ja tummanvihreä.
Varsi kasvaa luonnostaan maanmyöhtäisesti
ja on siksi hieman rento.
Varret kohoavat kuitenkin kärjistään ylöspäin. 


Uusia versoja nousee ruukusta ja kasvi tihenee viihtyessään. 
Ludisiaa voi myös lisätä itse,
sillä se juurtuu helposti nivelkohdistaan. 

Ludisia vihtyy lämpimässä
ja kärsii jo alle 16 asteen lämpötilasta. 
Joten vetoisaan tai viileään paikkaan sitä ei kannata sijoittaa. 


Ludisia kukkii yleensä syksyisin
ja Suomessa sitä myydään yleisesti joulukukkana. 
Kukinnan jälkeen kasville annetaan lepotauko ja vähennetään kastelua. 

Täältä voit käydä lukemassa, miltä ludisia näytti saadessani sen:

Kauneutta alkaneeseen viikkoon!




Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.



sunnuntai 1. joulukuuta 2019

1. Adventti


Tänään syttyy ensimmäinen adventtikynttilä.
Se merkitsee minulle joulunajan alkamista.
Adventtikynttilöiden sytyttäminen on kaunis perinne valmistautua ja laskeutua jouluun. 
Kynttilöiden määrä ja näin ollen valo lisääntyy joulua kohden. 



Täällä Vaahteramäellä on aina ainakin yksi adventtikynttilä-asetelma.
Pidän simppelistä tyylistä ja
siksi adventtikynttelikötkin ovat aina olleet simppeleitä,
ilman turhia krumeluureja.
Keski-Euroopassa ja muissa Pohjoismaissa harrastetaan ehkä meitä enemmän adventtikynttelikköjä. 
Monissa maissa adventtikynttelikkö sisältää myös jonkinlaisen kranssin,
 johon kynttilänpidikkeet ovat kiinnitetty.
Itse yritän huomioida myös paloturvallisuuden, 
siksi en kiinnitä turhia rusetteja ja palavaa materiaaleja elävän tulen lähelle.

 Hyasintti
Hyacinthus orientalis
hyacinth
ヒアシンス 風信子、飛信子、学名


Tänä vuonna mennään aika samalla tyylillä kuin viime vuonnakin. 
Tykästyin viime vuoden adventtikynttelikkööni ja
halusin jotain samaa tänäkin vuonna. 
Kynttilät ovat hieman matalampia, samoin maljakot.
Nyt taidan vaihtaa kukat jokaisena adventtina erilaisiksi. 



Hyasintin tuoksua, rauhallista oloa
ja ihanaa jouluun laskeutumista
sekä
hyvää 1. Adventtia!


Tästä linkistä löydät lisää postauksia adventtikyntteliköistä.



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

perjantai 29. marraskuuta 2019

Metsäinen kranssi




Viikko sitten lauantaina vietimme todella mukavan päivän suvun naisten kesken.
Mukana oli tätini, äitini, siskoni ja siskon tytöt.
Päivän teema oli kranssit metsän antimista,
mutta myös juttelu, syöminen ja nauru kuuluivat oleellisena osana päivään. 

Jokainen toteutti omia visioitaan jutustelun lomassa,
eikä painetta ollut. 
Voiko rentouttavampaa puuhailua ollakaan!


Toteutimme kranssit itse oksista työstämiimme renkaisiin 
ja siskoni teki mahtavan havukranssin vanhaan hulavanteeseen. 
Oksina käytimme pajua sekä kuvassa näkyvää laikkukirjokanukkaa.
Kummankin pensaiden oksat taipuvat hyvin ympyrän muotoon.
Sidoimme oksat rautalangalla kiinni. 


Yleensä sidon myös kranssiin tulevat materiaalit ohuella rautalangalla,
mutta nyt päätin kokeilla maatuvaa juuttinarua.
Kranssin sitominen onnistui juuttinarunkin avulla hyvin,
mutta kyllähän rautalanka sitoo napakammin ja 
materiaalit pysyvät varmasti paremmin paikoillaan sen avulla. 


Työstin oman kranssini erilaisista metsän antimista;
kuusesta, puolukasta, jäkälästä, mustikasta, katajasta ja liekokasvista.
Niputin materiaalit ensin pieniksi nipuiksi, 
jonka jälkeen ne oli helppo kiinnittää itse kranssiin. 

Siskoni tehtaili monta kranssia.
Tässä on tulossa mustikanvarpukranssi.

Oli hauska nähdä, kuinka kaikilla tuli omannäköisiä kransseja. 
En huomannut ottaa siskon tytöstäni kuvaa puuhastelun lomassa. 
Hän teki ennakkoluulottomasti upeita kransseja ja nautti selvästi tekemisestä.


Tässä siskoni 
mahtava hulavannekranssi.


Itse tein pienemmän kranssin, jossa on tosiaan vähän kaikenlaista sulassa sovussa.
Minusta jäkälän harmaus, yhdessä havujen kanssa on ihana yhdistelmä. 







Oletko sinäkin innostunut kransseista tai muusta jouluaskartelusta?
Kerää tänä viikonloppuna ystäväsi tai sukulaisesi yhteen
ja nauttikaa toistenne seurasta ja yhdessä tekemisestä. 
Ja eikä se ole niin nökönuukaa, osaatteko teknisesti kaiken oikeaoppisesti,
nimittäin tekemällä oppii ja varmasti monta päätä osaa neuvoa toisiaan.
Moni kukkakauppakin tarjoaa kranssikursseja, 
jos kaipaa neuvoja, materiaaleja ja mukavaa yhdessä oloa. 
Kukkakaupoista voi myös käydä ostamassa tarvikkeita kransseihin,
sekä kasveja että rautalankaa ja kranssipohjia. 
Nämä tuotteet eivät yleensä ole missään esillä, 
vaan niitä kannattaa rohkeasti kysellä myyjältä. 

Itse haaveilen harjoittelevani vielä niitä tämän joulun hiteiksi nousseita paperikoristeita 
(tähti ja kukkia).
Ruotsalaiset blogit ja insta suorastaan pursuaa kauniita paperikoristeita. 
Ja olisi ihana oppia tekemään myös himmeleitä. 
Joulunaika herättää ainakin minussa pienen askartelijan henkiin. 
Joulunalusaikahan onkin ihan parasta kaikenlaiseen askarteluun yhdessä tai yksin.
Pimeät illat saavat ihan uuden merkityksen. 

Mukavaa tulevaa viikonloppua!
Ja sehän on kuulkaas jo adventtiviikonloppu. 




Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.