sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Ryöpsyävä rinne

  Rosa Puistoruusu-ryhmä ´Lumo`

Tähän aikaan vuodesta rinteessä on aika villi tunnelma.
Sormustinkukat ja ruusut ryöpsyävät ja 
kukkivat niin voimalla,
ettei voi kuin ihmetellä.
Sormustinkukkien villeys ja sitkeys ihmetyttää aina.
Ne kasvavat nimittäin pelkän paksun suodatinkankaan päällä,
kivien välissä. Niillä ei ole käytettävissään yhtään multaa.
Sormustinkukat ovat siementäneet ylempänä rinteessä olevista sormustinkukista
melkein jokaiseen kivenkoloon.
Siementämistä seuraavana kesänä ne tekevät lehtiruusukkeen
ja vasta sitä seuraavana kesänä lehtiruusukkeeseen syntyy pitkä kukkavana.
Kun kukka on kukkinut, se siementää,
mutta lehtiruusuke kuolee. 
Ja kasvi jatkaa elämäänsä taas seuraava kesänä siemenistä itäneistä taimista.
Lehtiruusukkeita voi kyllä siirrellä parempiinkin kasvupaikkoihin,
mutta olen antanut sormustinkukkien levitä aika vapaasti rinteessä.

Tykkään valtavasti niistä ja romanttisten ruusujen kukinnasta.
Jossain vaiheessa kesää minuun kuitenkin iskee siisteyden puuska
ja revin sormustinkukat ylös.
Mutta nyt on vielä villin kasvun aika.

  Rosa rugosa ´Sointu`

Rinteessä kasvaa myös monia ruusuja.
Tämä kaunotar on suomalainen ´Sointu`.
Myös toinen suomalainen jaloste ´Lumo` löytyy tuolta ylempää ensimmäisestä kuvasta.
Se on kasvanut aivan valtavaksi.
Mittaamatta voisin arvioida, että se kurottelee 2,5-3 metrin korkeudessa,
eikä leveyttäkään ole yhtään sen vähempää.
´Lumo` ei ole siis minkään pienen pihan kasvi.
Pienempään puutarhaan tämä ´Sointu` on suositeltavampi.

Jos haluat lukea enemmän näistä kauniista pensasruusuista,
löydät postauksen täältä:


Mutta palataan vielä näihin upeisiin, mutta villeihin sormustinkukkiin.

    rohtosormustinkukka
Digitalis purpurea
ジギタリス 









Jos haluat lukea lisää sormustinkukista,
olen kirjoitellut niistä enemmän täällä:


Oikein mukavaa päivää!

P.S.
Tänään on muuten Avoimet puutarhat -päivä.
Monet yksityispuutarhat avaavat porttinsa yleisölle ympäri Suomen.
Täältä löydät listan avoimista puutarhoista:
Kannattaa olla muuten tarkkana, kun lukee listaa.
Listassa ovat vain ne puutarhat avoinna, joissa on erikseen maininta asiasta.

Aiotko mennä vierailemaan Avoimiin puutarhoihin
vai avaatko oman puutarhasi ovet tänään?
Itse aion mennä ystäväni kanssa kiertelemään muutamiin lähiseudun puutarhoihin.
Päivä on ollut aiemminkin niin mukava ja antoisa.
On ihana, kun rohkeita puutarhansa esittelijöitä löytyy.
Muiden puutarhoista saa aina ideoita ja inspiraatiota.


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

perjantai 3. heinäkuuta 2020

Kaksi kaunotarta

 kiinanpioni 
Paeonia lactiflora ´Marie lemoine`
 シャクヤク

Ennen sateita ehdin tallentamaan kaksi lempipioniani kameran muistikortille.
Nämä kaksi kaunotarta muuttavat hieman väriään kukinnan edetessä.
Kukan ollessa täysin auki, molemmista pioneista tulee lumivalkoisia.
Ennen sitä tämä  ´Marie lemoine`n valkoisuus taittaa hieman sitruunankeltaiseen
ja ´Mme Claude Tain`- valkoisissa terälehdissä on häivähdys vaaleanpunaista.
Nämä pionit ovat erityisen mielenkiintoisia kuvattavia, 
koska samassa kukassa on lukemattomia sävyjä.
Se tekee kukista jotenkin syvän kauniita. 





Olen kirjoitellut tästä ihanasta ´Marie Lemoine`-pionista enemmän täällä:





  kiinanpioni
Paeonia lactiflora ´Mme Claude Tain`
シャクヤク







Tästä postauksesta pääset lukemaan 
lisää tästä kauniista ´Mme Claude Tain`-pionista:


Ja täältä pääset lukemaan
pionien hoidosta ja istutuksesta tarkemmin:

Pionin tuoksuista ja ihanaa päivää!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Kun laventelin ja pionin tuoksu hurmaavat

 laventeli
Lavandula
ラベンダー 

Ihanat laventelit raottelevat hitaasti nuppujaan ja 
tuoksu leijailee ohi kävelessä aivan uskomattoman huumaavana. 
Viikonloppuna tajusin, että myös vieressä olevat pionit tuoksuvat jo kauas.
Näiden kahden tuoksun sekoittuessa voi tuoksusta melkein huumaantua.


Laventelit ovat selvinneet monta vuotta ihan maahan istutettuina. 
Paikalla kasvoi jo aiemminkin laventeleita, 
mutta "tappotalvi" 2016 vei ne mennessään. 
En kuitenkaan lannistunut, vaan ostin uudet laventelit tilalle. 
Ne ovatkin kasvaneet tuuheiksi mättäiksi ja kukkivat todella runsaasti.
Ja muutama tuuhea kasvusto näyttää melkein laventelipellolta, 
kun osaa katsoa oikeasta kulmasta. 
Olisihan se tietysti aika ihanaa, jos olisi oma laventelipelto....

Olen huomannut yrttien taimina myytävien laventeleiden olevan kaikista kestävimpiä.
Syynä on varmasti se, että ne kasvatetaan Suomessa,
kun taas koristekasveina myytävät laventelit ovat yleensä tuontitavaraa.
Yrtteinä myytävät laventelit eivät välttämättä kuki ensimmäisenä kesänä,
mutta korvaavat tämän harmin kyllä tulevina vuosina ylenpalttisesti.

 kiinanpioni 
Paeonia lactiflora ´Marie lemoine`
 シャクヤク





LAVENTELIN KASVATUS JA HOITO:
- Laventelit viihtyvät läpäisevässä hiekkamaassa.
- Aurinkoinen ja jopa paahteinen kasvupaikka on niille mieleen.
- Hyötytarhassa laventelit karkoittavat kirvoja ja muurahaisia.
- Laventelit ovat hyviä perhoskasveja. Myös pörriäiset pitävät niistä.
- Laventeleiden kukkia voi kuivattaa ja 
niistä voi tehdä esim. tuoksupusseja vaatehuoneeseen.
Laventeli on myös syötävä kukka, 
jota voi käyttää koristeena tai niillä voi maustaa leivonnaisia.
Laventelin lehtiä voi käyttää mausteena.
- Laventeli talvehtii suojaisella kasvupaikalla. 
Talvimärkyys voi olla sille kohtalokas,
joten läpäisevä kasvualusta on aivan ehdoton edellytys sen talvehtimiselle.
Laventelin voi suojata syksyllä havuilla tai talvisuojalla.
Itse en ole koskaan suojannut laventeleitani millään täällä II-vyöhykkeellä.






Nämä kuvat ovat otettu viikonloppuna,
ennen sateita.
Nyt puutarha on saanut kaivattua kosteutta oikein kunnolla
ja se on tehnyt oikein hyvää.

Laventelin tuoksuista viikon jatkoa just sulle!

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.






maanantai 29. kesäkuuta 2020

Kaksi kaunista tarhakurtturuusua

tarhakurtturuusu
Rosa rugosa ´Marie Bugnet`
ハマナス  / ロサ / バラ 

Nyt taas muistan, miksi aikoinaan ihastuin niin kovin pensasruusuihin.
Puutarhan romanttisin vaihe on parhaillaan valloittanut koko puutarhan.
Monet pensasruusut, pionit ja muut perennat kukkivat valtoimenaan.
Ruusun ja pionin tuoksu leijailee puutarhassa kulkiessa niin lumoavana,
että meinaa pökertyä onnesta.

Ja tietysti monet valkoiset ruusut saavat minut 
henkäilemään onnesta kaikkein syvimpään.
Tässä postauksessa on esittelyssä kaksi kaunista tarhakurtturuusua, 
jotka ovat helppoja ja kestäviä.










tarhakurtturuusu
Rosa rugosa ´Blanc double de coubert`
ハマナス / ロサ / バラ 



Näitä ihanuuksia ja muita tarhakurtturuusuja on esitelty enemmän täällä:

Ja vielä selvennykseksi, 
että tarhakurtturuusut eivät kuulu niihin kurtturuusuihin, 
jotka ovat määrätty hävitettäviksi haittakasvina.
Nämä kurtturuusun jalostetumman muodot, tarhakurtturuusut,
eivät leviä yhtä agressiivisesti, kuin perinteiset kurtturuusut.
Jos sinua kiinnostaa tai askarruttaa kurtturuusun hävitys,
siitä olen kirjoittanut täällä:

Ruusun ja pionin tuoksuista alkanutta viikkoa!




Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.


sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Inhokista suosikki

Kasvi saatu blogiyhteistyönä: Huiskula Oy

 verenpisara
Fuchsia
フクシア

Verenpisarasta tulee mieleen mummolan ovenpieli ja lapsuus.
Oven vasemmalla puolella oli kivi ja kiven juurella oli aina verenpisaroita.
Mummo talvetti verenpisarat muistaakseni puolikylmässä eteisessä
tai myöhemmin kanalassa.

Vaikka verenpisarat ovat muistuttaneet lapsuuden mukavista kesistä,
en silti ole koskaan aiemmin sellaista hankkinut omaan kotiin.
Oikeastaan johonkin aikaan, en tykännyt verenpisaroista ollenkaan.
Kukkakaupassa työskennellessä ihailin laajentunutta värivalikoimaa
ja verenpisaroiden herkkää olemusta.
Ne olivat kuin hörhelömekkoisia ballerinoja.
Se aika sai ajatuksen kelkkaa jo hieman kääntymään. 



Viime kesänä aloin jo pikkuisen harkitsemaan oman verenpisaran ostoa,
mutta jätin asian vielä hautumaan.
Tänä kesänä aika oli ilmeisesti kypsä,
sillä olin jo aivan lämmennyt tälle entiselle inhokilleni.
Siitä oli tullut yhtäkkiä suosikkini.





Verenpisara-amppeli löysi paikan etupihan puutarhakeinusta.
Paikka on sopivasti puolivarjoisa,
eivätkä sateet pääse riepottelemaan sitä keinun katoksen alla.
Siirsin myyntiamppelin vielä rottinkiseen amppelikoriin,
jossa on muovisisus. 
Näin kastelu helpottuu valtavasti, kun vesi ei valu samantien pois.
Taivasalla tuo veden valuminen on sen sijaan hyvä juttu.

Etupihan keinu ympäristöineen on muutenkin omiaan verenpisaran kanssa.
Etupihalla meillä on aika perinteinen tunnelma,
kasvavathan siellä monet perinneperennat, kuten syysleimu ja ukonhattu 
sekä juhannusruusu ja syreenit.
Vastakkainistuttava puutarhakeinu kuuluu ehdottomasti 
myös perinteiseen suomalaiseen puutarhaan.



VERENPISARAN HOITO:
- Verenpisara viihtyy parhaiten puolivarjossa.
- Paras kasvualusta on ravinteikas, ilmava, vettä läpäisevä ja lievästi hapan.
Amppelissa hankittua verenpisaraa ei tarvitse siirtää uuteen kasvualustaan.
Lannoitus on toki tarpeen.
- Verenpisara tarvitsee tilavan kasvualustan, 
talvetettu verenpisara kannattaa vaihtaa
 uuteen multaan ja ruukkuun uuden kevään kynnyksellä.
- Lannoita säännöllisesti kesäkukkalannoitteella
 tai käytä pitkäaikaisia kesäkukkalannoitteita,
kuten lannoitepalloja.
Jos talvetat verenpisaran, lopeta lannoitus elokuussa.
- Siisti verenpisaran kuihtuneet kukat ja lehdet säännöllisesti.
Näin se näyttää freesiltä eikä käytä energiaansa hedelmien muodostamiseen.
- Voit talvettaa verenpisaran valoisassa ja viileässä paikassa.
Ihanteellinen lämpötila on 5-10 astetta.
Kastele ja poista kuolleet kasvinosat säännöllisesti talvellakin.
Lannoitusta ei tarvita talvella.





Olen niin ihastunut tähän herkkään valko-vaaleanpunaiseen verenpisaraan.
Yritän ehdottomasti talvettaa tämän suloisuuden yhdessä pelargonioiden kanssa autotallissa.
Näin siitä tulisi pitkäikäinen ihastus ja ilo täällä Vaahteramäellä,
niin kuin se oli mummolassanikin.

Olisi kiva kuulla sun muistoja verenpisarasta?
Ja kuuluuko verenpisara sun kesäkukkasuosikkeihin?
Myös talvetuskokemukset olisivat hyödyllisiä meille,
jotka aiomme talvettaa verenpisaraa ensimmäistä kertaa.



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.