Kurpitsoja ja syklaameja

Mainos / Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskula Oy:lta

Voi, miten kauniista ja lämpimästä syyskuusta olemme saaneet nauttia!

Vettä on satanut tasaisin väliajoin, mutta ei jatkuvasti.

Aurinko on ehtinyt hellimään meitä ja meillä päin hallaöiltäkin on säästytty.

Iltojen pimeneminen kertoo kuitenkin totuuden vuodenajan vaihtumisesta ja 

se saa meidät käpertymään kodin sohvalle ja sytyttämään kynttilät.

Sesonki-istutuksia olen vaihdellut pikkuhiljaa ulkoruukkuihin

ja syyskukista onkin saanut nauttia pitkään ilman pakkasöitä.

Nyt kuitenkin tekee mieli somistaa myös kodin sisätiloja syksyyn,

jotta sohvalle käpertyneenäkin voi ihailla syyskukkia ja somisteita.

Itse tykkään mahdollisimman luonnollisista kausikoristeista, 

niin jouluna kuin muinakin sesonkeina. 

Siksi kaikki luonnonmateriaalit, kasvien lisäksi saavat sydämeni sykkimään. 

koristekurpitsa 

Cucurpita pepo

ペポカボチャ

Syysaikaan kuuluvat ehdottomasti kurpitsat. 

Jättikurpitsoita en ole onnistunut vielä kasvattamaan,

mutta onneksi kukkakaupoissa on tarjolla mitä kauneimpia koristekurpitsoita. 

Värivaihtoehtojakin löytyy ihan luonnon muovaamina, 

eikä vaaleiden sävyjen ystävät tarvitse turvautua maalipensseliin tai muovisiin kurpitsoihin.

 

Koristekurpitsat ovat kauniita somisteita myös ulos, 

varsinkin parvekkeiden, kasvihuoneiden ja terassien pöydille. 

Ne säilyvät hyvin myös sisätiloissa ja niillä saa loihdittua kauniita asetelmia 

lautasille, ikkunalaudoille ja vaikka kukkaistutukseen.

Ja täytyyhän kukkiakin aina olla, sekä sisällä että ulkona.

Tänä vuonna olen erityisen ihastunut syklaameihin. 

Istutin niitä jo viime kuussa ulkoistutuksiin, mutta nyt halusin niitä myös sisälle. 

Valkoinen syklaami on todella kaunis aivan nupusta kukkaan saakka. 

Minulle tulee siitä mieleen jokin lintu, 

ehkä joutsen, koska kukka kurottuu kauniin varren päästä ylväänä.

Syklaamin hoito sisällä: 

Sisällä syklaami viihtyy viileässä, mutta valoisassa paikassa. 

Esimerkiksi eteinen, kuisti tai kodin viilein paikka on sille omiaan. 

Lämpöpatterin tai takan vieressä syklaami voi helposti huonosti.

Kastele syklaamia aluslautaselle tai upota sen ruukku hetkeksi veteen.

Lehdet mätänevät ja homehtuvat helposti, joten vältä niiden kastelua.

Syklaami on mukulakasvi ja liika kastelu pilaannuttaa helposti myös mukulan. 

Anna mullan kuivahtaa hieman kastelujen välillä, 

mutta vältä multapaakun kokonaan kuivumista. 

Lannoita joka kolmas kastelukerta. 

 Kuihtuneet kukat ja lehdet kannattaa nyppiä pois säännöllisesti. 

Uusia nuppuja syntyy koko ajan lisää ja 

kasvi pysyy siistinä, jos kuihtuneet kasvinosat poistetaan. 

 syklaami

Cyclamen

シクラメン

Miten sinä olet somistanut kotia syksyyn?

Nyt alkaa ilta taas hämärtymään. 

Se onkin hyvä syy sytyttää kynttilät, keittää iltateetä ja 

nauttia hyvästä kirjasta sohvalle käpertyneenä. 

Välillä täytyy kyllä nostaa katse kirjasta ja 

ihailla syklaamien kauneutta ja kurpitsojen suloisuutta.

Rentouttavaa ja kaunista viikonloppua! 

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Syysistutus korissa

Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskula Oy:ltä

 

Kesän toivoisi jatkuvan ikuisesti,

mutta onneksi syksyä kohden voi liukua pikkuhiljaa, 

vaikka somistamalla puutarhaa uusilla syysistutuksilla. 

Varsinkin näkyvimmillä paikoilla on kiva fiilistellä vuodenajan vaihteluita kausi-istutuksin. 

Pääoven edessä ja oleskelukuisteilla ei ole kiva katsella ränsistyneitä istutuksia,

 jotka ovat nähneet parhaat päivänsä. 

Siksi vaihtelen tai lisäilen niiden istutuksia monta kertaa vuodessa. 

Koreissa ja ruukuissa olevia istutuksia 

saa tarvittaessa nosteltua rankkasateilta suojaan katon alle,

siksi ne ovat näppäriä varsinkin näin syksyllä.

Koska syysistutukset eivät ehdi kasvamaan ja tuuheutumaan samalla tavalla kuin kesäkukat, 

ne kannattaa istuttaa aika tiuhaan, 

jotta ruukusta tulee heti näyttävän näköinen.

Kasvunvaraa ei tarvita.

Osan kasveista voi myöhemmin syksyllä istuttaa myös maahan.

Esimerkiksi keijunkukka on monivuotinen perenna.

 syklaami

Cyclamen

シクラメン

Valkoinen syklaami on jokavuotinen suosikkini.

Se on kaunis kuin joutsen

ja sen nuputkin ovat niin suloiset.

Olen kirjoittanut enemmän sen hoidosta täällä:

Suloiset syklaamit

 keijunkukka 

Heuchera ´Silver Scrolls´

ヒューケラ

Myös keijunkukka kuuluu suosikkilistalleni.

Sen eri väriset lajikkeet tuovat elävyyttä puutarhaan,

 niin perennana kuin kausikasvinakin.

Olenkin istuttanut näitä kausi-istutuksisa olleita keijunkukkia 

ympäri puutarhaa ja 

niitä alkaa olla aika kiva määrä variaatioita. 

Vaikka olenkin valkoisten kukkien ystävä, 

haluan tuoda myös kontrastia puutarhaani, juuri näillä eri värisillä lehdillä. 

Varsinkin tummalehtiset kasvit tuovat valkoiset kukat erityisen hyvin esille

 ja luovat niille rauhallisen taustan. 

calluna

Calluna vulgaris 

Gardengirls® Fluffy® 

– The Velvety Heather

Myös hopeiset ja harmaat kasvit ovat mielestäni erityisen kauniita.

Tästä istutuksesta löytyy ihanan samettista callunaa ja hopeacurrya.

Vihreä, valkoinen, hopea ja tummat sävyt ovat toimivia ja upeita yhdessä. 

Jokainen sävy pääsee hyvin esille, 

sekä samalla korostaa myös muiden kauneutta ja väriä.

Callunan takana on

hopeacurry

Helichrysum

lankaköynnös

Muehlenbeckia complexa

Ja kaiken kruunaa kaunis vihreä,

 jota lankaköynnös tarjoilee ryöpsähtelemällä korin reunan yli.

Joko sinä olet vaihtanut jotain kesäkukkia syksyisempiin kaunottariin?

Kaunista elokuun loppua ja syyskuun alkua!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Valkoinen kelloköynnös

 

kelloköynnös 

Cobaea scandens alba

コベアスキャンデンスアルバ

Kelloköynnös on suosikkini kesäköynnöksistä.

Sen kukat ovat jotain todella upeaa ja maalauksellista.

Valkoinen lajike on tietysti enemmän minun mieleeni, 

mutta kelloköynnös on kaunis myös liilassa sävyssä.

Istutin kaksi kelloköynnöksen valmista tainta isoihin ruukkuihin piazzallemme. 

Näin hulppean nimityksen annoin uudelle pienelle terassillemme.

Piazza syntyi tänä kesänä lavankauluskasvimaan tilalle 

ja nyt hyötykasvit kasvavat ruukuissa. 

Takaseinämänä on harjateräsverkosta tehty seinäke,

jossa kelloköynnökset nyt kiipeilee.

Ulkopuolelle piazzaa istutin köynnöshortensian,

mutta sen hidaskasvuisuuden vuoksi kelloköynnökset 

saavat nyt kiipeillä seinämän peittona.

Tuo piazza minulla on vielä kuvaamatta ja esittelemättä teille.

Yritän tehdä sen vielä syksyn aikana.

Kelloköynnös on tosiaan meillä Suomessa yksivuotinen kesäköynnös,

jonka voi kasvattaa itse siemenestä tai 

ostaa valmiina taimena keväällä.

Olen kasvattanut joinakin vuosina sen itse,

mutta pitkän esikasvatusajan vuoksi,

olen nykyään ostanut valmiit ja kookkat taimet.

Näin saan vähän etumatkaa ja kukinta alkaa aikaisemmin.

Kelloköynnös on keväällä todella arka kylmälle

ja tänä keväänä jouduinkin peittelemään sitä muutaman kerran. 

Onneksi mitään vahinkoa ei tapahtunut.

Syksyllä se kestää paremmin kylmää

ja voi kukkia vielä todella myöhään,

jos on suht lämmintä.

Kelloköynnös ei pidä kuivahtamisesta, siksi sitä kastellaan ja 

lannoitetaan kesäkukkalannoitteella säännöllisesti koko kasvukauden ajan. 

Paras kasvupaikka sille on suojaisa ja lämmin, 

mutta myös puolivarjo on hyvä.

Aurinkoisina ja lämpiniä kesinä se kukkii runsaammin 

kuin sateisina ja kylminä kesinä.

Uskon, että istutan kelloköynnöksiä myös ensi kesänä,

sillä on se vaan niin ihana.

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Viheralueiden suomalaiset perennat

 *Kirjavinkki

    Kirja saatu arvostelukappaleena: 

Viherympäristöliitto ry

Voi, kuinka kaipasinkaan tämän kaltaista tietokirjaa perennoista aiemmin!

Tänä keväänä ilmestynyt 

Viheralueiden suomalaiset perennat 

on kattava perusteos suomalaisista perennoista.

Sen tekijäkaartiin kuuluu suomalaisia huippuasiantuntijoita kasvialalta.

Sirkka Juhanoja,
Katja Orrainen,
Ella Räty,
Jari Särkkä

ja 

Jyri Uimonen

ovat koonneet yhteistyönä lähes 700 lajiesittelyä 

yksiin kansiin.

Taimistoviljelijöiden

 julkaiseman kirjan takana onkin pitkä projekti ja tutkimustyö.

Kaikki kirjassa olevat perennat ovat olleet viljelyssä ja seurannassa 

sekä julkisilla viheralueilla että yksityisissä puutarhoissa.

Näiden kokemusten pohjalta kirja on perustuu varmaan tietopohjaan

ja soveltuu Suomen oloihin.

Galium odoratum

tuoksumatara

Itse käytän puutarhan perusteoksia lähes päivittäin työssäni,

mutta myös vapaa-ajallani.

Eli kirja soveltuu hyvin sekä puutarhaharrastajille että ammattilaisille.

On mahtava inspiroitua ja hakea tietoa selkeistä lajiesittelyistä

ja juuri meidän oloihimme soveltuvista kasveista.

Siksi pidin erityisesti taulukoista ja 

selkeistä kuvista.

Ja siitä kuinka saman kasvin eri lajikkeet on esitelty.

Kunkin perennalajin kohdalla on myös kerrottu hoito-ohjeita.

Pidin myös siitä, 

että kukkivien perennojen lisäksi kirjasta löytyy myös heiniä ja saniaisia.

Kirjan anti ei rajoitu vain perennojen esittelyyn, 

vaan sisällöstä saa vinkkejä myös perennojen erilaisiin käyttötarkoituksiin ja -kohteisiin.

Perennat ovat kauniita ryhmäistutuksissa, maanpeittokasveina ja hulevesi-istutuksissa.

Myös dynaamiset istutukset ja monimuotoisuus on esitelty lyhyesti.

Kirjan lopusta löytyy myös loistavat taulukot 

dymaamisten istutusten, katu- ja hulevesi-alueiden  perennoista

Luonnonvarakeskuksen käyttökokeiden mukaan.

Viheralueiden suomalaiset perennat -kirja on ennen kaikkea tietokirja,

mutta sen parissa voi myös kasvattaa haavelistaansa ja inspiroitua.

Ja nyt syksyllähän on ihan loistava aika istuttaa uutta.

Syksyn sateet auttavat kasveja juurtumaan,  

jolloin ne ovat keväällä jo täydessä vauhdissa uuteen kasvukauteen.

Keväällä puutarhassa riittää hommia,

joten kaikki mitä voi tehdä jo syksyllä on helpotusta kevään kiireisiin.

Tähän aikaan vuodesta myös aukkopaikat ja muut tarpeet ovat paremmin 

nähtävillä ja muistissa.

Lämmin suositus tälle jokaisen puutarhurin perusteokselle,
joka on ollut itselläni kovassa käytössä keväästä lähtien.

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Runoilijoiden päivä

 syyshortensia

Hydrangea paniculata  ´Little Lime`  

ノリウツ

Tiesittekö, että tänään vietetään Runoilijoiden päivää?

Runoilijoiden päivä on kunnianosoitus runolle taiteen muotona. 

Kyse ei ole pelkästään runouden luomisesta, 

vaan myös runoudesta nauttimisesta.

Runouden päivän perusti William Sieghart vuonna 1994. 

Hän on brittiläinen yrittäjä, kustantaja ja hyväntekijä. 

Hän on perustanut myös Forward Prizes for Poetry -palkinnot,

jotka jaetaan vuosittain julkisessa seremoniassa Lontoossa.

Forward Prizes for Poetry -palkinnot ovat suuria brittiläisiä runouden palkintoja. 

Joka vuosi palkintoehdokkaiden runot – sekä tuomareiden suosikit – 

kerätään myös Forward Book of Poetry -kirjaan.

Palkinnon on tarkoitus antaa runoilijoille tunnustusta työstään 

ja tuoda runoutta meidän jokaisen arkipäivään. 

Runoja voi lukea matkalla töihin, kadulla, koulussa ja kahvilassa,

kaikkialla.

 ruiskaunokki, ruiskukka

Centaurea cyanus

ヤグルマギク

Itselleni runous on tärkeää. 

Runoja lukiessa moni oma keskeneräinen ajatus selkenee,

 runot lohduttavat,

 ilahduttavat 

ja tuovat ajattelemisen aihetta. 

Sama runo voi puhutella aivan eri tavalla eri lukukerroilla,

omasta elämäntilanteesta ja mielentilasta riippuen.

Olen siis ennen kaikkea runoudesta nauttija. 

Viime vuosina olen kirjoittanut myös muutamia runoja itse, 

ihan omaksi ilokseni. 

Olin kirjoituskurssilla ja siellä opettaja kehotti kirjoittamaan runoja,

 varsinkin haikuja ja tankoja, 

kun kipuilin etten osaa tiivistää tekstiäni. 

Runot ovat hyvää harjoitusta siihen.

Ihailen runoudessa juuri sitä, 

kuinka kaikki sanat ja lauseet ovat niin tarkkaan harkittuja ja

 sanoma tulee esille mahtavan tiivistetysti. 

Vain kaikki oleellinen on säilytetty. 

Vain timantti jää jäljelle.

Runojen kirjoittamisessa ja ylipäätään kirjoittamisessa on mielestäni se parasta,

 että se selkeyttää omia ajatuksia. 

Tuntuu kuin ymmärtäisi itseään paremmin, kun on kirjoittanut ajatuksensa ulos. 

Siksi olen kirjoittanut päiväkirjaa jo lapsesta saakka.

~

”Kirjoittaessa ihmiselle paljastuu, mitä hän oikeastaan halusi sanoa, 

ja kirjoittaessa saattaa jopa rakentua se, mitä haluaa tai halusi sanoa.  

Kirjoittaminen voi paljastaa – tai väittää – 

jotain aivan muuta kuin mitä alkujaan ajatteli 

(tai puolittain ajatteli) haluavansa sanoa. 

Tässä mielessä voidaan väittää, 

että kirjoittaminen kirjoittaa meitä. 

Kirjoittaminen näyttää tai luo (emmekä aina tiedä, kummasta on kyse), 

mitä me hetki sitten halusimme.” 

- J.M. Coetzeeta (etelä-afrikkalainen nobelisti) –

~

unikko

Papaver

ヒナゲシ

Runoudessa ja luonnossa on paljon samankaltaista. 

Kauneutta ei näe, jollei pysähdy ihmettelemään. 

~

Luonto on avaramielinen

ja kärsivällinen.

Se ei vaadi eikä soimaa,

vaan odottaa ja antaa.

Se on Luojansa kaltainen,

päästää kiireiset menemään,

mutta puhelee kuunteleville.

– Erkki Leminen -

~

Runoja voi lukea kiireellä ja pysähtymättä, 

mutta niiden kauneus jää usein silloin tavoittamatta.

Runot kuitenkin voivat myös auttaa pysähtymään ja rauhoittumaan. 

Siksi niillä on monia hyvää tekeviä puolia. 

Samaa tekee meille luonto ja puutarhanhoito. 

Kun mieli käy ylikierroksilla, 

kokeilen yleensä lukea tai menen puutarhaan tai metsään. 

Alle puolessa tunnissa olo helpottuu ja kehokin rentoutuu.

Suuresti ihailemani kasvitieteilijä Carl von Linné on sanonut: 

”Ihmettele kaikkea, myös kaikkein vähäpätöisintä.”

Pysähtymällä sekä runoista että luonnon ihmeistä ammentaa ja havaitsee eniten.

 syyshortensia

Hydrangea paniculata  ´Little Lime`  

ノリウツ

Luonnolla ja runoilla (ja kaikella kirjallisuudella) 

on myös sellainen yhtäläisyys, 

että kaikki ovat niiden edessä tasavertaisia. 

Jokainen voi nauttia niistä taustasta, iästä tai mistään lähtökohdista riippumatta. 

Suomessa mahtava kirjastolaitos takaa sen, 

että runoja on mahdollisuus lukea, 

vaikka ei olisikaan mahdollisuus hankkia kirjoja itselleen. 

Samalla tapaa jokamiehenoikeus

 ja lukuisat kaikelle kansalle avoimet puistoalueet mahdollistavat luonnosta 

ja kasveista nauttimisen, 

vaikka ei omaa maaplänttiä omistaisikaan.

~

”Lukemisen viehätys, hän ajatteli, kätkeytyi sen puolueettomuuteen. 

Kirjallisuudessa oli jotain ylevää. 

Kirjat eivät piitanneet siitä, 

kuka niitä luki vai lukiko kukaan. 

Kaikki lukijat olivat tasavertaisia, 

hän itse niiden mukana.”

- Epätavallinen lukija 

Alan Bennet-

~

neilikka

Dianthus

 Carnation

 カーネーション

Itselläni on paljon suosikkirunoilijoita. 

Luen monien suomalaisten runouden suurmiehien ja -naisien runoja,

 kuten Eino Leinon, Saima Harmajan ja Eeva Kilven runoja. 

Nykyrunoilijoista ehdoton suosikkini on Elina Salminen.

 Hän kirjoittaa runoja arkisista asioista todella armollisesti. 

Niistä löydän usein itseni ja omia kipuilujani, mutta myös ilon hetkiäni. 

Elinan kirjat ovat monta kertaa luettuja ja itkettyjä. 

Niistä olen saanut myös lohtua ja vertaistukea.

Jos haluat tutustua Elinan runoihin, 

niitä voi käydä lukemassa myös instagramin puolelta:

@elinakesken

Olisi kiva kuulla, pidätkö sinä runoista?

Ketkä ovat suosikkirunoilijoitasi? Ja miksi pidät juuri niistä?

Nautitaan tästä runoilijoiden päivästä 

runoja lukien ja kirjoittaen.