perjantai 7. toukokuuta 2021

Vinkki japanilaisen puutarhan ystäville

 

2015

Muutama päivä sitten sain Oravankesäpesän Katilta 
viestin, että olenko nähnyt, 
että Yle Areenassa on kaksi upeaa Monty Don 
ohjelmaa japanilaisista puutarhoista.
Olemme Katin kanssa kummatkin ihan Japani-faneja, 
joten vinkkailemme toisillemme aina kaikesta bongaamastamme Japaniin liittyvästä, 
joka saattaisi kiinnostaa myös toista. 
Ja tämä Katin vinkkaus ilahdutti taas todella paljon. 
En ollut nimittäin huomannut kyseistä ohjelmaa ollenkaan.
Eilen illalla sitten katsoin ensimmäisen osan ja 
säästin toisen jakson tämän illan iloksi. 
Japanin puutarhoissa -ohjelma oli aivan ihastuttava. 
Se kyllä sai Japani-ikäväni nousemaan potenssiin miljoona. 
Minulla oli oikeasti melkein itku kurkussa, 
koska omat muistot ja fiilikset Japanista nousivat niin selkeästi pintaan. 
Siksi oli pakko kaivella myös muutamia todella vanhoja kuvia esiin.


Olemme asuneet mieheni kanssa Japanissa vuosina 1995-1998,
ennen kuin lapsemme syntyivät. 
Mieheni teki siellä suomalaisia hirsitaloja
ja minäkin heiluin raksalla apuna. 
Muutimme takaisin Suomeen synnyttämään esikoistamme ja 
olemme käyneet Japanissa vain kaksi kertaa sen jälkeen. 
Sinne matkustaminen on kuitenkin kestohaaveeni
ja eilisen jälkeen aloin taas haaveilemaan matkasta sinne. 
Reilun kahden vuoden päästä täytän pyöreitä vuosia,
ehkä silloin olisi aika toteuttaa haaveet ja
 toivottavasti matkustaminenkin olisi jo sallittua ja turvallista.

Kenroku-en, Kanazawa

Japanin puutarhoissa -ohjelmassa Monty Don 
käy mm. Kanazawan Kenroku-en puutarhassa.
Se on yksi Japanin kuuluisimmista ja kauneimmista puutarhoista.
Itsekin olen käynyt siellä kerran,
vuoden 1996 tammikuussa.
Nämä pari kuvaa ovat siltä reissulta. 

Kanazawan kaupunki on miehelleni tuttu jo lapsuudesta, 
sillä hänen sukuaan asuu siellä. 
Tälläkin reissulla kävimme hänen tädillään. 
Ja mieheni kertoi juuri eilen, että hän on käynyt Kenroku-enissä monta kertaa lapsuudessa. 
Se kuulosti aivan tavalliselta.
 Samalla tavalla  itse puhun esimerkiksi 
lapsuuden Korkeasaaren reissuista. 

Itsekään en tainnut tajuta arvostaa tuota omaa reissuani sille tasolle, 
johon arvostaisin sitä nyt.
Järkyttyneenä eilen selasin albumeitani ja tajusin, 
että olin ottanut tasan viisi kuvaa tuolta reissulta.
Siis kokonaista viisi kuvaa.
Jos nyt pääsisin vierailulle tuonne upeaan puutarhaan, 
kuvien määrä olisi ehkä viisi sataa, 
jollei sitten viisi tuhatta. 
No, se oli filmiaikaa, 
enkä ollut sillä tasolla puutarhahurahduksessakaan kuin olen nyt. 
Silti viisi kuvaa on kyllä aikamoinen pohjanoteeraus. 
Olin kyllä ostanut paketellisen postikortteja puutarhasta,
joten ehkä olin luottanut ammattikuvaajien taitoon 
enemmän kuin omaan kuvaukseeni.

Muistan kyllä elävästi tuon reissun. 
Olin mykistynyt kuinka kaunis puutarha oli, vaikka elettiin tammikuuta.
Muistan myös todella selvästi kuinka puutarhureita oli valtava määrää
ja kuinka he virittelevät mäntyjen suojaksi naruja.
Muistan myös kauniit sammalpedit, 
joita puutarhurit siistivät pienillä harjoilla ja käsin.
Puutarha teki minuun suuren vaikutuksen,
vaikka en silloin ymmärtänytkään, minkälaisen upeuden äärellä olin.





Monty Don puhuu ohjelmassa myös kirsikkapuiden kukinnasta ja Hanamista, 
joka on nykyään tuttu myös meille suomalaisille Roihuvuoren upean kirsikkapuiston vuoksi.
Ohjelmassa japanilainen puutarhuri kertoo, 
kuinka tärkeä juhla Hanami japanilaisille on.
Siellä ei ole liiemmin vapaapäiviä töistä tai koulusta,
 joten vapaat ja 
kaikki juhlat vietetään täysillä ja nauttien.
Hanami muistuttaa minusta ehkä meidän vappua karnevaalitunnelmansa vuoksi.
Puistot täyttyvät ihmisistä, myyntikojuista ja 
jokainen pienikin ruohopläntti on varattu picnickin nauttimiseen ja seurusteluun.
 
Hanami -juhla keväällä 1996


Hanami-juhlaan kannattaa osallistua myös mahtavien herkkujen vuoksi.




Japanin luonto on myös upea.
Vaikka ihmisiä on paljon, vuoret eivät ole yleensä niin asuttuja 
ja niiltä löytyy ihan koskematontakin luontoa.
Me liikuimme paljon Japanissa asuessamme vuorilla,
sillä hirsitalot ja -mökit yleensä rakennettiin vuorille.
Kaupungeissa harvoin on tilaa hirsitalolle.


Näiden Japanin-muisteloiden lopuksi pitää näyttää teille myös tämä kuva.
Tässä taitaa olla ensimmäinen oma ´puutarhani`.
Asuimme tuossa yläkerran asunnossa noin kolme kuukautta,
kun rakensimme yhtä hirsitaloa tähän lähelle.
En selkeästi muista, mitä muuta minulla oli noissa ruukuissa,
mutta tuolla ylimpänä on tomaattia.
Huomatkaa myös, 
että olemme tehneet itse postilaatikon suomalaisesta hirsipaneelista.

Pidin Japanissa asumisesta valtavasti. Ainut miinus oli työmme liikkuvuus.
Meidän piti siirtyä aina sinne, mihin seuraava rakenteilla oleva hirsimökki tuli.
Meillä oli pieni suloinen 24 neliön asunto Naganon läänissä,
mutta pystyimme olemaan siellä todella harvoin.
Siksi palasimme takaisin Suomeen, kun esikoisemme syntyi.
Lapsen kanssa reissutyöt olisivat olleet liian hankalia.

Japani jäi silti sydämeeni ikuisesti. 
Siksi tällaiset Monty Don reissut japanilaisiin puutarhoihin koskettavat niin syvästi.
Alta löydät linkin Yle Areenaan, ja
suosittelenkin lämpimästi noiden kahden upean ohjelman katsomista.
Ehkä ohjelmat eivät ole niin vaarallisia kaikille, eivätkä aiheuta suurta Japani-kuumetta.
Voin kuitenkin olla varma, että jonkinlainen kasvikuume ohjelmista voi tulla. 
Oireita saattaa ilmetä esim. taimikauppojen kirsikka-, atsalea- ja havuosastoilla.
 Ja varoisin myös vaahteravalikoimaa.


Japanin puutarhoissa, Yle Areena, Monty Don


Mukavaa tulevaa viikonloppua!
Nyt alkaa sääkin lämpenemään
ja meilläkin taitaa olla kohta aihetta Hanami-juhlille.




Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.













keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Kukkapenkissä

kääpiötulppaani
Tulipa turkestanica
チューリップ

Pieni lämpeneminen on saanut pikkuhiljaa nuppuja avautumaan kukkapenkissä.
Nyt on monta pientä suosikkiani vihdoin avautuneet.
Tarhakylmänkukkaa olen odottonut eniten.
Viime syksynä tai oikeastaan joulun alla istuttamani tarhajouluruusu on kukassa.  
Moni suosikkikukkani on valkoinen, 
mutta heteet tai kukan keskusta loistavat väriä valkoisuuden keskelle. 
Tulevat sateet räväyttävät varmasti myös vihreyden esille. 


 kevätsahrami, krookus
Crocus 
クロッカス


tarhajouluruusu
Helleborus orientalis
Christmas rose
クリスマスローズ 




tarhakylmänkukka
Pulsatilla vulgaris





 Mukavaa päivää ja aurinkoa!





Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.


maanantai 3. toukokuuta 2021

Raivausta ja vuosirenkaita

 


Menneellä viikolla tuli touhuttua kaikenlaista puutarhassa.
Kun puutarhan ikä alkaa lähestymään 18 vuotta, 
on yhtäkkiä kaikenlaista raivattavaa ja poistettavaakin.
Tai muutosta tulee tuo 18 vuotta tässä kuussa.

Puutarhaa on toki suunniteltu, 
mutta puutarha on myös kasvanut itsekseen luonnon omien suunnitelmien mukaan.
Tonttimmehan oli alunperin metsä, kun ostimme sen 19 vuotta sitten syksyllä. 
Syksyn aikana raivasimme talon paikan ja teimme talolle sekä autotallille perustukset.
Seuraavassa tammikuussa alkoi rakentaminen ja toukokuun lopulla muutimme uuteen kotiin.
Ensimmäisenä kesänä emme tehneet puutarhan eteen oikeastaan mitään.
Siistimme rakentamisen jälkiä ja teimme talon kuistit valmiiksi.
Oikeastaan vasta 17 vuotta sitten aloitimme puutarhan muokkaamisen.

Myös luonto istutteli tänne kaikenlaista, kuten tuon etupihan kuusen.
Se oli pieni ja viaton siementaimi, jonka annoimme kasvaa. 
Ajattelimme, että siitähän tulee kiva pihakuusi,
joka suojaa tuulelta ja antaa vähän näkösuojaakin kylätielle. 
No, kuusi oli aivan ihana, mutta kasvoi hurjan nopeasti liian suureksi.
Muutamana vuonna olen sitä leikellyt, kun oksat alkoivat raapimaan jo autoa.
Mutta se oli vain pientä ensiapua ja välttämättömän siirtämistä eteenpäin. 
Viime kesänä tuumailimme jo kaatoa, mutta nyt vasta raaskimme tehdä sen. 
Toisaalta harmitti, mutta toisaalta olin iloinen, 
kun saimme homman tehtyä. 
Kuusi vei aika paljon myös vettä ja ravinteita ympäristönsä kasveilta. 
Tosin on meillä muutama juoppo koivukin tuossa samassa etuympyrässä,
joten kosteutta ei taida vieläkään olla liikoja. 




Tämä näky oli jotenkin surullinen.
Siinä hän makaa... 
Ei minusta metsuria tulisi, jos näin suren yhtä puuta.



Siinä on pieni pino, jossa on suuren kuusen ja yhden pilvikirsikan jäämistö.
Niistä on ollut paljon iloa puutarhassa, 
mutta iloa niistä saa myös tulevaisuudessa
 monena kylmänä päivänä takkapuuna.

Iltahämärässä, kun risut oli korjattu pois,
paikka näytti autiolta. 
Istutan siihen kyllä jotain kivaa.
Tuo pienempi kivikin siirrettiin pari viikkoa sitten tästä meidän tiestä. 
Alunperin se on ollut jossain tien syvyyksissä, 
mutta vuosien varrella routa on nostanut sitä koko ajan ylemmäksi. 
Kun mies kaivoi sen casella ylös, kivi paljastuikin aika murikaksi. 
Kuusen alla olleet vuorenkilvet istutin silloin ensimmäisenä kesänä 18 vuotta sitten.
Ne lähtivät viikonloppuna anopin puutarhaan.


Lisää raivausta on aiheuttanut myös puutarhurin omien pihasuunnitelmien muuttuminen. 
Vielä muutamia vuosia sitten minua viehätti hempeät ja romanttiset värit puutarhassa. 
Nyt haluaisin vähän enemmän harmoniaa ja rauhaa. 
Siksi olen pikkuhiljaa ´konmarittanut` punaista, keltaista, liilaa ja pinkkiä pois puutarhasta 
ja istuttanut jotain mieleisempää tilalle. 
Vappuna lähti pari ruusua, ruusuangervoita ja perennoita anopille ja siskolle. 
On onni, että anopin lempivärit ovat juuri niitä värejä, joita haluan meiltä pois. 
Ruusuangervot olen muuten hankkinut alunperin valkokukkaisina. 
Ne muuttuivat vuosien saatossa yksi kerrallaan punaisiksi.
 Nauroimme kyllä anopin kanssa, 
että ehkä ne nyt muuttuvat hänen puutarhassaan takaisin valkokukkaisiksi,
kun hän tykkäisi enemmän niistä punakukkaisista. 


Jotta tästä tulisi oikein sillisalaattipostaus, kerron vielä, 
että otin daalioiden juurakot pois autotallista. 
Ne olivat talvehtineet oikein hyvin ja jokaisessa juurakossa näkyi elonmerkkejä.
Sujautin pahvilaatikoissa olevat juurakot muovipusseihin,
jotta niitä on helppo kastella.
 Kaikki daaliat siirsin kasvihuoneeseen, jossa ne saavat aloittaa kasvuaan. 
En yleensä esikasvata daalioita sisällä, sillä minusta niistä tulee silloin liian hujoppeja.
 Kasvihuoneessa niistä tulee tanakampia ja sopusuhtaisempia. 





Daaliat ovat todella hallanarkoja, 
joten ne täytyy suojata vielä kaksinkertaisella harsolla kasvihuoneessakin. 

Jos haluat lukea enemmän daalioiden talvetuksesta ja keväthuollosta,
olen kirjoitellut niistä täällä:


Kasvihuoneessa puuhaillessa naapurin kissaystävä tuli moikkaamaan minua.
Olen todella iloinen näistä naapurin kissoista. 
Tänä vuonna on erityisen paljon myyrätuhoja, 
mutta nämä naapurin pikku apulaiset ovat pitäneet huolen, 
ettei meillä ole myyrät päässeet villintyymään. 
Kauko, Sulo, Hilma ja Tiuku tekevät ahkerasti töitä 
myös meidän naapureiden puutarhojen parhaaksi. 

Iltaisin ei meinaa malttaa tulla takaisin sisälle ollenkaan, 
kun puutarhassa olisi vaikka mitä kivaa tekemistä. 
Eilen aurinko alkoi jo laskea ja vatsa kurnia, 
ennen kuin maltoin korjata työkalut ja tulla välillä nukkumaan. 

Nyt alkaa tuntumaan myös kropassa keväältä. 
Iltaisin on sellainen ihana tunne lihaksissa,
 että on tullut taas raivattua, kyykittyä, kärrättyä ym. 
Kyllä tätä kevättä onkin jo odotettu pitkän talven jälkeen. 

Ihanaa uutta viikkoa ja toivotaan, 
että saadaan myös lempeää lämpöä!



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.






perjantai 30. huhtikuuta 2021

Vappu

 


Ihana, kun aurinko näyttäytyy jälleen monien pilvisten ja kylmien päivien jälkeen.
Ehkä viime viikonlopun lumisade oli tämän vapun etkoa, 
ja nyt saamme nauttia lumettomasta säästä. 
Illalla lämmitämme pihasaunan ja grillailemme (tosin ehkä syömme sisällä).
En ole ennen poikkeusaikojakaan viihtynyt vapputoreilla tai -tapahtumissa, 
joten tämä vappu ei sinällään ole mitenkään erikoinen. 
Ja taitaa olla just passelit puutarhailukelitkin luvassa. 
Anoppi toi juuri kälyn tekemiä tuoreita munkkeja ja simaa, 
joten sekin puoli hoitui mahtavasti. 
Kävin pienellä pihakierroksella ja kukkia löytyi puutarhasta yllättävän paljon.
On kylmän sään ansiota, 
että sipulikukat ilahduttavat todella pitkään. Jopa krookuksia on paljon kukassa. 
Yleensä ne ovat tässä kohtaa jo mennyttä. 
Poimin puutarhasta pienen vappukimpun ja se kannustaa siivoukseen. 
Voi olla, että maistan yhden munkinkin ennakkoon...
Vappu julistetaan siis alkaneeksi. 



kääpiötulppaani
Tulipa turkestanica
チューリップ


Kuuluuko sun vappuun puutarhaa ja  munkkeja vai miten juhlistat sitä?

Iloista vappua! 



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.


keskiviikko 28. huhtikuuta 2021

Krysanteemi kevätkukkana

Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskula Oy:ltä 
 


Pääsiäiseksi istutetut narsissit alkoivat olla jo parhaat päivänsä nähneet 
ja teki mieli istuttaa jotain kaunista oven pieleen. 
Kylmyys kuitenkin rajoittaa hieman innostusta ja valikoimien laajuutta. 
Monet kesäkukat ovat arkoja kylmälle. 
Orvokit ovat aina varma valinta, mutta halusin jotain muutakin niiden rinnalle. 
Siksi ajattelin kokeilla krysanteemia kevätkukkana. 
Monta kertaa istutankin niitä syksyllä, sekä pallokrysanteemia että ruukkukrysanteemia.
Näin keväällä krysanteemien tarjonta on myös yleensä hyvä, 
ja värejäkin löytyy joka makuun. 
Krysanteemi ei ole niin arka kylmälle kuin monet muut ruukkukasvit, 
joten sitä kannattaa ehdottomasti harkita tässä kohtaa kevättä. 

Mallailin ensin kasvit myyntiruukkujen kanssa oven pielen ruukkuihin, 
joihin olin lisännyt uutta, ravinteikasta multaa.
Pari orvokkiakin pääsi mukaan.




ruukkukrysanteemi
Chrysanthemum
クリサンセマム



Istutus on itsessään aika matala ja ruukku korkea,
joten esimerkiksi muratti sopisi myös tähän kaveriksi.
Sitä voi ohjailla tukea pitkin ylöspäin tai antaa sen laskeutua alaspäin. 
Murattikin kestää hyvin pientä kylmyyttä.
Itse tykkään kyllä simppeleistä asetelmista, 
varsinkin keltaista seinää vasten rauhallinen valkovihreys on aina hyvä valinta. 
Orvokin keltainen nappisilmä toistaa talon seinän väriä. 

Suomi on pitkä maa ja meillä oli viime yönäkin pakkasta. 
Yöpakkasiin on vielä varauduttava reilun kuukauden verran, 
joten kannattaa miettiä hyvä konsti myös hallaharson tai muun suojan virittämiseen. 
Itse ratkaisin asian niin, että tein kolmesta bambukepistä pienen tiipiin, 
joka on myös kaunis koriste. 
Bambukeppien varaan on helppo kieputella harsoa hallaöiksi. 





Tällasiin kummituksiin meidän oven pielessä voi öisin törmätä. 

Oletko sinä käyttänyt  krysanteemia kevätkukkana?

Olen kirjoitellut tuosta nappisilmäisestä krysanteemista aiemmin myös täällä:


Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskula Oy:ltä




Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.






maanantai 26. huhtikuuta 2021

Pausella

 Pausella, Versoja Vaahteramaelta

 valkoinen kesäpikkusydän 
Dicentra formosa ´Alba`
ディケントラフォルモーサ


Monta kertaa keväisin tekisi mieli painaa pausea,
koska kaikki tuntuu menevän ohitse ihan pikakelauksella. 
Nyt on päin vastoin. Tuntuu, kuin luonto olisi unohtanut pausen päälle. 
En kaipaa pikakelausta, mutta tavallinen play riittäisi. 
Puutarha suorastaan hytisee kylmyydestä ja 
kaikki nuput, silmut ja versot vetävät itseään tiukemmalle suppuun. 
Tarhakylmänkukkakin näyttää siltä, 
kuin kasvattelisi vain lisää karvapeitettä lämmikkeeksi. 
Käyn malttamattomana katsomassa joka päivä mitä sille kuuluu. 
Ja saan huomata, että ihan samaa kuuluu kuin edellisenäkin päivänä. 
No, ehkä tämä on jonkinlaista maan kosteutusta ja valmistautumista tulevaan. 
Kun lämpö saapuu, kaikki varmasti aivan kuin rävähtävät auki ja kasvuun. 
Nyt täytyy vaan malttaa mielensä ja hakea lisää takkapuita. 
Ja samalla voisi vaikka suunnitella uusia taimihankintoja. 

Pausella, Versoja Vaahteramaelta
 tulppaani 
Tulipa 
チューリップ

Pausella, Versoja Vaahteramaelta

Pausella, Versoja Vaahteramaelta

tarhakylmänkukka
Pulsatilla vulgaris

Pausella, Versoja Vaahteramaelta

 narsissi
Narcissus 
スイセン


Pausella, Versoja Vaahteramaelta
 kirjopikarililja
Fritillaria meleagris
バイモ

Pausella, Versoja Vaahteramaelta

 kevätsahrami, krookus
Crocus Jeanne d´Arc
クロッカス


Mitä sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu?
Pääseekö teillä jo täysillä puuhailemaan puutarhaan?

Mukavaa uutta viikkoa!
Pysykäähän lämpiminä!



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.