keskiviikko 25. marraskuuta 2020

Paras ruusuni ikinä -haaste

 Paras ruusuni ikina -haaste

tarhakurtturuusu 
Rosa rugosa ´Louise Bugnet` 
ハマナス 
バラ 

Sain jonkin aikaa sitten Kukka & Kaali -blogin Pauliinalta 
Otin haasteen mielelläni vastaan, vaikka tiesinkin, 
että se tuottaa minulle vaikeuksia. 
Vaikeudet eivät johdu siitä, 
että en pitäisi ruusuista tai minulla ei olisi suosikkiruusua. 
Vaikeampaa oli valita vain yksi kaikkien ihanuuksien joukosta.

Pidän ruusuista, varsinkin monista upeista pensasruusuista,
joita tänne Vaahteramäelle on kertynyt aikamoinen joukko.
Yleisesti pidän valkokukkaisista ruusuista,
mutta myös hennon vaaleanpunaiset ovat suosikkejani. 
Valkokukkaisia suosikkiruusujani ovat mm.
juhannusruusu, tarhakkurtturuusut ´Marie Bugnet` 
ja `Blanc Double de Coubert`.
Myös neidonruusu ´Mme Plantier` on ihan äärettömän kaunis.
Vaaleanpunaisista ruusuista
tarhakurtturuusu ´Ritausma` ja ´Sävel` kuuuluvat myös suosikkilistalleni.

Paras ruusuni ikina -haaste


Mutta ruusu, jonka haluan tänään teille esitellä on 
tarhakurtturuusu ´Louise Bugnet`
´Louise Bugnet` on puhtaanvalkoinen ruusu, 
joka kukkii todella pitkään,
jopa pakkasiin saakka. 

Ja jostain syystä minulle tulee siitä mieleen aina Lumikki-satu.
Ehkä syy löytyy siitä, että ´Louise Bugnet`in  nuput ovat voimakkaan punaiset.
Lumikin äiti toivoi lasta ja ommellessaan hän pisti neulalla sormeen. 
Sormesta valuvat veripisarat valuivat ikkulaudan lunta vasten 
ja hän puki sanoiksi toiveensa tyttärestä, 
jonka iho olisi valkea kuin lumi, huulet punaiset kuin veri 
ja hiukset mustat kuin eebenpuu.

´Louise Bugnet`ista löytyy tuo lumen valkoisuus ja veren punaisuus. 
Mitään mustaa siinä ei ole, 
vaikka puutuneet versot muuttuvat kyllä ajan kanssa aika tummiksi. 
Myös lehdet ovat tumman vihreät. 


Paras ruusuni ikina -haaste

Faktoja ´Louise Bugntista`


´Louise Bugnet` on rugosa risteymä 
(´Martha Bugnet` x Thérése Bugnet`)
Ruusun jalostaja Georges Bugnet oli ammatiltaan kirjailija ja 
teki ruusujen jalostustyötä harrastuksekseen.
Ruusut saivat nimensä hänen tyttäriensä mukaan. 
Louise, Marie, Therese ja Madeleine. 
Louise oli tyttäristä nuorin. 
Ruusu on jalostettu 1960 Kanadassa. 

- Se kasvaa 1-1,5 m korkeaksi
- Ja kukkii runsaasti heinäkuun alusta 3-4 viikkoa, 
uusi kukintaansa lähempänä syksyä.
- Nuput ovat karmiininpunaiset ja
avoinainen kukka on puhtaanvalkoinen ja kerrottu
- Kukkavarret ovat melkein piikittömiä.
- Se tekee vain vähän juurivesoja, eikä leviä holtittomasti.
- ´Louise Bugnet` muodostaa jonkin verran suuria, 
rugosa-ruusuille tyypillisiä  kiulukoita. 
- Erittäin terve ja mielyttävän tuoksuinen. 
- Menestyy vyöhykkeillä I-V. Ja on ollut ainakin meillä erittäin talvenkestävä. 
- Tarhakurtturuusut eivät leviä niin voimakkaasti kuin kurtturuusut (Rosa rugosa),
jotka on määrätty poistettaviksi ja
niiden kasvatus on kiellettyä 1.6.2022 jälkeen. 
Eli jos puutarhassasi kasvaa tarhakurtturuusu, 
sitä ei tarvitse hävittää. 

Paras ruusuni ikina -haaste

Paras ruusuni ikinä -haaste

´Louise Bugnet` kukkii pakkasiin saakka ja tavallaan sen jälkeenkin.
Tässä muutamia vuosia vanhassa kuvassa,
pakkanen kuorrutti ´Louise Bugnet` ista vielä upeamman. 



Haasteessa pyydettiin lisäämään loppuun myös maininta, 
mitä ruusuja ei hankkisi enää puutarhaan.
Tämä kysymys on hieman monitahoinen.
Ainoat ruusut, joita en hankkisi omaan puutarhaani,
ovat kurtturuusut, jotka ovat luokiteltu haittakasveiksi
niiden leviämisen takia. 
Muutoin olen sitä mitä, että jokainen kasvi on kaunis, 
jos se saa arvoisensa ja oikean kasvupaikan.
Moni ruusu leviää juurivesoistaan aivan holtittomasti,
joten en istuttaisi niitä mihinkään pieneen ja ahtaaseen paikkaan.
Monet ruusut ovat liian isoja esimerkiksi rivitalon puutarhaan.
Pieneen puutarhaan suosittelisin kanadalaisia ruusuja, 
jotka ovat omajuurisia, kestäviä mutta hillittykasvuisia. 
Ne ovatkin tavallaan jaloruusujen ja pensasruusujen välimuotoja. 
Kanadalaisista ruusuista voi lukea lisää esim. Viherringin nettisivuilta:

Oma värimakuni on myös aika suppea. 
Tykkään eniten valkoisista ja hillityistä väreistä,
joten omaan puutarhaan en istuttaisi mitään voimakkaan sävyistä.
Mutta tämä on makukysymys,
eikä voimakkaissa väreissä ole mitään vikaa, 
jos ne miellyttävät. 
Meilläkin kasvaa esim. valamonruusua,
joka ei todellakaan ole suosikkiväriseni.
Olen saanut valamonruusun alun joskus naapuriltani,
ja istuttanut sen metsänlaitaan. 
Siellä se saakin kasvaa, kun ei ole silmän alla. 
Puutarhan alkuvaiheissa isoon puutarhaan piti saada paljon täytettä,
joten en ollut niin tarkka kasveista tai väreistä. 
Pikkuhiljaa olen kuitenkin muokannut puutarhaani mieleisekseni 
ja väritarkkuuskin on tullut aika tiukaksi.
On tärkeää, että puutarha ja koti ovat omannäköiset ja 
omaa silmää miellyttävät. 
Siksi kehoitankin kaikkia miettimään juuri niitä omia mieltymyksiään
ja luomaan puutarhasta juuri sellaisen paikan,
jossa itse viihtyy parhaiten. 

Olisi kiva kuulla,
mikä on sinun ruusulempparisi.
Ota haaste vastaan ja 
kerro siitä joko kommenteissa, blogissasi tai somekanavissasi. 

Kukka & kaali -blogiin on myös kerätty näitä haastepostauksien linkkejä.
Postauksista saa hyviä vinkkejä upeista ruusuista
ja niistä löytyy myös tietoa niistä ei niin suosituista ruusuista ja ominaisuuksista.


Ruusujen tuoksua päivääsi!



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.




maanantai 23. marraskuuta 2020

Söpöt ilmakasvit

tillandsia
Tillandsia 
チランジア


Muutama vuosi sitten, kun ilmakasvit tulivat "muotiin",
ihastuin niihin valtavasti.
Tämä ihastus ei ole vieläkään laantunut.
Niissä on jotain niin suloista ja hellyttävää,
että ne ansaitsevat paikkansa vihersisustuksessa vuodesta toiseen.




Itse tykkään asetella ilmakasveja keraamisille astioille
ja lasiastioihin. 
Lasiastioissa niiden sumuttelu- ja kylpypäiviä tarvitaan vähemmän,
kun kosteus ei pääse samalla tavalla haihtumaan. 

Myös tyttäreni innostui ilmakasveista ja
tämä yläkuvien söpöliini asustaakin hänen huoneessaan.



Omat ilmakasvini ovat olohuoneen höyläpenkillä
muiden kasviaarteiden seurassa.
Usein myös olohuoneen sohvapöydän asetelma täydentyy ilmakasvilla 
ja jollain kauniilla astialla. 
Ilmakasveja onkin kiva sijoitella hieman eri paikkoihin.
Ne ovatkin hyviä vihersisustuselementtejä
ja kokonsa ansiosta mahtuvat myös pieneenkin kotiin.


Jos haluat lukea, mitä olen aiemmin kirjoitellut ilmakasveista,
löydät postauksia seuraavista linkeistä:


Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta 
vielä ilmakasvien ystäviä?



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.



sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Häivähdys valkoista

 


Torstain Liisa-myräkän jälkeen heräsimme hieman valoisampaan perjantai-aamuun.
Maassa oli häivähdys valkoista.
Tähän aikaan vuodesta täytyy olla nopea valokuvauksen kanssa,
koska auringon pilkahdukset saattavat kestää vain hetken.
Vaikka teen töitä kotona, ei aina pysty tai malta 
keskeyttämään työtä hetken valoilmiön takia. 
Näiden kuvien otossakin myöhästyin.
Aurinko paistoi vain hetki sitten ja 
valo olisi ollut täydellinen. 
Puutarhavalokuvauksessa pyritään onneksi 
tallentamaan myös tosiasioita muistiin,
joten siitä näkökulmasta ei ole koskaan huonoa säätä tai valoa. 
Mutta tulisihan kuvista aina kauniimpia auringonpaisteella. 
Valkoinen lumi onneksi valaisee myös puutarhaa kauniisti. 

Käydäänpä pienellä valkoisella puutarhakävelyllä
ja talletetaan tunnelmat muistoihin. 
Luulen nimittäin, 
että tämäkin valkoisuus saattaa olla vain hetken hurma. 
Säätiedotus lupaa kuitenkin auringonpaistetta
lähipäiville
ja se on ihanaa se. 







lankaköynnös
Muehlenbeckia complexa

rusovuohenkuusama
Diervilla sessilifolia ´Cool Splash`


Näiden tunnelmien myötä toivotan teille 
ihanaa ja valoisaa päivää!




Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.



perjantai 20. marraskuuta 2020

Idänlilja ´Polar Star`

idänlilja
Lilium oriental ´Polar Star`
ユリ オリエンタル ポーラースター


Menin ostamaan  tyttärelleni kukkia viime viikolla
ja halusin hankkia hänelle jotain hieman erikoisempaa.
Katseeni kiinnittyi tähän upeaan liljaan
ja tiesin heti, että tässä on se mitä haluan.
Myöhemmin tyttäreni sai vielä toisen kimpun, 
jossa oli samaa liljaa.
Eli tämä taisi olla myös muiden mieleen
ja kuvasti jotenkin tytärtäni.

Haluan esitellä tämän ihanuuden myös teillekin.






Idänlilja ´Polar Star` on upea kerrottu lilja,
jonka kukka tuo mieleen pionin tai muun upean kerrotun kaunottaren. 
 
´Polar Star` -lajike oli minulle ihan uusi tuttavuus
enkä aluksi löytänyt nimeäkään mistään.
Onneksi on minulla kukkakauppiaita ystävinä ja 
heidän avullaan nimiongelmakin ratkesi.

Aikani googleteltuani löysin myös ´Polar Star`in sipuleita myynnissä.
Uskon, että ensi keväänä metsästänkin niitä omaan puutarhaani,
jossa olen huomannut liljojen viihtyvän. 
Kukkakauppias-ystäväni kertoi 
 tätä lajikketta löytyvän myös vaaleanpunaisena.

Ainut miinuspuoli on, että 
idänliljoissa on voimakas tuoksu,
joten en suosittele sitä tuoksuherkille.
Itse pidän tuoksuista, enkä ole niille herkistynyt,
joten tuoksuakin saa olla.












Tämän kaunottaren myötä toivotan 
teille hyvää alkavaa viikonloppua!



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.



keskiviikko 18. marraskuuta 2020

Samettinen sammal puutarhassa ja ruukussa

Kirjavinkki

 Kirja saatu arvostelukappaleena: Minerva  Kustannus



Olen aina rakastanut sammalia,
niiden ikivihreää ja pehmeää olemusta.
Täällä Vaahteramäellä sammalrakkaus on leimahtanut liekkiin,
sillä sammaleita riittää sekä omalla tontilla että lähimetsässä.
Olin aina haaveillut tontista, jossa olisi paljon kiviä ja sammalia.
Vaahteramäen myötä tämä haave on totisesti toteutunut. 




Tontillamme kasvaa paljon erilaisia sammalia,
joita ihastelen päivittäin.
Olen kuitenkin aivan surkea niiden tunnistamisessa.
Vuosia sitten yritin opetella sammallajeja lasten kasvio-keräilyn siivellä,
mutta en tainnut olla kovin hyvä opiskelija.
Sammaleet kiehtovat kuitenkin kovasti minua
ja haluaisin päästä syvemmälle niiden maailmaan.

Minerva Kustannukselta ilmestyi viime keväänä upea kirja sammaleista:


Ulrica Nordström :in 

Samettinen sammal
puutarhassa ja ruukussa 


Kirja ispiroi ja auttoi minua  tutustumaan yhä enemmän sammaleisiin.





Kirjasta löytyy hyvät tunnistuskeinot eri sammallajeihin ja -tyyppeihin.




Erityisen iloinen olin luvuista,
joissa kerrottiin sammaleen merkityksestä ja käytöstä maailmalla.
Japanissahan sammaleet ovat todella arvostettuja myös puutarhassa
ja siitä me suomalaiset voisimme kyllä ottaa oppia. 
Sammal ei kuulu pelkästään luontoon,
vaan se on todella kaunis elementti myös puutarhassa.




Kirjassa on haastateltu puutarhureita, sammaltaiteilijoita ja sammaltutkijoita, 
joiden tarinat ovat todella mielenkiintoisia.


karhunsammalharja


Minusta oli todella kutkuttavaa,
että joku voi nimetä itsensä sammaltaiteilijaksi.
Vaikka meistä lukijoista ei ihan sammaltaiteilijoita tulisikaan,
voimme silti nauttia ja hyödyntää sammalmateriaaleja sekä ulkona että sisällä.
Kirjassa onkin omat lukunsa 
sammalprojekteille ulkona sekä sisällä.
Tuossa kirjan kuvassa esitellään karhunsammalharja.





Kirjasta löytyi useita vinkkejä sammaleen käyttöön.
Yksi kiinnostava vinkki oli sammaleen käyttö hedelmäpuiden alla.
Olen aina ajatellut, 
että monet hedelmäpuut pitävät enemmän emäksisestä kuin happamasta maasta,
ja siksi minulla ei ole tullut mieleenkään istuttaa sammalta niiden alle. 
Sammal hedelmäpuiden alla on alunperin englantilaisten kikka
ja se parantaa kuulemma hedelmäsatoa.
Tätä asiaa täytyykin tutkailla enemmän. 




Jo vuosisatoja Pohjoismaissa on hyödynnetty sammalia eri tarkoituksiin, 
esimerkiksi haavasiteiksi, käsityömateriaaliksi ja hirsitalojen tilkkeiksi. 
Puutarhoissamme sammalia ei ole kuitenkaan käytetty esteettisenä elementtinä. 
Sitä vastoin suhtaudumme sammaliin yleensä häiritsevinä kasvustoina, 
jotka täytyy hävittää pihoilta ruohomattojen tieltä. 
Se tuntuu omituiselta. 
Ovathan sammalet ainoita kasveja, 
jotka pystyvät kylminä ja pimeinä talvina säilyttämään sen, 
mitä niin monet meistä kaipaavat talvikuukausina: 
hehkuvan vihreyden kaikissa sävyissään.
Sammalten kauneudesta voi nauttia ympäri vuoden.

~Ulrika Nordström~




Nämä sammalkuvat ovat meidän sivumetsästä.
Ja mikä tosiaan onkaan kauniimpaa kuin tämä upea vihreys
kaiken harmauden keskellä. 





Suosittelen Samettinen sammal -kirjaa 
kaikille luonnonystäville, puutarhasuunnittelijoille, 
kotipuutarhureille ja askartelijoille. 

Kohta päästäänkin taas nauttimaan jouluisista asetelmista ja askarteluista,
joihin on ihana käytää myös sammalta. 
Muistetaan kuitenkin mitä jokamiehenoikeudet sanovat sammaleiden keruusta.
Sammaleiden keruu vaatii luvan maanomistajalta.
Kannattaa myös muistaa, 
että Suomessa on myös rauhoitettuja sammallajeja sekä uhanalaisia lajeja.
Niistä on hyvä ottaa selvää ennen kuin lähtee keräysretkelle. 
Samallet kannattaa kerätä luontoa kunnioittaen. 
Parassta on kerätä sammaleita laajalta alueelta, pienissä osissa,
jotta luontoa tuhoutuu mahdollisimman vähän.


 Kirja saatu arvostelukappaleena: Minerva  Kustannus



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.


maanantai 16. marraskuuta 2020

Ihana koristekaali

 

koristekaali
Brassica oleracea var. sabellica
葉牡丹
はぼたん

Koristekaalit ovat tykänneet tästä leudosta syksystä.
En aiemmin pitänyt niistä kovinkaan paljon,
mutta nyt olen jotenkin erityisen ihastunut niihin.
Ne ovat kuin suuria ruusuja syksyn istutuksissa.



Koristekaalit viihtyvät auringossa tai puolivarjossa. 
Ja niitä kannattaa kastella säännöllisesti,
koska suuret lehdet haiduttavat aika paljon vettä. 
Liikakastelua kannattaa kuitenkin välttää. 
Koristekaali kestää pientä pakkasta, 
mutta talven tullen ne voi korvata vaikka kivoilla havuilla. 

Pienempiä koristekaaleja myydään myös leikkokukkina.
Leikkoina ne ovat kestäviä,
kunhan muistaa vaihtaa veden 
ja leikata uudet imupinnat varsille.
Vesi kannattaa vaihtaa päivittäin,
 sillä muuten se saattaa alkaa haiskahtamaan.
Maljakkoveden vaihdolla tämän ongelman 
onneksi pystyy helposti välttämään. 



Täällä Vaahteramäellä koristekaalit ovat saaneet seurakseen hopealankaa ja sammalta. 
Ja kaalin värinä on tietenkin valkoinen.
Koristekaaleja myydään kuitenkin myös punaliilan sävyisenä.  

Tänään on ollut harmaatakin harmaampi päivä,
mutta onneksi on kukkia,
joilla voi piristää sekä ulko- että sisätiloja. 

Tsemppiä uuteen viikkoon!



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.





sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Aarnipeikonlehti

 

aarnipeikonlehti
Monstera adansonii
モンステラ


Kun olin pieni tyttö,
 kävin äidin ja pikkuveljen kanssa usein pankkiasioilla
Lahden keskustassa sijaitsevassa Osuuspankissa. 
Pankkisali oli suuri ja muistan selvästi mille siellä tuoksui,
kun äitini jonotti vuoroaan.
Pankissa oli lapselle aika vähän katseltavaa.
Muistan seuranneeni ihaillen pankkivirkailjoiden työtä
ja haaveammatiksi muodostuikin ehkä sen tähden toimistotyöt.
Se näytti niin hienolle ja tärkeälle työlle. 
Jossain vaiheessa suuri haaveeni oli päästä myös terveydenhoitaksi,
mutta syynä oli terveydenhoitajien kivannäköiset työpöydät
ja ennen kaikkea "liikennevalo"-nappulat oven pielessä.
Minusta ei tullut pankkivirkailijaa
eikä terveydenhoitajaa,
mutta on minulla onneksi nytkin kiva työpöytä.
Mutta palataan vielä pankkisaliin.
Toinen asia, joka muistuu mieleen ja jota ihailin pankissa
oli suuret viherkasvit.
Suuri peikonlehti kurkotteli valtavan pankkisalin katossa
ja sen ilmajuuria roikkui lattiaan saakka. 
Mielenkiintoisia olivat myös mullan päällä olevat kevytsorapallurat.
Kun äidin silmä vältti,
niitä oli pakko käydä vähän kokeilemassa. 
Kerran innostuimme pikkuveljen kanssa jopa testaamaan,
millainen ääni kevytsorapalluroista kuului, 
kun niitä heitti pankin kiiltävälle lattialle.
Hieno ääni kantautuikin koko pankkiväen kuultavaksi
ja äitimme joutui häveten komentamaan meitä aika ankarasti.

Näistä muistoista kumpuaa ensimmäiset muistoni peikonlehdistä.

Perinteinen peikonlehti (Monstera deliciosa) 
on upea kasvi,
mutta niin kookas, 
että harvassa huushollissa sille riittää tilaa. 
Siksi esittelenkin teille pienemmän ja siromman aarnipeikonlehden,
johon olen todella ihastunut.
En taida olla ainut, 
sillä aarnipeikonlehti on trendikasvien 
kärkijoukossa. 




Aarnipeikonlehden hoito-ohjeet

- Viihtyy runsaassa valossa tai puolivarjossa, mutta paahde on sille liikaa.
Sopeutuu myös varjoon, mutta silloin kasvu hidastuu. 
- Köynnostävä kasvi, joka vaatii kasvaessaan ohjausta joko alas tai ylöspäin. 
Jos aarnipeikonlehti pääsee tarttumaan seinään tai muihin rakenteisiin, 
se voi takertua niihin todella tiukasti ja jättää rumia jälkiä.
Kasvukorkeutta sille tulee aika nopeastikin jopa 1-1,5 m
- Se pitää runsaasta ja tasaisesta kastelusta, 
talvella kastelua voidaan hieman vähentää.
- Lannoitetaan viikottain kahden ämmän välissä 
eli maaliskuusta marraskuuhun. 
- Pitää sumuttelusta.
Aarnipeikonlehti on kotoisin sademetsistä, joten se pitää kosteudesta. 
- Viihtyy melko pienessä ruukussa ja ilmavassa kasvualustassa. 
Viherkasvimultaan voidaan lisätä perliittiä
tai jopa orkideojen kasvualustaa
ilmavuuden lisäämiseksi. 
- Lisätään pistokkaista. Juurtuu helposti. 




Meille aarnipeikonlehti muutti vuosi sitten.
Sen versot ovat kasvaneet noin metrin verran vuoden aikana. 
Virittelinkin sille bambukepeistä kartion, johon se voi kiipeillä. 
Nyt versot ovat aika pitkiä soiroja,
mutta uskon, että vuoden päästä kartio on aivan täynnä vihreyttä. 

Aarnipeikonlehden lehdet ovat kauniin reikäiset,
tosin vanhemman yksilön lehdet saattavat olla myös umpinaisia.



Aarnipeikonlehteä ( Monstera adansonii) 
myydään usein virheellisesti mennikäisenlehtenä ( Monstera obliqua)
Sillä nimellä oli tämäkin yksilö varusteltu. 
Tutkin asiaa kuitenkin netistä ja 
varmistin asian vielä kasviguru Johanna Vireaholta
ja kyllä tämä on aarnipeikonlehti (Monstera adansonii).
Monstera obliqua on todella harvinainen
ja sen lehdet ovat runsaammin reikäiset. 

Kummastakin lajikkeesta käytetään 
usein kauppanimenä sen englanninkielistä nimeä ´Monkey mask`.



Jos kaipaat kivaa ja helppoa viherkasvia
joko köynnöstämään tai amppeliin,
aarnipeikonlehti on erinomainen vaihtoehto.

Vihreyttä päivääsi! 




Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.