maanantai 17. kesäkuuta 2019

Kesähuone ja sängyn tarina

  hopeahärkki 
Cerastium tomentosum-ryhmä

Viikonloppuna puuhailin kaikkea kivaa omassa puutarhassa.
Välillä minua ihan ärsyttää tuo sana puuhailu,
koska puutarhanhoito ei useinkaan ole puuhailua,
vaan raskasta työtä.
Mutta menneen viikonlopun puutarhailuja voi nimittää hyvin puuhailuksi.
On nimittäin tosi tärkeää välillä myös puuhailla,
eikä aina tehdä tehokkaasti ja tiukkapipoisesti hommia eteenpäin.
On tärkeää myös nautiskella ja tehdä omaan tahtiin asioita,
unohtamatta jäätelö- ja istuskelutaukoja. 


Lauantai kului enimmäkseen ihan perushommissa,
leikkasin nurmikot, jaoin perennoja anopilleni,
hoidin kasvihuoneen kasveja ja kastelin ruukkukasveja, kasvimaata 
sekä siistin paikkoja. 

Sunnuntaina olikin vuorossa kesähuoneen, eli entisen leikkimökin raivaus ja siivous.
Talven aikana sinne oli kerääntynyt kaikenlaista säilytettävää,
jopa yksi ylimääräinen sänky,
nimittäin tämä tyttäreni vanha, päästävedettävä puusänky.
Tyttären kasvettua, sänky oli siskoni pojan sänkynä monta vuotta,
mutta kun hänelle ostettiin uusi sänky, 
tämä aarre palautui meille.
Halusin ehdottomasti säilyttää sängyn,
sillä se on oikeasti vanha ja sillä on tarina.

Sänky on alunperin hyvän ystäväni papan tekemä.
Ihailin sänkyä jo nuoruudessani, kun kyläilin ystäväni kotona.
Se oli ystäväni siskon sänkynä.
Melkein parikymmentä vuotta sitten ostin sängyn ja 
muutaman muunkin meillä vieläkin olemassa olevan huonekalun
 ystäväni äidiltä, 
hänen muuttaessaan omakotitalosta pois. 
Ensi sänky oli pojallani ja sitten tyttärelläni.

Näiden tarinoiden vuoksi en halua menettää sänkyä.

Mutta ongelma oli, etten tiennyt mihin sänky laitettaisiin.
Niinpä tyrkkäsin sen keskelle kesähuonetta talvella, kun en muutakaan keksinyt.
Ja kesähuoneeseen ei mahtunut enää edes sisään.
Kesähuoneessa oli nimittäin jo yksi sänky olemassa. 
Pähkäilin pitkään mitä tekisin sängyillä, kunnes mitta tuli eilen täyteen.
Ja marssin naapuriin kysymään,
haluaisivatko he ylimääräisen sängyn vaikka terassille lepopaikaksi. 
Ja minun onnekseni he halusivat.
Näin mitään ei tarvinnut heittää pois, 
ja aarteelleni tuli tilaa kesähuoneesta. 


Samalla rysäyksellä kannoin kaikki kesähuoneen tavarat ulos
ja siivosin sen juhannusta varten.
Nimittäin kesähuone toimii meillä myös pihasaunan pukuhuoneena.



Haluan säilyttää siellä astetta romanttisemman tunnelman,
kuin muualla kodissamme on.
Kesähuoneella on monta toimintoa;
se on pukuhuone, lapsivieraiden leikkipaikka, lököttelypaikka,
ja voi siellä yöpyäkin, jos joku haluaa.
Vino pino lehtiä odottaa rentoutujaa, 
ja lehtiä luetaan myös keitaalla etelänmatkojen malliin löhöten aurinkotuolissa.
Keidas on kokonaisuudessaan kuin kesämökki
ja kesähuone on olennainen osa sitä.



Kesähuoneen rottinkikoreihin mahtuvat niin grillaukseen liittyvät apuvälineet, 
kuin sekalaiset posliiniastiat lapsivieraiden leikkeihin.


 kiinanpioni
Paeonia lactiflora 
シャクヤク

Kesähuoneen pienillä pöydillä pitää olla aina kukkia.
Juhannukseksi haluan tänne luonnonkukkakimput. 


Kesähuoneen kalustus ja 
somistus on pysynyt, sänkyä lukuunottamatta, aika samanlaisena vuosia.
Sinne ei ole ostettu oikeastaan mitään uutta,
vaan kaikki tavarat ovat olleet aiemmin käytössä jossain muualla kodissamme.
Tämän tunnelman haluankin säilyttää. 
Kesähuoneeseen ei haeta trendikkyyttä,
vaan sellaista mummola- ja lapsuuden kesien tunnelmaa,
jossa aika pysähtyy.


Seinällä roikkuu minulle rakas taulu.
Sain sen mummoltani, kun olin lapsi.
En tiedä yhtään sen alkuperästä tai iästä,
mutta se näytti vanhalta jo silloin, kun sain sen. 
Taulu roikkui huoneeni seinällä koko lapsuuden.
Tuollaista kiiltokuvafiilistä halusinkin tänne kesähuoneeseen,
vaikka rimpsunrämpsyn romanttinen aika on minun kohdaltani mennyt ohitse.


Pötköttelin illalla tuossa sängyllä ja 
katsoin tätä maisemaa omaan puutarhaan, joka avautui ovesta.
Päätin, että tulen tänne vielä yhdeksi yöksi tänä kesänä,
leikkimään, että olen jossain mökillä. 
Tai eihän minun tarvitse leikkiä, 
tämä keidashan on meidän kesämökki. 


Oikein ihanaa alkanutta juhannusviikkoa!
Muistakaa nauttia tästä keskikesän kauneudesta!



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

lauantai 15. kesäkuuta 2019

Linnanmäki-ruusu

 tarhapimpinellaruusu ´Linnanmäki`
Rosa Pimpinellifolia-Ryhmä ´Linnanmäki`


Oi ihanuutta, 
vuonna 2015 istuttamani Linnanmäki-ruusun poistotaimi,
voi hyvin ja kukoistaa täällä Vaahteramäellä.
Rakastuin aikoinani tuohon herkkään ja kauniin valkoiseen kukkaan
todenteolla. 
Yksinkertaisuus on todella kaunista.
Tuon lauseen sisäistää hyvin, kun katsoo tätä ruusua. 


LINNANMÄKI / LINNANMÄEN KAUNOTAR
-kasvaa 2-3 m korkeaksi
-kukkii runsaasti valkoisin yksinkertaisin kukin ennen juhannusta,
 kukinta kestää 2-3 viikkoa
-juhannusruusumainen tuoksu
-kaunis syysväri ja runsaasti mustia kiulukoita
-terve
- muodostaa runsaasti juurivesoja

-menestyy vyöhykkeillä I-VI
- löytöruusu Linnanmäeltä, jossa kasvanut kauan


PIMPINELLARUUSUJEN HOITO-OHJEITA:
- Yleisesti pimpinellaruusut kukkivat edellisen vuoden tai vanhempien vuosien versoilla,
siksi niitä ei kannata leikata kokonaan alas.
- Paras leikkaustapa on leikata harventaen vanhimpia oksia, alhaalta maanrajasta.
Näin pensas uudistuu jatkuvasti ja kukinnasta saa nauttia joka vuosi.
-Kaikki Pimpinellaruusut leviävät runsaasti juurivesoista. 
Istuta ne paikkaan, jossa ne saavatkin levitä.
-Niitä onkin helppo lisätä juurivesoista. 
Vesat voidaan irrottaa emopensaasta terävällä lapiolla, 
joko keväällä ennen lehtien puhkeamista tai syksyllä lehtien putoamiamisen aikoihin.
-Vaatimattomia maaperän suhteen. 
Vain jäykkä savimaa tai juuristolla seisova vesi on liikaa Pimpinellaruusuille.
-Paras kasvupaikka on aurinkoinen tai puolivarjoinen.



Ihastuttavaa alkanutta viikonloppua 
ja olisi kiva kuulla, sinun kokemuksiasi Linnanmäki-ruususta!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Isabellansyreeni

  isabellansyreeni
Syringa Preston-Ryhmä ´Holger`
ライラック

Pikkuhiljaa puutarha alkaa muodostumaan siksi, 
jollaiseksi sitä on haaveissaan muovannut.
Olen aina haaveillut syreeniaidasta. 
No, ensimmäisenä yrityksenä yritin kasvattaa etupihalle syreeniaidannetta,
saaduista syreeninpistokkaista.
Muutamana kesänä osa taimista eli ja osa taimista kuolla kupsahti. 
Meinasi mennä hermot ja eikä malttiakaan riittänyt taimien höösäämiseen. 
Tasan kymmen vuotta sitten äitienpäivänä,
olin ostamassa mummolleni puutarhaliikkeestä äitienpäiväkukkaa.
Yhtäkkiä tajusin kasaavani valkoisia isabellansyreenejä kärryyn.
Päätin, että nyt saisi riittää tämä odottelu,
ostan taimet ja juurikin valkokukkaiset joita niin rakastan.


Muistan istuttaneeni taimet ensin niiden rääpäleiden väleihin,
siksi ne eivät kasva nyt aivan tasavälein. Suunnilleen kuitenkin.
Olen vähän suurpiirteinen tällaisissa asioissa, kun omasta puutarhasta on kyse,
sillä kasvithan kasvavat hieman miten sattuu kuitenkin.


No, kyllähän siihen vuosia silti kului, 
ennen kuin alkoi näyttämään miltään ja kaivattua suojaa tuli.
Jossain vaiheessa karsin loputkin rääpäletaimet pois
ja istutin timanttituijia ikivihreiksi näkösuojiksi isabellansyreenejen väliin.


Ja nyt näyttää tältä.
Olen niin onnellinen. 


Puutarhaa ei voi hoputtaa,
vaikka sitä voikin hyvillä hoitotoimilla hieman avittaa.
Tämän tosiasian toteaminen on usein meille nykyihmisille vaikeaa.
Joskus asiakkaani kysyvät minulta,
että kuinka monta senttiä tämä kasvi kasvaa vuodessa.
Siihen kysymykseen en osaa antaa vastausta. 
Kasvin kasvu riippuu niin monesta tekijästä.
Kesät ovat erilaisia, joskus on kuivaa ja joskus märkää.
Kasvupaikka vaikuttaa myös paljon, 
onko paikka tarpeeksi aurinkoinen tai varjoinen kyseiselle kasville
ja millainen maaperä paikalla on pohjamaana.
Maanparannuksella voi toki auttaa kasvin kasvua, 
mutta se ei kuitenkaan tee ihmeitä.
Kasvu vie oman aikansa, eikä siinä auta puutarhurin kuin odottaa.
Ja tuo odotus kyllä palkitaan!


Isabellansyreeni:
- pärjää kasvuvyöhykkeillä I-VI
- korkeus 4 m
- leveys 3 m
- kasvupaikka aurinkoinen tai puolivarjo
- kasvualusta ravinteikas ja tuore
- kalkinsuosija
- puhtaanvalkoiset kukat kesäkuun alkupuolella
- kukinta kestää kolmisen viikkoa (eli pidempään kuin pihasyreenillä)
- kasvutapa hyvin säännöllinen, pyöreähkö ja tiheä
- pystyoksainen ja tummalehtinen
- lajike kotoisin Tolppolan taimistosta Espoosta


Isabellansyreenin yksittäiset kukat ovat kapeammat ja suipommat kuin pihasyreenillä.



Isabellansyreeni tuoksuu aivan ihanalle.
Niitä on pakko tuoksutella ohimennessään. 
Tästä kasvista olen erityisen onnellinen,
onhan sen kasvatus vaatinut kärsivällisyyttä 
ja nyt vihdoin odotus palkitaan.
Tai on se jo vuosia kukkinut, mutta nyt kokokin alkaa olla sitä,
mistä olen haaveillut. 

Ihastuttavaa päivää!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Parempi myöhään, kun ei milloinkaan

Yhteistyössä:
Willab Garden (kasvihuone)
Nelson Garden (tomaatin siemenet)
GreenCare (kasvualustat)


Nyt täytyy alkaa jo muistelemaan tuollaisia hyviä sanontoja,
millä selittelen omaa hitauttani.
Nolottaa ihan tunnustaa,
 että sain istutettua tomaatin taimet vasta eilen kasvihuoneeseen.
Mutta oikeasti vielä ehtii, vaikka olisihan ne ollut parempi istuttaa hieman aiemmin.
Haluan kuitenkin lohduttaa ja kannustaa,
 jos siellä lukijoissa sattuu olemaan yhtään ketään, 
joka on näin hitaalla näissä istutushommissa. 
Vielä ehtii!!! 

Puutarhakaupoilta ja taimistoilta löytyy varmasti vielä tomaatin ja muiden vihannesten taimia.
Ja hyvään multaan istutettuna ja hyvällä hoidolla,
näin myöhäänkin istutettuna tomaatit ehtivät antaa satoa.


Tomaatit kyllä asuivat jo kasvihuoneessa.
Siirsin ne jo muutama viikko sitten sinne totuttelemaan uuteen kotiinsa.
Tästä pääset kurkistamaan tomaatin kylvöpuuhia.

Tomaatit onneksi voivat hyvin, vaikka joutuivat kituuttelemaan noissa pienissä purkeissa.
Tästä voit käydä lukemassa tomaatin kasvusta väliaikaraporttia. 


Yksi syy siihen, miksi en ole aikataulustani niin kovin huolissani,
on hyvä kasvualusta.
Olen todennut ihan loistavaksi systeemiksi kasvattaa 
kaikki kasvini ruukuissa ja astioissa kasvihuoneessani.
Kasvatan tomaatit aina uudessa hyvässä kasvualustassa joka vuosi. 

Olen käyttänyt näitä GreenCaren Grobiootti kasvupusseja 
myös aiempina vuosina ja tykännyt niistä kovasti.
Ne ovat siistejä, luomua, loistavaa kasvualustaa
ja kaiken kukkuraksi vielä avainlipputuotteita,
mitä arvostan nykyään suuresti.
Myös yrityksen suhde ympäristöasioihin on minulle ratkaiseva tekijä.
GreenCare:n tuotteita voin huoletta käyttää tästäkin syystä.
Multapussien ja kasvupussien valmistukseen on käytetty kierrätettyä muovia
ja lisäksi myös käyttäjä voi kierrättää ne.
Lue täältä lisää.

Täytyy tähän väliin vielä mainita, 
että haluan kiinnittää yhä enemmän huomiota 
ympäristöasioihin ja kotimaisuuteen 
sekä omassa yksityiselämässä, 
yritykseni toiminnassa 
ja kaikissa blogiin liittyvissä yhteistöissä . 
Pienistä puroista kasvaa suuri virta,
eikä yksittäisenkään ihmisen pienetkään teot ole turhia.
Ja meistähän se riippuu, mitä yritykset valmistavat ja tarjoavat.
Jos kysyntää on, asioihin kiinnitetään yhä enemmän huomiota.


Tämä pakkaushomma on tärkeää,
mutta pakkauksen sisältö on vielä tärkeämpää.
Minulle tärkeitä arvoja ja valintakriteereitä mullalle ovat myrkyttömyys, 
sekä se että kasvualusta auttaa sekä kasvia että maaperää.
Kemialliset lannoitteet auttavat kasvia sillä hetkellä,
mutta luonnonmukainen lannoitus jää myös maaperän käytettäväksi.
No, mietit varmaan, miten kasvupussin multa auttaa maaperää.
Kun syksy koittaa ja kasvihuoneen kasvatukset ovat ohi,
hyödynnän kasvupussien sisällön ja kasvihuoneen ruukkujen mullat pensaiden alustoilla 
tai kohopenkkien rakentamiseen puutarhassa. 
Voi olla, että tomaatit ovat imeneet suurimman osan ravinteista kesän aikana,
mutta voin turvallisin mielin levittää mullat puutarhaan. 
Eli nämä eivät ole mitään kertakäyttöisiä kasvualustoja, 
vaikka siltä voi ensin tuntuakin.

Mutta mennäänpä itse asiaan...


Nämä Grobiootti kasvupussit ovat todella yksinkertaisia käyttää.
Helppoja kuljettaa myös mökille, parvekkeelle tai terassille,
koska ovat tarpeeksi pieniä ja kevyitä. Eikä irtomultaa roisku ympäriinsä.

Eli pussiin leikataan alas ensin pari reikää tai ristiviillot ylimääräisen veden poistumista varten.
Sitten pussin yläsuu aukaistaan ja rullataan suu nätisti. 
Samalla pussin suu tulee pyöreämmäksi ja helpommaksi käyttää.


Kun kasvualustat olivat valmiina,
virittelin tukinarut ennen varsinaista istutusta,
jotta sain tuettua tomaatintaimet heti katkeamatta.


Tukinarusysteemini on yksinkertainen.
Virittelen ne ylhäältä kiinni s-koukuilla
ja leikkaan narusta niin pitkän, 
että saan laitettua alemman pään istutuksen yhteydessä taimen juuripaakun alle.


Suurempiin ruukkuihin laitoin kasvualustaksi 
GreenCaren luomuruokamulta sisältää myös Grobiootti-hyötymikrobeja.
Tutkimusten mukaan ne auttavat kasvia kasvamaan jopa 25 %:n paremmin.
Täältä voit lukea enemmän tästä luomuruokamullasta.



Kun kasvualusta oli paikallaan,
mietin tomaattien paikat hieman lajikkeittain.
Näihin suuriin ruukkuihin istutin suurimmat lajikkeet 
ja pienemmät sekä pensasmaisesti kasvavat tomaatit 
löysivät paikkansa kasvupusseista ja pienemmistä ruukuista.


Luomuruokamullan joukkoon sekoittelin vielä luomuravinnetta.
Luomuravinne on tarkoitettu syötäville kasveille ja on kasviperäinen.
Se sopii loistavasti luonnonmukaiseen kasvatukseen.
Voit lukea lisää Grobiotteja sisältävästä luomuravinteesta täältä. 


Myös ruukuissa kasvien tomaattien tukinarut jätin niin pitkiksi, 
että pystyin laittamaan narunpään tomaatin taimen alle istutuskuoppaan.


En olisi millään malttanut tulla eilen kasvihuoneesta sisään.
Siellä on jotenkin aina niin kiva tunnelma.
Nyt kun perushommat on hanskassa, 
voin vain hoidella tomaattejani (kastella, lannoittaa ja nyppiä varkaita pois).
Ja ennenkaikkea fiilistellä ja keskittyä yksityiskohtiin.



Taidankin tästä mennä nyt kasvariin syömään päivällistä
ja houkutella miehenikin mukaan. 
Tänään on tuullut aika paljon,
joten söin jo lounasaikaankin siellä. 
Sai nauttia puutarhasta, mutta ei tarvinnut palella tuulessa.
Minulla on onni tehdä töitä kotona,
joten kasvihuoneesta pääsee nauttimaan myös pienillä tauoilla.

Oikein ihania kasvatushetkiä teillekin,
olitte sitten ajoissa tai näin myöhässä kuin minä!
Ja muistakaa, että vielä ehtii,
sillä vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä...

Vaahteramäellä kasvatetaan jo kolmatta kesää
 kasvihuoneen kasvit yhteistyössä
Willab Garden (kasvihuone)
Nelson Garden (tomaatin siemenet)
GreenCare (kasvualustat)
kanssa.


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Melkein alppiruusumetsä

 Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä ´St Michel`
Marjatanalppiruusu ´Mikkeli`
 ツツジ

Tänä vuonna on taas upea alppiruusuvuosi, niin kuin viime vuonnakin oli.
Yleensä alppiruusut vetävät vähän henkeä joka toinen vuosi ja 
kukkivat jotenkin laimeammin.
Nyt ei laimeudesta ole tietoakaan.

En ole ehtinyt retkelle Haagan alppiruusupuistoon tai Mustilan arboretumiin,
joissa alppiruusut ja atsaleat ovat järjestäneet ihan valtavan upean näytöksen.
Onneksi on blogit ja some,
olen haukkonut henkeäni ihastuksesta pelkkien valokuvien perusteella.

Onneksi myös omassa metsäpuutarhassa kukkii.
 Sekä autolla ajaessa talojen pihoissa näkyvät upeat 
alppiruusuloistot saavat melkein ajamaan ojaan.

Tässä postauksessa on hieman kuvia Vaahteramäen alppiruusuista.
Pari lajiketta ehti jo kukkia,
ennen kuin tajusin kaivaa kameran esille.
Onneksi ehdin sentään ihailemaan niitä aina ohi kulkiessani.


Tämä Mikkeli on minun lempparini 
tänä keväänä istuttamani ´Lumotar` -alppiruusun rinnalla.
Yllätys, yllätys taas nämä vaaleat sävyt saavat minut ihastelemaan eniten.






marjatanalppiruusu
Rhododendron ´P.M.A. Tigerstedt`
 ツツジ

Myös ´P.M.A. Tigerstedt` on ihastuttava.


Metsäpuutarhassa onkin sitten enemmän värien räiskettä.
Nämä uskolliset kukkijat istutin niin hullusti kuin istuttaa vaan voi.
Sain (pelastin) ne yhdeltä rakennustyömaalta kun maa oli vielä jäässä.
Kaivuri nosti ne isoina paakkuina kuorma-autoon,
joka kippasi paakut meidän pihalle.
Siitä sitten raahasin ne metsän laitaan,
johon "istutin" ne.
Istuttaminen tapahtui niin, että laitoin ne jäässä olevan maan päälle
ja lisäsin paakun päälle multaa.
Kaivaahan en voinnut, koska maa oli umpijäässä.

Olin aivan varma, etteivät nämä alppiruusut tule ikinä selviämään elossa tästä hurjasta siirrosta.
Mutta niin ne vaan iloisesti kukkivat joka vuosi ja kasvavat hurjaa vauhtia.
Puutarhailu on välillä aivan mystistä.
Joskus sitä tekee kaikkensa ja silti kasvi kuolee,
joskus sitä tekee olosuhteiden pakosta kaikki todella kummallisesti,
ja kasvi päättääkin pysyä hengissä.




Nämä kaksi viimeistä alppiruusua,
olen saanut nimettöminä lahjaksi.
Ne muistuttavat minua aina ihanasta antajastaan 
ja hänen ihanasta perheestään
kaukana pohjoisessa.


Kannattaa siis pitää silmät auki
ja havahtua siihen, 
miten upeasti alppiruusut kukkivat kaikkialla.
Ne ovat mahtavia puutarhan väriläiskiä viikon tai pari näin alkukesästä. 

Kauneutta päivääsi!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.