Valkoinen perhosorkidea

Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskula Oy:ltä

 

perhosorkidea

Phalaenopsis

コチョウラン

Aloitan tämän postauksen ehkä turhankin dramaattisesti,

mutta ensimmäiseksi täytyy todeta, että suhteeni orkdea-kasvien 

ja varsinkin perhosorkidean kanssa on kokenut monenlaisia vaiheita.

En muista mitään vuosilukuja, 

mutta muistan, kuinka ensimmäisiä orkideoita alkoi näkymään kukkakaupoissa. 

Ne olivat niin upeita ja ylväitä ja niistä puhuttiin, kuinka vaikeita ne oli hoitaa.

Monet lämpimissä maissa, varsinkin idän suunnassa matkustelleet näyttivät ihastuneina kuvia

 orkideoista luonnossa tai hotellien auloissa. 

Ylväitä ja hienostuneita orkideoita alkoi näkymään 

myös ns. parempien sisutuslehtien kuvissa. 

Maalaisromanttiset pelakuukodit eivät vielä niistä piitanneet,

mutta tyylikkäät, skandinaaviset ja modernit kodit eivät olleet mitään,

 jollei niissä näkynyt orkideoita.

Tässä kohtaa minäkin katsoin näitä ylväitä kasveja ylöspäin ihaillen ja 

voi sitä riemua, kun joku toi sellaisen tuliaisiksi meillekin.

Mutta yhtäkkiä orkideoita alkoi näkymään joka paikassa,

sekä kodeissa että kaupoissa, marketteja myöten.

Ylellisestä ja upeasta orkideasta olikin tullut yhtäkkiä tusinatavaraa.

Eikä sen hoidon vaikeudestakaan puhuttu enää mitään.

Päinvastoin. 

Tämä ylellinen kasvi kesti ja kukki jopa monta kuukautta ja 

sen jälkeen sen sai hyvällä omalla tunnolla heittää pois. 

Vain tosiharrastajat yrittivät saada sen uudelleen kukkimaan.

Meni vuosia, 

jolloin suhteeni orkidoihin tai ainakaan perhosorkideoihin ei ollut enää ihailevaa, 

eikä ylöspäin katsovaa.

Kunnes pikkuhiljaa, oikeastaan ihan vaivihkaa,  

aloin taas rakastua orkideoiden puhtaaseen kauneuteen.

Aloin nähdä ne yhtäkkiä uusin silmin.

Miten noin upeaa ja täydellistä kukkaa voikaan olla olemassa!

Ja arvatkaas, mistä tämä lähti liikkeelle? 

Minulla oli kolme vanhaa, kukkinutta perhosorkideaa.

Siirtelin niitä huoneesta toiseen ja kesällä siirsin ne yläkerran parvekkeellekin 

ja unohdin sinne.

En edes muista kastelinko niitä ollenkaan.

Syksyn tullen vein ne jo kodinhoitohuoneen ovelle,

 josta seuraava etappi olisi ollut komposti.

Siinä lattialla aloin katsomaan niiden upean vihreitä lehtiä, 

jotka eivät olleet suuttuneet ollenkaan välinpitämättömyydestäni ja hoitamattomuudesta.

Siinä kohtaa aloin tuntemaan sääliä niitä kohtaan

ja tunsin melkein piston sydämessäni.

Nehän olivat eläviä kasveja, joita olin kohdellut suorastaan kaltoin.

Päätin antaa niille uuden mahdollisuuden ja siirsin ne uusiin suojaruukkuihin 

ja olohuoneen höyläpenkin päälle valoon.

Ja arvatkaas mitä, 

syksyn tullen niihin kaikkiin ilmestyi ensin kukkavarsi ja sitten nuppuja. 

Ja nyt ne kukkivat näin kauniisti.

Yhtäkkiä aloin näkemään orkideat taas arvokkaina, 

ylväinä ja ihailtavan sitkeinä kasveina.

Tajusin, että ne taitavat olla kokeneet inflaation ihan yleisestikin,

 eikä vain minun silmissäni.

Nyt vanhat orkideani ovat kukkineet jo kohta kaksi kuukautta, 

eikä lakastumisen merkkejä näy vieläkään. 

Aion vaalia ja hoitaa niitä tästä lähtien arvonsa mukaan.

Rakkaus orkideoihin taisi roihahtaa ihan uudelle levelille muutenkin.

Uuden vuoden jälkeen koti kaipasi raikastusta ja 

halusin keittiön ikkunalle ja olohuoneeseen myös omat perhosorkideat. 

Uudet orkideat ovat upeita, Huiskulan kolmevanaisia kaunottaria,

joiden kukkavanoissa on sekä nuppuja että täydellisä kukkia. 

Näyttää siltä, että tästä kukinnasta saa nauttia vielä pitkään.

Ja kun kukinta on ohitse, 

en vinttaa niitä pois, vaan pidän niistä hyvää huolta. 

Uskon, että nämäkään yksilöt eivät petä, vaan palkitsevat uudella kukinnalla.

Perhosorkidean hoito

- Orkideat pitävät ilmankosteudesta. 

Sumuttele niitä usein tai sijoita kasvit terraarioon tai lasikaappiin.

- Kastellaan viikon, kahden välein upottamalla ruukku veteen. 

Kasvualustan annetaan imeä vettä itseensä noin 20 minuutin ajan. 

Ylimääräinen vesi annetaan valua upotuksen jälkeen pois.

 Talvella kasteluväliä voi harventaa.

Itse kastelen kuitenkin suoraan suojaruukkuun ja sekin näyttää ihan toimivan.

- Lannoitetaan orkidealannoitteella kukinnan aikana upotuskastelujen yhteydessä.

- Lisätään sivuversoista.

- Kukinnan jälkeen kukkavana annetaan kuihtua, ennen kuin se leikataan pois.

- Kaikki orkideat ovat todella arkoja kylmälle ja vedolle.

 Niitä ei pitäisi sijoittaa alle 15 asteen lämpötilaan.

- Orkideat viihtyvät parhaiten hajavalossa.

Ja lopuksi täytyy todeta, että todelliset orkidea-harrastajat ovat sitten ihan oma lukunsa. 

Upeita orkidealajikkeita on paljon

ja monet niistä ovat todella harvinaisia.

Olisikin upeaa nähdä joskus jonkun tosiharrastajan kokoelma. 

Itse olen nähnyt tähän mennessä upeimman orkideamäärän Singaporen eläintarhassa 

ja Malesiasssa hotellin puutarhassa.

Kummassakin paikassa orkideat kasvoivat luonnollisissa olosuhteissa 

ja lajikemäärä oli huikea.

Voin joskus koostaa niistä postauksen,

vaikka kuvat ovat otettu kauan sitten, eikä laatu ole kovin hyvä.

Nyt jatkan näiden tavallisten, mutta ah niin upeiden orkidoiden ihailua täällä kotona.

Olisi kiva kuulla, mikä sinun suhteesi on orkidoihin?

Onko suhteenne ollut yhtä mutkikasta kuin minulla?

Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskula Oy:ltä 

  ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, 

 sekä blogit.fi:n  kautta.

Keväiset tulppaanit

 

tulppaani

Tulipa

tulip

チューリップ

On jännä, miten sama kukka voi tuntua erilaiselta, 

eri vuodenaikaan.

Jouluna tulppaanit toivat minulle joulun,

mutta nyt ne tuovat minulle kevään.

On tietysti väliä mitä tulppaanikimppuun yhdistää,

mutta simppelinä tulppaanikimppunakin

ne sopivat sekä jouluun että kevääseen.

Nämä kevään ensimmäiset tulppaanikimput tuntuvat erityisiltä.

Ne tuovat toivon pakkasen keskelle.

Kevät on tulossa, vaikka ei aina siltä näyttäisikään.

Ja mikä parasta tulppaanikimpun voi hankkia kotimaisena.

Se on aina plussaa.

Kimppu tulppaaneja tuo keväisen toivon lisäksi työtä Suomeen.

Kääräise tulppaanit simppelisti silkkipaperiin ja 

sido yhdistelmä kauniilla nauhalla. 

Näin kimpusta tulee juhlavampi ja suloisempi.

Iloa viikonloppuusi!

 ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, 

 sekä blogit.fi:n  kautta.

Torniossa pionit vielä kukkivat

 Kirjavinkki

Kirja saatu: Aurinko Kustannus

Tuleeko kenelläkään muulla tähän aikaan vuodesta sellainen fiilis, 

että olisi niin ihana päästä puutarhamatkalle?

Minulle ainakin tulee. 

Vihreän kaipuu on todella suuri ja tuntuu, 

että on iäisyys,

 kun on päässyt kiertelemään omassa tai muiden vihreissä puutarhoissa

tai nähnyt pionin kukkivan.

Matkailutilanne on taas aika vaikea 

eikä kovin moni uskalla vielä suunnitella lähtöä vihreämmille kaukomaille.

 Onneksi unelmointi ja suunnittelu on mahdollista.

Ja kauniiden kuvien avulla voi edes hieman lievittää puutarhaikävää.

Loistava kirjavinkki nojatuolimatkailuun on 

TORNIOSSA PIONIT VIELÄ KUKKIVAT

Puutarhoja ja teetä Suomessa -teos,

jonka on kirjoittanut Teija Alanko.

Teija on biologi, puutarhahistoroitsija ja tietokirjailija,

joka on juuri oikea henkilö kirjoittamaan tästä aiheesta kirjan

meidän kaikkien iloksi.

Teija Alanko matkusti kirjaa varten julkisilla liikennevälineillä läpi Suomen

ja esittelee lukijalle neljäkymmentä yleisölle avointa puutarhaa Suomessa.

Kirja on hyvä pohja kartuttaa tietoaan suomalaisesta puutarhahistoriasta, 

suunnitella tulevan kesän puutarhamatkoja ja 

saada inspiraatiota omaan puutarhaan jo kirjan sivujen välityksellä 

(saati sitten vierailemalla kyseisissä kohteissa).

Nyt onkin hyvä aika suosia lähimatkailua ja 

samalla tehdä itselleen tutuksi meidän omia puutarhahelmiä. 

Välillä itse ainakin haluaisi mennä merta edemmäs kalaan ja 

haaveilee Monetin tai muista kuuluisista puutarhoista

 tai vaikka japanilaisen puutarhan upeuksista. 

Samalla moni lähellä oleva aarre jää näkemättä ja kokematta.

Täytyy häpeäkseni todeta, että olen käynyt vain seitsemässä kirjassa esitellyssä puutarhassa.

No, toisaalta voihan asian kääntää niinkin, 

että mahtavaa, kuinka paljon minulla on vielä paikkoja joihin haluan tutustua.

Pakkasen paikkuessa nurkissa, aion istua rauhassa nojatuolissani 

ja nauttia teestä sekä haaveilla tulevista puutarhamatkoista.

Ja näin talvella voisi vierailla ainakin Talvipuutarhassa.

Kirjassa kerrotun historian myötä saa varmasti enemmän irti 

näistä puutarhamatkoista. 

Kirja on A5:n kokoinen, joten se on helppo ottaa mukaan reissuille.

Paikan päällä voi halutessaan vielä tarkistaa faktoja ja vinkkejä.

Lämmin suositus siis täältä tälle upealle kirjalle, 

lähimatkailulle ja suomalaisille puutarhakohteille!

  ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, 

 sekä blogit.fi:n  kautta.

Helppo palmuvehka

 

palmuvehka

Zamioculcas zamiifolia

ザミオクルカス・ザミーフォーリア

Aurinko on paistanut muutamana päivänä jo ihanan keväisesti ja 

vihreyden kaipuu alkaa olla jo aika kova.

Vaikka maa alkaakin jo pilkistelemään, ainakin talon reunamilta, 

maa on vielä syväjäässä. 

Vielä ei siis päästä ihan heti kuopsutushommiin

 ja nauttimaan vihreydestä ulkona puutarhassa.

Onneksi huonekasveja hoitamalla saa suurimman viherkaipuun hieman rauhoittumaan. 

Joulukoristeiden jälkeen kotikin voi tuntua hieman autiolta, 

vaikka raikkauskin on tervetullutta. 

Huonekasveilla voi kuitenkin lisätä freesiä tunnetta kotiin.

Vihreyden katseleminen tuulettaa ja virkistää myös päätä ja ajatuksia.

Kodista löytyy monenlaisia kohtia, jotka olisi kiva viimeistellä huonekasvilla.

On aurinkoisia ikkunan edustoja, 

kohtia joihin valo siivilöytyy kauniisti, aamuauringossa kylpeviä ikkunalautoja 

ja sitten on niitä harmillisen hämäriä nurkkia.

Mutta ei hätää, kaikkiin paikkoihin löytyy sopivia kasveja,

myös niihin harmillisen hämäriin nurkkiin.

Palmuvehka on helppo kasvi, joka viihtyy oikeastaan missä vain,

myös niissä kodin hämärissä nurkissa. 

Helppous tulee esille myös siinä, että se kestää myös pientä kuivahtamista. 

Sen saa hengiltä ainoastaan, jos kastelee sitä  liiaksi 

tai antaa juuriston lillua vedessä pitkiä aikoja. 

Muuten se pärjää myös huolimattoman kastelijan hoivissa. 

Ja juuri tuo monenlaiseen valoon sopeutuminen tuo mahtavaa lisäarvoa tälle kaunottarelle.

Meilläkin se on telvision vieressä, aika pimeässä nurkassa. 

Ja katsokaa vain, sieltä pukkaa uutta lehteä jopa tammikuussa. 

( Nämä kuvat on tosin otettu muualla, 

koska kyseinen hämärä nurkka on liian pimeä valokuvaamiseen.)

Upea, graafinen ulkonäkökin sopii monenlaiseen sisutukseen. 

Patinoituneessa saviruukussa se on juuri passeli vaikka vanhan talon kirjastohuoneeseen 

ja modernissa ruukussa sen ulkomuoto on veistoksellisen kaunis

 selkeälinjaisen sisutuksen keskellä.

Olen joskus leikannut verson myös maljakkoon leikkokukan asemasta. 

Yksikin oksa tuo raikasta vihreyttä sivupöydälle tai vaikka eteisen lipastolle. 

Viherkasveja kannattaa muutenkin hyödyntää sekä leikkokukkien välivihreinä

 tai ihan yksistäänkin maljakkokukkina. 

Monet huonekasvit vain innostuvat siitä, jos niitä välillä vähän leikkelee. 

Hyvässä lykyssä versoihin kasvaa maljakossa juuret ja 

saat lisättyä kasvia itselle tai ystävälle. 

Palmuvehkan hoito-ohje:

- Kasvaa hyvin aurigossa ja varjossa 

sekä  kaikkialla siltä väliltä.

- Kastellaan säännöllisesti, mutta multa kannattaa kuivahtaa kastelujen välillä.

Sietää paremmin kuivuutta kuin märkyyttä.

- Lannoitus vähätyppisellä lannoitteella kerran kuussa keväästä syksyyn.

Talvella palmuvehka ei tarvitse lannoitusta.

- Istutetaan uuteen ruukkuun joka toinen tai kolmas vuosi keväällä.

- Lisätään leikkaamalla ja istuttamalla lehdykkä multaan. 

Se kasvattaa uuden juurimukulan ja ajan kanssa uuden kasvin.

Onko siellä havaittavissa vihreän kaipuuta? 

Vai olenko minä ihan yksin tämän kaipuun pauloissa?

 ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, 

 sekä blogit.fi:n  kautta.

Ekologista puutarhanhoitoa

valkoinen kaunopunahattu

Echinacea purpurea ´White Swan`

ムラサキバレンギク

Olipa aivan mahtavaa, 

kuinka paljon edellinen postaus herätti keskustelua ja upeita ajatuksia.

Itsekin inspiroiduin järjestelystä, karsimisesta ja ekologisuudesta entistä enemmän.

Mainitsinkin edellisessä postauksessani, 

että olen miettinyt näitä asioita myös puutarhan kannalta,

 vaikka olenkin nyt intoutunut järjestelemään kodin sisätiloissa, 

Tästä syystä päätin kerätä tällaisen koontipostauksen ja 

tavallaan kierrättää myös vanhoja postauksia, jotka liittyvät aiheeseen.

Kuvien alla olevista linkeistä pääset lukemaan kyseistä postausta suoraan.

Näissä postauksissa olen käsitellyt enemmän ehkä kierrätystä ja ekologista puutarhanhoitoa,

mutta osittain ne liittyvät myös kodin ylläpitoon ja järjestämiseen kokonaisuutena.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja puutarha on myös osa kotia,

josta kannattaa pitää huolta.

Kaikki lähtee oikeastaan itsetuntemuksesta ja omien arvojen ja

 mieltymystensä tiedostamisesta.

Itselleni ekologisuus on tärkeä arvo.

Meillä puutahureilla ja pienenkin maapalan omistajilla tai 

vuokraajilla on tavallaan aikamoinen vastuu.

Me voimme toimillamme vaikuttaa oman maamme terveyteen ja puhtauteen.

Jopa niin kirjaimellisesti, miten maatamme ruokimme.

Ja maahan sitten ruokkii meitä,

vaikka emme kaikkea ruokaa tuottaisikaan omalla tontilla

 niin kuin ennen oli tapana.

Itsetuntemus auttaa myös puutarhan suunnittelussa valtavasti. 

Jokaisella meillä on mielivärejä, -tyylejä ja -kasveja,

 joiden avulla puutarhasta syntyy juuri oman näköinen ja oloinen. 

Myös toimivuuden suunnittelussa itsetuntemus auttaa. 

Puutarhaa suunnitellessa kannattaa miettiä omaa ajankäyttöä, 

koko perheen tarpeita ja ihan sitä, mitä haaveilee pihalla tekevänsä. 

Oman näköinen puutarha ei synny naapureita tai trendejä tarkkailemalla, 

vaan miettimällä enemminkin itsekseen mitä haluaa. 

Myös puutarhasuunnittelijat auttavat tässä. 

He osaavat (tai siis me osaamme) kysellä oikeita kysymyksiä ja ä

tuoda aiheellisia näkökulmia esille, 

jotta oma ajatustyö helpottuu. 

Itse olenkin usein todennut asiakkailleni, 

että yleensä kartoituskäynnin jälkeen

 asiakkaan omatkin ajatukset lähtevät lentelemään uusille korkeuksille. 

Pihausunnittelijan käynti tontilla tuo yleensä tuoreita näkökulmia 

koko tonttiin ja puutarhaan tilana, joita ei ole itse ehkä tajunnut ajatellakaan.

Ulkopuolinen ammattilainen näkee asioita uusin silmin. 

Kotisokeus vaivaa yleensä sisätiloissakin, varsinkin jos on asunut pitkään samassa paikassa. 

Voi olla aivan jumissa, 

miten esimerkiksi huonekaluja voisi sijoitella toisella tapaa,

 kun on tottunut niiden tietynlaiseen sijaintiin. 

Tämän yleensä huomaa myös matkoilta tultua.

Oman kodin näkee hieman uusin silmin, kun on ollut vähän aikaa pois.

Jotta ei ajauduta liian kauas varsinaisesta aiheesta,

jatketaan enemmän tuosta puutarhasuunnittelusta ja 

itsetuntemuksesta jossain toisessa postauksessa. 

Ensimmäisessä postauslinkissä kerron biohiilestä ja sen vaikutuksesta maaperään.

BIOHIILI on vihreää kultaa 

On tärkeää tuulettaa myös monia pinttyneitä käsityksiä.

Ennen monella tuli kierrätyksestä mieleen kotikutoinen, 

hieman romuromanttinen vaihtoehto.

Kierrätys ja kierrätetyt tuotteet voivat olla myös super laadukkaita ja tyylikkäitä, 

niin kuin nämä ruukut. 

Tyylikästä kierrätystä

Lannoituksella on suuri vaikutus maaperään.

Luonnonmukaiset lannoitteet eivät kuormita luontoa tuotantovaiheessa eivätkä maaperässä.

Ympäristön ystävä

Myös pienissä tiloissa keittiöjätteen kompostointi onnistuu hyvin Bokashin avulla.

Bokashi-kompostointi

Viljelykierto pitää maan kunnossa eikä 

kasvitauditkaan pääse niin helposti valtaamaan alaa.

Viljelykierto

Oman puutarhan kasvijätettä ja kompostia kierrättämällä saa muhevia kasvualustoja aikaiseksi.

Vaahteramäen parhaiten kasvavat istutusalueet ovat juurikin kohopenkkejä,

 joihin on hyödynnetty sekä oman puutarhan lehtiä ja oksia sekä kompostia.

Yleensä päällimmäiseen istutuskerrokseen laitan mehevää, uutta multaa. 

Kohopenkin perustaminen

Lehtien hyötykäyttö

Puutarhatyökalujen huollolla voimme vaikuttaa paljon siihen, 

millaisilla työkaluilla työskentelemme ja miten työ sujuu. 

Tärkeä pointti on myös löytää tarvittavat työkalut helposti.

Turhat työkalut ja muut puutarhavälineet karsimalla ja kierrättämällä,

saamme tilaa niille tarvikkeille, joita oikeasti käytämme.

Ja kiertoon laitetut puutarhavälineet löytävät yleensä uuden onnellisen omistajan,

 joka kyseisiä tarvikkeita tarvitsee.

On myös tärkeää säilyttää työkaluja säältä suojassa.

Aina ei ole mahdollisuutta puutarhavajan rakentamiseen,

mutta työkalujen oma paikka varaston tai autotallin nurkassa 

tai niille tehty pieni kaappi takaavat työkalujen löytymisen, silloin kun niitä tarvitsee.

Puutarhavaja

Puilla on tärkeä merkitys

 ihan globaalisti kuin yksilötasollakin.

Ne ovat maapallon hiilisyöppöjä

 ja pystyvät sitomaan itseensä merkittävän määrän hiilidioksidia.

Muistan jo lapsuudesta sellaisen sanonnan, että metsät ovat maailman keuhkot.

Se on monella tavalla totta.

Jokainen istuttamamme puu auttaa luontoa 

ja rakennamme näin ilmakehälle tärkeää hiilinielua omalta osaltamme.

Istuta puu -kampanja

Vanhemmasta puutarhasta löytyy myös kirjaimellista raivaustyötä.

Kasvit ikääntyvät ja ne vaativat jossain vaiheessa karsimista ja jopa poistoa.

Se on aina jollain tavalla surullista, mutta luonnollista.

Myös puutarhurin oma mieli muuttuu ja 

joitakin kasveja poistamalla tai 

istutusalueita karsimalla yleisilme voi raikastua ja selkeytyä huomattavasti. 

Itsekin karsin monia kasveja viime kesänä.

 En heittänyt niitä kompostiin, 

vaan annoin juurakoita ja perennan alkuja ystäville ja tuttaville. 

Alkuvuosina otin kaikki kasvien alut vastaan, mitä vain sain jostain. 

Myöhemmin oma maku on selkeytynyt ja kaikki kasvit eivät miellytä silmää.

Joskus kasvi, joka ei viihdy kasvupaikassaan on hyvä laittaa kiertoon. 

Tai välillä käy niinkin, että kasvi viihtyy liiankin hyvin ja 

silloin karsiminen ja rajaaminen on myös tarpeen. 

Raivausta ja vuosirenkaita

Kasveja talvettamalla ja pistokaslisäyksellä säästää sekä pitkän pennin että

luontoa ja tekee myös ihan kulttuuriteon vaaliessaan vanhoja kasvikantoja.

 

Pelargonien kevät

Daalioiden talvetus

Tästä postauksesta tuli todella pitkä, mutta ajattelin, 

että tätä voi ajan ja mielenkiinnon mukaan käydä lukemassa myöhemminkin.

Toivottavasti saitte inspiraatiota ja vinkkejä ekologiseen puutarhanhoitoon.

Ja mielellään kuulisin teidän ajatuksianne aiheesta edelleen.

Vuorovaikutus on ihan parasta tällaisissa pohdinnoissa. 

On mahtavaa, kun voimme jakaa vinkkejä ja 

pöyhiä ajatuksia monelta kantilta. 

 ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, 

 sekä blogit.fi:n  kautta.