tiistai 16. lokakuuta 2018

Lokakuisen puutarhan kasvihuone


Viime vuonna tähän aikaan, taisin olla sisustanut kasvarin melkein jouluiseksi.
Ainakin ympäröivään harmaaseen värimaailmaan sopi viininpunaiset ja harmaat sävyt.
Nyt kasvihuone on siivottu ja järjestelty, 
mutta sitä ei ole vielä varsinaisesti somistettu syksyyn.
Ympäröivä syksyinen puutarha on ollut jotenkin niin riittävä.





Olen istuskellut auringon lämmittämässä kasvarissa
ja katsellut syksyn kultaamaa puutarhaa ja sinistä taivasta.


Kasvihuoneessa puutarhan tunnelmat ovat käsinkosketeltavat.
On ikään kuin suojassa, mutta silti ikkunoista avautuvat maisemat ovat läsnä.



Tällä viikolla on ohjelmassa rännien putsausta
ja katon ruiskuttelua.
Ne ovatkin tärkeät hommat ennen talven tuloa.
Viime vuonna ensilumi tuli niin yllättäen, että ränneihin ja syöksytorviin jäi lehtiä.
Niitä jäi puihinkin, ja tunnelma oli jännä, kun maassa oli lunta ja puissa keltaiset lehdet.
Muistatteko?
Lehdet tukkivat syöksytorvet jäätyessään 
ja yhteen syöksytorveen tuli halkeama.
Siksi rännien putsaus, sekä talossa, että kasvarissa on erittäin tärkeää.



Nyt nautitaan vielä syksyn kultaamasta puutarhasta.
Moni ystäväni  on sanonut, ettei ole tuntenut tänä vuonna syksyn tuomaa ahdistusta,
koska on ollut niin kaunista ja valoisaa.
Ja vaikka joka päivä ei ole aurinko paistanutkaan,
kultaiset lehdet ovat paistaneet aurinkoina valoa päivään.
Tämä syksy tullaan muistamaan vielä pitkään,
valoisana, aurinkoisena, lämpimänä ja yhdellä sanalla sanottuna kultaisena syksynä.

Aurinkoa päivääsi!

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Oman pihan ruskaretki



En saa kyllikseni tämän syksyn upeasta ruskasta.
Melkein joka kerta, kun katson ikkunasta tai tulen kotiin,
on pakko hihkaista, kuinka kaunista onkaan.
Joka päivä maisema  vaihtuu, sävyt syvenevät 
ja toisista puista lehdet ovat jo vähenneet.
Silti ihailtavaa ja ihmeteltevää riittää.

Nämä kuvat olen ottanut muutama päivä sitten 
ja tänään kaikki on jo ihan erinäköistä.
Oranssimpaa ja hehkuvampaa.


Meidän kohdalla on järven lahti, 
joka kapeana alkaa pilkehtimään puiden takaa,
kun rannan koivusta lehdet vähenevät.
Myös vastarannan metsät lisäävät syvyyttä maisemaan.
Rakastan näitä avaria näkymiä,
ne antavat jotenkin omallekin hengitykselle tilaa.

 rusokirsikka
Prunus sargentii
オオヤマザクラ

  köynnöshortensia
Hydrangea anomala subsp. petiolaris
ツルアジサイ

    kotipihlaja
Sorbus aucuparia
セイヨウナナカマド

 valkolumimarja 
Symphoricarpos albus var laevicatus
セッコウボク



 jalokuunlilja
Hosta Tarhafunkia-ryhmä
´Sum and Substance`
ギボウシ(ホスタ)'サム アンド サブスタンス'

Etupihalla näkymät avartuvat, kun vaahterat käyvät talvilevolle.



  koivuangervo
Spiraea betulifolia 
マルバシモツケ

Puutarhassa riittää puuhaa.
Minulla on mielenkiintoinen ja kiva projektikin menossa.
Teen entisestä kaninkopista itselle puutarhavajaa.
Vaikka meillä on kaikenlaisia varastotiloja, 
minulla ei ole ollut varsinaista puutarhavajaa työkaluille ja tarvikkeille. 
Osaa puutarhatavaroistani olen säilyttänyt autotallissa, osaa ulkona ja osaa milloin missäkin.
On ihana saada kaikki tavarat yhteen paikkaan ja järjestykseen.
Nyt homma on vielä pahasti kesken, mutta lupaan näyttää teille ihanan vajani, 
kun saan sen järjestykseen.

Kaninkoppi vapautui, kun kesällä toinen kanimme kuoli,
ja päätimme pitää toisen kanin sisällä.
Emme raaski siirtää sitä yksinään autotallin yhteydessä olevaan koppiin, 
vaikka se onkin mahtavan tilava.

Tämän projektin myötä haaveeni on oikeastaan aika lailla toteutuneet
 puutarharakennusten suhteen.
Olen haaveillut aina kasvihuoneesta, kesähuoneesta sekä puutarhavajasta.
Kesähuoneenahan toimii vanha leikkimökki ja nyt kaninkopista tulee puutarhavaja.
Näin se koti ja puutarha elää vuosien saatossa,
kun tarpeet muuttuvat.


Nyt en malta olla enää sisällä, vaan hörppään toiset kahvit ja lähden ulos.
Tänään on luvattu ihan huippulämmintä päivääkin.


Ihanaa ja aurinkoista sunnuntaita! 

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

lauantai 13. lokakuuta 2018

Meidän laavu


Olen aiemminkin kertonut siitä,
että minusta pihasuunnittelussa on tärkeää huomioida koko perhe,
jokainen puutarhan käyttäjä. 
Meidän puutarhan suunnittelussa on ollut tärkeintä juuri tämä seikka.
Vaahteramäki on meidän perheen puutarha,
ei vain yhden tai kahden perheenjäsenen, vaan koko perheen.
Sama pätee kotiinkin. 
On tärkeää,
että kaikilla on omat lempipaikkansa 
ja kodin sisustuksessa viihtyy kaikki.


Kun ostimme Vaahteramäen tontin,
se oli oikeastaan ihan metsää.
Mieheni kaatoi täältä noin 50 kuusta, 
ennen kuin päästiin aloittamaan talon perustuksia 
tai oikeastaan edes suunnittelemaan mitään. 
Tontin myyjä oli kaatanut ennen tätä saman verran valtavia puita, 
joiden muhkeat kannot kertoivat tarinaa vanhasta metsästä.

Puita kaataessaan mieheni löysi tämän kiven. 
Se oli kuin suunniteltu nuotipaikaksi.
Poltimme jo raivausvaiheessa paljon risuja juuri tätä kiveä vasten.
Tästä kivestä alkoi mieheni haave nuotiopaikasta ja laavusta.
Aluksi pidimmekin paikkaa ihan vain nuotiopaikkanamme.
Kunnes Rovaniemellä nähty laavumalli jäi itämään mieheni päässä kalareissun jälkeen.
Ystävän serkku Rovaniemeltä sitten veisti hirret ja haave laavusta toteutui.
Kutsummekin laavupaikkaa Rovaniemi-centeriksi oman perheen kesken, juuri tästä syystä.
Laavun malli on tyypillinen Rovaniemellä.

 Monet makkarat paistettiin makkaratikkujen nokassa,
kunnes poikamme teki koulussa tämän hienon paistoritilän.
Nuotiopaikan pohjalle asetetut kivet mahdollistavat myös rosvopaistille oman kolon.




Tontilta löytynyt kivi toimii pöytänä. 



Katto on jo sammaloitunut ja laavu maastoutuu hyvin paikalleen.
Muutenkin sen paikka alapihalla on kuin eri maailmasta yläpihaan verrattuna.
Siellä pääsee mielessään pienelle retkelle erämaahan,
karkuun kiirettä ja hälinää.

Näistä postauksista löydät lisää kuvia ja tarinoita laavustamme eri vuodenaikoina:

Miesten (=koko perheen) puutarha


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

perjantai 12. lokakuuta 2018

Väriä perjantaihin!

 metsävaahtera
Acer platanoides
カエデ

 Ruska on antanut parastaan tänä vuonna.
Sinistä taivasta vasten ruskapuut ovat upeimmillaan. 
Niitä jaksaisi katsella vaikka kuinka kauan. 
Väsytän varmaan teidät vielä näillä ruskakuvilla,
mutta en voi kuin ihailla tätä syksyä.
En ole varsinaisesti mikään värien ystävä,
silti syysvärit puutarhassa ovat hurmaavia.
Nyt nautitaan, 
sillä vielä ehditään katselemaan
 rauhallisia, maanläheisiä värejä pitkän loppuvuoden.

Tässä postauksessa näette kolme lempipuutani,
metsävaahteran, pilvikirsikan ja tammen. 


 pilvikirsikka
Prunus pensylvanica
Pin Cherry
サクラ

metsätammi
Quercus robur
ヨーロッパナラ / ナラ

It is not about the yesterday
or tomorrow.
It is now...

Kauneutta ja ilon hetkiä juuri tähän päivään!

Jos haluat lukea lisää postauksia näistä ihanista puista,
löydät niitä seuraavista linkeistä:

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

torstai 11. lokakuuta 2018

Iloista Saapaspäivää!


Tiesitkö, että tänään on Saapaspäivä?
Nokian Jalkineiden ja HAI:n ideoima päivä julistaa,
että Kaikilla on oikeus kuiviin sukkiin!

No, minulla on oikeastaan joka päivä saapaspäivä. :)
Jos jotkut ovat korkkarinaisia, minä olen ehkä enemminkin saapastyttö.
Työssäni ja muutenkin tykkään käyttää saappaita oikeastaan päivittäin.
Lempparini ovat HAI-saappaat.
Ne ovat niin sopivat tällaiselle lyhytjalkaiselle tyypille.
Pitkävartiset saappaat tahtovat ylettyä minulla liian pitkälle, 
yleensä juuri polven päälle. 
HAI-saappaissa on juuri oikea mitoutus minulle.

Nuorena käytin kunnon Kontio-saappaitakin.
Mutta silloin niiden varret taitettiin alaspäin.
Vuoreen kirjoiteltiin tinneritussilla eri bändien nimiä.
Silloinkin saappaita käytettiin miltei päivittäin,
satoi tai paistoi, kun ne olivat niin coolit.
Samaan upeaan imagoon kuului farkkutakki 
ja pystyyn nostetut pikeepaidan kaulukset.
Muistaako kukaan tuota muotia?
Vai olinko bestikseni kanssa ainoat muodikkaat tuossa villityksessä? ;)

Nyttemmin olen pitäytynyt HAI-saappaissa,
enkä ole kirjoitellut bändien nimiä saappaiden vuoriin.
Ja nykyään ihailuni kohteet olisivat aika hauskoja.
Miltä näyttäisi, jos saappaissani lukisi Pentti Alanko, Claus Dalby tai Monty Don?
No, ainakin siltä, että ihailemani miehet ovat hieman charmikkaampaa ikäluokkaa,
kuin aikonaan Duran Duranin Roger Taylor.
Saappaista nimittäin piti silloin näkyä, kuuluuko Dingon vai Duran Duranin leiriin.
Kummastakin bändistä ei voinnut missään nimessä pitää.
Onneksi nykyään voin ihailla noita kaikkia taitavia ja inspiroivia ihailuni kohteita.
Eikä moista kilpailua ole. 


No, mennäänpä takaisin HAI-saappaisiin...

Pääsin keväällä inspiroiville PING-festivaaleille,
juurikin HAI-saappaiden sponsoroimana.
Osuvampaa sponsoria, en olisi voinut saada,
sillä HAI-saappaita olen käyttänyt jo vuosia.
Luulen, että tällä hetkellä käytössäni ovat viidennet tai kuudennet saappaat.
Olenkin naureskellut, että jos voittaisin lotossa (en kyllä ikinä edes lottoa),
ostaisin HAI-saappaita joka värissä. 
Olisi niin hauskaa valita aamulla, minkä väriset saappaat sopisivat fiiliksiini.

Ja siitä oikeudesta kuiviin sukkiin, 
niin minä totisesti pidän oikeuksistani kiinni,
ja haluan pitää nämä äitini kutomat villasukat kuivina.
Ne ovat toinen vakiovarustukseni.
Pitkät sukat voi tarvittaessa vetää vaikka polven yli,
jos on kylmä. 
Ja minullahan vilukissana on oikeastaan aina kylmä. 


Nyt on luvassa ihanaa auringonpaistetta,
mutta saappaita voi pitää auringonpaisteellakin.
Varsinkin tuolla puutarhassa kuopsuttaessa
ja metsässä.

Nimittäin meillehän kuuluu toinenkin mahtava oikeus,
nimittäin jokamiehenoikeus.
Metsässä on juuri näin syksyisin ihan extra-kaunista.
Vaikka kaikki huolet eivät häviäisi metsäretken aikana,
niin ajatukset saavat ainakin hyvää tuuletusta luonnossa
ja usein silloin myös asiat löytävät oikeat mittasuhteet. 
Luonto on hyvä terapeutti
ja saappaat ehkäisevät puolestaan vilustumista.


Look deep in nature,
and then you will understand
everything better.
~Albert Einstein~



To walk in nature
is to witness a thousand miracles.
~Mary Davis~


And into the forest
I go, to lose my mind
and find my soul.
 ~Unknown~


Iloa päivääsi!

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Uskaltaisikohan?

 syyskimikki
 Actaea simplex ´Brunette`
シミシフーガ ブルネット

Kun puutarhan monet kasvit vaihtavat  ylleen räiskyvän syysvärityksen,
syyskimikki ´Brunette` puolestaan pukeutuukin vaaleampaan väritykseen syksyn tullen.
Syyskimikin ´Brunette`-lajikkeen erittäin tummanpunainen lehtiväri kehittyy 
upeimmaksi aurinkoisessa kasvupaikassa.
Ja meilläkin sen lehdet ja kukkavanat ovat olleet upean tummanpunaisia koko kesän.
Nyt lehtien väri on muuttunut liukuen vaaleammaksi.
Ja oikeastaan väri on yksi tämän syksyn muotiväreistä.


Valkoiset kukat puhkeavat tummien nuppujen sisältä yleensä elo-syyskuussa.
Meillä nämä syyskimikit eivät ole vielä koskaan oikein ehtineet kunnon kukkaan,
mutta olen silti ihan myyty niiden upean lehdistön vuoksi.

Kukat huikentelevat pitkän varren päässä, jopa 2 metrin korkeudella.
Lehdistöstä tulee tuuhea ja runsas mätäs,
jolla on koristearvoa puutarhassa, jopa ilman kukkia.


Syyskimikit kannattaa istuttaa multavaan ja syvään kasvualustaan,
aurinkoiselle paikalle.
Aivan paahteisimmalla paikalla ne saattavat kuitenkin kärsiä kuivuudesta.
Ja tilaa ne myös tarvitsevat ympärilleen.
Vaikka syyskimikit ovatkin perennoja, niiden kasvutapa on suorastaan pensasmaisen tuuhea.
Upein lopputulos tulee, jos istuttaa monta tainta samaan ryhmään. 
Istutustiheys on 4 kpl / m2.

Kukat ovat perhosten suosikkeja ja 
kasvin sanotaan olevan myös pihasuunnittelijoiden suosikki tällä hetkellä.
Enkä yhtään ihmettele syytä siihen.
Itsekin olen tainnut piirtää sen aika monen asiakkaani puutarhaan.


Vaahteramäeltä löytyy myös toinen syyskimikin lajike ´Atropurpurea`.
Sen lehdistö on vieläkin aivan tumman punainen,
mutta kukat ovat myös tässä ujosteluvaiheessa. 
Nuput suunnittelevat aukeavansa, mutta eivät oikein tiedä uskaltavatko enää...
´Atropurpureasta` löydät kuvia esim. Hyviä kontrastikasveja -postauksesta.

Ihanaa, lämpenevää viikon jatkoa!

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.