Voi mitä sunnuntain ja tämän päivän auringonpaiste saikaan aikaan!
Ihanat sinivuokot ovat mönkineet läpi kuivuneiden lehtien ja
kukkivat täyttää häkää koko metsäsässä.
Tämä on aina yksi kevään tähtihetkistä.
Eilen olikin mahtava sää ja touhuilin taas niin intensiivisesti puutarhassa, että kuvailu jäi.
Toisaalta pidän itse tuota hyvänä merkkinä.
On mahtavaa, jos on jotain sellaista tekemistä, jossa ajantaju ja muukin taju häviää.
Tekee vain, eikä muista miettiä mitään muuta.
Vaikka teenkin puutarha-alalla töitä, oman puutarhan hoito on minulle rentoutuskeino.
Leikkasin eilen marjapensaita oikein urakalla.
Niiden leikkaus oli jäännyt väliin parilta viime keväältä.
Siksi niistä oli kasvanutkin aikamoisia pöheikköjä, joita piti karsia normaalia rajummin.
Yleensä harrastan säännöllisiä leikkauksia,
joilloin ei tarvitse leikata kuin kolme - viisi oksaa per pensas.
Säännöllisellä karsimisella kasvi uudistuu jatkuvasti, eikä suurempia leikkauksia tarvita.
Meidän marjapensaat ovat suuria,
joten nyt karsimista tarvittiin noin 10 oksaa per pensas.
Marjapensaita kannattaa leikata harventen ja
leikkauskohta on niin läheltä maan pintaa kuin mahdollista.
Eilen purimme myös rinteessämme olevat hevoskärryt anoppini kanssa.
Kärryjen puuosat olivat jo aivan lahot.
Kärryt ovat todella vanhat ja ne ovat olleet meilläkin 16 vuotta.
Tervasimme puuosat ennen kuin asetimme kärryt esille,
mutta vuosien saatossa tervaus on hävinnyt.
Huonokuntoiset kärryt ovat olleet aikamoinen häpeäpilkku,
mutta nyt ne saivat vielä tavallaan kolmannen elämän.
Anoppini otti kaikki rautaosat ja pyörät akselistoineen omiin rakennelmiinsa.
Hän on kehtitellyt niistä jo vaikka mitä.
Kärryjä purkaessa kunnioitus kärryjen tekijöitä kohtaan kasvoi aivan uusille leveleille.
Kaikki rautaosat olivat käsin taottuja ja jopa naulat, ruuvit ja pultit olivat käsityönä tehtyjä.
Niissä on ollut valtava työ.
Päällisin puolin rautaosat olivat aivan ruosteesssa,
mutta esim. pulttien sisäosat olivat vieläkin aivan kiiltävät.
Hienoa, että on asioita, jotka kestävät aikaa.
Sellaisia puuhailuja täällä on tehty.
Nytkin sää on mitä parhain ja yritän ehtiä vielä ulos, ainakin pihakierrokselle.
Kauneutta ja aurinkoa uuteen viikkoon!
♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
Ihanaa, kevät tulee. Pielinen on jäässä täällä ja meillä on vielä lunta aikalailla. Mutta joutsenia olen jo nähnyt.
VastaaPoistaSiitä se lähtee. Kohta järvi on vapaa ja joutsenetkin pääsevät sinne nauttimaan.
PoistaMeillä viikonloppuna oli hyvät ilmat, mutta tänään on lähes koko päivän satanut jotain, viimeiseksi vettä joka sulatti aamusta sataneen lumen.
VastaaPoistaVietin vapaapäivän puutarhaohjelmia katsoen ja vähän siivosinkin:)
Hyvä että muistutit marjapensaiden leikkauksesta, se tahtoo mulla jäädä väliin...
Sade tekee hyvää keväällä ja antaa lumille kyytiä.
PoistaJa on hyvä, että välillä sataa, niin puutarhurikin saa jotain tehtyä sisällä. Kauniilla ilmalla ei malta millään siivoilla. Ja nyt sitä inspistäkin kaipaa ja on ihana katsella puutarhaohjelmia ja suunnitella samalla oman puutarhan juttuja.
Marjapensaiden leikkaukset tahtovat jäädä helposti väliin. Varsinkin viime keväänä tuntui, että yhtäkkiä silmut olivat jo niin pullistuneet, ettei niitä uskaltanut enää leikata. Onneksi niitä voi leikata vielä sadonkorjuun jälkeenkin. Näin lehdettömänä homma tuntuu vaan helpommalta.
Sinivuokot on niin hentoisia ja kauniita! Tänäänkin sää kyllä suosi. Olinkin melkein puolet työpäivästä ulkona, ihanaa!
VastaaPoistaKivaa viikkoa sinulle Riina <3
Sun työssä on tosi ihana, kun saa olla ulkona. Paitsi kurjilla keleillä se ei tietty ole kovin mukavaa. Itsekin olin muutaman vuoden perhepäivähoitaja, kun lapset olivat pieniä. Nautin tosi paljon siitä, että sain olla ulkona.
PoistaKiitos samoin, kivaa viikkoa myös sulle Outi! <3
Blue and very beautiful sign of the Springtime!
VastaaPoistaLove from Titti
Yes, indeed!
PoistaThose Hepaticas are beautiful sign of the spring.
Have a lovely day Titti! <3
Ihanat sinivuokot! Tälle viikolle on ennustettu oikein kivaa puutarhasäätä. Pääsee joka ilta kasvien kanssa touhuilemaan.
VastaaPoistaNiin on! Loppuviikosta yhä vain lämpenee. Kyllä luonto nyt herää.
PoistaNiin sinistäkin sinisimmät vuokot olet saanut kamerallasi vangittua. Miten ne voivatkaan olla kuin kuningattaria jotka nousevat sotkuisesta sängystä hyvin nukutun yön jälkeen. Mitä ruskeampi ja paksumpi lehtikasa sen kauniimpi kukkameri sieltä peiton alta paljastuu. Sinivuokko jaksaa joka vuosi ilahduttaa meitä puuhtarhaintoilijoita💙 Ne teidän kärryt💝laita ihmeessä kuva niistäkin ja mitä ihanaa äitisi niistä löihtii. Meidän lenkkipolun varrella on vanha maalaistalo jonka pihalla on juuri vanhat kärryt. Olen niitä kuolannut aina. Kuuleman mukaan omistaja ei luovu mistään millään hinnalla. Harmi, sillä nyt ne olisi viimeinen hetki pelastaa. Sankka risukko ja heinikko hautaa ihanat aarteet tosi nopeasti. Innostusta sinulle auringon myötä sinne paratiisiisi😊
VastaaPoistaVoi, miten ihana kuvaus. Ne ovat todellakin kuin sotkuisesta sängystä nousseita.
PoistaKärryistä löytyy jossain täällä blogin syövereissä kuvia. Voin käydä ottamassa lisää kuvia anopillani, kun hän väsää osista kaikenlaista.
Jos haaveilet kärryistä, laita johonkin toriin tai muuhun kirppispalstalle ilmoitus, että olet halukas ostamaan sellaiset. Voi olla, että saat ihan kohtuuhintaan ne jostain. Varmasti tuollaisia aarteita löytyy hylättynä monelta maatilalta.
Me maksoimme muistaakseni 100 € niistä, mutta siitä on jo 16 vuotta aikaa.
Kiitos samoin, innostusta ja aurinkoisia kevätpäiviä myös sinulle! <3
Ah, ihanat sinivuokot! Juuri tuollaisina ne ovatkin kauneimmillaan, kuivien lehtien lomasta noustessaan, jolloin tuo sininen jotenkin oikein loistaa sieltä ruskeasta. Hyvä kontrasti!
VastaaPoistaLuonto osaa nää yhdistelmät. <3
PoistaTuntuu välillä uskomattomalta, miten noin pieni ja hento kukka jaksa tunkea itsensä jopa paksun lehtimassan läpi. Pienet sinivuokot ovat sitkeitä sissejä ja rohkeita kylmyydestä huolimatta.
Ihanat, suloiset sinivuokot!
VastaaPoistaNe ovat niin suloisia!
PoistaSuloisia sinivuokkoja. Sinivuokkojen nuppuja ei ensin melkeinpä erota, kunnes ne jo kukkivat.
VastaaPoistaToi on totta. Ja sininen värikin meinaa jännästi hukkua kuivuneiden lehtien sekaan. Ensin ei näe yhtään kukkaa, mutta yhtäkkiä silmät zoomaa koko metsän täydeltä kukkia.
PoistaSinivuokot kuuluvat ehdottomasti kevääseen. Miten hienosti ne näkyvätkään kuivan karikkeen seasta.
VastaaPoistaSinivuokkojen sinisyys on niin upeaa, kun se nousee ruskean ja "kuolleen" seasta. Ne ovat pieniä, suuria ihmeitä.
Poista