Syyskimikki

 

   syyskimikki

 Actaea simplex ´Atropurpurea`

シミシフーガ 'アトロパープレア'

Syyskimikki on nimensä mukaisesti aivan mahtava kasvi syksyyn.

Sen tuuhea, tumma lehdistö tuo mahtavaa kontrastia puutarhaan

ja valkoiset, korkealla huitelevat kukat ilahduttavat vielä sään kylmentyessä.

Meillä on ollut parina yönä melkein pakkasen puolella 

ja syyskimikki sen kun porskuttaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Loppusyksystä aukeavat kukat nousevat melkein kahteen metriin

ja ovat pörriäisten ja perhosten suosikkeja.

Kylminä kesinä kukat jäävät valitettavasti nuppuasteelle,

mutta viime kesinä se on ehtinyt hyvin kukkaan.

Lehdistö on pensasmainen, 

eikä rikkakasvit ala kilpailemaan sen kanssa kovin helposti.

Syyskimikki pitää multavasta, syvästä ja tuoreesta kasvualustasta

ja aurinkoisesta, mutta ei paahteisesta kasvupaikasta.

Sitä lannoitetaan keväällä typpipitoisella kevätlannoitteella ja 

syksyllä syyslannoitteella.

Varret jätetään talventörröttäjjiksi syksyllä ja 

ne leikataan vasta keväällä.

Näin se talvehtii paremmin.

Onko syyskimikki tuttu kasvi sinulle?

Jos se kasvaa puutarhassasi,

ehtiikö se kukkimaan teillä?

Jos haluat lukea aemman postauksen siitä, 

miten kesään saa lisää pituutta kasvien avulla,

voit käydä lukemassa tämän postauksen:

Vinkkejä kesän pidentämiseksi

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 

sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Viheralueiden suomalaiset perennat

 *Kirjavinkki

    Kirja saatu arvostelukappaleena: 

Viherympäristöliitto ry

Voi, kuinka kaipasinkaan tämän kaltaista tietokirjaa perennoista aiemmin!

Tänä keväänä ilmestynyt 

Viheralueiden suomalaiset perennat 

on kattava perusteos suomalaisista perennoista.

Sen tekijäkaartiin kuuluu suomalaisia huippuasiantuntijoita kasvialalta.

Sirkka Juhanoja,
Katja Orrainen,
Ella Räty,
Jari Särkkä

ja 

Jyri Uimonen

ovat koonneet yhteistyönä lähes 700 lajiesittelyä 

yksiin kansiin.

Taimistoviljelijöiden

 julkaiseman kirjan takana onkin pitkä projekti ja tutkimustyö.

Kaikki kirjassa olevat perennat ovat olleet viljelyssä ja seurannassa 

sekä julkisilla viheralueilla että yksityisissä puutarhoissa.

Näiden kokemusten pohjalta kirja on perustuu varmaan tietopohjaan

ja soveltuu Suomen oloihin.

Galium odoratum

tuoksumatara

Itse käytän puutarhan perusteoksia lähes päivittäin työssäni,

mutta myös vapaa-ajallani.

Eli kirja soveltuu hyvin sekä puutarhaharrastajille että ammattilaisille.

On mahtava inspiroitua ja hakea tietoa selkeistä lajiesittelyistä

ja juuri meidän oloihimme soveltuvista kasveista.

Siksi pidin erityisesti taulukoista ja 

selkeistä kuvista.

Ja siitä kuinka saman kasvin eri lajikkeet on esitelty.

Kunkin perennalajin kohdalla on myös kerrottu hoito-ohjeita.

Pidin myös siitä, 

että kukkivien perennojen lisäksi kirjasta löytyy myös heiniä ja saniaisia.

Kirjan anti ei rajoitu vain perennojen esittelyyn, 

vaan sisällöstä saa vinkkejä myös perennojen erilaisiin käyttötarkoituksiin ja -kohteisiin.

Perennat ovat kauniita ryhmäistutuksissa, maanpeittokasveina ja hulevesi-istutuksissa.

Myös dynaamiset istutukset ja monimuotoisuus on esitelty lyhyesti.

Kirjan lopusta löytyy myös loistavat taulukot 

dymaamisten istutusten, katu- ja hulevesi-alueiden  perennoista

Luonnonvarakeskuksen käyttökokeiden mukaan.

Viheralueiden suomalaiset perennat -kirja on ennen kaikkea tietokirja,

mutta sen parissa voi myös kasvattaa haavelistaansa ja inspiroitua.

Ja nyt syksyllähän on ihan loistava aika istuttaa uutta.

Syksyn sateet auttavat kasveja juurtumaan,  

jolloin ne ovat keväällä jo täydessä vauhdissa uuteen kasvukauteen.

Keväällä puutarhassa riittää hommia,

joten kaikki mitä voi tehdä jo syksyllä on helpotusta kevään kiireisiin.

Tähän aikaan vuodesta myös aukkopaikat ja muut tarpeet ovat paremmin 

nähtävillä ja muistissa.

Lämmin suositus tälle jokaisen puutarhurin perusteokselle,
joka on ollut itselläni kovassa käytössä keväästä lähtien.

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Kukassa juuri nyt

 

  tarhakurjenpolvi

 Geranium x magnificum

Monet kesäkuun perennat kukkivat parhaillaan todella kauniisti.

Kurjenpolvet, kurjenmiekat, tuoksumatara, isorikko ja hopeahärkit 

ovat uskollisia kukkijoita,

eivätkä ne tarvitse edes kovin kummoista hyysäystä kukkiakseen.

Kesäkuun alku oli viileä, 

joten kukinta-aika on monella perennalla nyt aika normaalissa aikataulussa. 

Lämpiminä kesinä moni kasvi ottaa varaslähdön

ja juhannukseen mennessä kukinta alkaa jo hiipumaan.

Luvatut hellepäivät voivat vielä nopeuttaa puutarhan aikatauluja,

mutta nyt saamme ainakin nauttia näistä perennoista.

Galium odoratum

tuoksumatara

  tarhakurjenpolvi

 Geranium x magnificum

Tämä tarhakurjenpolvi leviää hyvin siemenistä 

ja olenkin saanut lisättyä sitä alkuperäisen

 yhden taimen jälkeläisistä sekä ystäville että itselleni.

Se on parhaimmillaan ison perennapenkin keskellä, 

sillä lehdistö ränsistyy kukinnan jälkeen.

Kukat näkyvät hyvin matalien tai keskikorkeiden perennojen joukosta,

sillä kukka kurottelee noin 60 cm korkeudella.

 lemmikki 

Myosotis 

Forget me not

ワスレナグサ

Lemmikkejä en ole istuttanut puutarhaan,

mutta niitä tupsahtelee monin paikoin.

Annan niiden kasvaa rauhassa, 

sillä ne ovat suuria suosikkejani.

valkohanhikki

Drymocallis rupestris

Valkohanhikki on aika uusi tulokas täällä Vaahteramäellä.

Ostin muutamia taimia 

Päivänpesän elämää -blogin Katjalta Avoimista puutarhoista.

Se on erikoisuus, jota ei ihan joka paikassa tule vastaan.

Helppohoitoisuutensa vuoksi sen soisi yleistyvän.

Valkohanhikki pärjää kuivemmassakin kasvupaikassa,

kasvualustan tuleekin olla vettä läpäisevä.

Eli seisovasta vedestä se ei tykkää.

Matala lehdistö kasvaa kauniina ruusukkeina 

ja kukat nousevat korkeammalle,

jopa noin 40 cm korkeudelle.

Se onkin hyvä kasvi esimerkiksi istutusten reunoilla.

Iris

kurjenmiekka

Vaahteramäellä kasvaa monenlaisia kurjenmiekkoja

ja osan lajikkeista minulla ei ole aavistustakaan.

Kuten esimerkiksi tästä kurjenmiekasta.

Olen ostanut joskus vuosia sitten kurjenmiekkojen juurakoita,

joista on sitten ilmaantunut jotain ihan muuta kuin pussin kylkeen oli kirjattu.

Nimiasia häiritsee välillä yllättävän paljon. 

Olisi aina niin kiva tietää kaikkien kasvien tarkat lajikenimet, 

mutta joskus on vaan ymmärrettävä ihailla myös nimettömiä kasveja.

Monet kasvit saattavat myös risteytyä keskenään, 

joten uusia lajikkeita saattaa ilmaantua senkin vuoksi.

  isorikko

Saxifraga hostii

サキシフラガ

Isorikko on mahtava kivikkokasvi,

joka pärjää kuivassakin kasvualustassa.

hopeahärkki 

Cerastium tomentosum-ryhmä

Myös hopeahärkki on loistava kuivan paikan kasvi.

Se kukkii uskollisesti vuodesta toiseen ja leviää jopa kivien päälle.

Hopeahärkki onkin mahtava reunuskasvi tai maanpeittäjä. 

Joskin vahvoille rikkakasveille se jää toiseksi.

Mitä kasveja teillä on kukassa juuri nyt?

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Kuusi kuvaa kesästä 2022

 

Nyt ollaan jo marraskuussa 

ja on ihana muistella kulunutta kesää ja sen lämpöä.

Olen kirjoittanut tätä blogia jo 11 vuotta ja sen myötä olen saanut monia puutarhaystäviä,

joiden kanssa on tullut viestiteltyä ja vaihdettua ajatuksia monia vuosia.

Joidenkin kanssa jopa lähemmäs 10 vuotta.

Yksi pitkäaikainen puutarha- ja blogiystäväni on Pirjo, Tuplasti terapiaa -blogista.

Emme ole koskaan tavanneet, 

mutta Pirjon upeaa puutarhaa, mökillä ja kotipihassa, olen ihaillut  jo vuosia. 

Näin pitkään aikaan mahtuu myös se, 

että Pirjo on muuttanut rivitalosta omakotitaloon ja 

muokannut tavanomaisesta pihasta upean keitaan.

Muutosta on ollut erityisen mielenkiintoista seurata.

Pirjo on jo kymmenen vuoden ajan ilahduttanut meitä blogiystäviä 

Kuusi kuvaa kesästä -haasteella.

On ollut hauskaa kaivella syksyisin omia kesäkuvia sekä

lukea ja ihailla muiden blogiystävien kuvia kesästä.

 Nämä haasteet ovat siksi niin kivoja, 

kun samasta aiheesta syntyy niin monenlaisia postauksia ja ajatuksia.

Se yhdistää.

Tässä on minun kuusi kuvaani kuluneelta kesältä.

Tuo vihreys on niin kaunista

kesäisessä valossa.

tummakurjenpolvi

Geranium phaeum ´Album`

ゲラニウム　ファエウム アルブム

kotipihlaja

Sorbus aucuparia

セイヨウナナカマド

 hopeatäpläpeippi

Lamium maculatum

ラミウム

  helminukkajäkkärä

Anaphalis margaritacea 

ヤマハハコ

valkoinen kaunopunahattu

Echinacea purpurea ´White Swan`

ムラサキバレンギク

Haluaisitko sinäkin kaivaa kesäkuvia

ja julkaista kuusi kuvaa kesästäsi

joko blogissasi tai somekanavissasi?

Ota haaste vastaan.

Haastan tällä kertaa juuri sinut, joka et ole koskaan vielä osallistunut tähän haasteeseen.

Vinkkaa kommenteissani tai Pirjon blogissa Tuplasti terapiaa 

jos olet osallistunut haasteeseen.

Mukavaa päivää!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, YouTubessa, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Vinkkejä kesän pidentämiseksi

  syyskimikki

 Actaea simplex ´Atropurpurea`

シミシフーガ 'アトロパープレア'

Syksyn jännittävin odotus puutarhassa

 kohdistuu syyskimikin kukintaan.

Ehtiikö tämän tummalehtisen kaunottaren tiukkaan palloon puristetut nuput 

aueta ennen pakkasia...

Tänä vuonna odotus palkittiin.

Säät ovat olleet suotuisat ja

 valkoiset, kauniin pitkämalliset kukinnot ovat auenneet.

Pidän syyskimikistä valtavasti.

Sen tumma lehdistö tuo kontrastia istutuksiin 

ja pitkän huiskeat kukkavanat ovat 

näyttäviä ilmestyksiä ruskaisen puutarhan keskellä.

Jätän kukinnot aina talventörröttäjiksi,

jotta lumen keskelläkin nämä korkeat kukinnot tuovat iloa.

Toivon lämpimien säiden jatkuvan,

sillä vielä on paljon nuppuja aukeamatta.

Puutarhan kasvivalinnoissa kannattaa miettiä kukinta-aikoja.

Varhaisimmat perennat aloittavat kukintansa huhtikuussa

 (jotkut jopa maaliskuussa hyvinä vuosina).

Myöhäisimmät perennat puolestaan avaavat nuppunsa näin lokakuussa,

kuten tämä syyskimikki.

 Törmäkatkero (Gentiana septemfida) on myös mahtava syyskukkija. 

Se aloittelee parhaimmassa tapauksessa jo elokuussa, 

mutta jatkaa upean sinistä kukintaansa ihan loka-marraskuulle saakka

 riippuen kasvupaikasta ja säistä.

Eli perennapenkki voi hyvässä lykyssä loistaa seitsemän kuukautta,

tai lauhoina talvina jopa 9 kuukautta.

Suomen kesä on lyhyt, 

mutta puutarhuri voi hieman pitkittää sitä kasvivalinnoillaan.

Myös sipulikukkien avulla tätä kukintakautta voi jatkaa kummastakin päästä.

Ensimmäiset sipulikukat ovat lumikelloja ja krookuksia.

Myöhäisin kukkija taitaa olla syysmyrkkylilja eli alastonimpi (Colchicum autumnale). 

Syysmyrkkyliljat näyttävät krookuksilta, mutta kukkivat näin syksyisin,

vielä lokakuussakin.

Nyt on juuri oikea aika istuttaa kevään sipulikukkia. 

Mieti, mitkä kohdat puutarhassa sulavat lumesta ensimmäisinä ja

 istuta niihin varhaisia kevätkukkia.

Tulppaanit ja narsissit ovat kauniita, 

mutta ne kukkivat yleensä vasta ensimmäisten perennojen kanssa yhtäaikaa. 

Siksi kannattaa panostaa erityisesti pieniin sipulikukkiin, 

jotka kukkivat heti lumien sulettua ja jopa lumen seastakin.

Olisi kiva kuulla myös sinun vinkkisi.

Kerro, mitkä kasvit kukkivat puutarhassasi ensimmäisenä ja viimeisenä.

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, YouTubessa, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Auringossa ja hämärässä hehkuva kiiltoleimu

 

 kiiltoleimu

Phlox carolina

フロックス

Kiiltoleimuista on pakko postata joka vuosi tähän aikaan.

Tykkään niistä todella paljon.

Sen valkoisuus hehkuu sekä auringossa että hämärässä.

Nämä valkoiset yksilöt loistavat illan hämärtyessä ja ovat todella helppoja hoidokkeja.

En oikeastaan tee niille mitään muuta kuin katkon edellisen vuoden versot alas keväällä.

Kevät- ja syylannoitus tekevät kyllä hyvää ja 

erityisen pitkinä sadettomina kausina niitä kannattaa hieman kastella. 

Tänä kesänä olen kastellut niitä kaksi kertaa.

Eli hommaa ei ole ollut nimeksikään.

Vanhoissa pihapiireissä loistavat tähän aikaan vuodesta pitkät leimupenkit.

Itsekin aloin miettimään, löytyisikö myös etupihalta niille paikka.

Leimuja (sekä syys- että kiiltoleimuja) on helppo jakaa

ja ne pitävätkin jakamisesta.

Kun kukinta alkaa hieman hiipumaan, 

se on merkki jakamisen tarpeesta.

Jos haluat lukea enemmän kiiltoleimuista,

löydät pari vanhaa postausta näistä linkeistä:

Lisää valkoista

Ihastuttavat kiiltoleimut

Pidätkö sinä leimuista? 

Syys- tai kiiltoleimuista? 

Mikä on suosikkilajikkeesi?

Valkoista kauneutta päivääsi!

 ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

 instagramissa,  Pinterestissä, 

 sekä blogit.fi:n  kautta.