kiiltoleimu
Phlox carolina
フロックス
Ajelin yhtenä päivänä asiakaskäynniltä kotiin kauniiden maalaismaisemien halki.
Ajaminen tuntui ajoittain jopa vaikealta,
sillä katseeni harhaili enemmän ohi kiitävien maalaistalojen puutarhoissa
kuin maantiessä.
Ehkä poliiseilla tulisi olla myös jokin mittari,
millä mitataan puutarhakuumetta,
joka voi olla vaaraksi liikenteessä.
Pysyin kaikesta huolimatta tiellä
ja pääsin turvallisesti kotiin,
mutta mielikuva noiden maalaistalojen pitkistä leimupenkeistä
oli syöpynyt ikuisesti mieleeni.
Tuli myös elävästi mieleen muistot mummolasta
ja mummon elokuisesta puutarhasta.
Tuollaiset pitkät leimupenkit ovat todella upeita
ja on mahtava nähdä,
kuinka suomalaista puutarhakulttuuria vaalitaan todella monessa vanhassa pihapiirissä.
Omasta puutarhasta löytyy myös perinteisiä syysleimuja (Phlox paniculata),
mutta niiden lisäksi upeat kiiltoleimut kukkivat runsaina täällä Vaahteramäellä.
Tykkään kyllä sekä syysleimuista että kiiltoleimuista,
mutta haluan nostaa tässä postauksessa esille kiiltoleimun.
Kiiltoleimu on nimittäin todella upea ja
pitkään kukkiva, helppo perenna.
Kiiltoleimuun ei tule niin helposti härmää,
joka saattaa vaivata syysleimuja.
Niiden ryhdikkäät varret pysyvät topakoina pystyssä
ja nahkeat, kiiltävät lehdet tekevät yleisvaikutelmasta vielä ryhdikkäämmän.
Kiiltoleimujankin löytyy useassa värissä,
mutta täällä Vaahteramäellä väri on tietenkin valkoinen.
Nyt vien teidät kiiltoleimujen ihailukierrokselle.
Vaarana tosin saattaa olla, että tekin hurahdatte näihin puhtaan valkoisiin kaunottariin.
Jos haluat lukea lisää kiiltoleimusta,
olen kirjoitellut siitä ja sen hoito-ohjeista lisää täällä:
Löytyykö sun puutarhasta kiiltoleimua?
Olisi kiva kuulla myös teidän kokemuksianne siitä.
Kivaa perjantaita
ja
tulevaa viikonloppua!
♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
facebookissa, instagramissa, Pinterestissä, liittymällä lukijaksi,
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
Minullakin on leimumuistot mummun kukkapenkeistä, niiden tuoksu on syöpynyt mieleeni loppukesän tuoksuna. Minunkin valkoiset ja osin muutkin leimuni saattavatkin olla kiiltoleimuja, syysleimuiksi niitä kuitenkin olen kutsunut. Nyt leimujen kukinta on täällä laimeaa, sillä latvat menivät talteen peuran vatsaan.
VastaaPoistaOli niin ihana lähteä aina mummolasta kotiin, kun mummo pakkasi leimuja myös kotiin viemisiksi. Tunnen vielä niiden, tillin, omenoiden ja ruisleivän tuoksun automatkoilta mummolasta kotiin.
PoistaVoi niitä teidän peuroja! On se kyllä ärsyttävää, kun niilläkin on noin hyvä maku. Olisi hyvä, jos söisivät rikkikset ja tyytyisivät tontin laitamille.
Löytyy :) Tykkään tosi paljon!!
VastaaPoistaKiiltoleimu on kyllä aivan ihana kasvi.
PoistaSinun innostamana hankin valkoista kiiltoleimua ja sehän on kuvissa kaunis mutta luonnossa vielä kauniimpi. Kukkii pitkään ja aloittaa mukavan aikaisin. Samalla tunnistin yhden aiemmin istuttamani leimun kiiltoleimuksi, siinä on samanlaiset kiiltävät lehdet kuin valkoisessa ja kukkii myös aikaisin. Hyvä kasvi, olin yllättynyt miten hyvin kukkii heti.
VastaaPoistaIhana, että olen saanut yllytettyä muitakin hankkimaan tämän ihanuuden. On niin mahtava kasvi.
PoistaJa ihana kuulla, että sun kukki jo heti, eikä tarvinnut odotella vuosia tätä ihastuttavaa kukkaloistoa.
Juuri valkokukkaisen (hennolla keskustan punerruksella) kiiltoleimun Tommolan tilalta joku viikko sitten ostin. Touvittavasti saan sen viihtymään. Täytyykin käydä lukemassa myös tuo sun aikaisempi postaus👍
VastaaPoistaJoo, sekin on ihana lajike.
PoistaUskon, että saat sen viihtymään ja leviämäänkin vuosien mittaan. Sulla on takuulla jo ensi kesänä kukintaa odotettavissa.