maanantai 27. helmikuuta 2017

Taimien kuulumiset

*Yhteistyöpostaus Willab Garden 


Täällä taimikasvatukset ovat hyvällä alulla.
Kaikki siemenet eivät itäneet ja hieman on tullut menetyksiä myös koulimisen jälkeen,
mutta monta kaunista taimivauvaa on aloittanut kasvunsa hienosti.

Tähän mennessä on kylvetty 
-pelargoni (Pelargonium ペラルゴニウム) kylvetty 27.1.2017
- Chili (唐辛子  トウガラシ) kylvetty 1.2.2017
-latva-artisokka´Green Globe` (Cynara scolymus アーティチョーク) kylvetty 1.2.2017
-malabarinpinaatti (Basella rubra L.  ツルムラサキ) kylvetty 6.2.2017

Pelargoneista kaikki siemenet eivät itäneet, ja pari kuoli koulimisen jälkeen.
Tämän hetkinen saldo on neljä kaunista pelargonivauvaa.


Chilit ovat itäneet hitaasti.
Vain kolme pientä sirkkalehtistä tainta on noussut maailmaan.
Mutta vielä ei pidä heittää toivoansa, chilit ovat todella hitaita itämään.
Ja maaliskuun alussa ehtii vielä laittaa vaikka toisen satsin tuloilleen,
jos alkaa epäilyttämään omat kylvökset.
Kylvin ehkä liian varovaisesti, vain muutaman siemenen per lajike.
Onneksi siemenpusseissa on vielä siemeniä tallella.

Chilit ja muutkin kylvökset ovat olleet itämässä 
lämpimän Gro Warm minikasvihuoneen suojissa.
Chilihän tarvitsee itääkseen 22-28 astetta.
Muiden siementen itämiseen lämpö on auttanut huomattavasti. 


Latva-artisokat ovat itäneet hienosti, 
ja jatkaneet kasvuaan omissa ruukuissaan koulimisen jälkeen.
Tosin muutama taimi nuukahti omaan ruukkuun päästyään.
Pienten taimien kastelu on tarkkaa hommaa. Niitä ei saisi päästää kuivumaan, 
mutta myös liikakastelu on tuhoisaa. 
Oikean kastelun oppii vain näppituntumalla, ja silti menetyksiin on syytä varautua.
Myös puhtaat astiat ja uusi kylvömulta ovat elintärkeitä taimien selviytymisen kannalta.


Koulitut taimet tarvitsevat valoa.
Luonnonvalo ei vielä helmikuussa riitä,
joten lisävalo on tarpeen.
Valona olen käyttänyt Growlight Duo LED -valaisinta.
On mukava, ettei valo ole värillistä ihmissilmään,
mutta aallonpituus on kuitenkin ihanteellinen kasvien yhteyttämistä ajatellen.
Tehokas LED takaa voimakkaan ja tasaisen valon, kuitenkin säästen energiaa.
Valaisimessa on myös ylellisyytenä himmennin. 
Paloikäkin on 30000 tuntia.

Valaisimen korkeutta on helppo säädellä ripustusketjujen avulla. 
Joten taimilla on kasvunvaraa.


 Malabarinpinaattien kohdalla jännitys on ollut kova.
Haaveilin niistä jo viime keväänä,
mutta vain yksi siemen iti silloin kylvämistäni siemenistä.
Ja sen yhden taimen tapoin sitten ulkona, kun en ollut merkinnyt sitä tarpeeksi hyvin.
Kirjaimellisesti tallasin sen.
Se harmitti kovasti, joten päätin kokeilla sitä sitkeästi uudemman kerran.

 Tällä kertaa siemet itivät ihan muutamassa päivässä  
Gro Warm minikasvihuoneessa.
Mutta sitten meinasi käydä taas kalpaten.
Perjantaina huomasin niiden olevan yllättäen aivan kuivia.
Sitten tein aloittelijan mokan,
kastelin reilusti.
Lauantai-aamuna ne näyttivät  nuukahtaneilta,
niiden sirkkalehdet lörpöttivät alaspäin.
Meinasi melkein itku tulla.

 Päätin hätäpäissäni koulia ne omiin ruukkuihinsa.
Käytin muovista lastenlusikkaa koulinnan apuna.


Ja sunnuntai-aamuna ne näyttivät virkistyneiltä ja reippailta.
Elämä voitti sittenkin. :)


 Minusta taimien kasvatusta voisi verrata leipomiseen.
Vaikka tekisi taikinan joka kerta samalla reseptillä,
pullasta tai leivästä ei tule samanlaista.
Lämpö, taikinan vaivaus ja moni muu tekijä vaikuttaa taikinan nousemiseen 
ja valmiin leivonnaisen makuun.
Niin se on näiden kylvöksienkin kanssa,
onnistumiseen vaikuttaa niin monta osatekijää. 
Monta asiaa voi mennä pieleen,
mutta useimmiten kasvatus kuitenkin onnistuu
ja se palkitsee. 
Ja ainahan voi tehdä uuden taikinan!

Ensi kuussa onkin sitten pääkylvöjen aika.
Lisää taimimultaa on jo ostettu ja siemenet ovat valmiina.
Lisäpöytiä täytyisi vaan alkaa järkkäilemään....

Miten sun taimikasvatukset sujuu?



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Helmikuinen Vaahteramäki


Viime aikoina olen liehunut puutarharetkillä ja ollut niin innoissani taimikasvatuksesta ja huonekasveista,
 että pihakierrokset ovat jääneet väliin, 
ainakin kameran kanssa.
Eilen nappasin kameran kaulaani postinhakureissulla ja 
nautiskelin lumisesta maisemasta.
Meillä on ollut vain hitusen lunta pitkän aikaa,
mutta naapurikunnan Lahden MM-kisojen kunniaksi, 
maisema muuttui kuin taikaiskusta lumisemmaksi.
Ja koululaisillakin alkoi hiihtoloma,
joten lumi tuli täsmäajoituksena.

 Aurinko oli kuin hippasilla
kuvaukseni aikana.
Välillä se paistoi niin kauniisti pilvien lomasta
ja hetken kuluttua meni piiloon pilven taakse.
Mutta tästä se kevät lähtee.
Valo on aivan toisenlaista kuin kuukausi sitten.

 Tuohon katoksen paikalle on tulossa
kevään odotetuin ja jännittävin juttu,
nimittäin kauan haaveiltu kasvihuone.

mustilanhortensia
Hydrangea paniculata ´Mustila`
ノリウツギ


syyshortensia
Hydrangea paniculata ´Jane`, Little Lime  
ノリウツギ

 Kasvimaa uinuu talviunta.








Jokaisen talven sydämessä 
on väräjävä kevät,
ja jokaisen yön hunnun takana on 
hymyilevä aamunkoitto.
~Kahil Gibran~



Mukavaa laskiaisviikonloppua,
hiihtolomaa ja 
kisahuumaa!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

torstai 23. helmikuuta 2017

Erikoisuuksia

 vintage-esikko
Primula obconica Pricanto

Viime lauantaisen Puutarhabloggareiden talvitapaamisemme
viimeinen kohde oli kuin toinen kasvitieteellinen puutarha.
Vantaalla sijaitseva Viherpaja oli todellinen elämys.
Toistaan erikoisempia kasveja oli monta kasvihuonetta täynnä.
Inspiroiduttuamme Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa oli hauskaa vierailla puutarhassa, 
josta sai ostaa myös tuliaisia kotiin vietäväksi.
Nauroimmekin, että olimme hieman vaarallisella porukalla liikkeellä.
Kukaan ei toppuutellut toista, että ei nyt noin paljon kannata kasveihin tuhlata 
tai mihin aioit tuonkin laittaa. 
Porukassa taisi olla enemmänkin innostava henki. 
Kaikki ymmärsivät toistensa houkutukset ja heräteostoksetkin.

 vaaleankeltainen kliivia
Clivia miniata 

Tähän vaaleankeltaiseen kliiviaan minä höyrähdin.
Olihan se todella harvinainen ja 
suuresti ihailemallani Claus Dalbylläkin olen nähnyt sellaisen olevan.
Olihan se aivan pakko saada, kotona olevan oranssikukkaisen sukuaarteen kaveriksi.

 Calico kitten
Crassula marginalis

 Sitruskasveja oli mahtava valikoima
ja ne toivat mahtavan piristysruiskeen värikkyydellään.

 Begonia Bipinnatifida 
Begonia, jota mainostettiin super harvinaiseksi.


 Upeita begonioita löytyi muitakin.


 Viidakkomainen tunnelma oli käsinkosketeltava.

 Yksi lempikasveistani
amatsoninlilja
Eucharis x grandiflora

Lapsuudenkodissani ja mummolassani oli aina amatsoninlilja.
Sen vielä joskus hankin itsellenikin.

 anopinkieli
 Sansevieria trifasciata
Myös anopinkieli kuului lapsuuteni kasveihin.
Viherpajassa lajikemäärä oli huikea.


 apinanpalapeli
Araucaria araucana
Tämäkin taisi olla aika harvinainen tai hidaskasvuinen kasvi,
ainakin hinnasta päätellen. 
Hintalapussa luki 97,50 €. 

 Viherseinän voi tehdä köynnöksestäkin.

Ja lopuksi vielä meidän päivämme ihana järjestäjä;
ja hänen ihana aarrekorinsa.
Kiitos Katille vielä kerran todella kivan tapaamisen järjestämisestä!

Päivän ensimmäisestä kohteesta löydät 


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Puutarhabloggaajien talvitapaaminen


Mikä on parasta terapiaa keskellä talvea,
suuressa kevätkaipuussa?
Tietenkin puutarhaystävien tapaaminen mahtavan vihreyden keskellä.
Ihana Oravan (kesä)pesän Kati järjesti meille puutarhabloggaajien talvitapaamisen 
Helsingissä lauantaina.
Tapasimme Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa,
söimme kiireettömän lounaan kiinalaisessa ravintolassa
ja lopuksi saimme tutustua melkein toiseen kasvitieteelliseen puutarhaan 
Viherpajalla Vantaalla.

Kaiken tämän ajan saimme puhua puutarhaa sydämen kyllyydestä,
samalla aaltopituudella olevien ystävien kanssa.
Tässä porukassa on kyllä sellainen hyväksyvä ja toisia kunnioittava ilmapiiri, 
että sitä ei voi sanoin kertoa.
Kaikilla on annettavaa ja kaikilla on ammennettavaa.
Kokemuksista ja vinkeistä ei pihtailla,
aina joltain löytyy hyvä niksi, neuvo ja kokemus.
Ja vaikka tapaamisia on harvakseltaan,
ystävyys tuntuu syvältä ja aidolta.
Olemmehan ikään kuin kirjeenvaihtokavereita täällä blogimaailmassa.

Tällä kertaa meitä oli koolla tämän näköinen joukko.
Meillä sattui vielä aivan loistava säkä tämän ryhmäkuvan suhteen.
Ojensin kamerani ohikulkevalle naiselle ja pyysin voisiko hän ottaa meistä ryhmäkuvan.
Avulias kuvaaja olikin huipputaitava valokuvaaja 
Lämmin kiitos Annikalle kuvasta!

käpäläsaniainen
Davallia solida

Kuvia tuli taas satoja,
eihän tuota mahtavaa vihreyttä voinut vastustaa.
Toivon, että hieman viherterapiaa välittyy näiden kuvien myötä 
myös sinne ruudun taaksekin.

 adiantum 
Adiantum trapeziforme

 bolbitis
Bolbitis heteroclita f. difformis
 

 banaani
Musa sapientum

 maatiaisamaryllis
Hippeastrum rutilium



 hirvensarvisaniainen
Platycerium bifurcatum

paavalinkukka / saintpaulia / "santtu" 
Saintpaulia ionantaha 

"Santtu"-huoneessa olen ensimmäisen kerran ihastunut näihin ehkä inflaation kokeneisiin kasveihin.
Katsokaa niiden vuokkomaista habitusta!
Voiko suloisempaa olla!!!

Välillä tukimme varmasti käytäviä muilta vieraililjoilta.
Mutta kun oli niin paljon tärkeää ja mielenkiintoista keskusteltavaa.

 andrenflamingonkukka
Anthurium (Andaeanum-Ryhmä) ´Red Champion`

 amatsoninlilja
Eucharis x grandiflora


kärsälilja
Curculigo latifolia

kirjoheimikki
Veltheimia capensis

 Kasvihormonin Sinin tapasin ensimmäistä kertaa.
Hänkin on blogiystävä pidemmältä ajalta,
joten tuttajahan sitä oltiin.
Oli pakko ottaa Sinistä kuva juuri tässä kohtaa,
nimittäin hänen profiilikuvansa on otettu samaisessa paikassa.


 Hunernia pendula


 Opuntia erinacea
Opuntia-kaktuksia ei suotta kutsuta ´Mikki Hiiri`-kaktuksiksi.


presidenttipalmu
Washingtonia filifera

 Metrosideros perforata

 mähkä
Selaginella fodriguesiana
Moni meistä ihastui todella näihin pehmeän näköisiin mähkä-mattoihin.

Kuvattavaa löytyi sekä ylhäältä, että alhaalta.

liisukka
Plectranthus saccatus



 länsi-intianpuuvilla
Gossypium barbadense

ketunlieko
Huperzia squarrosa
Anun puutarhan Pioni näyttää kuinka pehmeä kasvi on,
vaikka näyttääkin kovin kuusimaiselta.



 lumikuningatar
Coelogyne cristata
Lumikuningatar oli täydessä kukassa.

 Rhaphiolepis x delacourii

kamelia
 Camellia japonica

 ruusukoru(ananas)
Neoregelia spectabilis


Tunnelma kasvitieteellisessä puutarhassa on aivan käsittämättön.
Ulkonakin oli vähemmän lunta kuin meillä täällä Päijät-Hämeessä,
joten tuntui kuin olisi käynyt ulkomaan reissulla.


Tästä postauksesta tuli kilometrien pituinen,
ja vielä riittäisi kuvia Viherpajaltakin.
Taidan jättää ne seuraavaan kertaan. 

Lisää päivästämme voit lukea muista mahtavista blogeista:

Kiitos kaikille teille ihanille blogiystäville
todella virkistävästä päivästä!
Toivottavasti näemme pian uudestaan
ja tällä kertaa estyneet blogiystävätkin pääsisivät mukaan! 


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.