Kukassa juuri nyt

 

  tarhakurjenpolvi

 Geranium x magnificum

Monet kesäkuun perennat kukkivat parhaillaan todella kauniisti.

Kurjenpolvet, kurjenmiekat, tuoksumatara, isorikko ja hopeahärkit 

ovat uskollisia kukkijoita,

eivätkä ne tarvitse edes kovin kummoista hyysäystä kukkiakseen.

Kesäkuun alku oli viileä, 

joten kukinta-aika on monella perennalla nyt aika normaalissa aikataulussa. 

Lämpiminä kesinä moni kasvi ottaa varaslähdön

ja juhannukseen mennessä kukinta alkaa jo hiipumaan.

Luvatut hellepäivät voivat vielä nopeuttaa puutarhan aikatauluja,

mutta nyt saamme ainakin nauttia näistä perennoista.

Galium odoratum

tuoksumatara

  tarhakurjenpolvi

 Geranium x magnificum

Tämä tarhakurjenpolvi leviää hyvin siemenistä 

ja olenkin saanut lisättyä sitä alkuperäisen

 yhden taimen jälkeläisistä sekä ystäville että itselleni.

Se on parhaimmillaan ison perennapenkin keskellä, 

sillä lehdistö ränsistyy kukinnan jälkeen.

Kukat näkyvät hyvin matalien tai keskikorkeiden perennojen joukosta,

sillä kukka kurottelee noin 60 cm korkeudella.

 lemmikki 

Myosotis 

Forget me not

ワスレナグサ

Lemmikkejä en ole istuttanut puutarhaan,

mutta niitä tupsahtelee monin paikoin.

Annan niiden kasvaa rauhassa, 

sillä ne ovat suuria suosikkejani.

valkohanhikki

Drymocallis rupestris

Valkohanhikki on aika uusi tulokas täällä Vaahteramäellä.

Ostin muutamia taimia 

Päivänpesän elämää -blogin Katjalta Avoimista puutarhoista.

Se on erikoisuus, jota ei ihan joka paikassa tule vastaan.

Helppohoitoisuutensa vuoksi sen soisi yleistyvän.

Valkohanhikki pärjää kuivemmassakin kasvupaikassa,

kasvualustan tuleekin olla vettä läpäisevä.

Eli seisovasta vedestä se ei tykkää.

Matala lehdistö kasvaa kauniina ruusukkeina 

ja kukat nousevat korkeammalle,

jopa noin 40 cm korkeudelle.

Se onkin hyvä kasvi esimerkiksi istutusten reunoilla.

Iris

kurjenmiekka

Vaahteramäellä kasvaa monenlaisia kurjenmiekkoja

ja osan lajikkeista minulla ei ole aavistustakaan.

Kuten esimerkiksi tästä kurjenmiekasta.

Olen ostanut joskus vuosia sitten kurjenmiekkojen juurakoita,

joista on sitten ilmaantunut jotain ihan muuta kuin pussin kylkeen oli kirjattu.

Nimiasia häiritsee välillä yllättävän paljon. 

Olisi aina niin kiva tietää kaikkien kasvien tarkat lajikenimet, 

mutta joskus on vaan ymmärrettävä ihailla myös nimettömiä kasveja.

Monet kasvit saattavat myös risteytyä keskenään, 

joten uusia lajikkeita saattaa ilmaantua senkin vuoksi.

  isorikko

Saxifraga hostii

サキシフラガ

Isorikko on mahtava kivikkokasvi,

joka pärjää kuivassakin kasvualustassa.

hopeahärkki 

Cerastium tomentosum-ryhmä

Myös hopeahärkki on loistava kuivan paikan kasvi.

Se kukkii uskollisesti vuodesta toiseen ja leviää jopa kivien päälle.

Hopeahärkki onkin mahtava reunuskasvi tai maanpeittäjä. 

Joskin vahvoille rikkakasveille se jää toiseksi.

Mitä kasveja teillä on kukassa juuri nyt?

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Vaahteramäen vuosikymmen osa 2

2011

Vuosi 2011 oli mullistuksen vuosi kunnallistekniikan takia.
Olimme saaneet oman linjamme valmiiksi ja alapihan tasoiteltua.
Kunta jatkoi kuitenkin päälinjan vetämistä ohi menevällä tiellämme
ja heitteli kaiken kaivamansa maan meidän tontillemme sekä alapihalla että yläpihalla.

Viereinen tiemme kaivettiin kokonaan auki ja

 puutarhamme näytti monesta kohtaa kuin sota olisi ollut käynnissä.

Myös kunnan työmiehiä talsi välillä pihallamme, kuin se olisi ollut jotain yleistä aluetta.

Silloin halusin rakentaa muurin tonttimme ympärille.

Edellisen postauksen viimeisessä kuvassa näkee, 

miltä tässä kohtaa tonttiamme ennen näytti.

Jokaisessa asiassa on myös hyvät puolensa. 

Sain uusia istutusalueita kasveille kaiken kaivuun jälkeen.

Uudet suunnitelmat villitsivät ajatukset.

 Etupihan syreenitkin olivat lähteneet kasvuun,

vaikka vielä oli todella paljasta.

En kuitenkaan alkanut suunnittelemaan muuria, 

vaikka halusinkin yksityisyyttä enemmän kuin koskaan.

2012

Keväällä 2012 pääsimme vihdoin oman postilaatikon kulmamme kimppuun.
Vuoden 2010 syksyllä siis saimme oman kunnallistekniikan valmiiksi,
vuoden 2011 syksyllä yläpihan nurkkaus myllättiin kunnan toimesta
ja alapihan nurmikko meni uudemman kerran myös uusiksi samaan aikaan.
Ja vuoden 2012 keväällä saimme kunnalta korvaukseksi maantasoituksen ja
 mullat näihin pilattuihin kohtiin tontillamme.
Eli aika pitkäpiimäinen homma tuo kunnallistekniikan tulo oli kaikenkaikkiaan.

Jälkeenpäin ei kuitenkaan harmita.
Näistä myllerryksistä seurasi positiivinen muutos tontillemme.
Istutin alapihalle aidanteen ja
tein tästä postilaatikon nurkkauksesta yhden lempparikohdistani puutarhassa.

Ostimme kaikki taimet kerralla koko nurkkaukseen.
Kunta tarjoutui kyllä kylvämään nurmikon koko alueelle, mutta halusin siihen muutakin.
Rehevän maamme ansiosta tyhjät alueet piti istuttaa välittömästi,
sillä muuten luonto olisi kyllä pitänyt huolen vihreyttämisestä.

Tässä istutan pallohortensiamerta,
joka on ehdoton suosikkipaikkani puutarhassa.

Kivien väliin tuli alppiruusuja, tienlaitaan koivuangervoa ja tuivioita.
Myös muita pieniä havuja istutin sopiviin väleihin.

Muualla puutarhassa ei tuona vuonna tapahtunut mitään mullistavaa. 

Vuosikymmenen alkupuoliskolla olin syvästi rakastunut ruusuihin ja kurjenpolviin,

myös pionit ja kaikki herkät perennat olivat lähellä sydäntäni.
Nämä muutamia vuosia sitten istuttamani kasvit saivat vaan kasvaa ja rehevöityä.

Myöhemmin tämä romanttinen maku on hieman laimentunut,
vaikka tykkään näistä kasveista edelleenkin.

Perustin aluksi puutarhan paljolti niillä kasveilla, 

joista sain alkuja ystäviltä ja tuttavilta.

Se olikin ihan viisas veto, sillä näin sain maata hallintaani.

Myöhemmin olen pikkuhiljaa siirtänyt kasveja ja 

muokannut puutarhaa enemmän oman näköisekseni.

Tässä kohtaa vuorenkilpialue on alkanut kutistumaan. 

Istutin rinteen alareunaan seppelvarpuja rivillisen.
Tässä näyttää,
etten kiinnittänyt tuolloin vielä kovastikaan huomiota nurmikon rajauksiin.
Seppelvarpu on kuitenkin pitänyt huolen,
 ettei nurmikko ole päässyt kiipeämään enempää ylöspäin.
Vaan ennemminkin se on pysynyt alempana ihan kiltisti.

Keittötarha sai lopullisen muotonsa kunnallistekniikan saavuttua.

Laventelit ja iisopit viihtyvät hyvin tässä kohtaa puutarhaa.

2013

Etupihan aidanne sai vuonna 2013 selkeämmän linjan.

Istutin syreenien väliin tuijia,

 jotta aidanteesta tulisi monimuotoisempi ja ikivihreämpi.

Selkeä kuorikatenauha näytti, mihin raja-aidanne olisi muodostumassa.

Tässä hetkessä tuntui kyllä vielä siltä, 

ettei suojaa varmaan muodostuisi missään vaiheessa.

Tammi kiven vieressäkin oli valtavan pieni.

Olin istuttanut sen todella pienestä taimesta.

Rinteen perennat olivat vielä aika värikkäitä omaan makuuni.

Yläpihalla näkyy kankainen paviljonki,

jonka olimme pystyttäneet nurmikolle.

Tässä vaiheessa söimme ulkona aina tuossa kulmassa tonttia.

Keidasta ja kasvihuoneen terassia ei ollut vielä olemassakaan.

Talon edustan istutukset ovat pysyneet  aikalailla samoina vuodesta toiseen.

Kasvit ovat vain kasvaneet huomattavasti noista ajoista.

Kunnallistekniikka-remontin myötä postilaatikon nurkkaukseen

muutti myös kalastaja-Tuija mieheni toimesta.

2014

Pikkuhiljaa pientä kasvua on havaittavissa etupihan kasveissa.

Suojaisuus ja rehevyys lisääntyvät.
Uskoisiko noita istutusaluetta reunustavia tuoksukurjenpolvia samoiksi,
kuin edellisessä postauksessa?
Niistä rääpäleistä tämä rehevyys on saanut kuitenkin alkunsa.
Tuoksukurjenpolvi on todella kiitollinen kasvi,
jos haluaa jotain peittävää ja helppohoitoista.
Niillä on helppo rajata ja peittää.
Esimerksi puun ympärillä ne ovat loistava kasvivalinta.
Vaikka varsinaista reunuskiveystä tai kanttausta ei olekaan,
ruohonleikkurin pyörä on helppo sujauttaa kasvuston alta.
Näin nurmikko pysyy omalla puolellaan ja istutus omalla puolellaan. 

Vuonna 2014 tein itselleni istutuspöytänurkkauksen leikkimökin taakse.
Se olikin tarpeen ja tykkäsin siitä valtavasti.

Puutarha alkoi pikkuhiljaa rehevöitymään. 

Tontillamme on luonnostaan hyvä kasvualusta, 

joten kitkettävää ja karsittavaa riittää niin rikkakasvien kuin istutettujen kasvien toimesta.

Tässä kohtaa takapihan kaari oli vielä melkoinen viritelmä.

Heinäseipäät yrittivät pitää rimppanaa halppiskaarta pystyssä.

Myöhemmin poikani teki vahvan ja kauniin kaaren. 

Vuoden 2014 keväällä mieheni teki nykyisen kasvihuoneen terassin
ruokailupaikaksemme.
Siirsimme kangaspaviljongin yläpihalta sinne suojaamaan ruokailuryhmää.
Grillikin sijoitettiin tähän välitasanteelle.

Jatketaan tästä taas seuraavassa postauksessa.
Jos et ehtinyt lukea vielä vuosikymmenen alkuvaiheista,
niin löydät postauksen täältä:
Vaahteramäen vuosikymmen osa 1

 ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Marraskuun kysymykset ja vastaukset

Kysy mitä vain puutarhasta,

pohditaan yhdessä

  parsa

Asparagus officinalis

アスパラガス

Minna kysyy:

Mua kiinnostaisi tuo parsa. Miten kasvatat sitä?
Teitkö istutuksen jotenkin erityisesti? 
Minulla kuoli kaikki juurakot mutta voi olla että myyräkin söi ne.

En ole oikeastaan tehnyt mitään erikoista parsan suhteen. 
Istutin vihreän parsani hiekkapitoiseen multaan, jossa oli kuitenkin ravinteita.
Savessa ja tiukassa maassa se ei viihdy, vaan kaipaa ilmaa juuristolleen. 
Parsa kaipaa kuitenkin myös ravinteita, 
joten lisään joka kevät kasvualustaan hieman kompostia. 
Vaihtoehtoisesti sen voi istuttaa jopa ihan hiekkaan,
ja lisätä vaikka viherkatetta kasvualustan päälle keväisin. 

En osaa sanoa, miksi juurakkosi ovat kuolleet, 
mutta yleisesti ottaenkin parsat vaativat hieman kärsivällisyyttä ensimmäisinä vuosina.
Ne tulevat satoikään vasta noin kolmen vuoden päästä istutuksesta.
Toisaalta parsa sitten viihtyy melkein itsekseen, kun on ensin kotiutunut kasvupaikalleen.

Kokeile ihmeessä uudemman kerran ensi kesänä.
Parsat ovat niin herkkuja. 

Outi / Outi`s life kysyy:

Nyt oot musta ylpeä, ostin oikean (ei muovia) viherkasvin, aloe veran. 

Kerro mulle muutama vinkki, miten saan sen pysymään elossa? 

Onko parempi altakastella kuin lorottaa vesi suoraan ruukkuun?

Oi, hyvä Outi! <3

Aloe onkin mahtava ja helppo kasvi. 

Nyrkkisääntönä kannattaa muistaa, 

että sen saa kuolemaan helpommin liikakastelulla kuin kuivuuteen. 

Kesällä Aloe Veraa kastellaan kuitenkin säännöllisesti (noin kerran viikossa), 

jotta se kasvaisi. 

Mullan kannattaa antaa kuivua kastelujen välillä. 

Talvella kastelua vähennetään ja harvennetaan ainakin puolella. 

Kastelun vähentämisellä säädellään sen kasvua,

koska pimeämmässä uusi kasvu on hontelompaa.

Aloe Vera tarvitsee lannoitustakin niukasti. 

Sitä ei oikeastaan tarvitse lannoittaa kuin kerran keväällä ja kerran kesällä. 

Paras kasvupaikka Aloe Veralle olisi etelä-, länsi-, tai itäikkuna. 

Se sietää voimakastakin auringonvaloa, kunhan sen totuttaa siihen vähitellen.

Istuta Aloe Vera mielellään sellaiseen ruukkuun, jossa on pohjareikä ja se on hengittävä.

Esim. saviruukku on hyvä, koska silloin liikakastelun vaaraa ei ole oikeastaan ole. 

Aloe Vera pitää läpäisevästä mullasta, eli kaktusmulta tai hiekkapitoinen multa ovat hyviä. Silloin voit kastella sitä suoraan multaan tai aluslautaselle. 

Vältä kuitenkin kaatamasta multaa lehtihankoihin, 

ettei vesi jää sinne seisomaan ja kasvi mätäne. 

Jos lehtiin tulee laikkuja tai ne pehmenevät, kasvi on saanut liikaa vettä. 

Ensiapuna on, että antaa mullan kuivahtaa kunnolla ja vähentää sen jälkeen kastelua. 

peittokurjenpolvi  

Geranium x cantabrigiense 

フウロソウ

Pauliina / Kukka & kaali kysyy:

Haluaisin istuttaa hedelmäpuiden alle jotakin matalaa ja kestävää, esim. peittokurjenpolvea. Onko idea ihan pöhkö? 

Pitäisikö ne putovien omenoiden ym. vuoksi vain kattaa ja jättää vaille vihreää?

Peittokurjenpolvi tai tuoksukurjenpolvi ovat ihan loistavia kasveja omenapuiden 

ja muiden hedelmäpuiden alle. 

Itse harrastan juurikin tätä maanpeittokasvien istuttamista puiden juurille. 

On hyvä, ettei puiden juurilla kasva nurmea ravinteita viemässä. 

Sillä vaikka se tuntuukin ehkä hullulta,

nurmikko vie paljon enemmän ravinteita maasta kuin maanpeittokasvit. 

Toiseksi maanpeittokasvit suojaavat runkoa ja näyttävät näteiltä. 

Maanpeittokasvit ovat myös hyviä pidättämään kosteutta,

 eikä puun juuristo kuivu niin helposti helteilläkään. 

En ole ainakaan itse kokenut hedelmien tippumista kasviston sekaan hankalana. 

Jos asia epäilyttää, hedelmiä voi kerätä puun alle kehiteltyyn "keruukankaaseen/pressuun".

Itse en ole koskaan käyttänyt mitään, vaan kaivellut kasvien seasta jokusen omenan pois. 

Anoppini käyttää ihan tavallista pakkasharsoa hommaan. 

Siitä on siisti kerätä pahimpaan aikaan hedelmät pois. 

@minnakatrielina :n kissa

(kuvattu Avoimissa Puutarhoissa 2016)

Hevostilan emäntä kysyy:

Hei! Olen seurannut blogiasi kesästä lähtien, ihana on! En tiedä, onko tätä jo kysytty aiemmin, mutta haluaisin kysyä lemmikkitalouden kasveista. Eli mitkä huonekasvit (puutarhakasveista olen paremmin kärryillä) ovat kissoille turvallisia? Tietenkin on hurja työ luetella kaikki mahdolliset kasvit, mutta jo muutama vinkki auttaisi paljon :)

Tämä onkin hyvä kysymys, 

jota kuulin paljon kysyttävän, kun olin töissä kukkakaupassa.

Kaikenkattavaa vastausta on kuitenkin vaikea antaa,

koska kissat ovat persoonia, siinä missä me ihmisetkin.

Ensinnäkin tarkistaisin huonekasvin kohdalta varmuuden vuoksi kasvin myrkyllisyyden.

Esim. joulun aikaan joulutähdet, hyasintti, amaryllis ja jouluruusut ovat myrkyllisiä.

Hyviä myrkyttömiä kasveja ovat esim. 

maijat, mehitähdet, muorinkukat, paavalinkukat, pullojukka, 

kirjorönsylilja, joulukaktus, puistokultapalmu ja saniaiset.

Itselläni ei ole koskaan ollut kissaa, 

joten kyselin vielä parilta todelliselta kissaihmiseltä aiheesta.

Kummallakin on ollut kissoja monta vuosikymmentä.

Nämä kissojen omistajat kertoivat kokemuksestaan, 

ettei heidän kissansa ole koskaan syönyt mitään kasveja

ja kummatkin heistä ovat myös kasvienystäviä, joten kasveja löytyy laidasta laitaan.

Molemmat kertoivat kissojensa myös ulkoilevan ja syövän vihreää ulkona. 

Tämä seikka ilmeisesti myös vaikuttaa asiaan.  

Pelkästään sisällä olevat kissat saattavat helpommin haukata viherkasveja. 

Tähän auttaa kissoille tarkoitettu kissanruoho, jota voi kasvattaa rairuohon tapaan. 

Mummollani oli aina kissoja, jotka olivat pelkästään sisällä. 

Mummollani oli myös aina paljon viherkasveja, mutta kissat jättivät ne rauhaan. 

Niille oli kuitenkin tarjolla tuota kissanruohoa. 

Olisikohan se ollut kasvirauhan salaisuus...

Leikkokimpuissa miettisin, ettei niistä roiku mitään nauhoja tai koristeita.

Kissat kun tykkäävät leikkiä niillä

ja äkkiä ainakin saattavat kaataa maljakon nurin tai jopa syödä nauhaa tai kasveja.

Mutta tosiaan tähän on vaikeaa antaa ihan oikeaa vastausta,

koska kissan luonne ja tempperamenttisuus vaikuttaa myös asiaan. 

Olisi kiva kuulla teidän kissojen omistajien mielipiteitä asiasta.

Tiedän, että teitä on paljon siellä ruudun toisella puolella. 

Kertokaa myös niksejä, joilla olette saaneet kissat jättämään kasvit rauhaan, 

jos näin ei ole alkuun ollut. 

mehitähti

Sempervivum

センペルビブム

pikkutalvio
Vinca minor

Anonyymi kysyy:

Olen istuttanut viime kesänä runsaasti kuunliljoja. Ne ovat vielä pieniä ja haluaisin niiden juurelle jotain. Vähän valoisammassa paikassa on jo istutettuna keltalehtistä rönsyalpia. Olisko jotain matalajuurista mikä menestyisi varjoisassa paikassa.

Kuunliljat peittävät kasvualustan loistavasti muutaman vuoden päästä, 
mutta tosiaan alkuun ja keväällä olisi kiva, että niiden juurella kasvaisi myös jotain muuta. 

Varjoisalla paikalla pikkutalvio (Vinca Minor) on loistava kasvi. Se saa suikertaa rauhassa kuunliljojen alla ja lomassa peittäen multatilan kauniisti.
Myöhemmin, kun kuunliljat kasvavat, pikkutalvio varmasti kärsii hieman kuunliljan lehtien alla, 
mutta silloinhan sitä ei enää välttämättä siellä tarvitsekaan olla.

Itse olen istuttanut kuuliljojen alle paljon pieniä kukkasipuleita, 
niin kuin tässä alemmassa kuvassa näkyy. 
Kuunliljat tulevat lehteen sen verran myöhään keväällä, 
että on kiva, jos maa ei pelkästään mulloksella. 
Hyviä vaihtoehtoja ovat
-lumikellot
- krookukset
- kirjokevättähdet (kuvassa)

-scillat eli idänsinililjat

 kirjokevättähti

Chionodoxa forbesii

チオノドクサ 

pallohortensia 

Hydrangea arborescens ´Annabelle` 

 アメリカノリノキアナベル

Molley kysyy:

Kysyisin pallohortensiasta eli leikataanko se nyt syksyllä vai vasta keväällä?
Ja mitä mieltä olet ihan seinän viereen istutetusta köynnöshortensiasta? 
Minä pöhköpää istutin jo vuosia sitten ihan pienen köynnöshortensian alun ihka kivijalan viereen ja nyt vuosien myötä se onneton on paikassaan viihtynyt ja valtavasti kasvanut. 
Se on kertaalleen jo leikattu alas, mutta se jaksaa taas tehdä uusia versoja.
Onkohan sillä valtava juuristo? Mitä teen?  
Kiitos vastauksistasi.♥

Pallohortensian leikkaus:

Leikkaan pallohortensiat aina vasta keväällä.

Tällä konstilla ei ainakaan juurakkoihin kerry vettä, 

eivätkä ne mätäne, jos on plussaa ja pakkasta vuorotellen.

Köynnöshortensian paikka:

En suosittele koskaan köynnöshortensiaa, 

enkä mitään muutakaan kasvia istutettavan ihan seinän viereen, seinään kiinni

 tai sokkelien ja salaojien lähelle.

Näin varmistuu, ettei juurakko tai kasvi vaurioita rakennusta tai perustusta.

Ennen istutettiin paljon ihan taloon kiinni köynnöksiä,

mutta nykyään sitä ei enää suosita. 

Parempi paikka köynnökselle olisi säleikössä tai muuta tukea vasten.

Jos köynnöshortensia on ollut paikallaan kauan, juurakko on jo sen verran iso,

että sitä on vaikeaa saada ihan käsipelillä pois maasta. 

Yksi vaihtoehto on antaa juurakon jäädä niille sijoilleen ja 

leikata aina uudet, vihreät versot pois. 

Näin sen kasvu pikkuhiljaa hiipuu, kun lehdistö ei enää pääse yhteyttämään. 

Tämä vie kuitenkin aikaa, joten kärsivällisyyttä ja toistoa tarvitaan. 

Kun kasvi on näivettynyt ja jopa kuollut, juurakko on tarvittaessa helpompi poistaa. 

  köynnöshortensia

Hydrangea anomala subsp. petiolaris

ツルアジサイ

 tarhakurtturuusu

Rosa rugosa ´Ritausma` 

ハマナス

バラ 

@marihannahanwell kysyi instan puolella:

Ritausma kasvaa myös minun tontillani aika uutena tulokkaana. 

Oletko tehnyt pensaalle hoitoleikkauksia/poistatko jo kukkineet ruusut? 

Terv. viittä vaille valmis puutarhuri

Olen leikellyt Ritausmieni kuivia ja vanhoja oksia harventaen.

En ole leikellyt kukkineita ruusuja pois, mutta kyllähän pensas siistiytyisi jos niitä leikkaisi.  

Minusta kuihtuvissa kukissa on jotain kiehtovaa ja kaunista, siksi en leikkele niitä.

Jos Ritausma ränsistyy pahasti tai se paleltuu erityisen kylmänä talvena, 

sen voi huoletta kuitenkin leikata alas. 

Olisiko se ollut talvi 2016, kun oli erityisen kylmää

ja Ritausmani paleltui pahasti. 

Leikkasin sen keväällä ihan alas 

ja se uusiutui upeasti parissa kuukaudessa entiselleen 

ja kukki saman vuonna. Rugosa-suvun ruusut ovat siitä kiitollisia,

että ne kukkivat saman vuoden versoilla ja 

kasvavat parissa kuukaudessa täyteen mittaansa.

Kiitos taas kerran hyvistä kysymyksistä!

Ja olisi kiva, jos muutkin osallistuisivat tähän keskusteluun. 

Kerro kysyjille omat kokemuksesi aiheista,

näin me voidaan jakaa vinkkejä toisillemme ja oppia uutta. 

Edellisten kuukausien kysymykset ja vastaukset löydät seuraavista linkeistä:

Lokakuun kysymykset ja vastaukset

Syyskuun kysymykset ja vastaukset

Elokuun kysymykset ja vastaukset

Joulukuussa pidetään joulutaukoa tästä kysymyspostauksesta ja pohdinnasta,

mutta tammikuussa on taas uusien kysymyksien aika. 

Mukavaa alkanutta viikkoa! 

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.