lauantai 30. joulukuuta 2017

Keveyttä


Yllätin itsenikin tämän joulun kukkavalinnoilla.
Halusin yhtäkkiä jotain kepeää ja keveää.
Ja  valitsin tuoksuvan ginstian pääkukaksi ruokapöytään.
Ripaus syvää punaista joukkoon
ja kaipaamani tunnelma oli syntynyt.




Vaikka joulu alkaa olla pyhien puolesta jo mennyt,
tämä ihanainen ginstia sopii myös uuteen vuoteen. 
Neilikat on helppo vaihtaa vaikka keväisempiin väreihin
ja joulun tunnelma vaihtuu uuden vuoden tunnelmaksi.









torstai 28. joulukuuta 2017

Olkkarin sivupöydällä


Suunnittelin ensin koko joulun kukkateemaksi
vain leikkoamarylliksiä ja eukalyptusta. 
Suunnitelmat hieman muuttuivat matkan varrella,
mutta yksi maljakollinen amarylliksiakin löytyy tämän joulun kukista.


Tämän joulun koristukset ovat olleet todella rauhoittavia,
ja vihreä ja valkoinen jotenkin jo hieman keväistäkin.
Tai ainakin ovat tuoneet jotenkin elävyyden tuntua,
tämän pitkän, sateisen ja pimeän syksyn jälkeen myös ajatuksiin.


Lasikellot käyvät jokaiseen vuodenaikaan.
Niiden alle on ihana kätkeä pieniä kauniita yksityiskohtia.

 Tätä siskolta saamaani lasista joulukuusen palloa,
en ole vielä koskaan uskaltanut laittaa joulukuuseen.
Pelkään, että se tipahtaisi ja hajoaisi.
Lasikellon alla se on suojassa,
mutta ihailtavana.

 Hyasintteja on ollut pitkin joulukuuta aina jollain pöydällä.
Tämä tuorein versio on maljakossa,
joka on tarkoitettu sipulikukille.
Pesin siitä mullat pois,
koska juuret ja sipuli ovat mielestäni tärkeä osa sipulikukkien kauneutta.


Tämän kaltaiset raikkaat joulukoristeet eivät kyllästytä pyhien jälkeenkään,
vaan niitä katselee mielellään loppiaiseen asti.
Täällä meinaan joulu ja loma jatkuvat vielä ensi viikonkin.
On ihana relata ja kerätä voimia.
Tunnen, että nyt tämä lepo tulee kyllä todella tarpeeseen.


Leppoisia välipäiviä! 


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, YouTubessa, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

tiistai 26. joulukuuta 2017

Joulutunnelmia


Meidän joulu on sujunut täällä leppoisasti ja rauhallisesti.
Olemme nauttineet kotona olosta
ja mummoloiden notkuvista pöydistä
sekä perheiden seurasta.
Meillä on onni omistaa kumpikin mummola ihan lähellä,
jolloin joulua ei tarvitse viettää autossa,
vaan saamme nauttia sekä kodista, että kaikista läheisistä.



 Kaipasimme kaikki joululta lepoa ja rauhaa.
 Se näkyy myös joulukoristelussa.
Meidän perheessä ei ole pieniä lapsia,
jotka kaipaisivat paljon koristeita ja värejä. 
Lisäksi meillä kaikilla on aika rauhallinen ja yksinkertainen maku. 
Tytär ehdotti jopa, että kuusi olisi kaunein ilman mitään koristuksia,
ja niin varmaan olisikin...
Minä yksinkertainen ihminen, jopa lisäsin hieman koristeita tyttären jäljiltä.
Mutta hillitysti kylläkin.



Tuoreessa muistissa on vielä sekin aika,
kun lapsilla oli oma kuusi yläkerrassa,
tylsä äiti ei oikein kestänyt värikylläisyyttä.
Ratkaisin asian niin,
että lapset saivat koristella sielunsa kyllyydestä yläkerran kuusen.
Kuusi reppana ei siihen aikaan meinannut jaksaa kantaa koristeitaan.
Niin ne ajat muuttuu.

 Latvatähtenä meillä on aina siskoni Kesätuulian
virkkaama tähti.
Minusta se on kaunein tähti, mitä olla saattaa.

 Pienten lasten puuttuessa,
joulusta katoaa kyllä jokin taianomaisuus.
Mutta kyllä se silti on niin ihanaa aikaa.


Läheisten läsnäolo ja 
muistamiset ovat tärkeitä asioita.



Ja onhan ne kukatkin tärkeä juttu
minulle...
Niistä lisää seuraavalla kerralla.


Leppoisaa Tapaninpäivää!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, YouTubessa, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Hyvän joulun toivotus



Hyvää, rauhallista ja levollista 
joulua
jokaiselle teille Ihanalle!

Merry Christmas!
メリークリスマス 


Täällä Vaahteramäellä aiotaan viettää
rauhallinen joulu
rakkaiden kanssa.
Minullakin alkoi kahden viikon loma.
On aika levätä ja kerätä voimia.



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, YouTubessa, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Ihastuttavat joulukielot


kielo
Convallaria majalis
Lily of the valley
スズラン

Rakastan kieloja,
niin keväisin, kuin joulukukkanakin.
Se on joulukukkana vanha,
olihan sitä jo 1800-luvun lopussa yleisesti käytössä.
Valitettavasti sen suosio hiipui ja saatavuus huononi 
1980-luvulla.

Etsin kieloja monena jouluna kukkakaupoista,
mutta turhaan.
Viime jouluksi hyödinkin kieloni itse, ihan oman metsän kieloista.
Kokeilu onnistui loistavasti.
Tänä vuonna en kuitenkaan ehtinyt sopivaan aikaan kieloja kaivelemaan,
joten kieloni jäivät metsään.


Onneksi jouluiselta työpaikaltani niitä löytyi.
Ja omani löysi heti paikan vanhasta maitokannusta.
Suomen 100-vuotissynttäreiden kunniaksi,
kieloasetelmasta tuli tämmöinen vähän historiallinen.
Tai ainahan minä pidän näistä pula-ajan tyyppisistä elementeistä. 


Tänä vuonna kielo sai entistä suurempaa näkyvyyttä
myös Linnan juhlissa itsenäisyyspäivänä. 
Rouva Jenni Haukiolla oli todella kauniit
kielokukkakorut. 
Ne sopivat kauniisti hänen pukuunsa,
ja kuvastivat hyvin hänen rakkauttaan Suomen luontoon.


Olisi kiva kuulla teidän ajatuksianne tai muistojanne kieloista joulukukkana?
Muistaako vanhemmat lukijat kielojen käytöstä
esim. lapsuuteenne jouluina?

Kielot Vääksyn Viherkukasta

Kaunista joulunodotusta
ja kolmatta adventtia!
Ajatelkaa, viikon kuluttua on jouluaatto!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, YouTubessa, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

perjantai 15. joulukuuta 2017

Joulukukkien ihanuus

Yhteistyöpostaus: Vääksyn Viherkukka


Kukat tuovat mulle joulun.
Ne ovat niin helppo ja kaunis tapa 
saada kotiin joulutunnelmaa,
vaikka muita koristeita ei paljoa laittaisikaan.

Kukat liittyvät mun jouluun myös muulla tavalla.
Kuusi viimeistä vuotta minulla on ollut ilo olla kiireapuna
jouluisessa kukkakaupassa.
Kun tekee yleensä yksin töitä,
on todella hauskaa työskennellä ihmisten parissa 
ja ennenkaikkea jouluisessa satumaassa.
Vaikka taivaalta sataisi kissoja ja koiria,
kukkakaupassa on joulutunnelma aina kohdillaan.


Kävin eilen fiilistelemässä Vääksyn Viherkukassa,
vaikka työvuoroni alkavat vasta parin päivän päästä.
Siellä oli ihana tohina päällä
ja toinen toistaan kauniimpia kransseja ja kukka-asetelmia syntyi
Seijan, Johannan, Nellin, Sarin ja Hannan käsissä.
Antti ja Jorma hoitelivat myyntiä, kukkakuljetuksia sekä muita juoksevia asioita.

 



Veikkaan, että leikkoamaryllis on tämän joulun hitti.
Itsekin olen suunnitellut amarylliskimppua tai kimppuja joulupöytään.
Vai pitäisköhän ripustaa muutama myös ikkunaan tai jopa seinälle....
Väreissä on ainakin valinnanvaraa.
Itse pohdin "mummonkalsarin" ja syvän punaisen välillä...
"Mummonkalsarin" näette tuolla ensimmäisessä kuvassa. 
En tiedä, mikä tuon värin virallinen nimi on,
mutta kaikki ymmärtävät, kun puhuu "mummonkalsarista".


 Jouluruusuja en voi myöskään vastustaa.


Ja jouluruusu tälläisessa patinoituneessa saviruukussa on suorastaan vastustamaton.
Saviruukun väri on muuten ensi vuoden trendiväri. 
Mä olen kyllä aina tykännyt saviruukuista,
olkoon ne trendi tai ei. 
Niissä on jotain niin kauniin luonnollista.

Huonekuusi voimapaperissa on myös varma valinta,
ja huonekuusesta on iloa joulun jälkeenkin.
Se on ihana vanhanajan huonekasvi,
suoraan pappiloiden ja kartanoiden saleista.
Mutta käy hyvin myös moderniin ja jopa minimalistiseen kotiin.

Trendit tulevat ja menevät,
mutta joulutähden suosio vaan jatkuu.
Se on varmasti meidän monen must-joulukukka vuodesta toiseen.

En ole aina oikein tykännyt skimmiasta.
Mutta viime vuosina olen ihastunut siihen.
Siinä on jotain yksinkertaista kauneutta,
joka viehättää.

Perinteisillä joulukoreillakin on aina tilausta.
Ne ovat todella ihana lahjaidea,
sellaisellekin jolla on jo kaikkea.
Yleensä joulukukkakoreissa on myös viherkasveja,
jotka voi istuttaa omiin rukkuihinsa joulun jälkeen.

 Arvatkaa kuka ihastui myös tähän punarinta-joulupalloon?
Punarinta on kaunein lintu, mitä tiedän.
En tiedä, onko Salainen puutarha- sadulla mitään tekemistä asian kanssa.
Taisin ainakin ihastua punarintaan jo lapsuudessa lukiessani Salaista puutarhaa. 
Taisin ihastua myös puutarhaan yleensä tuon sadun myötä...

Myös punatulkut ovat joulun lintuja.
Niissä on jotain niin kodikasta.





Joulufiilikseen pääsi kyllä jo pelkästään visiitistä kukkakaupassa.
Ihanaa, että saan taas imeä tuota kukkaterapiaa kaikki joulunaluspäivät.
Ainut huono puoli on, että en voi varmastikaan välttyä houkutuksilta...
En välttynyt nytkään, mutta niistä lisää myöhemmin. 


Iloa tulevaan viikonloppuun
ja käykää visiitillä kukkakaupassa, 
sieltä saa joulufiilistä ja kauneutta joulukotiin!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, YouTubessa, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.