kerrottu lumihiutale
Sutera cordata ´Snowflake`
ステラ・コルダータ
Kukkalan Sanna on herätellyt ilmoille #kesäkukkaLOVE-postauksia monessa blogissa.
Todella hauska idea taas kerran Sanna! Tulppaanitorstai sai ikään kuin jatkoa. :)
Kesäkukat ovatkin meille Suomalaisille todella tärkeitä
parvekkeilla, mökeillä, kotipihoissa ja julkisilla paikoilla.
Perennat ja muut puutarhan monivuotiset kasvit halutaan yleensä valita tarkkaan,
koska ne ovat vuodesta toiseen samoja.
Kesäkukilla voi sen sijaan revitellä tai vaihtaa tunnelmaa vuosittain,
ja sesonkikasveilla jopa vuodenaikojen mukaan.
Kesäkukisssa ehdoton lempivärini on valkoinen,
mutta paljon vaaleanpunaista ja hopeaakin on yleensä joukossa.
Talvetan pelargoneja pitkät rivit autotallissamme,
ne ovatkin ehdottomia kesäkukkasuosikkejani.
Mieheni ihmettelee syksyisin ovatko rivit pidentyneet,
olen muka ihmeissäni mistä uusia pelargoneja tupsahtaa.
Niitä tulee hankittua aina uusia herkkuja lisääkin,
mutta pääasiassa ne lisääntyvät pistokaslisäyksistä, joita teen keväisin.
Orvokit ovat must-ostoksia keväisin.
On ihana, kun halla ei niitä vie mennessään,
ja hyvällä hoidolla niistä on iloa ihan koko kesäksi.
sininata (Festuca glauca,フェスツカ・グラウカ)
ja
koristeapila (Trifolium repens, シロツメクサ)
Olen aina rakastanut tummalehtisiä ja hopeanhohtoisia kasveja.
Olen kuitenkin aika maltillisesti hankkinut niitä puutarhaani,
vaikka lehtivärit ovat lisääntyneet vuosi vuodelta.
Jotenkin olen mieltänyt ne päässäni moderniin puutarhaan.
Tänä keväänä koin ikään kuin ´valaistuksen` keväisellä Tukholman reissulla.
Naapurissa on kautta aikojen osattu yhdistely ja tyyli,
niin muodissa, sisustuksessa kuin puutarhassakin.
Puutarhamessuilla sekä taimikaupoissa,
niin sanottuja mummolakasveja oli yhdistelty taidokkaasti
heinien ja modernimpien lehtikasvien kanssa.
Sain ikään kuin luvan ja vapautuksen ajatella, että ne sopivat yhteen.
Olin aina aikaisemmin ajatellut, että en osaa päättää mikä tyylini on,
kun haluan vähän kaikenlaista.
Nyt olen päättänyt, että olen vapaampi yhdistelemään asioita ennakkoluulottomammin.
Etukuistin orvokit säilyivät niin hyvinä pitkään,
että vaihdoin kesäisemmät kukat vasta heinäkuussa.
Tai jätin yhden orvokin (Viola, スミレ)
lumihiutaleen (Sutera cordata ´Snowflake`) ja
kirjomaahumalan (Glechoma hederaceae 'Variegata', カキドオシ バリエガタ) kaveriksi.
Tämä yhdistelmä kestää varmasti pitkään syksyyn,
eikä säikähdä ensimmäisiä pakkasiakaan.
Pelargoneja (Pelargonium テンジクアオイ)
löytyy joka nurkalta ja kuistilta.
Niihin en ole kyllästynyt koskaan.
Ne ovat vuosien myötä tulleet vähän vänkkäröiksi,
mutta se minua viehättääkin.
Tuo vanha reikäinen potta on löytynyt tontiltamme.
Rinteen alareunalle, metsään on haudattu aikoinaan kamala määrä roskia.
Sieltä löytyy vieläkin kenkiä, lasia, metallinpalasia, avaimia, rikkinäisiä astioita;
kaikkea mikä ei maadu.
Muutaman aarteen olen sieltä pelastanut itselleni.
Roskien kätkijä ei ole varmastikaan aavistanut,
että tulevat sukupolvet kaivavat esille heidän roskansa
ja sijoittavat ne paraatipaikalle pihaan.
Tässä meidän tontilla ei ole ollut taloa, vaan tontti on kuulunut rintamamiestalon pihapiiriin.
Vanha aitta ja liiteri ovat purettu pois, ja tontti oli ilmeisesti eläimien laidunmaata.
Myöhemmin laidunmaan tilalle oli kasvanut sankka kuusikko,
jonka raivasimme ennen rakentamista.
Nyt me uudisasukkaat jatkamme elämää ja nautimme,
että voimme säästää edes potan verran tontin historiaa.
Näiden joka vuotisten suosikkien lisäksi kasvatan paljon siemenestä kesäkukkia.
Niistä taidan kertoa lisää toisella kertaa.
Olisi kiva kuulla teidänkin kesäkukkasuosikkinne.
Kommentoikaa tai postatkaa aiheesta.
Myös instassa olisi hauska nähdä kuvia suosikeistanne.
Tägätkää instaan #kesäkukkaLOVE tai/ja #kukkala,
niin kesäkukkainspiraatiota löytää paremmin.
Helteistä keskiviikkoa!
♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös