Oleanteri

Kasvi saatu blogiyhteistyönä: Huiskula Oy

 

oleanteri

Nerium oleander

Oleander

キョウチクトウ

Oleanteri on yhtäaikaa tuttu perinnekasvi isoäitiemme ikkunalaudoilta ja 

monta kertaa nähty ruukkukasvi etelän majapaikkojemme ovenpielistä.

Samoin kuin pelargonin kanssa, yhdistelmä tuntuu melkein utopistiselta.

Mutta niin vain on, että moni etelän maiden kasvi on meille tuttu 

ja monivuotinen talvettavuutensa vuoksi.

Oleanteri oli Suomessa jopa biedermeierkauden (1820-1850) huonekasvi, 

jota säätyläiset suosivat.

Maaseudulla se yleistyi vasta seuraavan vuosisadan alkupuolella, 

1920-1930 luvulla.

Muualla maailmassa se on vieläkin vanhempi kasvi, 

sillä jo antiikin kreikkalaiset kasvattivat sitä suurissa ruukuissa.

Espanjassa tutustuin oleanteriin tutun Airbnb-asuntomme ovella. 

Olemme olleet paikalla talvikuukausina, 

joten se on kaunistanut ovenpieltä kukkimattomana,

mutta kauniin vihreänä.

Siksi se pärjää meilläkin talvetettavana kesäkukkana,

joka vaatii talvilevon viileässä. 

Siinäkin mielessä se on samantyyppinen kasvi kuin pelargoni.

Ennen vanhaan taloissa oli myös viileitä huoneita,

 jolloin se saatettiin viedä talveksi vain johonkin takavasemmalle, 

mutta nykykodeissa on oleanterille liian lämmin.

Paras talvetuspaikka on esimerkiksi autotalli tai varasto, 

jossa lämpötila on viiden ja kymmenen asteen välillä. 

Kesällä se kuitenkin viihtyy lämpimässä kasvupaikassa,

eteläseinustalla tai aurinkoisella ikkunalaudalla.

Oleanteri on lämmön kasvi, mutta se on myös veden kasvi.

Tieteellinen nimi Nerium tulee kreikan sanasta vesi

ja se kertoo olennaisen asian kastelun tarpeesta. 

Oleanteria ei saa päästää kuivumaan.

Nuput putoavat helposti, jos riittävästä kastelusta ei ole huolehdittu.

Kesällä oleanteria kannattaa myös lannoittaa kastelun yhteydessä.

Talvella sille riittää niukka kastelu,

eikä lannoitusta tarvita. 

Oleanterista kasvaa pieni pensasmainen kasvi,

jota voi leikata ja muotoilla keväisin.

Keväällä voi myös tarvittaessa vaihtaa kasvualustaa ja ruukkua.

Meille valikoitui tuttuun tapaan valkokukkainen oleanteri, 

mutta sitä on saatavilla myös puna- ja keltakukkaisena.

Espanjassa näin yleisimmin punakukkaisia oleantereita.

Oleanteri on myrkyllinen kasvi

ja se sisältää glygosidia, jota on käytetty oikein annosteltuna lääkkeenä, 

mutta samalla se on ollut myös myrkky, 

joka on aiheuttanut jopa kuolemia.

Samaan tapaan kuin rohtosormustinkukkaa (Digitalis), 

oleanteria on käytetty sydämen vaajatoiminnan hoitoon.

Istutin oleanterin saviruukkuun,

koska se oli minusta ainoa oikea ruukku perinnekasville,

jota myös Välimerenmaissa kasvatetaan. 

Saviruukusta tulee jotenkin juuri oikea tunnelma. 

Onko oleanteri sinulle tuttu kasvi?

Oletko onnistunut sen talvettamisessa?

Löysin tietoa oleanterin historiasta

Anu Rannan kirjasta

Hienohelma ja vanhapoika

Rakkaat huonekasvit

Otava 2010

Kasvi saatu blogiyhteistyönä: Huiskula Oy

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Kauniin yksinkertainen Linnanmäki-ruusu

 tarhapimpinellaruusu ´Linnanmäki`

Rosa Pimpinellifolia-Ryhmä ´Linnanmäki`

Juhannusviikko on lähtölaukaus pensasruusujen kukinnalle.

Tosin joinain vuosina juhannuksen ruusut kukkivat hieman etuajassa, 

mutta tänä vuonna ne ovat todella täsmällisiä.

Pimpinellifolia-Ryhmään kuuluva ´Linnanmäki`-ruusu on yksi ehdoton kasvisuosikkini.

Se on yksinkertaisuudessaan niin äärettömän kaunis. 

On ihanaa, että puutarhasta löytyy kerrottuja kukkia, jotka ovat kuin ballerinan tyllihameita.

Vastapainoksi tarvitaan yksinkertaista kauneutta. 

Joidenkin kasvien äärellä alkaa huokailemaan ihastuksesta ihan kirjaimellisesti.

Minä huomaan huokailevani

 tämän yksinkertaisen kauneuden äärellä usein ihan ääneen. 

Jos haluat lukea enemmän tästä tyylikkäästä kaunottaresta,

löydät postauksen täältä:

Linnanmäki-ruusu

Ihanaa juhannusviikkoa!

  ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

 instagramissa,  Pinterestissä, 

 sekä blogit.fi:n  kautta.

Harmaamalvikki

harmaamalvikki 

Lavatera thuringiaca

ハナアオイ

ラバテラ

Ihastuttava harmaamalvikki kukkii alapihalla oikeastaan itsestään.

Taimi taisi tulla omenapuun kylkiäisinä meille tänne Vaahteramäelle

ja jätin sen omanapuun juurelle kukkimaan jatkossakin.

Harmaamalvikki on korkea perinneperenna.

Se kasvaa jopa 150 cm korkeaksi ja

kukkii aivan valtavasti aurinkoisilla paikoilla. 

Kukinta kestää heinäkuulta jopa syyskuulle saakka,

 joten siitä on pitkäaikaista iloa loppukesästä.

Harmaamalvikki viihtyy monenlaisissa kasvupaikoissa,

ihan kuivista tienpientareista tuoreille ja ravineikkaille maille.

Parhaiten se menestyy kuitenkin ravinteikkaassa kasvualustassa ja auringossa. 

Tämä helppo kaunotar talvehtii hyvin myös Pohjois-Suomessa.

Se leviää helposti myös siemenistä tai jakopalaa voi pyytää vanhoista puutarhoista.

Harmaamalvikki onkin perinneperenna, 

joka voi säilyä viljelyjäänteenä jopa vuosia autitalojen puutarhoissa. 

Alunperin se on lähtöisin Pohjois-Italiasta ja Saksasta.

Moni sekoittaa helposti myskimalvan, harmaamalvikin ja malopin. 

Ne on kuitenkin helppo tunnistaa muutaman tuntomerkin avulla. 

- Harmaamalvikki ovat 1,5 m korkea, kun taas myskimalva on vain 0,4-0,7 m korkea.

- Harmaamalvikin lehdet ovat suuret, kun taas myskimalvan lehdet ovat kapealiuskaiset. 

-Harmaamalvikin kukan yksittäiset terälehdet ovat sydämenmalliset, 

kun taas myskimalvan yksittäinen terälehti on kapea. 

- Maloppi puolestaan on yksivuotinen siemenestä kylvettävä kesäkukka, 

joka kasvaa noin 90 cm korkeaksi. 

Itse olen sekoittanut jopa harmaamalvikin ja tarhasalkoruusun keskenään. 

Tarhasalkoruusua löytyy sekä kerrottuna että yksinkertaisena. 

Yksinkerataiset kukat muistuttavat aika paljon harmaamalvikkia. 

Tarhasalkoruusu on kaksivuotinen kasvi, kuten sormustinkukkakin. 

Se kasvattaa ensimmäisenä vuonna lehtiruusukkeen ja kukkii seuraavana vuonna. 

Harmaamalvikit ovat pölyttäjien suosiossa.  

Meillä niissä ainakin pörrää koko ajan joku ruokailemassa. 

Perhosiakin näkyy, mutta perhosille miedosti tuoksuvat kukat ovat vain tyydyttäviä medenlähteitä. 

Jos haluat lukea enemmän myskimalvasta, 

olen kirjoitellut siitä näissä postauksissa:

Kuin riisiposliinia

Malvameri

Aurinkoista loppuviikkoa 

ja muistetaan nauttia näistä ihanista säistä!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Kesäretkellä osa 2

Fagervikin ruukki, Inkoo

Kesäretkemme jatkui vielä iltakahveille Fagervikin ruukin kahvilaan

ja iltakävelylle ruukin todella kauniille alueelle.

En ollut oikeastaan tiennyt edes koko Fagervikin olemassa olosta aiemmin.

Huone Ett Rumin Johanna vinkkasi siitä ja sen ihanasta kahvilasta,

joten päätimme poiketa.

En oikeastaan odottanut mitään sen ihmeellisempää,

mutta päästyämme perille koko alue hurmasi minut täysin.

Kurkistin tätä kirjoittaessani vielä wikipedian tietoihin

ja siellä kerrottiin seuraavaa:

Fagervik on kylä Inkoossa.

Fagervikissa toimi 1646–1902 Suomen vanhimpiin kuulunut rautaruukki, jonka historiallinen alue on säilynyt nykypäiviin asti. Fagervikissa on myös kyläkirkko ja sen ympärillä matalia puisia työväenasuntoja. Fagervikin kartano valmistui 1773, ja sen suunnitteli arkkitehti C. F. Schröder. Kartanon pohjoispuolella on laaja, englantilaistyyppinen maisemapuisto ja kartanon eteläpuolella puisto on hoidetumpi, lähinnä barokkityylinen muotopuutarha.

Fagervikin–Snappertunanjoen alue on maisemallisesti vaihtelevaa ja pienipiirteistä. Murroslaaksojen pohjilla virtaavat joet ja ravinteikkaat järvet luhtineen ja ympäryssoineen ovat alueen arvokkainta luontoa. Alue on yksi Suomen kansallismaisemista.

~Suora lainaus Wikipediasta~

Koko paikka huokui historiaa

ja kauneutta.

Alue oli samalla hyvin hoidettu, mutta myös luonnollinen.

Se rauhoitti mieltä. 

Fagervikin museon vieressä sijaitsi kahvila,

jonka herkut olivat paikan päällä leivotut.

Siellä joimme iltakahvit ja teet,

itseleivottujen sämpylöiden kera.

Ruukin alueella voi käydä vapaasti kävelemässä,

mutta kannattaa huomioida, että kartano on yksityisomistuksessa

ja toimii yksityiskotina. Kartanon alue on aidattu, eikä sinne pääse.

Myös ruukin alueella olevat mökit ja niiden puutarhat ovat yksityisiä kesäasuntoja.

Näkymät olivat huikeita.

 ukonkello

Campanula latifolia 'Alba'

 Ruukin alueen kirkko on vuodelta 1737.

Kaikki rakennukset olivat yhtäaikaa yksinkertaisen kauniita,

mutta samalla yksityiskohtia löytyi paljon. 

 päivänlilja

Hemerocallis

 Perennapenkit olivat myös historiallisesti arvokkaita.

Ne oli täynnä perinneperennoja.

 ukonkello

Campanula latifolia

 ritarinkannus

Delphinium

Ja ihastuttavia ruusuja oli toinen toistaan kauniimpia lajikkeita.

Itse iskin silmäni tietenkin näihin valkoisiin kaunottariin, 

joita oli pitkä rivi punamultaista seinustaa vasten.

 Fagervik cafe

Jos kiinnostuit enemmän Fagervikin historiasta,

voit lukea lisää täältä:

Fagervikin ruukinalue / Museovirasto

Suosittelen lämpimästi pistäytymään Fagervikissä,

ihan vain vaikka kävelyllä ja kahvilla.

Historian havina ja paikan kauneus lumoavat varmasti myös sinut. 

Edellisessä postauksessa kerroin retkipäivämme ensimmäisistä kohteista:

Kesäretkellä osa 1

Tuias keramiikka ja Huone Ett Rum

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Kuin riisiposliinia

 myskimalva

Malva  moschata ´Alba`

ジャコウアオイ

Oletko koskaan juonut kahvia riisiposliinista tehdyistä ohuista kahvikupeista?

Kauniin riisiposliinin läpi kajastaa valo kauniisti.

Wikipedia kertoo riisiposliinista näin:

Riisiposliini on vanha keraaminen valmistusmenetelmä n. 1000-luvulta. 

Posliinin seinämään kaiverretaan reikiä 

jotka täytetään myöhemmässä vaiheessa lasitteella.

 Lasituspoltossa lasite sulaa reikään muodostaen ohuen pinnan reiän kohdalle. 

Poltetussa esineessä lasitetut reiät hohtavat valoaukkoina.

Kun katselen kauniita myskimalvan kukkia puutarhassani,

minulle tulee sama tunne kuin 

riisiposliinikupin läpi kajastavan valon katselusta.

Myskimalvan herkkääkin herkempien terälehtien läpi näkyy lehtisuonet,

joiden väliin jää ohuita läpikuultavampia kohtia.

Tämä perinneperenna on yksi suosikeistani

ja sitä löytyykin puutarhastani monesta kohtaa.

Se on myös kaunis leikkokukkana

ja nytkin olohuoneen pöydällä on vaalean roosat/liilahtavat myskimalvat

vanhassa maitokannussa.

Tämä valkoinen ´Alba`-muoto on kuitenkin vielä rakkaampi minulle.

Onneksi se on viihtynyt ja levinnyt meillä kiitettävästi.

Leikkaan muuten kukkineet kukkavanat pois,

sillä silloin saan nauttia uusista kukista vielä pitkälle syksyyn saakka.

Jos haluatte lukea lisää myskimalvasta

ja sen hoito-ohjeista,

olen kirjoitellut niistä täällä:

Malvameri

Postauksessa näet myös myskimalvan toisen sävyn. 

Aurinkoista ja iloista päivää

ja tulevaa viikonloppua!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.