Viherpajan japanilainen puutarha

 

Poden kroonista ikävää Japaniin.

On jo monta vuotta siitä, kun olen päässyt viimeksi käymään siellä

ja pari vuosikymmentä on vierähtänyt siitä, kun asuin siellä kolme vuotta.

Kun kaikki matkustelu on tänä vuonna muutenkin aika mahdotonta,

on ihana, että kotimaassakin pääsee fiilistelemään ikävänsä kohteita.

Tällä viikolla vietin yhden päivän syöden japanilaisia herkkuja ja 

nauttien japanilaisesta syksystä.

Tähän väliin täytyy todeta, 

että vierailuni aamuna sain ystävältäni Japanista upeita ruskakuvia. 

Jos en olisi tiennyt pääseväni nauttimaan 

samoista tunnelmista täällä kotimaassa, 

olisin joutunut varmasti vielä pahempiin Japani-ikävän syövereihin.

Pääsin Japanin syksy-fiilikseen Viherpajan japanilaisessa puutarhassa.

Viherpaja on siis todella monipuolinen puutarhakeskus Vantaalla.

Mielestäni Viherpajan erikoisuudet ovat

 juuri tämä japanilainen puutarha,

linnunlaulun puutarha ja 

aivan super hyvä huonekasvivalikoima.

Kesällä sieltä saa tuotteita myös puutarhaan.

Viherpajan päätuote on ehdottomasti kuitenkin viherkasvit.

Niitä löytyykin aivan uskomattoman kattava valikoima.

Japanilainen puutarha on rakennettu vuosina 1985-1986.

Se on mielestäni todella kauniisti toteutettu ja on mahtava, 

että näin upeita kokonaisuuksia löytyy myös Suomesta.

Japanilaisessa puutarhassa kuljetaan polkuja ja siltoja pitkin

kasvien keskellä ja veden solistessa vierellä. 

Puutarhasta löytyy kalalammikko, jossa asuu karppeja. 

Lisäksi siellä on pieniä puroja ja 

veden solinaa kuuluu puutarhassa muuallakin.

Puutarhan perällä on aidon tuntuinen teehuone 

ja taustalla kuuluu japanilainen musiikki.

Tuntui kuin olisi astunut aivan toiseen maailmaan, 

kun otti ensimmäiset askeleet sillan yli. 

Puutarha sijaitsee kasvihuoneen suojissa, 

mutta kasvit näyttivät kasvavan pääosin maassa.

Myös bonsai-puita oli ruukuissaan. 

Wikipedian mukaan puutarhan lämpötila ja

 kosteus ovat Tokion kaltaiset ympäri vuoden.

Teehuoneen takana kasvoi myös bambuja ja 

niiden leikatut oksat 

annetaan kuulemma Korkeasaaren pikkupandoille ruuaksi. 

Vien teidät nyt kierrokselle mukaani.

Toivottavasti nautit yhtä paljon kuin minäkin tunnelmasta ja 

tästä japaninvaahteroiden loistosta.

Viherpajan japanilaiseen puutarhaan ehtii vielä tänään ja huomenna.

sillä se siirtyy talvilepoon marraskuun alusta.

Mutta viherkasvien ystävien kannattaa 

ehdottomasti poiketa Viherpajassa talviaikaankin. 

Sieltä löytyy vaikka mitä herkkuja.

Ja minä aloin odottamaan jo kevättä.

Haluan ehdottomasti mennä sinne,

kun kirsikat kukkivat. 

Muutamat blogiystävät ovat 

vierailleet myös Viherpajan japanilaisessa puutarhassa.

Käy kurkkaamassa myös heidän ihanat kuvansa.

Mama`s garden: Japanilainen puutarha - vierailu Viherpajalla

Floral Passions: The Japanese garden of Viherpaja

Adventurista: Japanilainen puutarha on Itä-Vantaan aarre,

josta löytyy nyt Suomen upein ruska

Olen itsekin kirjoittanut aiemmin Viherpajan vierailusta täällä:

Erikoisuuksia

Jos joku muukin teistä blogiystävistä on kirjoittanut Viherpajasta,

vinkatkaa siitä kommenteissa,

niin lisään postauksen linkin tuohon listaan. 

Ja täytyy vielä lopuksi sanoa,

että arvatkaa vaan, yltyikö "vaahtera-himo"

taas uusiin mittasuhteisiin.

Odotan aiemmin istuttamieni erikoismpien vaahteroiden kasvua 

entistä enemmän ja 

voi olla, että ensi kevään haavelistaan tulee 

hieman lisäyksiä.

Kaikki japaninvaahterathan eivät selviydy meidän oloissamme,

mutta suotuisilla kasvupaikoilla tai 

ainakin ruukussa löytyy kivoja lajeja tänne Vaahteramäellekin.

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Vaahteramäen hanami

 Prunus cerasus

karperön kirsikka

さくら 桜 · 櫻 

Viime viikot ovat olleet kukkapuiden juhlaa.

Japanista meille rantaututunutta hanami-juhlaa ei turhaan vietetä.

Nämä kukkapilvet ansaitsevat totisesti juhlansa ja täyden huomion.

Ja kuinka hyvää tämä kukkien tuijottelu tekee myös meille ihmisille.

Olisin voinnut maata tuolla kirsikkapuun alla tuntitolkulla 

ja ihailla, kuinka pitkän talven jälkeen voi syntyä jotain noin kaunista.

Puutarhassamme kasvaa monta kukkivaa puuta,

mutta upein kaikista on kyllä tuo keitaan keskellä kasvava hapankirsikka.

Se paistattelee huomion keskipisteenä diivan elkein

ja roihahtaa uskollisesti upeaan kukintaan joka kevät. 

Kirsikan kukka on uskomattoman kaunis läheltä tarkasteltuna,

mutta puun miljoona kukkaa saa haukkomaan henkeä myös kokonaisuutena.

Tuntuu, ettei kukkivia puita voi olla puutarhassa koskaan liikaa.

On myös upeaa, että monet kunnat ja kaupungit ovat panostaneet kukkiviin puihin 

asukkaidensa iloksi ja kaupunkikuvan kaunistukseksi.

Syvästi koskettaneen tarinan kirsikkapuista 

luin pari vuotta Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen.

Leikkasin talteen lehtileikkeen, 

jossa kerrottiin japanilaisten aikovan istuttaa 20 000 kirsikkapuun taimea 

onnettomuuden vuoksi evakoidulle alueelle 

seuraavien kymmenen vuoden aikana.

Liki 200 kilometrin pituisen rannikkoalueen istutustöistä 

huolehtivat paikalliset asukkaat ja vapaaehtoiset. 

Lehtiartikkelissa mainittiin, että työt oli jo aloitettu.

-Kaikki voivat palata Fukushimaan 30 vuoden kuluttua, 

perustelee istutusprojektia johtava Yumiko Nishimoto. 

- Haluamme paikalliset yhteisöt sellaiseen tilaan, 

josta lapsemme voivat olla ylpeitä.

Myös Nishimoto, 59, 

joutui pakenemaan 30 kilometrin päässä ydinvoimalasta sijaitsevasta kodistaan keväällä 2011. 

Hän saattoi kuitenkin palata takaisin jo myöhemmin samana vuonna.

Ajatuksena kirsikkapuuprojektin aloittamisesta 

hän sai viime keväänä nähtyään televisiossa kuvaa asumattomalta evakuointialueelta, 

missä puut kuitenkin kukkivat kauniisti.

Evakuoitavaksi määrätyn alueen koko on pikku hiljaa supistunut 

säteilyarvojen palatessa taas normaaleiksi. 

Voimalan eteläisillä alueilla paluumuutto on edennyt ripeämmin kuin muualla.

Tiedemiehet ovat kuitenkin varoittaneet, että jotkin alueet lähellä voimalaa saattavat olla asumiskelvottomia jopa vuosikymmenten ajan. 

- Suora lainaus Etelä-Suomen Sanomat-

Joka istuttaa puun,

rakastaa muutakin kuin itseään.

~Englantilainen sanonta~

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Kaksi kulttuuria

   elefanttiheinä

Miscanthus

ススキ

Niin kuin moni tietää, 

meillä täällä Vaahteramäellä kaksi kulttuuria kohtaa sulassa sovussa toisensa.

Talomme seisoo suomalaisessa maalaismaisemassa perinteisenä

ja jopa hieman maalaisromanttisena.

Sisällä talossa on yleisesti aika suomalainen meininki,

lukuunottamatta yhtä huonetta.

Mieheni sukujuuret tulevat Japanista

ja Japani on meidän perheen suuri rakkaus.

Itseltäni ainakin jäi osa sydämestä sinne asuessamme siellä kolmisen vuotta.

Yhdessä supisuomalaisen talomme huoneessa on japanilainen tunnelma.

Vaikka emme paljon istuskele huoneen matalan pöydän äärellä,

siellä piipahtaessa tulee aina hyvä fiilis.

Olen ennenkin esitellyt huonetta, 

mutta kurkistetaanpa, miltä siellä tänään näyttää.

   anopinkieli

 Sansevieria trifasciata

サンセベリア

Japanihuoneessamme viihtyvät myös monet viherkasvimme.

Ne ovat toisaalta perinteisiä suomalaisten kotien viherkasveja,

mutta samanaikaisesti ne ovat suosittuja myös Japanissa.

isopunasarja

Clivia miniata

ウケザキクンシラン

Täältä voit lukea Kliivian hoidosta.

 siroliuska-aralia

Schefflera arboricola

ヤドリフカノキ

Huoneen ulkopuolellakin on risu omasta puutarhasta,

kirpparilta pelastetussa maljakossa.

Yksinkertainen tunnelma puhuttelee minua näköjään todella paljon.

Huomaan asettelevani tällaisia simppeleitä juttuja ympäri taloa.

Kaukana taitaa olla koukeroiset maalaisromanttiset koristeet,

joita ennen niin rakastin.

Onneksi mieli saa muuttua

ja kodissakin saa olla erilaisia tunnelmia.

Hauskinta on, että kasvit sopivat tunnelmaan kuin tunnelmaan.

Ne ovatkin sisustuksen hittituotteita kautta aikojen. 

Kivaa tulevaa viikonloppua!

 ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Kaunista ja aitoa

valkolumimarja 

Symphoricarpos albus var laevicatus

セッコウボク

Meillä on ollut ilo saada vieraaksemme 

ihastuttava japanilainen vaihto-opiskelija tyttö.

Oma tyttäremme oli kesällä puolestaan Japanissa

ja nyt samaisesta koulusta saimme kotiimme vieraan.

Japanilainen kulttuuri kuuluu olennaisena osana meidän perhettä, mieheni taustan vuoksi.

On todella ihana, että lapsemme saavat myös omia kokemuksia ja kiinnikkeitä sukujuuriinsa.

Me suomalaiset ja japanilaiset olemme tavallaan todella erilaisia,

mutta on meissä todella paljon samaakin.

Tietynlainen yksinkertaisten asioiden rakastaminen. 

Rakastamme aitoja materiaaleja, luontoa ja tietynlaista simppeliä estetiikkaa.

Ei kovin monessa maassa esimerkiksi ymmärretä yhden kukan viehätystä.

Runsaampien kulttuurien maissa parikymmentä ruusua ei ole mitään,

kun meillä taas onnitellaan usein yhdellä ruusulla.

Myös Japanissa jokaisella pienelläkin yksityiskohdalla on merkityksensä.

Pienet kauniit asiat huomataan ja niille annetaan arvoa.

 Vieraamme toi meille kauniin bambusta käsityönä tehdyn maljakon.

Tai uniikin bambukorin sisällä on pieni lasimalja,

joka toimii maljakkona.

 Taisin hieman epäkorrektisti jopa kiljahdella lahjaa avatessani.

Rakastan aitoja materiaaleja, käsityötä ja juurikin tuota bambun sävyä.

Sävy tuo mieleen myös kypsän viljan.

 Rakastan myös valkolumimarjoja.

Niitä kasvaa puutarhassamme ihan vain niiden marjojen koristearvon vuoksi.

Marjat ovat myrkyllisiä, mutta koristeena ne eivät onneksi ole haitallisia.

 Ihailen valkolumimarjoja puutarhassa,

mutta usein poimin niitä myös sisälle maljakkoon.

Valkolumimarja on helppo kasvatettava. 

Se viihtyy melkein kaikkialla, auringosta varjoon.

Se sietää kuivuutta, mutta kasvaa kauniimmin, jos kasvualusta on tuore ja kostea.

Varjossa minusta sen lehdistä tulee kauniimman vihreät, kuin auringossa.

Valkolumimarja pärjää vyöhykkeillä I-IV.

Siitä tulee 1-1,5 metriä korkea ja yhtä leveä pensas,

joka kannattaa leikata alas noin viiden vuoden välein.

Se kukkii sekä saman vuoden versoilla, että vanhemmilla versoilla. 

Joten keväisellä alasleikkauksella ei menetä kukintaa, eikä siten marjoja.

Valkolumimarjan kukat ovat pienet ja vaatimattomat,

mutta se on kauniin tuuhea kasvutavaltaan ja tulee aikaisin lehteen keväällä.

Kauneimmillaan se on minusta marjojen kanssa syksyllä.

Ruskaväri on keltainen.

Jos teitäkin kiehtoo japanilainen bambukäsityö,

esimerkiksi instasta löytyy tämän kauniin maljakkoni valmistaja,

nimeltä @kohchosai_rakuten tai

@kohchosai_kyoto 

Kauneutta päivääsi!

Yritä kiinnittää katseesi tänään pieniin kauniisiin asioihin,

ja huomaat niitä olevan kaikkialla.

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Yoshimine-deran hortensiapuisto

Olemme joskus naureskelleet joidenkin bloggarikollegojen kanssa,

että suuressa maailmassa bloggaajilla saattaa olla kaikenlaisia avustajia,

valokuvaajista, stailaajiin käytettävissä.

Mutta minullapa onkin oma Japanin kirjeenvaihtaja. ;)

Tyttäreni pääsi nimittäin Japaniin muutaman viikon kouluvaihtoon.

Homma toimii niin, 

että hän asuu kolme viikkoa japanilaisessa perheessä 

ja käy koulua perheen tytön kanssa. 

Vastaavasti samasta koulusta joku tyttö tulee meille asumaan

ja käymään suomalaista koulua syksyllä. 

On todella upeaa, että tällaisia mahdollisuuksia on olemassa. 

Paikalliseen arkeen tutustumalla saa varmasti ihan erilaisen kuvan maasta,

kun vain turistina ollessa. 

Minä, äitinä toivoin tuliaisiksi kuvia matkalta.

Ja niitähän tulvii jo hänen siellä ollessaan minulle. 

Arvatkaapa kuolaanko suurena Japani-fanina kaikkea täällä kotona?

No, kuolaan, mutta samalla iloitsen suuresti tyttäreni kokemuksista.

Hän lupasi, että saan jakaa kuvia myös täällä blogissa. 

Nämä kuvat ovat Kioton Yoshimine-temppelin hortensia puistosta. 

Tästä linkistä pääsette Tripadvisorin sivuille,

 josta löytyy paremmin tiedot puistosta.

Nauttikaa ja kuolatkaa! 

Suomessa menestyvillä hortensioilla päästään varmasti melko samaan tunnelmaan.

Ainoastaan tuo värivalikoima ei ole sama talvenkestävissä hortensioissa. 

Tämä viimeinen kuva oli myös pakko julkaista
tuon polun takia.
Katsokaapa kivien ystävät polkuideaa tuosta kuvasta!

Mukavaa tiistaita!

Ja jos haluatte, voitte käydä katsomassa vielä oheisen videon puistosta.
Löysin sen You Tubesta.

Kaikki kuvat tyttäreni.

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.