sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Komeaviirivehka

 

komeaviirivehka
Spathiphyllum Floribumdum -ryhmä
スパティフィラム


Veistoksellinen ja upea vihreyttäjä, komeaviirivehka on tuttu minulle jo lapsuudesta. 
Kotikotona oli aina viirivehka ja muistot siitä ovat lämpimät. 
Muistelen, että se oli aina kaunis ja vehreytti kotia runsaalla lehdistöllään. 
Olenkin kertonut teille jo aiemmin, 
että lapsuudenkodissani sekä mummoloissani oli aina paljon huonekasveja. 
Siksi liitän ne ehdottomasti samaan yhteyteen kodin kanssa.
 Huonekasvit ovat yksi kodikkuuden merkki minulle. 
Toki kodikkaita ja kauniita koteja voi olla myös ilman huonekasvejakin, 
mutta omaan kotiin haluan ehdottomasti kasvien tuomaa kodikkuutta. 


Viirivehkat ovat kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikasta ja 
jotkin lajit ovat kotoisin Aasiasta.
Luonnossa ne kasvavat troopppisten alueiden kosteissa metsissä. 



Viirivehkan hoito-ohje


- Viihtyy parhaiten puolivarjoisassa tai varjoisassa kasvupaikassa ja 
kärsii suorassa auringonpaisteessa. 
- Aluperäisten kasvuolosuhteiden tavoin se pitää runsaasta kastelusta ja sumuttelusta. 
Kastelun kanssa ei kuitenkaan kannata liioitella.
 Eli kasvualustaa ei kannata pitää lilluvan märkänä.,
vaan tasaisen kosteana.
Monen kasvin kohdalla mullan annetaan kuivahtaa kastelujen välillä, 
mutta viirivehkan kanssa toimitaan toisin. 
Multa ei saa kuivahtaa kastelujen välissä,
muutoin kuin pinnalta. 
- Lannoitetaan kahden ämmän välissä, eli maaliskuusta marraskuuhun.
- Istutetaan uuteen ruukkuun ja multa vaihdetaan joka kevät,
sillä viirivehka pitää ravinteikkaasta kasvualustasta.
- Lisätään jakamalla, mullan vaihdon yhteydessä keväällä. 
- Viirivehka on lievästi myrkyllinen. 
Sen lehdistöstä voi koskettaessa saada iho-oireita.´
- Viirivehkat ovat hyviä huoneilman puhdistajia.


Kallamainen kukka on veistoksellisen upea.


Tämän ihanan vihreyttäjän myötä toivotan teille ihanaa sunnuntaita!


 

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

perjantai 28. tammikuuta 2022

Anopinhammas

 

anopinhammas
Sansevieria trifasciata ´Hahnii`
サンセベリア


Välillä sitä ihmettelee, mistä monen kasvin suomenkieliset nimet ovat syntyneet. 
Tämä anopinhammas ja sen isosisarus anopinkieli ovat juurikin näitä kasveja. 
Tutkiskelin asiaa netin syövereistä ja joistain huonekasvikirjoistakin, 
mutta en löytänyt vastausta tähän nimiasiaan. 
Eli saa kommentoida, 
jos jollain teistä lukijoista lötyy tietoa nimen alkuperästä. 

No, ei se nimi miestä pahenna sanotaan, 
niin ehkei sitten kasviakaan.
Sekä anopinkielet että anopinhampaat ovat helppoja kasveja,
 jotka viihtyvät monenlaisissa kasvupaikoissa ja 
sopeutuvat vallitseviin olosuhteisiin.
Siksi se on niin suosittu ja nykyään niin kovin trendikäskin.
Se sopii anopinkielen lailla moderniinkin kotiin, 
mutta myös perinteiseen rintamamiestalon vihersisustukseen.
Korkea anopinkieli saattaa olla liian kookas moneen paikkaan, 
mutta tämä anopinhammas on matalakasvuinen ja kompakti.



Anopinhampaan hoito-ohje


- Pitää hajavalosta, mutta sopeutuu monenlaisiin kasvuolosuhteisiin. 
Suoraa auringonvaloa kannattaa kuitenkin välttää. 
- Kastellaan maltillisesti, sillä se sietää paremmin kuivuutta kuin märkyyttä. 
Kasteluväli voi olla kasvukaudella useita viikkoja, 
talvella vieläkin pidempi.
 Mullan annetaan kuivua kastelujen välillä. 
Paras tapa kastella anopinhammasta ja anopinkieltä on kastella aluslautasen kautta. 
Veden joutumista lehtien tyviin kannattaa välttää, 
sillä se mädännyttää helposti koko kasvin. 
- Lannoitus vähätyppisellä lannoitteella kerran kuussa keväästä syksyyn.
Talvella anopinhammas ei tarvitse lannoitusta.
- Lisätään jakamalla tai ottamalla lehtipistokkaita mihin aikaan vuodesta tahansa.  

Sekä anopinhammas että anopinkieli ovat loistavia kasveja
 huolimattomalle ja unohtelevalle kastelijalle. 




Vaalenvihreä lehtiruusuke on uusi poikanen, 
josta anopinhammasta voisi hyvin jakaa. 


Onko anopinhammas tuttu kasvi sinulle?


 

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

keskiviikko 26. tammikuuta 2022

Vaahteramäki tammikuussa

 Vaahteramaki tammikuussa


Voi, miten ihana auringonpaiste eilen helli meitä!
Valoisuus ja suorastaan lämmittävät auringonsäteet tuntuivat 
uskomattoman ihanilta monen pilvisen päivän jälkeen. 
Ruokkiksen jälkeen kiertelin kameran kanssa vähän pihalla ja 
tallensin Vaahteramäen tammikuun näkymät kameralle. 

Vaahteramaki tammikuussa

  kääpiöhopeakuusi (rungollinen) 
Picea punges ´Nana`
 コロラドトウヒ´ナナ' 


Paikoin aloin kuvittelemaan, 
että lumipeite alkaa jo hieman rakoilla ja kevät jo näyttää maata.
Sanontahan kuuluu, 
että maaliskuu maata näyttää, mutta eihän tässä enää ole kovin pitkä aika maaliskuuhun.
 Ensi viikolla on jo helmikuu ja se on vuoden lyhyin kuukausi. 
Sitten onkin jo maaliskuu ja maata saattaa olla näkyvissä. 
Tiedän, että tämä on ihan toiveunta ja tavallaan niin vastuutontakin puhua tällaista. 
Ilmastonmuutos on vakava asia, mutta silti iloitsen pienistäkin kevään merkeistä.


Vaahteramaki tammikuussa


Olen muuten lukemassa Saku Tuomisen kirjaa, 
Kuinka puut kasvavat - ja miksi antilooppi ravistaa. 
Kirja on upeasti kirjoitettu ja
 pääpointti siinä on juurikin ilmastonmuutoksessa ja kasvun filosofiassa. 
Teksti on todella mielenkiintoista ja avartaa silmiä myös luonnon ihmeellisyydelle. 
Joka sivulle jää miettimään, 
kuinka luonto voikaan toimia niin hienosti ja monimuotoisesti ja 
miten upealla maapallolla me saamme elää. 
Ilmastonmuutosta ja luonnonsuojelua on lähestytty upeasta näkökulmasta. 
Vakavaa asiaa ei tuoda esille paasaamalla, 
vaan teksti saa huokailemaan luonnon upeuden äärellä. 
Tästä seuraa automaattisestikin halu suojella omilla toimillaan tätä kaunista maapalloa 
ja sen äärettömän rikasta luontoa. 

Uutisia katsoessa silmiin osuu todella paljon kaikkea negatiivista. 
Enkä itsekään halua toki sulkea silmiäni todellisuudelta. 
On kuitenkin todella virkistävää lukea jotain kaunista ja silmiä avaavaa. 
Katsoin omaakin puutarhaa taas uusin silmin ja ajattelin, 
onpa puut hienoja ja tekevät tärkeää työtä. 
Minulla ei ollut alunperin aikomus tehdä testä postauksesta kirjaesittelyä tai -suositusta,
 mutta ajatuksen virta vain lähti juoksemaan viime aikaisten mietiskelyjen tahtiin. 
Ja voinhan tässä samalla suositella hyvää kirjaakin, 
joka on pistänyt ajattelemaan.

Versoja Vaahteramaelta

Vaahteramaki tammikuussa

  köynnöshortensia
Hydrangea anomala subsp. petiolaris
ツルアジサイ


Vaahteramaki tammikuussa

Vaahteramaki tammikuussa

Vaahteramaki tammikuussa

 kuutamohortensia
Hydrangea paniculata ´Praecox`
ノリウツギ

Vaahteramaki tammikuussa

pesäkuusi
Picea abies ´Nidiformis` 
オウシュウトウヒ



 Toivon sinulle kaunista päivää ja 
monia ilon hetkiä arkeesi ja sen haasteiden keskelle!



  

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 


maanantai 24. tammikuuta 2022

Inspiroivia pihasuunnittelukirjoja

Kirjavinkki
 


Tässä kohtaa vuotta on jo suuri palo päästä tekemään
 jotain oman puutarhansa ja kevään edistämisen hyväksi.
Uskon, että puutarhaohjelmat, -kirjat ja -lehdet ovat blogien
 lisäksi aika kuumaa tavaraa meidän monen puutarhaintoilijan mielestä.
Inspiraatiota kaivataan nyt valtavasti ja 
muistivihkot täyttyvät ajatuksista ja unelmista.

Tässä kohtaa vuotta tuntuu myös siltä, 
että kaikki on mahdollista. 
Kaikkeen riittää aika ja voimat. 
Mutta sellaistahan se unelmoiminen on. 
On hyvä tavoitella suuria, sillä silloin edes osa niistä unelmista toteutuu.
 Ja voihan sitä kaikkikin unelmat toteutua,
 ne saattavat vaan viedä enemmän aikaa kuin alunperin on kaavaillut.
Unelmat tarvitsevat tässä kohtaa juuri siipiä. 
Kyllä me puutarhurit tiedetään, että myös juuria ja kovaa työtä tarvitaan. 
(Lue: maan raakaa kaivamista ja kompostin kärräämistä sekä kasvien juurtumisen odottelua.) 
Tuskin kovin moni meistä puutarhaharrastajista luuleekaan,
 että nämä puutarhaunelmat saavutetaan ilman työtä 
tai tuota armotonta kärräämistä sekä lapioimista. 
Tiedämme myös, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. 
Suunnittelemme joka vuosi jotain uutta. 
Tai suunnittelemme ainakin jonkun kasvin siirtämistä, pois kaivamista tai karsimista. 

Näiden suunnitelmien tueksi me tarvitsemme juuri näitä inspiraation lähteitä. 
Itse tarvitsen inspiraatiota sekä työni puolesta
että myös oman puutarhan vuoksi. 
On hauskaa, että oman puutarhan suunnittelu ja kaikesta haaveilu on minulle harrastus, 
jonka parissa rentoudun. 
Ja toisaalta teen aikalailla samaa myös työaikanani.

Viime vuonna, kun kaikki messut ja tapahtumat olivat taas kertaalleen peruttu,
minulle tuli valtava inspiraation nälkä. 
Tämän nälän taltuttamiseksi tilasin muutaman englanninkielisen pihasuunnittelua käsittelevän kirjan, 
jotta saisin jotain uutta buustia työhöni sekä oman puutarhan haaveiluhin.
Haluankin nyt vinkata myös teille näistä kirjoista. 

Kirjat ovat tosiaan englanninkielisiä,
 mutta kuvat kertovat jo paljon, vaikka kieli ei taittuisikaan täydellisesti. 
Ainut asia, mitä kannattaa huomioida ulkomaista puutarhakirjallisuutta lukiessa 
on erilaiset kasvuolosuhteet ja muutkin olosuhteet. 
Kirjoista voi ottaa yleisesti vinkkiä ja mallia,
 mutta monet kasvit eivät pärjää meidän olosuhteissamme. 
Tosin ei niitä täällä myydäkään. 
Myös kaikissa rakenteellisissa asioissa meiltä Pohjolan ja 
routaisen maan asukkailta vaaditaan paljon enemmän. 
Kiveyksen tai terassin teko-ohjeet eivät päde meille. 
Terassien ja kiveysten muodoista ja suunnittelusta saa silti paljon inspiraatiota. 

Pidemmittä puheitta, näitä kirjoja suosittelen lämpimästi:

Encyclopedia of Garden Design
Garden Design Master Class
The Art of Outdoor Living





Mukavaa alkanutta viikkoa ja paljon inspiraatiota sekä unelmia!


  

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 


sunnuntai 23. tammikuuta 2022

Valkoinen perhosorkidea

Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskula Oy:ltä

 Valkoinen perhosorkidea, Huiskula

perhosorkidea
Phalaenopsis
コチョウラン


Aloitan tämän postauksen ehkä turhankin dramaattisesti,
mutta ensimmäiseksi täytyy todeta, että suhteeni orkdea-kasvien 
ja varsinkin perhosorkidean kanssa on kokenut monenlaisia vaiheita.
En muista mitään vuosilukuja, 
mutta muistan, kuinka ensimmäisiä orkideoita alkoi näkymään kukkakaupoissa. 
Ne olivat niin upeita ja ylväitä ja niistä puhuttiin, kuinka vaikeita ne oli hoitaa.
Monet lämpimissä maissa, varsinkin idän suunnassa matkustelleet näyttivät ihastuneina kuvia
 orkideoista luonnossa tai hotellien auloissa. 
Ylväitä ja hienostuneita orkideoita alkoi näkymään 
myös ns. parempien sisutuslehtien kuvissa. 
Maalaisromanttiset pelakuukodit eivät vielä niistä piitanneet,
mutta tyylikkäät, skandinaaviset ja modernit kodit eivät olleet mitään,
 jollei niissä näkynyt orkideoita.
Tässä kohtaa minäkin katsoin näitä ylväitä kasveja ylöspäin ihaillen ja 
voi sitä riemua, kun joku toi sellaisen tuliaisiksi meillekin.


Valkoinen perhosorkidea, Huiskula


Mutta yhtäkkiä orkideoita alkoi näkymään joka paikassa,
sekä kodeissa että kaupoissa, marketteja myöten.
Ylellisestä ja upeasta orkideasta olikin tullut yhtäkkiä tusinatavaraa.
Eikä sen hoidon vaikeudestakaan puhuttu enää mitään.
Päinvastoin. 
Tämä ylellinen kasvi kesti ja kukki jopa monta kuukautta ja 
sen jälkeen sen sai hyvällä omalla tunnolla heittää pois. 
Vain tosiharrastajat yrittivät saada sen uudelleen kukkimaan.
Meni vuosia, 
jolloin suhteeni orkidoihin tai ainakaan perhosorkideoihin ei ollut enää ihailevaa, 
eikä ylöspäin katsovaa.


Valkoinen perhosorkidea, Huiskula

Valkoinen perhosorkidea, Huiskula


Kunnes pikkuhiljaa, oikeastaan ihan vaivihkaa,  
aloin taas rakastua orkideoiden puhtaaseen kauneuteen.
Aloin nähdä ne yhtäkkiä uusin silmin.
Miten noin upeaa ja täydellistä kukkaa voikaan olla olemassa!

Valkoinen perhosorkidea, Huiskula

Ja arvatkaas, mistä tämä lähti liikkeelle? 
Minulla oli kolme vanhaa, kukkinutta perhosorkideaa.
Siirtelin niitä huoneesta toiseen ja kesällä siirsin ne yläkerran parvekkeellekin 
ja unohdin sinne.
En edes muista kastelinko niitä ollenkaan.
Syksyn tullen vein ne jo kodinhoitohuoneen ovelle,
 josta seuraava etappi olisi ollut komposti.
Siinä lattialla aloin katsomaan niiden upean vihreitä lehtiä, 
jotka eivät olleet suuttuneet ollenkaan välinpitämättömyydestäni ja hoitamattomuudesta.
Siinä kohtaa aloin tuntemaan sääliä niitä kohtaan
ja tunsin melkein piston sydämessäni.
Nehän olivat eläviä kasveja, joita olin kohdellut suorastaan kaltoin.
Päätin antaa niille uuden mahdollisuuden ja siirsin ne uusiin suojaruukkuihin 
ja olohuoneen höyläpenkin päälle valoon.

Ja arvatkaas mitä, 
syksyn tullen niihin kaikkiin ilmestyi ensin kukkavarsi ja sitten nuppuja. 
Ja nyt ne kukkivat näin kauniisti.
Yhtäkkiä aloin näkemään orkideat taas arvokkaina, 
ylväinä ja ihailtavan sitkeinä kasveina.
Tajusin, että ne taitavat olla kokeneet inflaation ihan yleisestikin,
 eikä vain minun silmissäni.
Nyt vanhat orkideani ovat kukkineet jo kohta kaksi kuukautta, 
eikä lakastumisen merkkejä näy vieläkään. 
Aion vaalia ja hoitaa niitä tästä lähtien arvonsa mukaan.


Valkoinen perhosorkidea, Huiskula

Valkoinen perhosorkidea, Huiskula

Rakkaus orkideoihin taisi roihahtaa ihan uudelle levelille muutenkin.
Uuden vuoden jälkeen koti kaipasi raikastusta ja 
halusin keittiön ikkunalle ja olohuoneeseen myös omat perhosorkideat. 
Uudet orkideat ovat upeita, Huiskulan kolmevanaisia kaunottaria,
joiden kukkavanoissa on sekä nuppuja että täydellisä kukkia. 
Näyttää siltä, että tästä kukinnasta saa nauttia vielä pitkään.
Ja kun kukinta on ohitse, 
en vinttaa niitä pois, vaan pidän niistä hyvää huolta. 
Uskon, että nämäkään yksilöt eivät petä, vaan palkitsevat uudella kukinnalla.


Valkoinen perhosorkidea, Huiskula

Valkoinen perhosorkidea, Huiskula

Perhosorkidean hoito


- Orkideat pitävät ilmankosteudesta. 
Sumuttele niitä usein tai sijoita kasvit terraarioon tai lasikaappiin.
- Kastellaan viikon, kahden välein upottamalla ruukku veteen. 
Kasvualustan annetaan imeä vettä itseensä noin 20 minuutin ajan. 
Ylimääräinen vesi annetaan valua upotuksen jälkeen pois.
 Talvella kasteluväliä voi harventaa.
Itse kastelen kuitenkin suoraan suojaruukkuun ja sekin näyttää ihan toimivan.
- Lannoitetaan orkidealannoitteella kukinnan aikana upotuskastelujen yhteydessä.
- Lisätään sivuversoista.
- Kukinnan jälkeen kukkavana annetaan kuihtua, ennen kuin se leikataan pois.
- Kaikki orkideat ovat todella arkoja kylmälle ja vedolle.
 Niitä ei pitäisi sijoittaa alle 15 asteen lämpötilaan.
- Orkideat viihtyvät parhaiten hajavalossa.


Valkoinen perhosorkidea, Huiskula


Ja lopuksi täytyy todeta, että todelliset orkidea-harrastajat ovat sitten ihan oma lukunsa. 
Upeita orkidealajikkeita on paljon
ja monet niistä ovat todella harvinaisia.
Olisikin upeaa nähdä joskus jonkun tosiharrastajan kokoelma. 
Itse olen nähnyt tähän mennessä upeimman orkideamäärän Singaporen eläintarhassa 
ja Malesiasssa hotellin puutarhassa.
Kummassakin paikassa orkideat kasvoivat luonnollisissa olosuhteissa 
ja lajikemäärä oli huikea.
Voin joskus koostaa niistä postauksen,
vaikka kuvat ovat otettu kauan sitten, eikä laatu ole kovin hyvä.
Nyt jatkan näiden tavallisten, mutta ah niin upeiden orkidoiden ihailua täällä kotona.

Valkoinen perhosorkidea, Huiskula

Olisi kiva kuulla, mikä sinun suhteesi on orkidoihin?
Onko suhteenne ollut yhtä mutkikasta kuin minulla?



Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskula Oy:ltä 



  

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
 sekä blogit.fi:n  kautta.

perjantai 21. tammikuuta 2022

Keväiset tulppaanit

 

tulppaani
Tulipa
tulip
チューリップ


On jännä, miten sama kukka voi tuntua erilaiselta, 
eri vuodenaikaan.
Jouluna tulppaanit toivat minulle joulun,
mutta nyt ne tuovat minulle kevään.
On tietysti väliä mitä tulppaanikimppuun yhdistää,
mutta simppelinä tulppaanikimppunakin
ne sopivat sekä jouluun että kevääseen.



Nämä kevään ensimmäiset tulppaanikimput tuntuvat erityisiltä.
Ne tuovat toivon pakkasen keskelle.
Kevät on tulossa, vaikka ei aina siltä näyttäisikään.
Ja mikä parasta tulppaanikimpun voi hankkia kotimaisena.
Se on aina plussaa.
Kimppu tulppaaneja tuo keväisen toivon lisäksi työtä Suomeen.



Kääräise tulppaanit simppelisti silkkipaperiin ja 
sido yhdistelmä kauniilla nauhalla. 
Näin kimpusta tulee juhlavampi ja suloisempi.



Iloa viikonloppuusi!


 

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 


keskiviikko 19. tammikuuta 2022

Torniossa pionit vielä kukkivat

 Kirjavinkki

Kirja saatu: Aurinko Kustannus


Tuleeko kenelläkään muulla tähän aikaan vuodesta sellainen fiilis, 
että olisi niin ihana päästä puutarhamatkalle?
Minulle ainakin tulee. 
Vihreän kaipuu on todella suuri ja tuntuu, 
että on iäisyys,
 kun on päässyt kiertelemään omassa tai muiden vihreissä puutarhoissa
tai nähnyt pionin kukkivan.
Matkailutilanne on taas aika vaikea 
eikä kovin moni uskalla vielä suunnitella lähtöä vihreämmille kaukomaille.
 Onneksi unelmointi ja suunnittelu on mahdollista.
Ja kauniiden kuvien avulla voi edes hieman lievittää puutarhaikävää.

Loistava kirjavinkki nojatuolimatkailuun on 

TORNIOSSA PIONIT VIELÄ KUKKIVAT
Puutarhoja ja teetä Suomessa -teos,
jonka on kirjoittanut Teija Alanko.
Teija on biologi, puutarhahistoroitsija ja tietokirjailija,
joka on juuri oikea henkilö kirjoittamaan tästä aiheesta kirjan
meidän kaikkien iloksi.


Teija Alanko matkusti kirjaa varten julkisilla liikennevälineillä läpi Suomen
ja esittelee lukijalle neljäkymmentä yleisölle avointa puutarhaa Suomessa.



Kirja on hyvä pohja kartuttaa tietoaan suomalaisesta puutarhahistoriasta, 
suunnitella tulevan kesän puutarhamatkoja ja 
saada inspiraatiota omaan puutarhaan jo kirjan sivujen välityksellä 
(saati sitten vierailemalla kyseisissä kohteissa).

Nyt onkin hyvä aika suosia lähimatkailua ja 
samalla tehdä itselleen tutuksi meidän omia puutarhahelmiä. 
Välillä itse ainakin haluaisi mennä merta edemmäs kalaan ja 
haaveilee Monetin tai muista kuuluisista puutarhoista
 tai vaikka japanilaisen puutarhan upeuksista. 
Samalla moni lähellä oleva aarre jää näkemättä ja kokematta.



Täytyy häpeäkseni todeta, että olen käynyt vain seitsemässä kirjassa esitellyssä puutarhassa.
No, toisaalta voihan asian kääntää niinkin, 
että mahtavaa, kuinka paljon minulla on vielä paikkoja joihin haluan tutustua.
Pakkasen paikkuessa nurkissa, aion istua rauhassa nojatuolissani 
ja nauttia teestä sekä haaveilla tulevista puutarhamatkoista.
Ja näin talvella voisi vierailla ainakin Talvipuutarhassa.
Kirjassa kerrotun historian myötä saa varmasti enemmän irti 
näistä puutarhamatkoista. 
Kirja on A5:n kokoinen, joten se on helppo ottaa mukaan reissuille.
Paikan päällä voi halutessaan vielä tarkistaa faktoja ja vinkkejä.



Lämmin suositus siis täältä tälle upealle kirjalle, 
lähimatkailulle ja suomalaisille puutarhakohteille!



  

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös