Vaahteroiden kultaama puutarha

Meidän tontin yksi parhaimmista hetkistä on aina tämä ruskan aika. 

Yläpihan vaahterat alkavatkin värittymään jo kullankeltaisiksi. 

Sisällä ollessakin nämä syksyn kultaamat puut melkein häikäisevät ikkunoiden läpi.

Olo on aina syksyisin hieman haikea, 

mutta toisaalta nautin vuodenaikojen vaihteluista.

Olisihan se kurjaa, jos syksyn ruskaa ei olisi.

  metsävaahtera

Acer platanoides

カエデ

Ja haravoinnista en ota stressiä.

Leikkaan nurmikkoa niin kauan kuin on tarvis.

Siinä samassa myös lehdet murskaantuvat nurmikon ravinnoksi.

Loput lehdet haravoin, joko uusien kohopenkkien pohjaksi tai 

kiikutan kompostiin.

Minä ajattelen näitä lehtiä uuden mullan rakennusaineina ja puutarhan ravintona. 

Ja ovathan nuo värittyneet lehdet niin kauniitakin. 

Mikä suhde sinulla on syksyyn ja lehtien putoamiseen?

Otatko stressiä haravoinnista vai

nautitko lehdissä laahustamisesta?

Niin nimittäin minä teen aina postia hakiessa.

Kävelen suurimpien lehtikasojen läpi ja laahustan jalkojani.

Siitä kuuluu niin kiva ääni. ;)

Täällä olen kirjoitellut enemmän lehtien hyödäntämisestä ja käytöstä:

ahdistusta vai aarteita?

“Anyone who thinks fallen leaves are dead 

has never watched them dancing on a windy day.”~Shira Tamir~

Aurinkoa mieliin ja puutarhaan!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Syysistutuksia

Yhteistyössä: Huiskula Oy

Eilen oli ihan loistava puutarhailusää. 

Puuhailin melkein koko päivän pihalla. 

Yksi tärkeä homma tälle viikonlopulle 

oli sesonkikasvien vaihto etukuistille ja -pihalle. 

Ruukuissa olleet keijunkukat ja kaunopunahatut olivat vielä loistavassa kunnossa,

mutta halusin varmistua niiden kukoistuksesta tulevinakin vuosina

 istuttamalla ne ajoissa kukkapenkkiin. 

Ja olihan se kiva saada taas jotain vaihtelua,

kun näitä ruukkuja katselee monta kertaa päivässä ohikulkiessaan. 

 Calluna ´Claire`

Etukuistin ruukkuihin valikoitui callunoita.

Niitä löytyykin nykyään niin monen värisiä,

että meinaa tulla ihan valinnan vaikeus. 

Halusin kuitenkin jotakin lämmintä, 

mutta hillittyä varsinkin tähän etuovelle. 

Calluna "Skyline" 

Kaipasin myös jotain korkeutta istutukseen.

Niinpä kävin napsaisemassa purppuraheisiangervosta oksia

ja riivin ne lehdistä paljaaksi.

Oksat olivat hieman kiemuraisia, mutta se ei haittaa.

Tulee hieman eloisampi kartio / pyramidi. 

Tähän oksakartioon voi vaikka kieputtaa jouluvalot, sitten kun niiden aika on.

Sidoin oksat ylhäältä juuttinarulla, 

jonka voi vaihtaa vaikka jouluiseksi tai pääsiäisen keltaiseksi

sesongin mukaan.

Jätin istutukseen entuudestaan siinä olleen Ficinia ´Ice Crystal` -heinän. 

Se ei selviä talvesta, mutta näyttää hauskalta jäätyessäänkin. 

Istuttelin värikkäämpiä callunoita pihan sisääntuloon. 

Tämä hauska "High Five" -calluna lyö yläfemmat tosiaan viidellä eri sävyllä. 

Yhdellä ruukulla saa jo kivan väriläiskän aikaiseksi syyspuutarhaan. 

Tähän ruukkuun laitoin vain sammalta somisteeksi

ja toisessa ruukussa on kuusenoksia kaverina.

 Calluna vulgaris 

Beauty Ladies " High Five"

 

Kukka- ja puutarhakaupat ottavat yleensä näin syksyllä valikoimiinsa myös pieniä havuja,

jotka ovat kauniita syys- ja talvi-istutuksissa. 

Autotallin seinustalla on himpun räväkkää kelta/oranssia,

mutta muuten mennään aika vihrällä linjalla.

Nyt vihreä istutus saattaa näyttää hieman pliisulta, mutta antakaas olla, 

kun lehdet lähtevät puista ja lunta sataa, 

vihreys on silloin suuressa arvossa. 

 Jätin istutusryhmän suurimpaan ruukkuun vielä sulkahirssin (Pennisetum ´Rubrum`).

Se ei pärjää talvea ruukussa, mutta röyhyt näyttävät kauniilta myös talvella. 

Joko sinä olet vaihtanut syys- / talvikukat ruukkuihin?

Olisi kiva kuulla, 

mitkä ovat  suosikkisi ja mitä yhdistelet esim. callunoiden ja kanervien kanssa.

Oikein ihanaa syyspäivää ja 

iloa puutarhan syystöihin!

* Kasvit saatu Huiskula :sta

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Syksyn lämpimiä sävyjä

 tarhakehäkukka

Calendula officinalis ´Ivory Princess`

 キンセンカ

En tiedä johtuuko se syksyn tulosta vai mistä,

mutta olen alkanut tykästymään lämpimiin väreihin ja jopa keltaiseen. 

Puutarha alkaakin tarjoilla värien lämpöä ja kauneutta runsain mitoin. 

Kuin varkain vaahterat ja monet muut kasvit ovat saaneet syysväriä ylleen. 

Samanaikaisesti monet perennat ja kylvökukat kukkivat vielä ihan täysillä ja uudestaan. 

Tämä tarhakehäkukka on minun suosikkini. 

Se on niin rauhallisen ja kotoisan värinen. 

 keijunkukka

Heuchera World Caffe Americano

ヒューケラ

Tänä kesänä on tullut hankittua aika monta uutta keijunkkaa. 

Tämä World Caffe Americano on yksi uusista keijunkukista. 

Se on todella jännä väritykseltään, sillä sen väri muuttuu hieman kasvukauden eri aikoina. 

Tässä kuvassa se näyttää aika ruskea / liilavoittoiselta,

 mutta siinä saattaa näkyä myös keltaisen ja oranssin sävyjä. 

Ostin tämän erikoisuuden Mustilan taimipäivästä. 

  syyshortensia

Hydrangea paniculata ´Jane`, ´Little Lime`  

ノリウツギ リトルライム

´Little Lime`ssä ei näy limen sävyä oikeastaan enää yhtään. 

Syysväritys on enemmän marjapuuroon vivahtava. 

  syyskimikki

 Actaea simplex ´Atropurpurea`

シミシフーガ 'アトロパープレア'

Ja tästä kukkavanasta olen erityisen iloinen.
Syyskimikki  ´Atropurpurea`  ehtii  sittenkin kukkimaan ainakin hieman.
´Brunette`  sen sijaan on tehnyt valtavan määrän kukkavanoja,
mutta nuput pysyvät tiukasti kiinni. 

 myskimalva

Malva  moschata

ジャコウアオイ

Myskimalvat jaksavat kukkia monta kertaa kesässä, 

varsinkin jos leikkaa vanhat kukkavanat tai ainakin kukinnot pois. 

Monena syksynä olen kuvannut myskimalvan kukkia vielä lumen seassakin. 

Ihana perenna, vaikkakin hieman villin sorttinen. 

leviää aika hanakasti siemenistä ympäristöönsä. 

Mutta siementaimia on kiva antaa vaikka ystäville 

tai istuttaa itse parempaan paikkaan. 

 pilvikirsikka

Prunus pensylvanica

Pin Cherry

サクラ

Pilvikirsikka on ensimmäisiä puita syksyisin, jotka värittyvät syysväriinsä.

 koivuangervo

Spiraea betulifolia 

マルバシモツケ

   idänvirpiangervo

Spiraea chamaedryfolia

アイズシモツケ 

Idänvirpiangervo on puolestaan ensimmäisiä pensaita, jotka tulevat lehteen keväällä 

ja tämä aikaisuus toistuu myös näin syksyllä. 

Se on ensimmäisiä pensaita, jotka saavat ruskavärin ja tiputtavat lehtensä. 

Yleensä idänvirpiangervon syysväritys on aika kellertevä,

mutta saattaa siinä näkyä näin ihanaa punertavuuttakin. 

Etupihan vaahteratkin ovat aloittaneet syyspukeutumisen.
Luulen, että jo ensi viikolla on aika värikästä.

Etupihalla tämän nurkan nurmikko on vieläkin hieman kärsineen näköinen kesän jäljiltä.
Muutoin nurmikko elpyi tosi hyvin kesän koettelemuksista. 
Tämä kohta on melko paahteinen ja kuiva.
Voi olla, että ensi keväänä teen tälle kohdalle jotain korjausta.

Tämän viikonlopun varaan puutarhalle.
On monia hommia tehtävänä,
mutta onneksi mieli samalla rentoutuu ja lepäytyy puutarhahommia tehdessä.
Eli sekä puutarhuri että puutarha taitavat voittaa samalla iskulla
tai puuhailulla.

Mitä sinulla on suunnitteilla tälle viikonlopulle?
Minä ajattelin kitkeä, istuttaa vielä pari kasvia maahan,
isttaa myös muutamia callunoita ym. syyskukkia....
Ja ne pelargonit ovat vieläkin kasvarissa ja pihalla...
Tomaatitkin ovat vielä kasvihuoneessa ja muutama aina punertuukin joka päivä.
Mutta nyt on ehkä aika tuoda loput raakileet kypsymään sisälle
ja kerätä chilit kuivumaan.

Ensi viikolla voisi aloitella sitten kukkasipulien kanssa.

Mukavaa viikonloppua!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 

sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Syyskuun kysymykset ja vastaukset

Kysy mitä vain puutarhasta,
pohditaan yhdessä

 daalia

Dahlia

ダリア

Kiitos teille kaikille, jotka kysyitte

 ja kommentoitte Syykuun kysymykset -postaukseen!

Nyt on vihdoin vastausten vuoro. 

Toivon taas, että myös te osallistutte keskusteluun kommenteissa.

Kertokaa rohkeasti mielipiteitä ja kokemuksia kysymyksiin liittyen.

Yhdessä saamme tietoa ja vinkkejä jaettua paremmin.

Puutarhailua voi opiskella kirjoista,

mutta parasta on kartuttaa tietoa toisten puutarhureiden kokemusten kautta.

Näin ei kaikkea tarvitse oppia kantapään kautta.

Kysymys 1:

KARTIOVALKOKUUSI JA TARHAIISO

Pauliina / Kukka & kaali -blogista kysyi seuraavaa:

Hieno mahdollisuus tämä. Kiitos!

Miksiköhän kartiovalkokuusen latvaan kasvaa metsäkuusen oksien näköisiä oksia? 

Aion leikata ne pois. Olisikohan maaliskuussa sopivin aika?

Olisikohan kartiovalkokuusen latva joskus katkennut tai paleltunut / vaurioitunut joskus?

Yleeensä nämä kääpiö/jalostetut havut saattavat kasvattaa erilaisia oksia, 

jos jotain tämän kaltaista on joskus tapahtunut.

Meillä on siilikuusi, jonka päälle eräs lapsi kerran hyppäsi

ja siitä katkesi oksia. 

Sen jäkeen, se kasvattaa aina villiä pitkää soiromaista oksaaa tuohon kohtaan. 

Katkaisen "villinoksan" oikeastaan vuosittain. 

Maaliskuu on varmasti oikea aika leikata oksat. Myös elokuu on hyvää aikaa. 

Arvelen, että joudut leikkaamaan säännöllisesti noita oksia,

mutta se kannattaa. Saat pienellä vaivalla pidettyä kartiovalkokuusen kuosissaan. 

Muutenhan kartiovalkokuusta ei tarvitse koskaan leikata, 

se kun kasvaa niin kauniin malliseksi ihan itsestään. 

Voikohan tarhaiison jakaa, jotta saisin sitä lisää?

Kyllä tarhaiisoa voi jakaa tai lisätä siemenistä. Paras aika jakamiseen on kevät. 

 lehtoakileija

Aquilegia vulgaris 

オダマキ

Kysymys 2:

AKILEIJAT

Anonyymi kysyi:

Hei! Vanhan pihan kukkapenkissä näyttäisi kasvavan akileijoja, jotka ovat nyt täynnä siemenpalkoja. Mihin tai millaiseen maahan siemeniä kannattaisi ripotella, että ne leviäisivät laajemmalle? Toiveenani olisi, että niitä putkahtelisi vähän sieltä sun täältä puolivillissä pihassa. Kiitos etukäteen vastauksesta :)

Akileija lisääntyy hyvin siemenistä. Niitä voikin viskellä huoletta uusiin paikkoihin. Homman voi tehdä niinkin, että jättää siemenkodat paikoilleen ja antaa akileijan kylväytyä itse. Kun uusia taimia tupsahtelee esiin, ne voi sitten siirrellä sopiviin paikkoihin.  Kumpikin tapa onnistuu hyvin. Eikä kannata heittää kirvestä kaivoon, jos siemenet eivät idä heti seuraavana kesänä. Ne voivat vaatia hieman aikaa. Varmaa kuitenkin on, että uusia taimia syntyy vähän kuin itsestään. 

Akileija ei ole kauhean nirso kasvupaikan suhteen, mutta parhaiten se kasvaa puolivarjoisessa tai aurinkoisessa paikassa (ei paahteessa). Kasvualustana paras olisi kuohkea, ravinteikas ja jossa vesi ei seiso. 

punarevonhäntä

Amaranthus caudatus

ヒモゲイトウ

Kysymys 3:

PURPPURAREVONHÄNTÄ

Minna / Hiidenkiven puutarhassa -blogista kysyi seuraavaa:

Onko purppurarevonhäntä monivuotinen, jos sen vie talveksi pakkaselta suojaan? Olen kiinnostunut talvettamaan kaikenlaisia kesäkukkia, sillä talvetetuista kasveista saa heti alkukesästä paljon näyttävämmät ja helppohoitoisemmat istutukset kuin keväällä siemenistä kasvatetuista pikkutaimista. Monesta kasvista löytää suht helposti tiedon, ovatko ne luontaisilla kasvupaikoillaan monivuotisia, mutta purppurarevonhännästä en löytänyt oikein mitään tietoa. Kokeeksi nostin kuitenkin muutaman ruukkuun ja ajattelin viedä kellariin leijonankitojen kanssa talvehtimaan. 

Itselläni ei ole purppurarevonhännän talvetuksesta omaa kokemusta, mutta suosittelen testaamaan. Minulla on nimittäin hämärä mielikuva, että Japanissa asuessamme tutut mummot pitivät purppurarevonhäntiä puolikylmässä eteisessä. Näen jotenkin sieluni silmin värinokkosten ja revonhäntien ruukkuja rivissä.  

Nyt olisikin kiva kuulla, jos teillä jollakin lukijalla olisi kokemusta revonhäntien talvetuksesta. Kerro, jos olet joskus kokeillut talvettaa mitä tahansa revonhäntiä. :)

alppiruusu

Rhododendron 

ツツジ

Kysymys 4:

RHODON SIIRTO JA KARTIOVALKOKUUSI

Molley Jonninjoutavaa ja kaikkea siltä väliltä -blogista kysyi: 

Rodon siirto: Kesäkodissa pitäisi siirtää rodo, se on noin viisi vuotta ollut hyvin huonossa paikassa.Ajattelin sen siirtää nyt syksyllä, onko se hyvä aika. Ehtiikö vielä nyt syyskuun loppupuolella? Minä en mielelläni sitä siirtäisi mutta tuo nykyinen paikka on todella huono, multaa on liian ohut kerros ja voi siellä olla juurien alla vaikka mitä moskaa. Paikkaan on joskus ennen tuotu jostain maata ja sen laadusta ei ole mitään takeita.

Kyllä rodon voi siirtää, mutta itse tekin sen ehkä mielummin keväällä,

että ehtisi juurtua ennen talven tuloa. 

Itse olen menestyksekkäästi siirtänyt rodon, jos toisenkin. 

Tärkeintä on, että kaivaa juurakon mahdollisimman suurena paakkuna. 

Rodolla on aika pienet juuret. Jos paakun saa suurena entisestä kasvupaikastaan, 

ehkä se ei edes huomaa muuttoa. 

Siirtämisen jälkeen kastelu on hyvin tärkeää. Näin rodo juurtuu nopeammin uuteen paikkaansa. 

Täältä voit lukea mun yhdestä todella kummallisesta alppiruusunsiirrosta, 

josta ei ehkä kannata ottaa mallia. 

Mutta tämä kertoo sen, ettei rodo taidakaan olla niin kranttu kuin yleensä luullaan. 

Tuossa kotisi kuvassa on havut kuistin molemmin puolin, 

miten kaukana ne ovat rakennuksen seinästä. Riittääkö 30-50cm?

Havut ovat kartiovalkokuusia, jotka istutin ensimmäisten kasvien joukossa tänne Vaahteramäelle. 

Kasvin keskikohta on metrin verran seinästä. Seinän vieressä on ensin 50 cm leveä kaistela seulanpääkivi-reunusta.  

Nykyisen tietoni mukaan istuttaisin ne vielä kauemmaksi, vaikka ne eivät tuosta varmastikaan kauheasti leviä. Sokkelin reunassa on kuitenkin styroksia ym. joten se ei ole paras mahdollinen paikkka syväjuuristen kasvien kasvaa. 

Tämä pitkä selostus tiivistettynä siis, istuttaisin havut vähintään metrin päähän 

rakennuksen seinästä. 

Paljon kiitoksia kysymyksistä,

jatketaan taas pohdintoja ensi kuussa. :)

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 

sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Purppuraheisiangervo ´Midnight`

Heisiangervot osa 4

 purppuraheisiangervo 

Physocarpus opulifolius ´Midnight`

フィソカルプス・オプリフォリウス

Purppuraheisiangervo ´Midnight` on tummin purppuraheisiangervolajike.

Sen syvän purppuraiset lehdet ovat melkein mustat

ja tietyssä valossa ne kiiltelevät aika dramaattisen värisenä.

Nämä tummat kasvit ovat parhaimmillaan vihreää taustaa vasten. 

On mahtavaa, 

kun värit ja värien tummuusasteet pääsevät loistamaan ja korostamaan toisiaan. 

Purppuraheisiangervo ´Midnight`  kasvaa noin kaksi metriä korkeaksi ja

1,5 metriä leveäksi pensaaksi. 

Se on aika vaatimaton kasvupaikan ja -alustan suhteen. 

Se menestyy sekä varjossa että valossa.

Kasvualustan tulisi olla tuore tai keskiravinteinen. 

´Midnight` ei kuki nimemsä mukaan sentään keskiyöllä,

mutta sen kaunis kukinta osuu keskikesälle.

Kukkatertut ovat vaaleanpunertavat. 

Purppuraheisiangervo ´Midnight` pärjää vyöhykkeillä I-V.

Istutin tämän tummanpuhuvan kaunottaren vasta tänä kesänä tänne Vaahteramäelle. 

Rinteen alareunassa sen seurana kasvaa 

syyshortensia

Hydrangea paniculata ´Silver Dollar`.

Hain tähänkin istutusalueeseen sellaista hillittyä dramatiikkaa. 

Jännä nähdä, miltä istutus näyttää muutaman vuoden kuluttua. 

Tykkään jo nyt näistä uusista kasveista. 

Meidän rinne on suurimman osan kesästä hieman pliisu, vaikka yksinkertaisesta pidänkin.

Tällaiset tummat kasvit tuovat kivaa jännittävyyttä ja ryhtiä vihreän sekaan.

Mitäs mieltä te olette tästä todella tummasta kaunottaresta?

Aiemmin on esitelty:

Purppuraheisiangervo ´Little Devil`

Purppuraheisiangervo ´Lady in Red`

Purppuraheisiangervo ´Diabolo`

Linkit vievät suoraan kyseisiin postauksiin. 

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 

sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Tuurenpihlaja

  tuurenpihlaja

Sorbus ´Dodong´ 

ナナカマド

Tuurenpihlaja on yksi kauneimmista pihlajista mitä tiedän.

Sen eksoottisen suuret lehdet ja kookkaat marjat

ovat todellisia katseenvangitsijoita.

Upeasta ulkomuodostaan huolimatta,

se on yhtä helppohoitoinen kuin tuttu kotipihlajakin (Sorbus aucuparia).

Tuurenpihlaja on nimetty ruotsalaisen dendrologi Tor Nitzeliuksen mukaan

ja se on kotoisin Koreasta.

Sen upea valkoinen kukinta osuu kesäkuulle,

suunnilleen samoihin aikoihin kuin kotipihlajankin kukinta.

Sekä kukat että marjat ovat kookkaat ja näyttävät. 

Marjat ovat hieman pisaranmalliset verrattuna kotipihlajan marjoihin. 

Tuurenpihlaja on nopeakasvuinen ja

 siitä saakin hyvin tuulensuojaa vaikka uudelle omakotitalotontille. 

Kasvutavaltaan se on kapeakasvuinen, joten se ei vie paljon tilaa sivusuunnassa.

Toki mikään ihan pieni puu se ei ole,

sillä korkeutta sille tulee 5-10 m.

Kapeampaan paikkaan parempi vaihtoehto on esim. pylväspihlaja tai marjapihlaja.

Tuurenpihlaja viihtyy aurinkoisessa kasvupaikassa ja tuoreessa maassa. 

Aurinkoisella ja avoimella kasvupaikalla sen syysvärityksestä tulee räiskyvän punainen. 

Jos syksy on leuto ja pitkä, tuurenpihlaja saattaa kasvattaa uutta kasvu,

eikä tuleennu tarpeeksi ajoissa. 

Silloin sen oksankärjet saattavat paleltua talvella 

ja puu haaroittuu siitä kohtaa. 

Normaalina syksynä se tuleentuu aikaisin ja valmistautuu samalla syksyyn ja talveen. 

Tuurenpihlaja pärjää vyöhykkeillä I-IV.

Meillä tuurenpihlaja kasvaa tienlaidassa ja on hieman vino.

Huomasin jälkeenpäin, 

että istutusapaikan vieressä on kallio ja 

juuristosta on tullut hieman toiselle puolelle suuntautuva.

Yhdellä myrskyllä se nimittäin kaatui melkein vaakatasoon,

katkaisten kaikki tukipuut. 

Kun menin suoristamaan puuta ja kaivelin maata,

huomasin kallion olemassaolon vasta sillä hetkellä. 

Kuopan kohdalla oli aivan hyvää multaa. 

Näin sitä huomaa monta kertaa jälkeenpäin syitä puiden ja muiden kasvien ongelmiin. 

Onneksi tuurenpihlaja on kuitenkin pysynyt sen jälkeen pystyssä ja kasvanut loistavasti.

Kasvit ovat ihmeellisen sopeutuvaisia.  

Suosittelen tuurenpihlajaa pihapuuksi, suojapuuksi 

tai vaikka aurinkoisen metsäpuutarhan kasviksi.

Se on kaunis kujannepuu ja puistokasvikin,

 jos sellaiseen kaipaa varmaa ja upeaa puuta.

Aurinkoa päivääsi!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Vielä kerran pallohortensioiden hehkutusta

 pallohortensia 

Hydrangea arborescens ´Annabelle` 

 アメリカノリノキアナベル

Tiedän, että olen hehkuttanut pallohortensioita aiemmin ja 

varmasti monen mielestä jo aivan tarpeeksi.

Mutta en voi mitään tälle suurelle ihastukselleni.

Pakko nimittäin ainakin vielä tämän kerran ylistää niiden kauneutta.

Sillä nämä kuvat ovat otettu tämän viikon  kylmien öiden jälkeen. 

Ja katsokaapa vaan, miten ne kukkivat! 

Tämä pallohortensia-meri kasvaa postilaatikon luona

ja olen istuttanut tähän alunperin 8 kpl taimia. 

Istutusvuosi oli 2012 ja taimiväli taisi olla 80cm.

Nyt ne kasvavat kuin yksi yhtenäinen kasvusto.

Ne myös tukevat toinen toistansa näin ryhmään istutettuna.

En ole koskaan tukenut niitä millään lailla. 

Keväisin leikkaan ne ihan matalaksi,

perennojen tapaan. 

Näin kukinnoista tulee suurempia kuin ilman leikkausta.

Tänä vuonna kukinta jäi tosin himpun pienemmäksi kuin normaalisti.

Syynä oli varmasti kuivuus,

sillä en kastellut niitä kertaakaan koko kesänä. 

Olen ennenkin maininnut, etten saa kyllikseni näistä ihanuuksista,

vaikka niitä kasvaa monessa paikkaa puutarhassamme. 

Tykkäätkö sinä pallohortensioista?

Olisi kiva kuulla myös teidän kokemuksia

niiden kuivuuden kestosta, tukemisesta ym. 

Ihanaa syyspäivää ja rentoa oloa!

P.S. Näistä postauksista löydät lisää juttua ja kuvia pallohortensioista:

Pallohortensia

Pallohortensia -kestosuosikkini

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.