Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesähuone. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesähuone. Näytä kaikki tekstit

lauantai 4. tammikuuta 2020

Vaahteramäen vuosikymmen osa 3

2015


Vuosi 2015 oli niin vauhdikas ja uusia projekteja täynnä,
että siitä on pakko julkaista aivan oma postauksensa.
Taisin olla myös aika ihastunut vahvoihin saturaatioihin kuvissa. 
Nyt ne suorastaan häikäisevät silmiin ja näyttävät todella epäluonnollisilta.
Näin sitä kuvaajanakin muuttuu ja toivottavasti parempaan suuntaan.

Puutarhavuosi lähti liikkeelle jo maaliskuussa,
jolloin aloitimme tekemään keidastamme ja 
siirtämään pihasaunamme sen oikealle paikalle.
Lumet sulivat jo ajoissa, 
joten pääsimme tositoimiin maaliskuun loppupuolella.


Olimme pähkäilleet pihasaunan paikkaa koko talven
ja pitkän pohdinnan jälkeen keksimme, 
että laajennamme kylpytynnyrin terassia
ja sijoitamme saunan rinteen reunalle. 
Tai oikeastaan rinne alkoi jo ennen saunaa,
mutta saimme täyttömaata,
 jolla täytimme rotkoa.


Ennen saunan siirtoa,
 poistimme kaivurin avustuksella puisen kylpytynnyrin.
Terassiin mies asensi uudet laudat reiän kohdalle.



Kaivuri nosti myös saunan paikoilleen,
väistellen kirsikkapuuta.


Sitten aloitimme terassin teon. 


Vanha terassi jäi askelman korkeammalle kuin uusi. 
Komposiitista valmistettu kylpytynnyrikin pääsi omalle paikalleen
saunan läheisyyteen.


Uusi aita viimeisteli kokonaisuuden ja 
antaa yksityisyyttä ja huonemaisuutta.


Keidas valmistui jo huhtikuun alkuun.
Se oli todella kiva juttu, koska kesä oli vasta edessäpäin.


Myös uusia istutusalueita syntyi kuin luonnostaan.


Kasvimaakin sai osansa myllerryksestä,
koska sauna liitettiin kunnallistekniikkaan
ja putki piti kaivaa kasvimaan läpi.

Voit lukea tästä keidasprojektistamme enemmän täältä:


Tässä kohtaa alkoi tuntumaan, että olisi kiva myös ruokailla uudella keitaallamme.
Silti säilytimme ruokailuryhmän ja grillin välitasanteella.
Emme silloin vielä arvanneet, että välitasanteelle tulisi lähivuosina ihan uutta käyttöä.


Pikkuhiljaa koko puutarha alkoi rehevöitymään.
Vuosi 2015 oli ehkä jonkunlainen vedenjakaja. 



Voi sitä iloa, kun kirsikkapuumme kukki ja keidas oli valmis.
Halusimme säilyttää kirsikkapuun paikallaan ja
jättää sille reiän terassiin.
Nyt se ikään kuin kiitti kukkimalla kauneimmin kuin koskaan.



Pieniä uudistuksia tapahtui pitkin kesää.
Sisääntuloon istutin rinneangervoita tuomaan pientä suojaa. 


Paahteisen kodinhoitohuoneen nurkkauksen huono nurmikko sai väistyä,
tilalle istutin mehikasveja.


Vuonna 2012 istuttamani ruusut ja muut aidanteen kasvit alkoivat näyttämään jo joltain.


Keitaan reunoille istutin uusia kasveja;
pieniä havuja ja keijunkukkia. 


Siistimme laavun seudunkin kuorikatteella.


Leikkimökki muuttui kesähuoneeksi ja saunan pukuhuoneeksi keitaan rakennuksen myötä.


Ilmakuvasta näkee ehkä parhaiten, miten eri toiminnot sijoittuvat Vaahteramäelle.
Kuvan oikeassa alanurkassa näkyy pieni japanilainen nurkkaus vielä tyhjänä.
Alla se on saanut jo kasveja täytteekseen.



Ruusut röyhähtivät sinä kesänä täyteen loistoonsa.


Siistin muutaman kesän takaisen synttärinurkkauksen kuorikatteella.
Paikka siistiytyi silmissä.
Nimensä istutusalue sai siitä, 
että olen ostanut kasveja paljolti synttärilahjakorteilla ja saanut lahjaksi.



 Postilaatikon nurkkauksen pallohortensiameri kukki sinä kesänä myös täysillä.
Istutuksesta oli kulunut neljä vuotta.
Sanonkin aina asiakkailleni, että 3-5 vuotta ovat juurtumisaikaa, 
sen jälkeen alkaa tapahtua.
Oma kokemukseni vahvistaa tämän. 

Tarina jatkuu seuraavassa osassa,
vai joko kyllästyttää?


Tarinan aiemmat osat löydät seuraavista linkeistä:

 ♥


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.



perjantai 3. tammikuuta 2020

Vaahteramäen vuosikymmen osa 2


2011



Vuosi 2011 oli mullistuksen vuosi kunnallistekniikan takia.
Olimme saaneet oman linjamme valmiiksi ja alapihan tasoiteltua.
Kunta jatkoi kuitenkin päälinjan vetämistä ohi menevällä tiellämme
ja heitteli kaiken kaivamansa maan meidän tontillemme sekä alapihalla että yläpihalla.
Viereinen tiemme kaivettiin kokonaan auki ja
 puutarhamme näytti monesta kohtaa kuin sota olisi ollut käynnissä.
Myös kunnan työmiehiä talsi välillä pihallamme, kuin se olisi ollut jotain yleistä aluetta.
Silloin halusin rakentaa muurin tonttimme ympärille.


Edellisen postauksen viimeisessä kuvassa näkee, 
miltä tässä kohtaa tonttiamme ennen näytti.


Jokaisessa asiassa on myös hyvät puolensa. 
Sain uusia istutusalueita kasveille kaiken kaivuun jälkeen.
Uudet suunnitelmat villitsivät ajatukset.

 Etupihan syreenitkin olivat lähteneet kasvuun,
vaikka vielä oli todella paljasta.
En kuitenkaan alkanut suunnittelemaan muuria, 
vaikka halusinkin yksityisyyttä enemmän kuin koskaan.


2012


Keväällä 2012 pääsimme vihdoin oman postilaatikon kulmamme kimppuun.
Vuoden 2010 syksyllä siis saimme oman kunnallistekniikan valmiiksi,
vuoden 2011 syksyllä yläpihan nurkkaus myllättiin kunnan toimesta
ja alapihan nurmikko meni uudemman kerran myös uusiksi samaan aikaan.
Ja vuoden 2012 keväällä saimme kunnalta korvaukseksi maantasoituksen ja
 mullat näihin pilattuihin kohtiin tontillamme.
Eli aika pitkäpiimäinen homma tuo kunnallistekniikan tulo oli kaikenkaikkiaan.

Jälkeenpäin ei kuitenkaan harmita.
Näistä myllerryksistä seurasi positiivinen muutos tontillemme.
Istutin alapihalle aidanteen ja
tein tästä postilaatikon nurkkauksesta yhden lempparikohdistani puutarhassa.


Ostimme kaikki taimet kerralla koko nurkkaukseen.
Kunta tarjoutui kyllä kylvämään nurmikon koko alueelle, mutta halusin siihen muutakin.
Rehevän maamme ansiosta tyhjät alueet piti istuttaa välittömästi,
sillä muuten luonto olisi kyllä pitänyt huolen vihreyttämisestä.


Tässä istutan pallohortensiamerta,
joka on ehdoton suosikkipaikkani puutarhassa.


Kivien väliin tuli alppiruusuja, tienlaitaan koivuangervoa ja tuivioita.
Myös muita pieniä havuja istutin sopiviin väleihin.


Muualla puutarhassa ei tuona vuonna tapahtunut mitään mullistavaa. 
Vuosikymmenen alkupuoliskolla olin syvästi rakastunut ruusuihin ja kurjenpolviin,
myös pionit ja kaikki herkät perennat olivat lähellä sydäntäni.
Nämä muutamia vuosia sitten istuttamani kasvit saivat vaan kasvaa ja rehevöityä.
Myöhemmin tämä romanttinen maku on hieman laimentunut,
vaikka tykkään näistä kasveista edelleenkin.


Perustin aluksi puutarhan paljolti niillä kasveilla, 
joista sain alkuja ystäviltä ja tuttavilta.
Se olikin ihan viisas veto, sillä näin sain maata hallintaani.
Myöhemmin olen pikkuhiljaa siirtänyt kasveja ja 
muokannut puutarhaa enemmän oman näköisekseni.
Tässä kohtaa vuorenkilpialue on alkanut kutistumaan. 
Istutin rinteen alareunaan seppelvarpuja rivillisen.
Tässä näyttää,
etten kiinnittänyt tuolloin vielä kovastikaan huomiota nurmikon rajauksiin.
Seppelvarpu on kuitenkin pitänyt huolen,
 ettei nurmikko ole päässyt kiipeämään enempää ylöspäin.
Vaan ennemminkin se on pysynyt alempana ihan kiltisti.


Keittötarha sai lopullisen muotonsa kunnallistekniikan saavuttua.
Laventelit ja iisopit viihtyvät hyvin tässä kohtaa puutarhaa.


2013



Etupihan aidanne sai vuonna 2013 selkeämmän linjan.
Istutin syreenien väliin tuijia,
 jotta aidanteesta tulisi monimuotoisempi ja ikivihreämpi.
Selkeä kuorikatenauha näytti, mihin raja-aidanne olisi muodostumassa.
Tässä hetkessä tuntui kyllä vielä siltä, 
ettei suojaa varmaan muodostuisi missään vaiheessa.
Tammi kiven vieressäkin oli valtavan pieni.
Olin istuttanut sen todella pienestä taimesta.


Rinteen perennat olivat vielä aika värikkäitä omaan makuuni.
Yläpihalla näkyy kankainen paviljonki,
jonka olimme pystyttäneet nurmikolle.
Tässä vaiheessa söimme ulkona aina tuossa kulmassa tonttia.
Keidasta ja kasvihuoneen terassia ei ollut vielä olemassakaan.

Talon edustan istutukset ovat pysyneet  aikalailla samoina vuodesta toiseen.
Kasvit ovat vain kasvaneet huomattavasti noista ajoista.


Kunnallistekniikka-remontin myötä postilaatikon nurkkaukseen
muutti myös kalastaja-Tuija mieheni toimesta.


2014


Pikkuhiljaa pientä kasvua on havaittavissa etupihan kasveissa.
Suojaisuus ja rehevyys lisääntyvät.
Uskoisiko noita istutusaluetta reunustavia tuoksukurjenpolvia samoiksi,
kuin edellisessä postauksessa?
Niistä rääpäleistä tämä rehevyys on saanut kuitenkin alkunsa.
Tuoksukurjenpolvi on todella kiitollinen kasvi,
jos haluaa jotain peittävää ja helppohoitoista.
Niillä on helppo rajata ja peittää.
Esimerksi puun ympärillä ne ovat loistava kasvivalinta.
Vaikka varsinaista reunuskiveystä tai kanttausta ei olekaan,
ruohonleikkurin pyörä on helppo sujauttaa kasvuston alta.
Näin nurmikko pysyy omalla puolellaan ja istutus omalla puolellaan. 


Vuonna 2014 tein itselleni istutuspöytänurkkauksen leikkimökin taakse.
Se olikin tarpeen ja tykkäsin siitä valtavasti.


Puutarha alkoi pikkuhiljaa rehevöitymään. 
Tontillamme on luonnostaan hyvä kasvualusta, 
joten kitkettävää ja karsittavaa riittää niin rikkakasvien kuin istutettujen kasvien toimesta.
Tässä kohtaa takapihan kaari oli vielä melkoinen viritelmä.
Heinäseipäät yrittivät pitää rimppanaa halppiskaarta pystyssä.
Myöhemmin poikani teki vahvan ja kauniin kaaren. 


Vuoden 2014 keväällä mieheni teki nykyisen kasvihuoneen terassin
ruokailupaikaksemme.
Siirsimme kangaspaviljongin yläpihalta sinne suojaamaan ruokailuryhmää.
Grillikin sijoitettiin tähän välitasanteelle.

Jatketaan tästä taas seuraavassa postauksessa.
Jos et ehtinyt lukea vielä vuosikymmenen alkuvaiheista,
niin löydät postauksen täältä:
Vaahteramäen vuosikymmen osa 1



 ♥


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.



perjantai 20. syyskuuta 2019

Syksyinen pihakierros


Eilen paistoi aurinko niin kauniisti kylmän yön jälkeen.
Meillä ei ihan menty pakkasen puolelle,
 mutta lämpötila laski lähelle nollaa.
Aamusumun jälkeen puutarha näytti oikein vehreältä ja vihreältä,
eikä ollut ottanut nokkiinsa yöllisestä kylmyydestä. 
Kasvihuoneessakin oli suorastaan lämmin.

Hortensiat ovat punertuneet mukavasti ja 
syksyiset sävyt hiipuvat pikkuhiljaa puutarhaan muutenkin.

syyshortensia
 Hydrangea paniculata ´Grandiflora` 
 ノリウツギ

Kasvihuoneeseen osuu hienosti aurinko
ja päivällä siellä on suorastaan lämmin. 
Kuvastakin näkyy, 
että automaattiset ikkunanaavaajat raottelevat kattoikkunoitakin. 

Tomaattejakin kypsyy tasaiseen tahtiin. 


 Daalioissakin on paljon nuppuja.
Saa nähdä ehtivätkö avautumaan. 

 daalia
Dahlia ´My love`
ダリア

  köynnöshortensia
Hydrangea anomala subsp. petiolaris
ツルアジサイ

Köynnöshortensia kiipeilee jo aika keltaisena. 


Nurmikko on toipunut hienosti kesän koettelemuksista.
Pari pahinta paahdekohtaa keräilee vielä voimiaan.
Voi olla, että hieman uutta multaa ja nurmikonsiemeniä tarvitaan paikkaustöihin.

Laavulla on jo aika syksyinen fiilis.
Syksyn tullen siellä tuleekin oltua enemmän.
Kesällä ei tullut mieleenkään sytyttää avotulta palovaaran takia.

Haaveilen, että ehtisin tänä viikonloppuna tekemään monta hommaa puutarhassa.
Huonoa säätä on luvassa, mutta onneksi sadetakit ja saappaat on keksitty. 
Viime viikkoina on ollut aika paljon ohjelmaa,
enkä ole ehtinyt pariin viikkoon tekemään oikeastaan mitään puutarhan hyväksi.
Tai onneksi olen sentään ehtinyt muutamalle puutarhakierrokselle ja haahuilemaan siellä.
Pienikin pyrähdys puutarhassa virkistää.

 syysasteri
Aster novi-belgii
ゆうぜんぎく  友禅菊 

Mitä viikonloppusuunnitelmia teillä on?
Mukavaa tulevaa viikonloppua ja 
toivottavasti saataisiin vielä hyviä puutarhakelejä!

♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.