Kesätuliaisia

  pihasyreeni

Syringa vulgaris 

ライラック

Juhannuksena ja kesällä on kiva viedä kylätuliaisiksi jotain kesäistä.

Kivoja kesätuliaisia ovat oman puutarhan kukat

ja helppo kesälautanen,

 johon voi kerätä tuoreita herkkuja joko omasta puutarhasta tai  kaupan hevi-osastolta.

Myös yrtit korissa tai istutettuna tai vaikka raparperinippu 

ovat varmasti jokaisen kesäkokin mieleen.

Itse tykkään viedä jotain ns. kuluvaa  syömistä tai tavaraa tuliaisiksi.

Nykyään ihmisillä on jo niin paljon kaikkea omasta takaa,

etteivät esimerkiksi koriste-esineet ole kovin toivottuja tuliaisia.

Poikkeuksena on tietenkin ne läheiset, joiden maun ja toiveet tietää tarkasti.

Syömisten ja kukkien lisäksi,

servetit, kynttilät, ekologiset tiski- ja muut pesuaineet,

tai vaikka ulkohuussikuivikesäkki ovat monelle mökille toivottuja lahjoja.

Tämän postauksen syreenikimpun ja 

kesän herkkulautasen

vein ystävälleni tuliaisiksi naisteniltaan viime viikolla.

Oman puutarhan kukat on kiva sitoa kauniilla nauhalla

 ja kietaista vaikka silkkipaperiin

Tuliaiskimpusta tulee heti paljon kauniimpi ja viimeistellympi.

Herkkulautasen voi koristella syötävillä kukilla.

Syötäviä kukkia ovat esimerkiksi:

- orvokit

- syreenit

- pelargoni

- kehäkukka

- samettikukka

- erilaisten yrttien kukat

- apila

- ahomansikka

- maitohorsma

- tarhapäivänlilja

- voikukka

- laventeli

- ruiskaunokki

- krassi

- ruusu

- päivänkakkara

Muista huuhdella kukat ennen koristelua hyvin!

Myös kukkien keruupaikkaan kannattaa kiinnittää huomiota.

Kovin pölyisästä tai pakokaasuille 

altistuneesta paikasta ei kannata koristeita kerätä syötäväksi.

Yleensähän koristeeksi aseteltuja kukkia ei syödä,

mutta ne on hyvä silti olla syömäkelpoisia. 

Olisi kiva kuulla myös teidän vinkkinne kivoihin kesätuliaisiin.

Mitä haluaisit itse saada tuliaisiksi tai

mitä yleensä itse viet tuliaisiksi?

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Herkullinen hirvipata

Syksyn viilenevät säät ovat omiaan hitaasti haudutettaville uuniruoille.

Varsinkin, jos talosta löytyy tulisija, 

joka samalla iskulla lämmittää taloa ja valmistaa ruoan kuin itsestään. 

Sähköuunilla päästään myös hyvään lopputulokseen.

Olen aina ollut hieman laiska juuresten kasvattaja,

mutta tänä kesänä päätin kokeilla monenalaisia juureksia kasvimaallani.

Valitsin tavallisten lajikkeiden sijasta, herkullisen värikkäitä sekoituksia ja lajikkeita.

 Kasvattamani porkkanat ovat ´Harlequin mix` -lajiketta (Daucus carota ´Harlequin Mix F1).

 Myös punajuuret ovat hieman tavallisesta poikkeavampia.

 Keltaiset punajuuret ovat ´Burpees Golden`-lajiketta (Beta vulgaris ´Burpees Golden`)

ja hauskat raidalliset punajuuret ovat ´Chioggia`-lajiketta (Beta vulgaris ´Chioggia`).

Näitä juureksia oli ihan pakko kuvata, ennen pataan heittämistä.

Niin karkeilta ne näyttivät. 

Tein juureksista ja hirvestä maukkaan padan.

Aineksina käytin 

- hirvenlihaa, pilkottuna paloiksi

- sipulia

- valkosipulia

- punajuuria

- porkkanoita

-pari perunaa

- vettä

- soijaa ja pippuria

Sipulia ja valkosipulia kannattaa laittaa uuniruokiin paljon,

eikä kasviksiakaan voi olla koskaan liikaa.

Vettä laitoin pataan sen verran, että kaikki ainekset juuri ja juuri peittyivät.

Mausteissa kannattaa pitäytyä perusjutuissa, 

koska aidot maut eivät kaipaa kermassa lillumista, 

eivätkä mitään erikoisia mausteita.

Helppo hirvipata hautui leivinuunissa 150 asteessa, noin 5 tuntia.

Lisäkkeenä söimme perunamuussia ja raikasta vihersalaattia.

Pitkän haudutuksen jälkeen liha oli todella pehmeää

ja kaikki ainekset lempeän maukkaita. 

Syksyllä kannattaa nauttia hitaudesta ja aidoista mausta.

Kesällä kaiken pitää olla nopeaa, esim. grilliruokaa,

kun tekee mieli olla pihalla, rannalla tai reissata mahdollisimman paljon.

Syksyllä kaikki voi rauhoittua ja ruuatkin voivat olla lempeän hitaita.

Ja vaikka ne vaativat pitkän valmistusajan,

ne ovat helppoja. 

Uuni toimii pääkokkina, kun me vain pilkomme kaiken valmiiksi.

Valmiista padasta ei olekaan sitten kuvia.

Ja arvaisitte kyllä miksi,

jos olisitte tunteneet sen tuoksun uunista otettaessa.

Ei siinä tullut valokuvaus pieneen mieleenkään. 

Herkullisia ja lempeitä syyshetkiä!

  ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, YouTubessa, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Herkullinen ja helppo juustokakku

Saimme eilen ystäviä kylään ja jälkkäriksi halusin tehdä jotain raikasta.

Juustokakku tuntui juuri sopivalta vaihtoehdolta helteiseen iltaan.

Sävelsin muutamasta eri reseptistä sekoituksen ja tällainen siitä tuli:

HELPPO JA HERKULLINEN 

JUUSTOKAKKU

Keksipohja

Yksi "pötkelö" dominokeksejä

75 g laktoositonta leivontamargariinia

Täyte

500 g mascarpone-juustoa

4 dl kuohukermaa

1 dl tomusokeria

2 tl sokeria / 1 tl vaniljasokeria

1/2 sitruunan mehu

Koristeeksi

Mansikoita, mustikoita tai muita marjoja

Valmistusvaiheet:

1. Murskaa dominokeksit ja sekoita murska sulatetun margariinin kanssa.

Painele sekoitus leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuuan pohjalle ja laita jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

2. Vaahdota kerma

3. Sekoita toisessa kulhossa mascarpone-juusto, sokerit ja sitruunan mehu

4. Sekoita joukkoon kermavaahto varovasti käännellen.

5. Kaada täyte keksipohjan päälle vuokaan.

6. Laita kakku jähmettymään jääkaappiin vähintään viideksi tunniksi.

(Älä yritä nopeuttaa hommaa niin kuin minä!

Tein kakun liian myöhään ja laitoin sen muka pikajähmettymään pakastimeen.

Ei tullut niin hyvä lopputulos.)

7. Koristele kakku ennen tarjoilua haluamallasi tavalla.

Teimme kakun yhteistyönä tyttäreni kanssa.

Minä tein kakun ja tytär koristeli.

Kakusta on muuten todella helppo muokata laktoositon ja gluteeniton.

Eikä sen valmistamiseen tarvita liivatetta. 

Herkullista viikolopun alkua!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.