Rauhallista Pyhäinpäivää!

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

Kuukauden puutarhakuva

lokakuu
October
十月

Autumn,
the year`s last, loveliest smile.
~William Cullen Bryant~

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

Ihana valo!

Lokakuusta ei yleensä tule ensimmäisenä mieleen valoisuus.

Mutta tänä vuonna lokakuu on hellinyt meitä kauniilla valolla.

Iltaisin ja aamuisin on ollut todella kauniita valoilmiöitä.

Nämä kuvat ovat valohoitoa talvea varten.

 neidonruusu

Rosa Alba-ryhmä ´Lumo`

ロサ アルバ

mongolianvaahtera

Acer tataricum subsp. ginnala

カラコギカエデ

mustilanhortensia

Hydrangea paniculata ´Mustila` 

hopeahärkki

Cerastium tomentosum-ryhmä

pallohortensia

Hydrangea arborescens ´Annabelle` 

 アメリカノリノキアナベル 

 

Ihanaa valoa loppuviikkoonne!

P.S. Teille jotka kaipaatte Halloween-koristeluvinkkejä,
käykää kurkkaamassa viime vuotista postaustani täältä.
Tänä vuonna Halloween-koristelut ovat hieman hillitympiä täällä Vaahteramäellä.

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

Haravointi ✔

Syystöissä haravointi on nyt hoidettu,

nimittäin huruuttelin ruohonleikkurilla kaikki nurmikkoalueilla olleet lehdet murskaksi.

Näin nurmikot saavat ravinteita ja minä sain nopeasti puutarhan siistimmän näköiseksi.

Olen toki haravoinut pahimpia vaahteralehtikasoja jo aiemmin, useampaankin otteeseen.

Pienet lehdet; kuten koivun ja pihlajan lehdet ovat helppo murskata ruohonleikkurilla.

Pienet määrät vaahteranlehtiäkin hukkuu silppuna nurmikolle.

Keväällä sitten haravoin nurmialueet taas eläviksi, 

samalla lähtee ylimääräiset lehtisilput ja kuollut ruskea nurmikko. 

Nurmi alkaa vihertämään haravoinnin jälkeen silmissä.

Täältä löydät aikaisemman postaukseni lehtien hyödyntämisestä ja haravoinnista.

Hämärä pääsi yllättämään ihan yhtäkkiä.

Talviaikaan siirtymiseen ei ole vielä oikein tottunut.

Talviaikaan siirtymistä helpottaa hieman tuo ihana kuun kumotus.

Pidempää zoomia kyllä tarvittaisiin, jotta kuun kauneuden saisi tallennettua kameralla.

Mutta kyllä se kirkkaalta näyttää vähän kauempaakin.

Kaunista viikkoa!

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

Omassa puuhamaassa

Eilen oli todella kaunis päivä.

Aurinko kultasi heinät ja sai punaiset kasvit hehkumaan.

Onneksi ehdin iltapäivällä ulos ja omaan puutarhaan.

Syystyöt ovat aika alkutekijöissään, mutta olen päässyt onneksi hyvään alkuun.

Pimeä tulee vaan yllättävän nopeasti ja tänään vielä nopeammin...

Tämä aamu valkeni harmaana ja sateisena, 

mutta en antanut sen pilata hyvää fiilistä.

Mulla oli tänään ensimmäinen vapaapäivä melkein kuukauteen,

 jolloin ei ollut mitään sovittua ohjelmaa.

Ja voitte arvata, missä mä vapaapäiväni vietin.

Omassa puuhamaassani tietenkin. Aah!

Kaikenlaisia hommia oli tosi paljon rästissä.
Tein sitä ja tätä, siellä ja täällä.

Nämä kuvat kertovat kotilotaistosta.
Harmittaa, kun kotilot alkavat muokkaamaan mun puutarhailun systeemejä
ja vaikuttavat jo mun suhteeseen eri kasvien kanssa.
Mun rakkaussuhde kuunliljojen kanssa alkaa olla aika viilennyttä.
Loppukesästä kuunliljat olivat kuin joku olisi ampunut niitä sarjatulella.
Havut alkavat tuntumaan muutenkin tähän vuodenaikaan paremmilta, kuin mitkään muut kasvit.
Aikaisempina vuosina,
olen jättänyt kaikki perennat rauhassa maatumaan talveksi ja rapsin sitten suurimmat roippeet keväällä. Osan pilkon kasvien juurille tuomaan ravinteita ja parantamaan maata.
Mutta nyt pahuksen nilviäiset rakastavat limaisia kuunliljojen ja muiden perennojen lehtien suojaa.
Ja pitävät niitä talvipesänään. Nyt siivoushommiin tarvitsee ryhtyä jo syksyllä.
Kuunliljojen alla olikin oikein kotiloiden turvakoti. Mutta minä raakalainen, rapsin kaikki lehdet pois, keräilin kymmeniä kotiloita ja heittelin vielä ferramolia piiloon päässeille niljakkeille.

Olen ollut hieman hukassa puutarhajätteenkompostoinninkin kanssa tänä kesänä.
Sekin on noiden niljakkaiden syytä.
Hävitin keväällä mun avokompostin, siellä alkoi olla liikaa asutusta.
Nyt hankin tai ihana mieheni toi mulle kaksi Multapankki-nimistä lehtikompostoria.
Niissä on kyllä ilmarakoja eikä niissä ole pohjaa, joten kotiloillakin on niihin mahdollista liukua.
Mutta ehkä saan kuitenkin kotiloiden torjunnan niissä hallittua paremmin.
Koska kasvien mukana varmasti menee kotiloita kompostiin, riputtelin niihinkin ferramolia.
Lämpökompostori olisi varmasti hyvä myös puutarhajätteen kompostoinnissa.
Lämpökompostorin toimiessa hyvin, kotilotkaan eivät niissä viihdy. Mutta tulee aika kalliiksi hankkia useita lämpökompostoreita, kun isolta tontilta tulee paljon kasvijätettä. Meillä lämpökompostoreita on jo kaksi. Ja kompostoimmekin niihin kaiken ruoka ym. eloperäisen jätteen.

Miten te muut, joilla on kotilo-ongelma, hoidatte puutarhajätteenne kompostoinnin?
Miten kotilot ovat muuttaneet teidän puutarhan työskentelytapoja ja systeemejä?
Olisi kiva kuulla teidän vinkkejä ja kokemuksia.

Vaikka tämä postaus loppui aika synkeään aiheeseen, toivon silti oikein mukavaa alkavaa viikkoa!
Ja nautitaan puutarhasta, vaikkei ilma olisikaan joka päivä niin kaunis kuin lauantaina.

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

Syvän punaisia leikkoja ja vähän muutakin syvää....

leikkoneilikka

Dianthus Caryophyllus-ryhmä

Carnation

カーネーション

ja preeriaeustoma

Eustoma grandiflorum

ユーストマ

Tänään kaipasin sisälle vähän leikkokukkia.

Pitkään onkin saanut nauttia oman pihan antimista,

 myös maljakkokukkien muodossa.

Päivän väri oli syvänpunainen, en tiedä miksi.

Asettelin neilikoita ja preeriaeustomia rennosti erilaisiin ja eri kokoisiin pulloihin keittiön pöydälle.

Tänään kaipasin hieman lämmintä ja syvää punaista, 

mutta kyllä tuo valkoinen säilyy aina kukkien ykkösvärinä. 

Valkoinen rauhoittaa ja raikastaa.

Ruusuja pätkiessä pieneen sinkkiämpäriin, 

japanilaiset sakset osoittivat terävyytensä vähän liiankin kanssa.

Huomasin jälkeen päin, että alustana olleessa sanomalehdessä oli osuva otsikko: 

´Ihmiset eivät ole kiveä`

Eivät ole, ei. Ainakaan mun pikkurilli. Lähti nimittäin melkein pala pois. 

En viitsinyt/ehtinyt/pystynyt kuvaamaan,

 vasta kuin hienon paikkauksen jälkeen tapaturman raporttikuvan.

No, sain pätkimisen hoidettua vielä loppuun. 

Toivon kyllä syvästi, etteivät likaiset sakset vieneet mitään pöpöjä syvälle verenkiertooni. 

Vaikka, mites se Karel Capek sanoikaan puutarhurin synnystä...

Capekin ajatusten myötä, toivotan teille oikein mukavaa viikonloppua!

MITEN PUUTARHURI SYNTYY

"PÄINVASTOIN KUIN LUULISI, PUUTARHURI EI SYNNY SIEMENESTÄ, JUURIVESASTA, SIPULISTA, MUKULASTA EIKÄ PISTOKKAASTA VAAN KOKEMUKSESTA, YMPÄRISTÖSTÄ JA LUONNONOLOISTA"

"SANOISIN, ETTÄ IHMINEN TARVITSEE TIETTYÄ KYPSYYTTÄ, TIETTYÄ ISYYDEN IKÄÄ, JOTTA HÄNESTÄ VOISI TULLA HARRASTELIJAPUUTARHURI.

LISÄKSI HÄN TARVITSEE OMAN PUUTARHAN.

TAVALLISESTI HÄN TEETTÄÄ SEN AMMATTIPUUTARHURILLA JA LUULEE VOIVANSA IHAILLA SITÄ TYÖPÄIVÄNSÄ JÄLKEEN JA NAUTTIA KUKISTA JA KUUNNELLA LINTUJEN LAULUA. PÄIVÄNÄ MUUTAMANA KÄY NIIN ETTÄ HÄN ISTUTTAA OMAKÄTISESTI YHDEN KUKAN; MINÄ ISTUTIN MEHITÄHDEN.

SAMALLA HIEMAN MAATA PÄÄSEE JONKIN HIERTYMÄN TAI HAAVAN KAUTTA HÄNEN RUUMIISEENSA JA AIHEUTTAA ERÄÄNLAISEN MYRKYTYKSEN TAI TULEHDUKSEN; SANALLA SANOEN HÄNESTÄ TULEE INNOKAS PUUTARHURI.

TARVITSI VAIN ANTAA PIKKUSORMI, JA KOKO KÄSI JÄI KIINNI.

TOISINAAN PUUTARHURI SYNTYY NAAPURIEN TARTUTUKSESTA. HÄN NÄKEE VAIKKAPA, MITEN NAAPURIN TERVAKKO KUKKII,  JA PÄÄTTÄÄ: JOHAN ON IHME, JOS EI KUKI , MINULLAKIN. JA KAIKEN LISÄKSI VIELÄ PAREMMIN!

- TÄLLAISEN ALUN JÄLKEEN PUUTARHURI VAJOAA YHÄ SYVEMMÄLLE VASTA HERÄNNEESEEN INTOHIMOONSA, JOTA UUDET MENESTYKSET RUOKKIVAT JA UUDET VASTOINKÄYMISET RUOSKIVAT. HÄNESSÄ PUHKEAA KERÄILYINTO, JOKA AJAA HÄNET KASVATTAMAAN KAIKKEA AAKKOSISSA ACAENASTA ZAUSCHNERIAAN ASTI; MYÖHEMMIN HÄNELLE KEHITYY ERIKOISTUMISKIIHKO, JOKA TEKEE ENNEN AIVAN TÄYSIJÄRKISESTÄ IHMISESTÄ RUUSUHULLUN, DAALIAHULLUN TAI JONKIN MUUN YLIAKTIIVISEN MAANIKON. TOISET TAAS JOUTUVAT TAITEELLISEN INTOHIMON VALTAAN, MUUTTELEVAT JA MUOKKAAVAT PUUTARHAANSA, YHDISTELEVÄT VÄREJÄ, SOMMITTELEVAT MÄTTÄITÄ JA VAIHTELEVAT KAIKKEA, MITÄ HEILLÄ VAIN KASVAA, NIIN SANOTUN LUOVAN LEVOTTOMUUDEN VALLASSA.

ÄLKÖÖN KUKAAN LUULKO, ETTÄ PUUTARHANHOITO OLISI UNELMOIVAA JA MIETISKELEVÄÄ PUUHAA. SE ON KYLTYMÄTÖN INTOHIMO, NIIN KUIN KAIKKI, MIHIN PERINPOHJAINEN IHMINEN RYHTYY."

" KERRON VIELÄ, MITEN OIKEAN PUUTARHURIN TUNNISTAA.

"PISTÄYTYKÄÄPÄ KATSOMASSA", HÄN SANOO, "MINUN PUUTARHAANI."

KUN SIIS TULETTE ILAHDUTTAMAAN HÄNTÄ, HUOMAATTE ETTÄ JOSSAIN PERENNOJEN TAKANA SOJOTTAA HÄNEN TAKALISTONSA.

"TULEN HETI", HÄN HUIKKAA OLAN YLI, "ISTUTAN VAIN TÄMÄN."

JONKIN AJAN KULUTTUA HÄN ON SEN JO VARMAAN ISTUTTANUT; HÄN NOUSEE PYSTYYN, SOTTAA KÄTENNE JA VIRKKAA VIERAANVARAISUUTTA UHKUEN:

"TULKAAPA KATSOMAAN; PUUTARHA ON KYLLÄ PIENI, MUTTA HETKINEN VAIN"

HÄN SANOO JA KUMARTUU KUKKAISTUKSEN YLLE NYHTÄISEMÄÄN PARI RIKKARUOHOA.

"NO MENNÄÄN. NÄYTÄN TEILLE DIATHUS MUSALAEN, SAATTEPA IHMETELLÄ. HERRANEN AIKA, OLEN UNOHTANUT MÖYHENTÄÄ TÄMÄN",

HÄN VIRKKAA JA RUPEAA TONKIMAAN MAATA.

NELJÄNNESTUNNIN KULUTTUA HÄN NOUSEE TAAS,

"AI NIIN", HÄN SANOO, "HALUSIN NÄYTTÄÄ TEILLE SEN KELLON, CAMPANULA WILSONAEN. SIINÄPÄ ONKIN KAUNEIN KELLO, MITÄ - ODOTTAKAA, TÄYTYY SITOA TÄMÄ DELPHINIUM."

SIDOTTUAAN SEN HÄN MUISTAA:

"NIINHÄN SE OLI, TE HALUSITTE KATSOA ERODIUMIA. PIKKU HETKI", HÄN MURAHTAA, "SIIRRÄN VAIN TÄMÄN ASTERIN; TÄSSÄ ON SILLE LIIAN VÄHÄN TILAA."

TÄSSÄ VAIHEESSA POISTUTTE VARPAISILLANNE JÄTTÄEN HÄNET PYLLISTELEMÄÄN PERENNOJEN KESKELLE."

" JA KUN TAPAATTE HÄNET TAAS, HÄN SANOO:

"TEIDÄN ON PAKKO TULLA KATSOMAAN; MINULLA KUKKII YKSI ´PERNT`, SITÄ ETTE OLE VIELÄ NÄHNYTKÄÄN. TULETTEKO? NO, MUTTA TOTTAKAI!"

-Otteita kirjasta: Puutarhurin vuosi, Karel Capek, 1929-

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

(Liian) vähän kuopsuttelua...

Viime viikkoina on päivät hurahtaneet kauheaa vauhtia.

Sekä töissä että vapaa-ajalla on ollut ohjelmaa sen verran, 

että vapaita hetkiä on ollut harmittavan vähän. 

Mulle oma puutarha on aina henkireikä ja parasta hermolepoa.

Olen kuin puutostilassa,  jos en pääse välillä puutarhaan hengähtämään.

Onneksi olen muutamana iltana ehtinyt pari tuntia kuopsuttelemaan.

Sain siivottua kasvimaata kuluneen kesän kasvijätteistä.

Se oli hieman surullista, mutta enemmän se kuitenkin tuntui uudelta alulta.

Ensi keväänä saa taas aloittaa puhtaalta pöydältä.

Siivoillessa suunnittelin ensi kesän kylvöksiä, 

kun kuluneen kesän ilot ja surut ovat vielä tuoreessa muistissa.

Noudatan kasvilaatikoissani neljän vuoden viljelykiertoa. 

Se on hyödyllistä kasvien kannalta ja tuo kasvimaan ulkonäköönkin vaihtelua.

Täältä voit lukea lisää viljelykierrosta.

Ja alkuhitaudesta huolimatta, kukkasipuli-innostus on saanut tuulta purjeisiin.

Nyt en enää tiedä, osaanko lopettaa hamstrausta.

Tänään haaveilemani narsissimeri tienvarressa sai alkunsa. 

Merta ei vielä ensi keväänä ehkä ole, mutta toiveissa olisi narsissien leviäminen.

Myös 200 muuta sipulia löysivät paikkansa, vähän sieltä sun täältä.

Olen seonnut jo laskuissa, mutta luulisin että noin 400-500 sipulia on maan uumenissa.

Mutta miten se nyt menikään...

Less is NOT more!!!

 (Ainakaan kukkasipulien istutuksessa, ehkä muuten olen aika simppeli tyyppi)

Mukavaa uuden viikon alkua!

Meilläpäin alkoi lapsilla syysloma, ja minullakin on pari päivää vapaata.

Se tulee kyllä tarpeeseen sekä lapsille että aikuisille.

P.S. Kaikille käsityönystäville tiedoksi;

ystäväni Kati on aloittanut uuden, ihanan käsityöblogin Lumisiivet.

Käykää kurkkaamassa taitavan ja idearikkaan ystäväni ideoita!

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

Sipulikukkamanian nostatus

Tänä syksynä sipulikukkamania ei ole oikein noussut muiden vuosien tasolle täällä Vaahteramäellä.

Monessa blogissa on ihanasti tsempattu istutuspuuhiin keväisillä kukkasipulikuvilla.

Muiden esimerkistä minäkin kaivelin arkistoista ihanat keväiset kukkakuvat, kukkasipulimanian nostatukseksi.

Ja lähtihän se innostus nousuun. Istutussäätäkin on vielä luvassa hienosti.

Monet pikkusipulit ja narsissit tosin jaksavat kukkia vuodesta toiseen ja leviävätkin ihanasti.

Oletko koskaan nähnyt lumoavampaa kuin vanhan talon skillamatot omenapuiden alla?

Mutta voiko sipulikukkia olla koskaan liikaa?

No, EI kyllä voi!

 

Lempeitä syyspäiviä ja istutusiloa!

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.