viitavaahtera
Acer barbinerve
カエデ
Lokakuun edetessä räiskyvä ruskaa väistyy
ja tilalle tulevat lempeämmät sävyt.
Luonnon väripaletti on upea ja
se inspiroi varmasti monia lainaamaan värejä
sisustukseen, vaatteisiin, taiteeseen tai
oikeastaan ihan mihin vain.
Myös puutarhasuunnitteluun voi ottaa vinkkejä luonnosta.
Luonnossa kasvit ovat kauniisti yhdessä ja kerroksittain.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä mikään riitele toistensa kanssa.
Metsä on myös kaunis kaikkina vuodenaikoina
ja se on asia, mikä pitäisi ainakin kopioida jokaiseen puutarhaan.
Vaikka pidänkin valtavasti ruskan räiskeestä,
sielu lepää myös näitä murrettuja ja hieman alakuloisia värejä katsellessa.
Varsinkin metsässä värit ovat ihan uskomattoman upeita.
Ja tuoksu on myös ihana,
sellainen kostea, raikas... metsäinen siis.
Luin kesällä Beth Kemptonin kirjan Wabi Sabi.
Se kertoi japanilaisesta viisaudesta nähdä kauneutta epätäydellisyydessä.
Tosi mielenkiintoinen kirja monella tapaa.
Suosittelen sitä lämpimästi.
Yksi lause jäi mieleen todella hyvin.
"Hanki aina sellaisia esineitä ja tuotteita, jotka vanhenevat kauniisti."
Aidoilla asioilla on nimittäin tällainen taipumus.
Esim. puu, savi, pellava, villa, kivi ovat tämän kaltaisia materiaaleja.
Tämä ajatushan on oikeastaan suoraan luonnosta ideoitu.
Kun katselee metsää tai luontoa, sehän on oikeastaan kaikki sellaista materiaalia,
joka vanhenetessaan vaan kaunistuu.
Siksi se tuo rauhallista fiilistä myös sitä katsellessa.
Nykyään maailmalla ja Suomessakin ovat Japanista lähtöisin
olevat metsäkylvyt (shinrin-yoku) todella suosittuja.
Enkä ihmettele sitä yhtään.
Luonto antaa vastapainoa arkeen ja lievittää valtavasti stressiä.
Monta kertaa tulee mieleen,
että mummoni ja hänen aikansa ihmiset elivät
arkeaan monien nykyisten trendioppien mukaan.
Monet nykyiset tavat olivat hänen ikäpolvelleen ihan arkea.
Mitä onkaan tapahtunut tässä välissä,
kun meidän täytyy uudelleen opetella monta suomalaiseen kulttuuriin kuulunutta asiaa?
Ei hänen ikäpolvelleen tarvinnut sanoa, että mene metsään.
Luonto ja metsä kuuluivat heidän elämäänsä luonnostaan.
Mitä jos monessa hommassa alkaisikin miettimään, että mitä mummoni olisi tehnyt?
Hän todellakin hankki kaikkea kestävän kehityksen oppien mukaan (ja wabi sabin),
söi terveellistä ja luonnollista ruokaa,
kasvatti itse ruokansa (todellista lähiruokaa)
käveli metsässä,
hyödynsi luonnon antimia,
käytti kaiken loppuun (korjasi ja huolsi),
hoiti puutarhaa,
kävi ajoissa nukkumaan,
eli luonnon kanssa samassa tahdissa,
kuunteli ohjelmia radiosta (joita me nykyisin kutsumme podcasteiksi)...
Monia viisauksia ja inspiraatiota voi ammentaa yllättävän läheltä,
esim. metsästä ja tai muistelemalla mummoja.
kallioimarre
Polypodium vulgare
Life starts all over again
when it gets crisp in the fall.
~F. Scott Fitzgerald~
taikinamarja
Ribes alpinum
スグリ
Autumn carries more gold in its pocket than all the other seasons.
~Jim Bishop~
Ihanaa ja inspiroivaa uutta viikkoa!
Mennään ainakin muutamaksi minuutiksi tällä viikolla metsään,
se nimittäin kannattaa.
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
