keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Vaahteramäen vuosikymmen osa 1


Moni muistelee näin vuosikymmenen vaihtuessa kulunutta vuosikymmentä elämässään.
Koska tämä blogi käsittelee puutarhani elämää,
muistellaan vähän, mitä täällä on tapahtunut viimeisen vuosikymmenen aikana. 

Ja täytyy sanoa, että on tapahtunut ja paljon.
Puutarha on muovautunut raakileesta puutarhaksi.
Olen varmaan itsekin kypsynyt sekä puutarhurina että valokuvaajana.
On oikeastaan kauheaa katsella näitä kuvia ja niiden laatua.
Julkaisen ne silti,
 koska ainakin itsestä on mahtava nähdä puutarhan alkuvaiheita ja tajuta, 
että ehkä sitä on jotain saanut aikaiseksi.

Jaan Vaahteramäen vuosikymmen -tarinan muutamaan eri osaan.
Tässä ensimmäisessä osassa näette kuvia vuodelta 2010.
Olen myös merkinnyt kuvien oikeaan alalaitaan vuosiluvun, 
niin pysytte paremmin kärryillä, 
mistä vuodesta onkaan kyse.

2010


Etupihan ympyrässä oli vielä suuri koivu keskellä nurmikkoa.
Se vei kaiken energian ja kosteuden nurmikolta.
Koivut ovat alkuperäistä kasvillisuutta ja koivu täytyi kaataa myös lahoamisen vuoksi myöhemmin.
Vasemmalla, pienen kuusen vieressä on raita, joka kaatui salaman iskiessä siihen.
Kuusi onkin sen jälkeen kasvanut valtavasti.
Kaikki nämä puut ovat siis luonnon istuttamia.
Pihamme suojaksi olin juuri istuttanut syreenejä.


Laajensin myös etupihan kukkapenkkiin reunuksen.
Kasvualustana käytin hyvin maatunutta   kompostimultaa,
jota raahasin jopa vanhempieni kompostista.
Jos katsotte tarkkaan,
reunassa näkyvät tuoksukurjenpolven pienet alut.
Ostin vain 6 tainta koko ympyrään ja sain jaettua ne suht tasaisesti reunustamaan istutuksen.
Ei kestänyt kuin pari vuotta ja taimista oli jo jaettavaa muuallekin puutarhaan.



Alapihalla oli vielä enemmän metsää.
Kaadoimme lepikon rinteen ja marjapensaan välistä kunnallistekniikka-remontin yhteydessä.
Alapihalla näkyy myös imeytyskentän tuuletusputket.



Puutarha oli rakennettu pääosin jakotaimilla,
siksi perinteiset ja kestävät perennat olivat pääroolissa kaikessa värikkyydessään.
Kesäkukiksi valitsin myös usein perinteisiä kirkkaanpunaisia pelargoneja.



Leikkimökin yhteydessä oli lasten leikkipaikka ja hiekkaerämaa.
Kesällä 2010 hankimme ensimmäisen paljumme.
Se oli puinen ja palveli hyvin monia vuosia.
Mies teki myös pienen terassin paljun yhteyteen.
Nykyisin tässä paikalla on keitaamme
ja pieni terassi on osa suurta keidastamme.
Nykyään näkymän naapuriin suojaa keitaan aita.



Terassilla olevat pienet tuijat ruukuissa,
kasvavat nykyään terassin laidalla maassa ja
huitelevat jo muutamassa metrissä.
Ostin noihin ruukkuihin monena kesänä jotkin pienet havut,
jotka istutin sitten syksyn tullen puutarhaan pysyvästi.



Pieni kukkamaa padan kanssa suojaa nykyään keitaan terassia ja 
pikkuriikkinen kataja ja valkoiset liljat aloittelevat kasvuaan,
vaatimattomien tulppaani-istutusten jälkeen.
Nykyään kataja on jo yli parimetrinen.

Vasemmalla on nykyään pihasaunamme ja keittiötarhamme.
Pieni puu leikkimökin vasemmassa laidassa on kirsikkapuumme,
joka on nykyään noin 4 metriä halkaisijaltaan.


Testasin tässä istutusalueessa hiekkareunusta.
Hiekan alla on suodatinkangas ja nurmikko on helppo ajaa, 
kun ruohonleikkurin toisen pyörän ohjaa hiekan päältä.
Systeemi toimikin hyvin monta vuotta, kunnes perennat ryöpsysivät yli laidan.
Hiekkaa olisi pitänyt lisätä vuosittain.


Vuonna 2010 aloin istuttamaan muitakin havuja ja puuvartisia pensaita puutarhaan.
Sitä ennen puutarhaa koristivat lähinnä perennat ja hyötykasvit.


Syksyllä alkoikin puutarhan todellinen mullistus, 
kun kaivoimme rinteen auki kunnallistekniikkaa varten.
Rinne oli tätä ennen ollut aivan luonnontilassa,
sillä tiesimme kunnallistekniikan linjan jo monta vuotta.
Oli ihana, kun vihdoin alkoi tapahtumaan 
ja pystyimme etenemään myös muissa puutarhanrakennustöissä.


Seuraavana vuonna tämä luonnollinen metsäpuutarha sai myös kyytiä,
kun kunta jatkoi kunnallistekniikan linjan kaivuutöitä ohitsemme kulkevalla tiellä.

Siitä kuitenkin lisää seuraavassa postauksessa.
Jokaisesta vuodesta ei tule omaa postausta,
mutta tämä viime vuosikymmenen alku on tärkeä lähtökohta,
joten se sai kunnian aloittaa ihan yksinään.
Vuosi 2010 oli myös käänteentekevä vuosi siinä suhteessa,
että aloitin puutarhakoulun syksyllä.
Olin todella onnellinen, että haaveeni oli toteutumassa.


 


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.





16 kommenttia:

  1. Tämä matka onkin erittäin mielenkiintoinen! Ihanaa, että olet jaksanut toteuttaa puutarhan muutoksen kuvina tämän kymmenen vuoden ajalta. Odotan jatkoa innokkaana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos aihe kiinnnostaa! :)
      Itselläkin ollut niin antoisaa, kun selasin vanhoja kuvia. Äkkiä sitä unohtaa miten oma puutarha on muuttunut vuosien varrella. Täytyisi joskus kaivaa ihan alkuaikojenkin kuvia esiin. Niitä tosin tarvitsisi myös skannailla, sillä en muista, missä sähköiset kuvat ovat edes. Albumista sen sijaan löytyy kuvia tontin ostosta ja talon rakentamisesta. Harmillisen vähän sitä tuli otettua kuvia alkuajoista. Nyt tallentaisin tarkasti joka vaiheen kameralla. Kirjoittelin kuitenkin vihkoon ajatuksiani tontin ostamisesta ja talon rakennuksesta. Niiden avulla pääsee hyvin tuon ajan fiiliksiin.

      Poista
  2. Uskomatonta, miten suuri muutos on mahdollista saada aikaiseksi kymmenessä vuodessa! Näissäkin kuvissa teidän pihanne näyttää aivan tavalliselta pihalta eikä suinkaan sellaiselta paratiisilta, miltä se nykyään näyttää. Rohkaisee kummasti oman puutarhan rakentamisessa :) Innolla jään odottamaan seuraavia osia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin täytyy oikein ihmetellä, että mitä on oikein tapahtunut.
      Itse asiassa talomme valmistui jo 2003, mutta alkuvuosina asiat etenivät hitaasti puutarhassa.
      Alkuun ei ollut oikein rahaa ja voimiakaan panostaa puutarhaan kuin pieni askel kerrallaan. Talonrakennusprojektin jälkeen keskityimme ensin sisätiloihin, pieniin lapsiin ja teimme vain nurmikot ja pieniä istutuksia puutarhassa.
      Samaa tahtia myös oma kiinnostukseni puutarhajuttuja kohtaan kasvoi.

      Meillä oli koko ajan tiedossa myös tuo kunnallistekniikan tulo ja siksi emme koskeneet osaan pihasta ollenkaan. Odotimme kuitenkin sen saapumista tontin rajalle monta vuotta. Rinteestä täytyi sen jälkeen kaivaa säiliö pois ja tehdä putkistolle linja.
      Jossain vaiheessa meillä oli hieman jopa suunnitelmissa rakentaa vielä yksi talo ja siksi emme myöskään haluneet panostaa liikaa tähän tonttiin. Vaahteramäki alkoi tuntumaan kuitenkin todella kodilta, emmekä haluneetkaan enää ajatella uuden talon rakentamista. Kiinnyimme ennen kaikkea paikkaan.
      Näiden vaiheiden jälkeen pihanrakennus pääsi uudelle levelille.

      Puutarhan kasvu on kärsivällisyyttä koettelevaa, kun haluaisi kaiken kasvavan ja heti. Mutta onneksi vuosi vuodelta Vaahteramäki on muuttunut rehevämmäksi ja suojaisammaksi. Nykyään jopa niin, että karsintaa on tehtävä jatkuvasti. Näin se puutarha elää, eikä ole koskaan valmis. Ja se on puutarhaintoilijalle ihan parasta. :)

      Poista
  3. Vau miten paljon olettekaan tehneet työtä ja miten olette luoneet luonnontilaisesta mäestä todellisen puutarhan! Tonttinne on ollut alun pitäenkin todella luonteikas ja monipuolinen, aivan ihanteellinen paikka luoda puutarha. Odotan jo jatkoa puutarhanne vaiheista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin kuvista sen työmäärän tajuaa itsekin. Muistan kyllä elävästi sen hetken, kun seisoimme tonttimme laidalla, joka oli siis metsä. Tilanne oli jotenkin epätodellinen. Ihastuin tonttiimme ensi silmäyksellä, mutta en uskonut saavamme sitä oikeasti. Tontti olikin jollain muulla ollut vuosia käsirahalla varattuna ja hän sitten luopuikin varauksestaan meidän onneksemme.
      On kyllä itsellekin tärkeää, että kuvia on olemassa. Niitä on hyvä katsella varsinkin silloin, kun epätoivo tai väsymys meinaa päästä valloilleen.
      Kiva, jos nämä puutarhanvaiheet kiinnostavat! Jatkan tarinaa ensi postauksessa. :)

      Poista
  4. Tosi mielenkiintoinen postaus, johon odotan jatkoa innolla. Vaikka kasvit luonnollisesti ovat vielä pieniä, näkee kaikesta, kuinka olet kehittynyt ja vuosien myötä rakentanut upean puutarhan. Kunpa itsekin olisin aikanani ymmärtänyt kuvata enemmän, jotta nyt olisi vertailtavaa. Tuttua tuo, ettei talon alkuvuosina ole riittävästi aikaa ja energiaa puutarhaan, eikä rahaakaan. Myös intressit ovat toiset, kun elämä pyörii työn ja pikkulasten ympärillä.
    Kyllä olemme onnellisia, kun meillä on puutarhamme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, itsekin näen myös oman kehitykseni näissä vanhoissa kuvissa. Tästä vuodesta alkoi jotenkin todellinen puutarhaintohimoni. Aikasemmin se oli vain orastava innostus.
      Itsekin toivon, että olisin kuvannut enemmän alkuaikoina. Näin olisi vertailukohtia.
      Ja osa puutarhakuvistani on yhden hajonneen tietokoneen syövereissä. Ehkä ne saisi vielä pelastettua sieltä, mutta tarvitsen ammattilaisen apua siihen.
      Kuvia selatessa huomaa myös ajan juoksun ja kulloisenkin ajan puuhat. Toisaalta tulee ihan haikea olo, kun katselee lasten leluja pihalla. Nyt on toki enemmän aikaa puutarhanhoitoon, mutta olihan se omien lasten lapsuus sellaista aikaa, jolloin pihalla oltiin yhdessä eniten.

      Olemme tosiaan onnellisia kuin meillä on puutarhamme ja omaa maata mitä kuopsuttaa. Se on asia joka tekee mut rakkaiden ihmisten lisäksi onnellisimmaksi.

      Poista
  5. Tämä oli kiva, on m ielenkiintosta nähdä mistä puutarhaanne on alettu rakentamaan. Tuo rinne on mahtava mahdollisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tämä aihe kiinnostaa. :)
      Itse näimme ostohetkellä rinteen ja maaston kivineen mahdollisuutena. Juuri nämä seikat olivat kuitenkin karkoittaneet tontin myyjän mukaan monta ostajaa pois. Moni oli pelännyt suuria kiviä ja maansiirtotöitä. Mutta koneeet ovat sitä varten, ei näitä ihmisvoimin ole onneksi tarvinnut siirtää.
      Rakastan juuri tonttimme monimuotoisuutta.

      Poista
  6. Hauskaa päästä seuraamaan puutarhan kasvua upean runsaaksi keitaaksi.

    VastaaPoista
  7. Tämä on kyllä tosi jännää nähdä teidän tontin alkuaikoja. Minulla ei esimerkiksi ollut pienintäkään aavistusta, että teillä on noin paljon naapureita ja miten hyvin ne ovat kasvun myötä "hävinneet"😮

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on ollut haastavaa "hävittää" naapurit ja pitää samalla avarat näkymät tallessa. :)

      Poista
  8. Nämä kasvutarinat on parasta sekä yleemnsäkin ennen-jälkeen kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, itsekin tykkään kasvutarinoista ja ennen ja jälkeen kuvista. Ne kertovat niin paljon koko prosessista.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!