joulukaktus/(marraskuunkaktus/talvikaktus)
Schlumbergera x buckleyi
シュルンベルゲラ×バックレイ
Monet huonekasvit alkavat talvilevolle, kun päivät hämärtyvät.
Mutta onneksi on kukkivia kasveja myös tähän pimeään hetkeen vuodessa.
Marraskuun-/joulu-/talvikaktukset ilahduttavat juuri, kun kaikki tuntuu pysähtyvän.
Talvikaktukset kukkivatkin lyhyen päivän oloissa,
kun valoa on vähemmän kuin 12 tuntia vuorokaudessa, vähintään kuukauden ajan.
Tämän valkoisen kaunottaren olen ostanut muutama vuosi sitten jouluksi.
Siinä on hiven herkkää roosaa.
Kukinta on vasta aivan aluillaan.
Huomasin ihan yhtäkkiä, nuppuja alkaa muodostumaan lehtien päihin.
Tämä yksilö onkin sitten minulle oikea aarre.
Se on mummoni peruja. Tätini antoi sen minulle muutama vuosi sitten syntymäpäivälahjaksi.
Mummoni oli hauskasti juurruttanut ruukkuun ainakin kolmen väristä talvikaktusta.
Tämä pinkki aloittelee kukintaansa.
Pidin tätä mummon perintökaktusta kesän parvekkeella, ihan ensimmäisiin yöpakkasiin asti.
Siitäkös se pelästyi ja alkoi heti kukkimaan sisälle päästyään.
Oikeastaan en ennen oikein välittänyt näistä lehtikaktuksista yhtään.
Ne olivat mielestäni jopa rumia.
Mutta mummon perintökaktuksen myötä opin arvostamaan kasvia.
Muutenkin tuntuu, että juuri oman lapsuuteni kasvit ovat tulleet nyt uudelleen suosioon.
70-luvulla kotonani oli anopinkieli, enkelinsiipi, lehtikaktuksia, kultaköynnös, begonioita, aaroninparta ym.
Juuri näitä kasveja näkee nyt sisustuslehdissä ja kukkakaupoissa.
Pieni tietoisku joulukaktuksesta:
- Se on kotoisin Brasiliasta.
Luonnossa epifyyttinä.
- Suomessa sitä kasvatettiin jo 1850-luvulla kartanoisssa,
vasta 1920 se kuitenkin yleistyi myös maaseudulle.
- Toispuoleinen kukka
- Hajavalo
- Älä kastele liikaa, mutta kastele kukinnan aikana säännöllisesti ja anna mullan kuivahtaa välillä.
- Lannoita kukinnan ja aktiivisen kasvun aikana.
- Lajikkeita on olemassa useita ja usein ne saattavat myös risteytyä keskenään.
- Voidaan lisätä kahden tai kolmen nivelen varsipistokkaista keväällä ja kesällä.
Tämän kuvan otin silloin syyslomareissulla Tukholmasta.
Sielläkin näyttää lehtikaktukset olevan suosiossa.
Mitä kasveja sinun lapsuudenkodissasi oli?
Ja kuuluvatko lehtikaktukset sinun suosikkilistallesi?
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
facebookissa, instagramissa, Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.
Mieltymyksen kohteet kasvimaailmassakin kulkevat näköjään trendien mukaan. Pitkään pidin lehtikaktuksia jonkinlaisina rumiluksina. Ne ovat kuitenkin harvinaisen helppoja ja jotenkin tuntuu joka vuosi yhtä hienolta nähdä oman kaktuksen kukkivana. Se on kuin palkinto siitä hoivasta, jota on jaksanut kaktukselleen osoittaa. Pitkään ajattelin, ettei minun kotiini enää koskaan anopinkieltä. Nimittäin joskus minulla on sellainen ollut. No, muutama päivä sitten ajattelin, että voisihan sellainen anopinkieli olla ihan mukava. Niin ne ajatukset muuttuvat.
VastaaPoistaMinäkin muistan lapsuudestani monessa kodissa muka ruman anopinkielen.
PoistaNyt myöhemmin näin jossain hotellissa paljon anopinkieliä suorakulmaisissa ruukuissa tilanjakajana. Ne saivat mutkin pyörtämään mielipiteeni niistä. Niinkuin puutarhassakin, sisälläkin tarvitaan monellaisia lehtimuotoja vähän niinkuin särmää luomaan.
Minustakin kaktukset olivat aiemmin outoja ja tylsiä. Ja kuten sinäkin, nykyään tykkään niistä kovin ja haluaisin myös jonkun vanhan perintökaktuksen. Kaktukset ovat ehkä tulossa muotiin, mutta minun kohdallani ainakin se on muös ikäkysymys.
VastaaPoistaNiin, mäkin oon miettinyt monen kasvin kohdalla (ja monen muunkin asian kohdalla), onko se muoti vai ikäkysymys, kun pyörtääkin mielipiteensä. Myös värien mieltymykset muuttuvat iän mukana, vai sittenkin muodin. :D
PoistaMinä olen aina pitänyt lehtikaktuksista. Äitini on siihen osallisena, sillä hän sai lehtikaktuksensa aina kukkimaan aivan valtoimenaan ja ihastuin niihin hänen kauttaan.Lapsuudenkodissani oli mm. pelargonioita, isoposliinikukka, juoruja, paavalinkukkia ja kliivioita.
VastaaPoistaMinäkin muistan, mummoillani ja muilla sukulaisilla käydessäni, kuinka kasvin omistajat niin ylpeänä esittelivät kukkivaa lehtikaktustaan. Sedälläni oli amppeleissa ihan mahtavat kukkaryöpsyt. Hänkin aina siirsi kaktukset ulos kesäisin ja sisään takaisin tuotuna, ne kukkivat upeasti.
PoistaLapsuutenkotisi kasvit taitavat olla meille kaikille tuttuja ja siksi niin rakkaita.
Olen todennut myös saman, että kasveihin jotenkin kasvaa. Joulukatukseen en ole vielä tosin kasvanut :D Noihin vikan kuvan villakkoihin rakastuin todella. Omani kuoli juuri. En tajua. Ei arvostanut mun vihreää peukaloa :D
VastaaPoistaVillakot ovatkin aivan ihania. Kyllä tämä kuiva, lämmin sisäilma, tälläiseen pimeään aikaan tuo aikamoiset haasteet huonekasveille. Harmi, kun villakkosi kuoli.
PoistaHei, sä oot muo muutaman vuoden nuorempi, joten varo vaan lehtikaktus into on vielä tulossa... :D
Mulla on kolme näitä kaktuksia, kaksi niistä olen saanut aiemmasta työpaikasta. Toinen on valkoinen ja toinen aniliininpunainen. Ovat kukkineet silloin tällöin, tosin juuri nyt ei nuppuja näy. Kolmannen olen pelastunut edellisen kodin roskakatoksesta. Se on komeankokoinen ja kesällä kasvatti paljon lisää lehtiä (tai mitä nyt ovat). Alkuun ajattelin vain ottaa talteen ison punasaviruukun ja aluslautasen, mutta en sitten ikinä voinut heittää itse kasvia biojäteeseen, nyt sitten jännään minkähän väriset kukat siihen tulee, jos se siis joskus kukkii.
VastaaPoistaIhana, kun sä pelastat kaikkien tavara-aarteiden lisäksi myös kasveja. <3
PoistaToi on just hauskaa, et kasveilla on tarinat. Lahjakasvit muistuttavat aina antajistaan ja tuollaiset roskilöydöt "kertovat" huipputarinoita.
Ehdottomasti suosikki! Nuppuja myös nyt meillä tulollaan. Ostin pari vuotta sitten valkoisen vanhan punaisen rinnalle
VastaaPoistaIhanaa, että sunkin kaktuksissa näkyy nuppuja. :)
PoistaMoni mieltää ne myös jotenkin kertakäyttöisiksi, esim. jouluasetelman kasveina. Mutta ne ovat tosiaan pitkäikäisiä ja suht helppoja huonekasveja.