Kartiosoihtu

Välimeren maissa matkustaessa ei voi olla törmäämättä kartiosoihtuun

tai muihin saman suvun soihtuihin. 

Niitä kasvaa kivikkoisilla vuorenrinteillä, jättömailla ja niityillä.

Lehdet muistuttavat päivänliljan lehtiä

ja lehtirykelmiä ilmestyy pienistäkin kivenkoloista ylös päivänvaloon.

 kartiosoihtu

Asphodelus ramosus

Kartiosoihtua kasvaa luonnostaan Välimeren, Pohjois-Afrikan 

ja Lähi-Idän maissa sekä Kanariansaarilla.

Sen tiedetään sisältävän kolkisiiniä, 

jota käytetään kihdin hoidossa.

Kartiosoihtu on monivuotinen perenna,

jonka lehdet ovat kapeat ja kukat pitkän varren päässä.

Kukan terälehdet ovat valkoiset ja niissä on ohut ruskea viiru keskellä.

 Kartiosoihdun juuri on daalian tyyppinen juurakko / mukula. 

Hedelmät ovat pieniä palluroita, joita ilmestyy kukkavarteen.

Ennen vanhaan kartiosoihtua saatettiin istuttaa hautausmaille,

sillä poisnukkuneiden uskottiin käyttävän matkaeväinään sen tärkkelyspitoisia juurakoita.

Juurakoista on valmistettu myös ruokaa nälkävuosina.

Arvelen myös villisikojen käyttävän sitä ravinnokseen,

sillä juurakoita on möyritty sieltä täältä ylös.

Tämä ei ole faktatietoa, vaan ihan omia päätelmiäni tuolla vuorilla kuljeskelleena.

 Tällaiseenkin kiviseen rinteeseen kartiosoihdun juurakot ovat löytäneet tiensä.

Kartiosoihdun kukinta taitaa olla tällä hetkellä parhaimmillaan.

Ennen joulua näin vain muutamia nuppuja, 

nyt valkoisia kukkameriä näkee joka puolella. 

Ihastuin kovasti tähän tavallaan vaatimattomaan kaunottareen.

Sen kukinnan etenemistä on ollut myös mahtava seurata. 

Vuorten kasvillisuus on muutenkin ihastuttanut minua suuresti. 

Vuorilla kaikki pieni ja herkkä pääsevät jotenkin oikeuksiinsa

ja suloiset yksityiskohdat huomaa paremmin karuuden keskeltä.

Tämä taitaa olla myös Suomen luonnosta tuttua.

Kauneutta ja pieniä ilonhetkiä päivääsi!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.