Vuoden 2019 suosituimmat postaukset

 Prunus cerasus

karperön kirsikka

さくら 桜 · 櫻 

Alkaa olla aika pistää tämä vuosi ja jopa tämä vuosikymmen pakettiin.

Olen kiitollinen tästä vuodesta.

Paljon olen saanut kokea ja nähdä tänä vuonna 

ja vuosi on myös tarjonnut lepohetkiä edellisiä vuosia enemmän.

Puutarha-alan yrittäjänä pidin ensimmäistä kertaa 7 vuoden jälkeen kesäloman. 

Toki olen pitänyt lomaa talvella, 

mutta olen myös intohimoinen puutarhaharrastaja, 

siksi loma kesällä oli jotain ihan uskomattoman ihanaa. 

Toki teimme lomalla paljon muutakin kuin lomailimme. 

Tämän vuoden suurimmat hommat olivat talomme huoltotyöt;

kattojen pesu ja talon ja ulkorakennusten maalaus. 

Se vei paljon aikaa, vaikka itse en oikeastaan paljoakaan tehnyt varsinaisia maalaushommia.

Toimin apurina ja huoltojoukoissa.

Puutarhassa ei tapahtunut mitään mullistavia muutoksia. 

Tein kuitenkin paljon karsintaa ja istutin uusia, mieleisempiä kasveja tilalle. 

Olemme asuneet talossamme nyt 16,5 vuotta ja 

tuona aikana moni mieltymys on muuttunut ja normaalia kulumista on tapahtunut.

Siksi talo on vaatinut jo kaikenlaista huoltoa. 

Samoin on puutarhan kanssa. 

Moni kasvi on ränsistynyt tai kasvanut yli äyräydensä.

Leikkaamista, huoltamista ja uudistamista on tarvittu,

jotta puutarha pysyy kunnossa.

Puutarhaelämä on mielenkiintoista ja opettavaista.

Ensin sitä odottaa, että kaikki kasvaisi ja peittäisi tarpeeksi

ja yhtäkkiä onkin sitten jo raivauksen vuoro. 

Puutarha ei ole koskaan valmis.

Ja se on hyvä. 

Aina riittää puuhaa, mutta myös ihailtavaa.

Myös blogilla alkaa olla ikää.

Aloitin 8,5 vuotta sitten ihan omaksi ilokseni kirjaamaan puutarhan tapahtumia tänne blogiin.

Tarkoitukseni oli vain tallentaa itselleni muistoja puutarhasta.

En edes miettinyt, lukisiko tätä joku.

Suorastaan pelästyin, kun sain ensimmäisen kommentin.

Olin ihmeissäni, miten joku löysi tänne ja vielä tykkäsi lukemastaan.

Alkuvuodet blogi päivittyi satunnaisesti,

eikä minulla ollut mitään sen kummempia ajatuksia blogin päivittämisen suhteen.

Tutustuin ja kommentoin muutamiin puutarhablogeihin

ja nautin siitä, että löysin yhtä innokkaita puutarhaharrastajia blogiystäviksi.

Vuonna 2014 uskaltauduin osallistumaan ensimmäisiin puutarhabloggaajien tapaamisiin

ja tutustuin paremmin moniin puutarhaystäviin, joiden kanssa olin jo jutellut täällä blogimaailmassa.

Sen jälkeen blogikin lähti suuremmalla vaihteella eteenpäin.

Vuorovaikutus ja uudet puutarhaystävät tulivat yhä tärkeämmiksi.

Oli ihanaa jakaa puutarhaintoilua, 

sekä puutarhanhoidon iloja ja suruja toisten samanmielisten kanssa. 

Myös blogin lukijamäärä kasvoi samaa tahtia.

Kun aloitin blogin, olin puutarhakoulussa ja 

muutamaa vuotta myöhemmin perustin oman yritykseni Pihasyreenin. 

Aluksi en maininnut näistä asioista oikeastaan sanallakaan täällä blogissa,

kaipasin vain puutarhaystäviä itselleni.

Pikkuhiljaa huomasin myös asiakkaitteni ja yhteistyökumppaneitteni lukevan blogiani

ja tajusin, että tavallaan tämä on minun käyntikorttini ja 

kurkistus omaan osaamiseeni ja tyyliini puutarha-alalla.

Aloin kertomaan enemmän kokemuksiani eri kasveista ja 

puutarhanhoidosta.

Myös blogiyhteistyöt tulivat kuvaan. 

Se olikin ihan tervetullutta, sillä tämä bloggaaminen vie paljon aikaa

ja on kiva, että se on osa työtäni ja saan siitä korvausta.

Aina välillä mietin, onko tässä bloggaamisessa mitään järkeä.

Mutta aina päädyn siihen, että on.

Tästä on tullut tapa. 

Eikä se perimmäinen ajatus ja motivaatio tähän bloggaamiseen ole kadonnut mihinkään. 

Tämä on minun puutarhapäiväkirjani, enkä osaisi olla tätä kirjoittamatta.

Välillä mietin, kirjoittaisinko blogia, jos kukaan ei lukisi tätä.

Taitaisin kirjoittaa, sillä pidän tätä jollain tavalla myös itseilmaisun muotona ja

oikeastaan rentoudun, kun valokuvaan ja kirjoitan.

Tänne nämä tuotokseni jäävät sitten talteen.

Koen kuitenkin erittäin tärkeänä, että te lukijat olette olemassa. 

Teistä on tullut minulle rakkaita ystäviä,

joiden kanssa on niin ihana "jutella", vaihtaa ideoita ja kokemuksia ja saada vinkkejä.

Myös omat intoilut ja ilot on ihana jakaa teille, jotka ymmärrätte.

Näin vuoden lopussa sitä miettii monella elämän alueella,

että mitä uusi vuosi tuo tullessaan ja miten voin itsekin tehdä siitä paremman.

Mitä asioita kannattaa jättää vähemmälle ja mihin asioihin kannattaa keskittyä enemmän.

Myös bloggaajana teen aina vuoden lopussa itsearviointia.

Minulla on tiettyjä suunnitelmia ja ajatuksia tulevaan vuoteen tällä blogisaralla,

mutta haluaisin myös kuulla teidän mielipiteitänne.

Mistä asioista haluaisitte kuulla enemmän ja 

mitä asioita voisin jättää vähemmälle näissä postauksissa?

Kaikki risut ja ruusut ovat tervetulleita!

Tiedämmehän, että pelkillä ruusuillakaan ei puutarhaa kaunisteta, 

vaan myös risuja ja havuja tarvitaan.

Tutkailin mennyttä blogivuotta myös tilastojen valossa.

Keräsin tähän postaukseen linkit kuuteen suosituimpaan postaukseen tänä vuonna.

Myös moni edellisten vuosien postaus on jäänyt elämään ikivihreää elämää ja 

jatkaa suosituimpien postauksien joukossa.

Listasin tähän kuitenkin vain tänä vuonna kirjoitetuista postauksista suosituimmat.

Kuvien alta löytyy linkki kyseiseen postaukseen.

Bokashi-kompostointi

Lehtien hyötykäyttö

säleikköomenapuu 

Malus domestica ´Krasnoje Ranneje`

Säleikköomenapuu ja herkullinen jättiomena

köynnöshortensia

Hydrangea anomala subsp. petiolaris 

Peittokasvit pelastavat kitkemiseltä

Lepaa 2019

Kohopenkin perustaminen

Tälläisin miettein aloitan tämän vuosikymmenen viimeisen viikon.

Kiitollisena sekä mieli avoimena katson menneeseen ja tulevaan.

Oikein mukavia vuoden viimeisiä päiviä!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.