ポトス
Kultaköynnös on ollut hieman epätrendikäs kasvi viime vuosina.
Se ansaitsisi nyt kuitenkin uuden tulemisen.
Se ansaitsisi nyt kuitenkin uuden tulemisen.
Aiemmin se taisi löytyä miltei joka kodista
kiemurtelemassa seinällä, jopa huoneesta toiseen..
Lapsuudenkodissanikin se valloitti miltein koko olohuoneen,
ainakin katonrajan seinätilan.
Sitä kiinniteltiin nuppineuloilla tapettiin ja
lopulta se taisi kasvaa kaikilla neljällä seinällä.
Kiinnittäminen oli loppujen lopuksi aika turhaa,
itselläni se kerran tarrautui seinään kiinni,
niin etten meinannut saada sitä irti.
Nykyään harva haluaa enää seinälleen mitään niin tarrautuvaa,
siksi kultaköynnöksen uusi tuleminen vaatii oikeastaan
vähän uudenlaisen "esillepanon" tai tuennan.
Julkisissa tiloissa olen nähnyt sen roikkuvan parvekelaatikon tyyppisistä ruukuista,
esimerkiksi ison aulatilan kaiteen ylitse, kuin vesiputous.
Täällä Vaahteramäellä se kiipeilee vanhan kuolleen oliivipuun rungolla.
Nyttemmin minulla on onneksi myös elävä oliivipuu.
Mutta takaisin kultaköynnökseen... se siis kiipeilee
oliviipuunrunko tukenaan yläkerran tasanteella.
Se onkin tavallaan kuin kukkapylväs,
eikä tarraudu mihinkään kiellettyyn versojuurillaan.
Kultaköynnös on helppo huonekasvi.
Se viihtyy parhaiten hajavalossa.
Liian aurinkoisessa paikassa sen lehdet muuttuvat vaaleiksi,
hieman kalvakan oloisiksi.
Se sietää hetkellisesti jopa kuivuutta,
ja tykkääkin mullan kuivahtamisesta kasteluiden välissä.
Lannoitusta se kaipaa noin kerran kuussa (maaliskuusta-marraskuuhun).
Se puhdistaa myös hyvin ilmaa.
Nasan tutkimuksen mukaan sen kemikaalisten kaasujen poistoarvo on 5 (asteikolla 1-8,5).
Kultaköynnös on helppo lisättävä.
Siksi se on ollut niin yleinen huonekasvi, miltei joka kodissa.
Se juurtuu hyvin puutumattomista latvapistokkaista.
Juurruttaminen käy hyvin vaikka vesilasissa.
Kun juuret ovat kasvaneet, sen voi istuttaa ruukkuun.
Minäkin olen kasvattanut tämän kultaköynnökseni omista pistokkaista.
Toisin kuin ennen oli tapana, kannattaa istuttaa monta pistokasta samaan ruukkuun,
joilloin kasvista tulee rehvämpi.
Oikeastaan oli aika hassua,
että lapsuudenkotini kaltaiset seinäkiipeilijät olivat usein vain yksi luiru ja kiemurteleva liaani seinällä.
Toki meillä se taisi kiemurrella useamman kierroksen olohuoneessamme.
Mutta helposti sen saa kauniin reheväksi useamman verson kanssa, heti alusta alkaen.
Kultaköynnös viihtyy myös amppelissa,
jossa sen voi pitää sopivan mittaisena leikkaamalla.
Kukkakaupoistakin löytyy kultaköynnöksiä valmiiksi amppeleissa
ja erilaisissa kasvatustuissa.
Olisi kiva kuulla myös sinun muistosi kultaköynnöksestä?
Kenen omasta tai lapsuuden kodista löytyy tai löytyi kultaköynnös
ja miten se kasvaa?
♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
facebookissa, instagramissa, Pinterestissä, YouTubessa, liittymällä lukijaksi,
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
lovely post & love sharing dear,keep posting..
VastaaPoistahttps://clicknorder.pk online shopping in pakistan
Thank you Sophi!
PoistaKultaköynnös on tosiaan ollut "poissa muodista" jo hyvän tovin. 80-luvulla, kun asuimme muutaman vuoden kerrostalossa ennen tämän oman talon rakentamista, minulla oli muhkea kultaköynnös kukkapylvään päällä kasvamassa. Seinälle en sitä ohjannut, mutta sen kukkapylvään se peitti hyvin. Oli muuten poikkeuksellinen kerrostalo, siellä viihtyivät kukat hyvin, minulla oli toisen kukkapylvään päällä todella valtava saniainen.
VastaaPoistaJuuri 70-luvun lopussa ja 80-luvulla kultaköynnös taisi elää kultakauttaan.
PoistaKukkapylväät taisivat olla silloin myös joka kodin kapistus. Tosin nykyään ne ovat taas yleistymässä. Itse olen tykännyt kukkapylväistä aina.
Monissa kerrostaloissa on suuret ikkunat ja ehkä tarpeeksi vetoisatkin ;D huonekasvien iloksi. Mekin asuimme lapsuudessani kerrostalossa, jossa oli valtavat ikkunat. Sielläkin huonekasvit viihtyvät loistavasti.
Ja tuo saniaisen viihtyminen kertoo paljon. Se kun on sellainen ronkeli ilmankosteuden ja lämmön suhteen. Mä en ole saanut saniaista oikein meillä viihtymään. On varmaan liian kuumaa ja kuivaa.
Meiltä löytyy kultaköynnöstä kotimme edellisen omistajan jäljiltä. Ne ovat saaneet olla, koska eivät ole kuolleet :) Minulle kultaköynnökseen ei liity aiempia muistoja, mutta miehelleni kyllä. Hänen kodissaan kultaköynnökset kiipeilevät avustettuna pitkin seiniä. Olen saanut muutamankin kerran kieltäytyä tekemästä samaa meidän yksilöillä :) Uusin postaukseni sisälsikin kyseisen kasvin istutettuna samaan ruukkuun keväisen kukkijan kanssa :)
VastaaPoistaLuinkin sunkin kivasta ideasta istuttaa eri kasveja samaan ruukkuun. :)
PoistaMonesti sitä tottuu johonkin ajatukseen tai tapaan, esim. kasvien kanssa. Minäkin ajattelin aina ennen, että kultaköynnös pitää kulkea pitkin seiniä. Jossain ulkomaanmatkalla sitten näin niitä vaikka minkälaisissa tuissa ja amppeleissa. Se avarsi silmiä kultaköynnöksen käytön suhteen. Onneksi Suomessakin on jo aika kauan luovuttu sekä ulkona, että sisällä seinissä kiipelevistä kasveista. Niitä kun voi asetella monella muullakin tavalla. Vain mielikuvitus on rajana.
Meillä oli niin kotona kuin anoppilassakin valtava kultaköynnös, omassa kodissanikin se oli aikoinaan ja tarrasi tapeettiin oikein kunnolla kiinni. Nyt meillä sitä ei ole enää, voisikin tosin kukkapylvään päähän (minäkin tykkään niistä) hankkia taimen kasvamaan. Isoissa tiloissa ne putousmaisesti kasvavat rehevälehtiset kultaköynnökset ovat upeita.
VastaaPoistaSe todellakin tarraa aivan ihmeellisen tiukasti seinään kiinni. Ei uskoisi, kun katselee sen lehdistöä ja vartta.
PoistaKukkapylvään päässä ne ovat todella upeita. Ja nuo putoukset ovat myös kauniita. Sellaisella saisi rakennettua vaikka vihreseinän. Tekisi vain kehikon/sermin ja asentaisi vaikka kestokasteluparvekeruukut sermin ylös. Sieltä roikkuessaan kultaköynnöksestä saisi helposti tilanjakajan vaikka ihan kotiinkin.
Minulla kultaköynnös kukkapylväässä,riippuu tuuheana alaspäin ja hyvin viihtyy.
VastaaPoistaKukkapylväässä ja varsinkin tuuheana, kultaköynnös on ihana kodin vihreyttäjä.
PoistaMuistan lapsuudenkodista sekä omasta ensimmäisestä kodista sen pitkän (yleensä vain yksi tai kaksi oksaa) luirun harvalehtisen köynnöksen.😂 Nyt minulla on sellainen tuuhea matala jonka sain siskoltani jokunen vuosi sitten. Hän oli leikannut sitä ja neuvoi minua tekemään samoin. Tykkään enemmän sellaisena.
VastaaPoistaLeikkauksella sen saa pidettyä juuri sen kokoisena ja näköisenä kuin haluaa. Ja leikatessa saa aina uusia pistokkaitakin, joko omiin tarpeisiin tai ystäville jaettavaksi. Loistokasvi siis! :)
PoistaMulla on ollut kultaköynnös niin kauan kuin muistan. yksi oli seinällä ja kiersi pitkin seiniä, mutta sitten se kuoli yllättäen. Alasotettuna totesin että multa oli tyystin loppunut purkista :( Nykyisin kultaköynnös roikkuu amppelista.
VastaaPoistaSitä on tosiaan helppo lisätä ja sama vanha kantaa säilyy, kun otat latvasta pistokkaita.
Joo, on jännä, miten pienessä multatilassa kultaköynnös loppujen lopuksi pärjää. Tietysti multa ei saa kokonaan loppua. ;) Mutta joskus näkee valtavan ja monella seinällä kiipeilevän kultaköynnöksen, joka kasvaa ihan pienessä ruukussa ja pärjää silti hyvin. Eli ei tosiaan ole vaativimmasta päästä huonekasvien joukossa.
PoistaAmppelissa se onkin hauskempi ja leikkaamalla saa ilahdetettua ystäviä tai lisätä kultaköynnöstä, vaikka joka huoneeseen kasvamaan.
Posliinikukka taitaa olla toinen, melkein joka talosta löytyvä kasvi. Ainakin ennen.
VastaaPoistaKyllä sä ne kasvit opit! Pidä välillä taukoa ja käy jossain kukkakaupassa niitä tutkimassa.
Minusta kultaköynnös on kiva. Ja nostalginen, sillä lapsuudenkodissani se kiersi keittiötä katon rajassa. Mummoni on heittämässä pois omaansa ja saan siitä varmasti pistokkaita. Muutenkin on hieman viherkasvivillitystä ilmassa.
VastaaPoistaViherkasvivillitys on just hyvä villitys! :)
PoistaJa on mahtavaa, jos saa tuollaisia kasvien alkuja, joihin liittyy jokin muisto tai muuten vaan tunnearvoa.
Meillä ei tainnut olla kotona kultaköynnöstä. Ihan harkitsemisen arvoinen viherkasvi meillekin, tosin en haluaisi sitä seinille kasvamaan, pitäisi kehitellä sille sitten joku tukihommeli.
VastaaPoistaSuosittelen kultaköynnöstä lämpimästi, tosin en teidän kauniille, valkoisille seinille kiemurtelemaan. Onneksi nykyään on tosi kivoja tukihommeleita olemassa tai sellaisen voi kehitellä itse. :)
PoistaMeillä oli kultaköynnös kotona ja se kasvoi amppelissa. Kaupunkimummilla oli aivan mahtava kultaköynnös, joka kasvoi ympäri olohuoneen seinää, siinä taisi olla kolme alkua.
VastaaPoistaIhanaa viikkoa sinulle Riina <3
Ihana kuulla näitä kultaköynnösmuistoja. :) On hauska huomata, että kasvit herättävät paljon tunteitakin. Olenkin joskus selannut vanhoja valokuva-albumeita ja katsellut kuvista, mitä kasveja missäkin kasvoi. Kuvat tuovat esiin asioita, joita on muuten ehkä jo unohtanut.
PoistaIhanaa viikkoa myös sinulle Outi! <3
Äidillä tätä on aina ollut, ja omaan kotiini olen sieltä pistokkaat ottanut ja itse lisännytkin. :) Tuolta ne matalan kirjahyllyn päältä suikertelevat alas, ruukuissa on tosiaan useampi vana, niin ovat runsaamman ja näyttävämmän näköiset. Tykkään kyllä kovasti! Ja hengiltä niitä ei saa kovin helposti, kuten instan puolella kerroin. :D
VastaaPoistaHyllyn päällä kultaköynnös onkin ihan loistavassa paikassa. On muuten kiva, että moni köynnös on kaunis sekä ylös-, että alaspäin kasvaessaan. Puutarhaan tämä pätee myös. Köynnökset ovat sielläkin mahtavan monikäyttöisiä.
PoistaKeittiön hyllyllä tälläinen täälläkin kasvaa. Muutama vuosi sitten otin alun ja siitä se lähti kasvamaan, poikotissa oli siihen asti :) Äidillä oli tälläinen joka oli suuri ja seinässä kiinni.
VastaaPoistaKiva kuulla sinunkin kultaköynnöstarinasi. Kun löytää kasville oman, sopivan paikan, niin aiemmin poikotissa ollut kasvi saattaakin tulla suosikiksi. :)
PoistaIhana tietopaketti kultaköynnöksestä! Osui ja upposi! Nimittäin sain joululahjaksi muutamia huonekasveja ja yksi niistä on juuri kultaköynnös. Lapsuudenkodissanikin niitä oli, ja just sellaisena luikertelevana sekä roikkuvana. Silloin tykättiin paljon massiivisista kirjahyllyistä, joten niidenkin päällä olen nähnyt kultaköynnöksiä. Mä olen laittanut omani amppeliin. Se oli tullessaan sellainen "poikanen", ja on vieläkin sellainen näpsän kokoinen. Tykkään kyllä! Hurjan kiva tietää, että se puhdistaa ilmaa niin hyvin! Suurkiitos tiedosta ja hoitovinkeistä! Terkuin, Jankkuliini
VastaaPoistaKiva kuulla, että postaus osui ja upposi! :)
PoistaEnnen tosiaan oli niitä massiivisia koko seinänkin peittäviä kirjahyllyjä. Nykyäänkin olen nähnyt paljon niitä sisustuslehdissä. Mutta itse en ole vielä sellaiselle lämmennyt. Ei sitä tietysti tiedä, vaikka siitäkin uudelleen innostuisi.
Amppelissa kultaköynnös on todella kiva, ja sen saa pidettyä leikkaamalla juuri näpsän kokoisena. Huonekasveissa on just se hyvä puoli, että kodikkuuden tuomisen lisäksi, niistä on monenlaista hyötyä ihmisellekin. Ilman puhdistus ja vaikkapa työtehon lisääminen eivät ole mitään pieniä ja turhia juttuja, joten voimme perustella nämä kasvihurahduksemme ihan tieteellisestikin. ;)
lapsuudessa oli kotona. Totta, että se on kaunis kasvi.
VastaaPoistaSe on tosiaan kaunis kasvi! <3
PoistaMeilläkin kierteli kultaköynnös lapsuuden kotini tuvan seiniä, Kerran pikkuveljet potkivat palloa sisällä ja osuivat ruukkuun ja kasvi katkesi ihan juuresta. Veljet olivat laittaneet ruukun paikoilleen, mutta äiti ihmetteli myöhemmin, miksi kukka lakastuu kaikkialta. Totuust tuli siten ilmi.
VastaaPoistaPitäisikin hankki itsellenikin kultaköynnös.
Hauska tarina näin jälkeenpäin, mutta äitiäsi ei varmastikaan paljon naurattanut. Mutta aika riskaa peliä oli yleisesti juuri tuo yksiversoisuus. Kasvi kun saattoi katketa, vaikkei kukaan olisi palloja potkinutkaan. :)
PoistaKultaköynnös on kyllä niin kiva kasvi, että se kannattaa ehdottomasti hankkia.
Lapsuuskodissani oli kultaköynnös. Kiipeili pitkin tapettiseinää ja jätti ikävät jäljet siihen. Silloin ei kai muuta tapaa tunnettukaan, kuin seinällä kasvattaminen :).
VastaaPoistaEnnen se taisi olla ainut tapa kasvatella kultaköynnöstä. Ainakin melkein joka kodissa se kiipeili pitkin seiniä. Olen nähnyt myös jossain sitä ohjaillun kattoonkin. Tunnelma oli aika mahtavan trooppinen ja kasvitieteellinen, mutta en ehkä itse siltikään haluaisi peittää koko taloa kasveihin. Viherhuoneet ovat sitten asia erikseen ja rehevyydestä kyllä tykkään, mutta kohtuudella.
PoistaMinullakin se oli 10 vuotta, mutta sitten menehtyi, ehkä vanhuuteen. Ihan ikävä sitä tuli, kun luin postaustasi.
VastaaPoistaNo, voi harmi! Mutta onneksi kasveja saa aina uusia ja voit saada vanhan "kasviystävän" takaisin.
Poista