maanantai 5. kesäkuuta 2017

Tomaattikirjan voittaja ja puutarhailua

tomaatti
Solanum lycopersicum
Tomato
トマト

Kiitos kaikille Sonja Lumpeen
Tomaatti! -kirjan arvontaan osallistuneille!
Teitä olikin runsas joukko (arpoja kertyi 76 kpl),
joten tomaatin kasvatus näyttää kiinnostavan meitä monia.

Nyt olen arponut onnellisen voittajan teidän joukostanne
List Randomizerin avulla.

Hip hei hurraa,
voittaja on

Liisa Vottonen.

Oikein paljon onnea!
Laitan sinulle sähköpostia tulemaan.


Kirjan lahjoitti arvottavaksi Readme.fi.

voikukka
Taraxacum officinale
セイヨウタンポポ

Viikonloppu meni taas niin kovin nopeasti.
Lauantain juhlien jälkeen suuntasimme perjantaina aloitettuihin pihahommiin.
Puutarha oli rikkaruohojen vallassa ja
ei auttanut muuta kuin ottaa härkää sarvista.
Kitkin oikeastaan koko viikonlopun, mutta vielä jäi paljon kitkemättä.
Ei ole helppo tanner tämä Vaahteramäki.
Rehevä, lehtomainen maa, yhdistettynä maaseudun lentäviin rikkakasvien siemeniin,
pitää puutarhurin kiireisenä.
Kitkin myös satoja vaahterantaimia.
Toukokuun alkupuolella olen kitkenyt jo kertaalleen koko tontin,
eikä moisia vaahterantaimia näkynyt missään.
Mutta nyt ne olivat jo 15 cm korkuisia.
Eli kasvuvoimaa kyllä löytyy.
Kitkiessä tuli mieleen, että yhden kesän laiminlyönnillä,
tontistamme tulisi kirjaimellisesti vaahteramäki.

Mieheni ahkeroi puolestaan pihasaunan keitaalla.
Meidän grillipaikkamme on seilannut asumisemme ajan,
jo monessa paikkaa.
Mutta keitaan myötä sen paikka on vakiutunut sinne,
missä vietetään eniten aikaa.
Keksin keväällä, että tekisimmekö grillille katoksen.
Ja mieheni innostui myös asiasta.
Lauantaina juhlien jälkeen, mies ryhtyi tosi toimiin.
Nyt runko on pystyssä ja se on valtattu ja maalattu kertaalleen.
Vielä yksi maalikerros ja tiilet,
niin grillille on uusi koti suojana.

Oikein mukavaa uutta viikkoa!
Meillä se on työntäyteyteinen,
päivätöiden lisäksi valmistelemme poikamme ensi lauantain valmistumisjuhlia.


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

14 kommenttia:

  1. Onnea arvonnan voittajalle ja kivaa viikkoa sinulle Riina ❤️

    VastaaPoista
  2. Paljon onnea arvonnan voittajalle, voitto on mitä parhain!

    Ja iloa ja onnea myös pojallenne ja Teille vanhemmille valmistumisen johdosta!

    Kaunista viikkoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaikista ihanista toivotuksista Saila! <3

      Poista
  3. Onnea voittajalle! ja mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  4. Onnea voittajalle! Tomaatti-kirja on ehdoton lisä puutarhakirjojen joukkoon.
    Vaahteravauvoilla on käsittämättömän nopea kasvu. Jos pienen taimen antaa hetken kasvaa, sitä saa nyhtää kaksin käsin. Kokoonsa nähden niiden juuristo on vankkaa tekoa. Jokin aika sitten facebookin eräässä puutarharyhmässä joku kysyi, voisiko vaahteraa lisätä oksapistokkaista. Tuli aika monta vastausta, joissa todettiin, että mitä suotta pistokkaista puuta lisäämään, kun sen taimia löytyy monista pihoista pilvin pimein. Vapaaehtoisia taimilahjoittajia oli jonoksi asti. Sinun laillasi olen usein ajatellut, että jollei taimia nyhtäisi pieninä, kohta asuisimme vaahterametsässä. Miten ihmeessä ne kasvavatkaan niin nopeasti ja ovelasti? Juuri kitkettyyn paikkaan ilmestyy hetkessä uusia taimia. Harmi, ettei vaahterantaimilla voi tehdä kauppaa. Olisin jo rikas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tomaatti!-kirja on tosiaan aivan loistava käsikirja ja fiilistelyteos kaikkien puutarhaihmisten hyllyyn.
      Vaahteravauvat ovat tosiaan aivan järkyttävän sitkeässä. Niillä on valtava halu elää ja selviytyä.
      Meidän täytyisi perustaa varmaan vaahterataimisto, jos vaikka kummatkin rikastuttaisiin. ;)

      Poista
  5. Onnittelut molemmille lapsille ja vanhemmille! Vaahterantaimet, onko mikään puu niin elinvoimainen kuin vaahtera. Satoja uusia taimia joka vuosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3
      Vaahterat ovat kyllä käsittämättömän sitkeitä ja leviäväisiä. Vaahterametsikkö syntyy hetkessä.

      Poista
  6. Joo, olen huomannut että kotitontti on työläämpi kitkettävä kuin metsäpuutarha. Täällä on myös noita letäviä rikkaruohon siemeniä, voikukkaa, jättipalsamia tien varressa, ymmä muuta ikävää, mitä ei mökiltä metsän sylistä löydy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitkemisen työläys on tosiaan paljon kasvupaikasta ja -tyypistä kiinni. Olen toisaalta niin onnellinen rehevästä maaperästä, mutta välillä toivoo, että rikkaruohot eivät viihtyisi näin hyvin.
      Tuo jättipalsami on todella riesa. Meillä ei sitä ole näkynyt, mutta alkuaikoinen jättiputki oli todella ongelma. Olen saanut onneksi hävitettyä sen tontiltamme.
      Onneksi teillä mökillä ei ole samanlaista kitkentäurakkaa kuin kotona. On varmasti aivan ihanaa, kun saa nauttia kahdesta erilaisesta puutarhasta ja kasvirikkaudesta.

      Poista
  7. Kitkeminen on ikuista ;) Meillä leviää kukkapenkeissä myös tammi. Ilmasto on varmasti muuttunut, sillä muistini mukaan tammi ei lisääntynyt noin rajusti terhoista vielä 20 vuotta sitten. Tai sitten meillä vain on otollinen maaperä myös niille, vuohenputkien, vaahteran taimien ym. ei toivotun lisäksi. Tsemppiä viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitkeminen on tosiaan ikuista!
      Meillä on alkanut tammikin leviämään, vaikkei vielä ihan riesaksi asti. Luulen, että oravat piilottelevat terhoja ympäriinsä ja taimia tupsahtelee milloin mistäkin.
      Teillä taitaa olla samantyyppinen maaperä kuin meillä. Niin ihana, vaikkakin niin työläs.
      Kiitos tsempeistä! Niitä tarvitaan:)

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!