isotähtiputki
Astrantia major
アストランティアマヨール
Kasvihuoneen lähellä vallitsee sekasotku,
mutta itse asiassa pidän tästä sotkusta todella paljon.
Olen osittain suunnitellut tämän sotkun,
mutta myös luonto on pistänyt oman näkemyksensä peliin,
oikeastaan täydentämään sekasotkuani.
Pilvisellä säällä tämä ei ehkä ole ihan oikeuksissaan,
Luulen olevani säntillinen ihminen,
mutta huomaan yhä selvemmin, etten ole.
Olen hyvinkin ihastunut nykyään niittymäiseen tunnelmaan.
Ja niin taitavat olla monet muutkin.
Katsokaa ojanpenkkoja ja englantilaisten huippusuunnittelijoiden luomuksia,
ne ovat itse asiassa aika saman tyyppisiä toistensa kanssa.
Floristiikassa niittymäisyys ja rentomeno on niin IN,
ja niin se on puutarhasuunnittelussakin.
laukka
Allium
Tämä alue vaatisi ehkä hieman rajoja,
rakkauden ohella.
Annan hopeahärkkien (Cerastium tomentosum-ryhmä)
ja kesäpikkusydämien
(Dicentra formosa , ディケントラフォルモーサ)
ryöpsytä vielä hetken,
ennen kuin pistän heidät aisoihin.
Kitkiessä huomaa ihan uusia näkövinkkeleitä puutarhaansa.
Kasvihuone näyttää aika ihanalta täältäkin suunnasta.
Se on ikään kuin rinteen sylissä.
Odotan hetkeä, kun pionit, ruusut ja sormustinkukat avaavat nuppunsa.
Silloin näkymä on varmasti täydellinen,
varsinkin ilta-auringossa.
lehtoakileija
Aquilegia vulgaris
オダマキ尋常性
Ja tämä on sitä luonnon näkökulmaa,
akileijat tupsahtelevat milloin mistäkin.
Tai oikeastaan ne ovat tainneet valita tarkoin paikkansa,
ja onnistuneet siinä loistavasti.
Törmäsin muuten loistavaan Hesarin artikkeliin,
tämän postauksen aihetta liipaten.
Artikkeli osui ja upposi ainakin minuun.
Tuskailen tähän aikaan kesästä puutarhan hallitsemattomuutta,
joka ikinen vuosi.
Kaikki rönsyää ja ryöppyää ylenpalttisesti.
Mutta en taitaisi viihtyä ihan täydellisen putslaakissa puutarhassa.
Viihdyn ja nautin enemmän niityllä.
Millaisessa puutarhassa sinä viihdyt parhaiten?
Rentouttavia hetkiä juuri sellaisessa puutarhassa,
jossa sinä parhaiten viihdyt!
♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
facebookissa, instagramissa, Pinterestissä, liittymällä lukijaksi,
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
No onhan ihana sekasotku! Olen itse myös tullut joustavammaksi ja epäsäntillisemmäksi, mitä tulee puutarhaan. Olen ajatellut, että mitä ennemmän ikää, sen sallivampi puutarhuri. Tai en tiedä, mitä tässä on tapahtumassa. Kohta on kaikki värit sikin sokin ;) Teillä näyttää huikean hyvältä. Olen viimeaikoina katsellut juuri niitä ojanpenkkoja ajatellen, että luontopa se on kuitenkin paras puutarhadesigneri.
VastaaPoistaMieli ja ajatukset muuttuvat ajan ja iän myötä. Varmasti tulee myös kausia, niin kuin esim. sisustuksessakin, välillä haluaa jotain ihan uutta ja erilaista.
PoistaTykkään monenlaisista puutarhoista ja välillä haaveilen pienestä säntillisestä rivarin pihasta, kun oikein väsyttää. Mutta sitten taas hetken kuluttua rakastan suurta puutarhaani, jossa kaikki ei ole ihan niin säntillistä ja pedanttia.
Ojanpenkoissa on jotain niin nostalgista ja romanttista. Luonnonkukat ovat nyt parhaimmillaan ja suunnittelu huippuluokkaa.
Kyllä kasvirunsaudessa viihtyy, kun on paljon katsottavaa löydettävää ja ihmeteltävää. Puutarhassa on kiva olla kuten lapsena luontoretkellä, jolloin kuljin saarissa kasvio kourassa tunnistamassa kasveja. Omassa pihassakin voi löytöretkeillä. Puutarhaan on kiva suunnitella istutuksia erilaisille kasvupaikoille ja selvittää, mikä kasvi millaisessakin paikassa luonnossa kasvaa. Ja kerroksia tarvitaan, aivan kuten luonnossakin. Ja itsekseen kylväytyviä yllätyksiä :-)
VastaaPoistaMahtavan kokoinen pioni tuossa rinteessä täynnä nuppuja! Huuh miten ihana. Onpahan mitä odottaa!
Ihana, että olet ollut jo lapsena tuollainen kasvitieteilijä. Minä olen tällainen myöhännäisherännäinen ja vasta aikuisiällä innostunut kasveista. Nyt otan varmasti tuota lapsuuttakin kiinni, koska voisin uppoutua ihmettelemään kasveja iäisyyksiksi. Siksi rakastan puutarhaa, jossa ihmeteltävää riittää.
PoistaTämän ominaisuuden olen varmasti perinnyt mummoltani, joka edistyi varmaan metrin 15 minuutissa kävelyretkillään. Hän huomasi jokaisen erikoisen kiven ja kasvin ja pysähtyi ihmettelemään niitä. Nuorena en oikein ymmärtänyt tuota ihmettelemistä, mutta näin vanhempana ymmärrän, että mummollani oli todellinen lahja huomata kaikki kaunis.
Luonto on tosiaan loistava malliesimerkki, kuinka kasvit ovat kerroksittain. Siihen meidän puutarhasuunnittelijoidenkin pitäisi yrittää tähdätä, koska hoitokin helpottuu huomattavasti tällä konstilla. Eihän luonnossakaan ole mitään paljasta multaa näkyvissä.
Ja noita pioneita odotan kuin kuuta nousevaa.
Kertakaikkiaan kaunis puutarha Sinulla! Niittymäiset kukkapenkit ovat huolettoman ja mielenkiintoisen näköisiä. Minulle tulee niistä nostalginen olo. Mieleen tulvii lapsuuden ihanat seikkailut niityillä ja ojanpientareilla auringon paistaessa ilman huolen häivää.
VastaaPoistaMuutenkin pihasi on niin mielenkiintoinen korkeuseroineen ja kallioineen. Sormustinkukat siinä portaiden juuressa ovat varmaan itse löytäneet paikkansa. Kasvit ryöpsähtelevät ja joka puolella on niin reheviä kasvustoja.
Kiitos Irene! <3
PoistaNiittymäisistä ja kaikista tuulessa huojuvista kasveista tulee tosiaan jotenkin nostalginen ja vapaa olo. Ehkä tuo lapsuuden huolettomuus ja seikkailut tulvahtavat mieleen.
Sormustinkukat ovat tosiaan löytäneet itse tiensä tuonne portaiden pieleen. Meinasin ne jo kerran kiskoa siitä ylös, mutta sitten ajattelin, että ne ovat ikään kuin portti. Sormustinkukkien kaksivuotisuudessa on se hyvä puoli, etteivät ne enää ensi kesänä siinä ole. Kukinnan jälkeen yleensä kiskon ne pois, etteivät siemennä aivan valtavasti. Vaikka ehtivät näköjään silti siementää joka puolelle.
Meillä on luonnostaan todella rehevä maaperä, ja täällä kyllä kaikki rehottaa vähän liiaksikin asti. Mutta toisaalta nautin siitä aivan suunnattomasti.
Niin ihanaa ja kaunista `sekasotkua`!♡
VastaaPoistaTykkään!
Ojanpientareet ovat olleet nyt niin uskomattoman upeita, että niitä voisi katsella vaikka kuinka kauan!
Kauniita päiviä sinne!
Kiitos Titti! <3
PoistaMinäkin rakastan noita ojanpientareita. Niin kuin Irenelle tuossa ylempänä kommentoin, niistä tulee jotenkin nostalginen ja vapaa olo. Ja ehkä lomafiilis, vaikka mulla ei lomaa olekaan.
Kauniita päiviä myös sinulle ja ihania ojanpenkka katseluhetkiä! <3
Upeaa sekasotkua! Todella hienon värinen isotähtiputki. Haluaa!
VastaaPoistaMinä pidän paljon niittymäisestä, hieman boheemista ja rennon ryöppyävästä kasvillisuudesta puutarhassa. Taidan olla siis trendien aallon harjalla. ;)
Kiitos Puutarhamyyrä! <3
PoistaSain tuon isotähtiputken alun Anun Puutarhan Pionilta viime kesäisellä blogitapaamisella. Se on minustakin todella upea väri.
Me ollaan aivan trendien aallon harjalla! ;) Annetaan siis ryöpsytä ja rehottaa ja nautitaan!
Minustakin juuri tuollainen sekaisuus näyttää kauniilta. Siksi pidän kaksivuotisista kasveista, jotka ilmestyvät milloin minnekin.
VastaaPoistaKaksivuotisissa kasveissa on se hyvä puoli, että puutarha näyttää joka vuosi hieman erilaiselta. Viime kesänä meillä ei ollut kuin muutama hassu sormustinkukka, koska se ankara talvi vei kaikki edellisen vuoden lehtiruusukkeet. Nyt puolestaan rehottaa ja ihan kunnolla. :)
PoistaMinä aina haaveilen isosta puutarhasta ja olisi kuin englantilaisesta sisustuslehdestä. Runsas ja värikäs.
VastaaPoistaEnglantilaiset ja ruotsalaisetkin osaavat tuon kauniin puutarhan laiton. Me suomalaiset olemme yleensä niin järkeviä, että ajattelemme välillä liiankin käytännöllisesti, siksi meiltä monesti puuttuu samanlainen yllätyksellisyys ja rehevyys puutarhoista ja sisustuksestakin.
PoistaMyös rivarin pihalle saa vaikka mitä. Pieni Englanti sinnekin mahtuu loistavasti.
Tykkään villistä ja vapaasta, meidän puutarha on kierrätyshenkinen ja hyvin boheemi. Myös säntillisyys ihastuttaa, mutta en siihen itse koskaan pääsisi.
VastaaPoistaMinäkin tykkään myös katsella säntillisyyttä, mutta olen näköjään enemmän tälläinen villi ja vapaa tyyliltäni. Onneksi työssäni saan luoda erilaisia puutarhoja, myös niitä säntillisiä. On tärkeää, että jokaisella on oman näköinen ja tyylinen koti sekä puutarha.
PoistaOnpa ihanan kukikasta siellä teillä, mitä rönsyilevämpää, sen parempi😊
VastaaPoistaMeillä rönsyilevät tällä hetkellä ylimpänä rikkaruohot, mutta eivät kauaa, heti kun täältä reissusta päästään kotiin, ryhdyn taistoon😉.
Hurmaavat tähtiputket meilläkin aloittavat kukintaansa.
Kiitos Marja! <3
PoistaMeidän kasvirakastajien olisi varmasti vaikeaa pysytellä jossain säntillisissä raameissa, kun aina tulee jotain ihanaa ja uutta vastaan. Kasvirunsaushan siitä tulee automaattisesti.
Kyllä täälläkin rikkaruohot rehottaa. Ne ovat kasvaneet tänä kesänä niin, ettei ole meinannut perässä pysyä. Tuntuu, että kitken jatkuvasti, silti hommaa riittää.
Tähtiputket ovat kyllä niin hurmaavia. Istutin viime kesänä vasta ensimmäiset meille. Tämän upean yksilön sain Anun Puutarhan Pionilta siellä teillä viime kesänä.
Viehättävä sekasotku. Kylläpä on valtava muutos kasvhuoneen alkuaikoihin, silloin ympäristö näytti niin autiolta. Olen ajat sitten luovuttanut perennoiden järjestelyssä, ne levittäytyvät kuritta minne mielivät.
VastaaPoistaEikö olekin!
PoistaKeväällä lehdettömään aikaan tuo terassi ja yleensäkin tonttimme on kuin tarjottimella ja niin avonainen. Onneksi kesällä puutarhan sekaan saa ikään kuin sukeltaa, eikä kaikki ole niin aakeeta ja laakeeta.
Perennat pitävät kyllä huolen, etteivät ne kuole sukupuuttoon. Eipä puutarhan perustamisen alkuaikoina olisi voinut uskoa, että perennoja joutuu kitkemään. Mutta parempi kun kaikki kasvaa ja leviää, kuin mikään ei kasvaisi.
Joillakin on kyky ja taito tehdä istutusalueista hienoja sommitelmia, joissa takana huojuvat korkeat ja edessä napottavat matalat ja kaikkien väri sointuu toisiinsa. Se on tyylikästä ja hivenen tylsää. Jos sellaista on jossain vaiheessa tavoitellut, se loppuu tasan tarkkaan siinä vaiheessa, kun innostuu toisten blogeissa löytämään kasvi-ihanuuksia, joista vähintään kaksi kolmesta täytyy saada omaan pihaan kaikkien edellisten joukkoon. Kun sinne joukkoon liitelee suunnittelemattomat akileijat ja sormustinkukat ja ostetut taimet eivät olekaan sitä kokoa ja väriä, jota lähti kaupasta hakemaan, on lopputulos villi.
VastaaPoistaMinä ainakin tykkään sinun puutarhastasi ja minusta siellä aistikasta ja kaunista. Hopeanhärkit ja pikkusydämet ovat upea yhdistelmä.
Onko tuo tähtiputkesi Star of Fire? Istutin sellaisen viime kesänä ja nyt se alkaa kukkimaan. Upea väri!
Juuri näin! :) Jos haluaa säntillisen puutarhan, niin pitäisi pystyä pidättäytymään uusista ihanuuksista. Nautin pihasuunnittelijanikin paljon siitä, että asiakkaat innostuvat myöhemmin jalostamaan puutarhaansa, minun suunnittelemani selkärangan päälle. Yleensä halutaan ensin yksinkertaista ja helppohoitoista, mutta innon lisäännyttyä kaikkea voi jalostaa ja laajentaa.
PoistaNämä blogit ovat tosiaan vaarallisia paikkoja. Aina haluaa jotain uutta. Ja ei pidä vähätellä sitä innostavuuttakaan ja "joukkohysteriaa" mikä blogeista tarttuu. Monesti sitä ihan hullaantuu, bloggaritapaamisissa varsinkin.
Kiitos noista kauniista sanoistasi puutarhastani!
En tiedä tähtiputken lajiketta. Sain sen viime kesäisellä tapaamisellamme Anun Puutarhan Pionilta. Mun tarttee kysyä Anulta tarkka lajikenimi. Minäkin istutin tämän viime kesänä ja tykkään valtavasti sen upeasta ja jotenkin intensiivisen syvästä väristä.
Juuri minun makuun sopiva puutarha. Runsas, kukkiva, yllätyksellinen ja vähän villi.
VastaaPoistaOi, kiitos ihanista sanoistasi! <3
PoistaTodella kauniilta näyttää puutarhasi ja sen kasvirunsaus. Tienvarsilta ja ojanpenkoilta saa monesti hyviä värimalleja kasvien soinnuttamisessa toisiinsa.
VastaaPoistaItse olen melko säntillinen puutarhani suhteen, mutta nautin toisaalta myös värien ja erilaisten kasvimuotojen sekamelskasta.
Kiitos Kruunu Vuokko! <3
PoistaLuonnosta saa tosiaan upeaa mallia puutarhasuunnitteluun. Väritkin sointuvat niin täydellisesti ja kasvit löytävät juuri oikeat kasvupaikat.
Minä ihailen säntillistä puutarhaasi valtavasti. Olette mahtavasti toteuttaneet kaiken ja kaikella on paikkansa. Ja sulla on myös taito saada kasvirunsaus säntillisesti ja siististi esille ja paikoilleen. Myös sun värien käyttö on tosi ihailtavaa ja taitavaa. <3
Kauniita kuvia. Rento puutarha sopii minulle parhaiten. Sellaisessa on aina tekemistä eikä tekemättömyys taas toisaalta kiristä ohimoita.
VastaaPoistaKiitos Katja! <3
PoistaTosiaan, kun tekemistä riittää aina, eikä koskaan ole valmista, ehkä siihen jollain tavalla tottuu ja oppii olemaan armollinen niin itselleen kuin puutarhalleenkin. Välillä mulla kiristää kyllä vähän ohimoita, mutta sitten käyn haistamassa ruusua tai hengittelen vähän aikaa syvään. Tämän minulle opetti ihana puutarhaystäväni, kun meinasin seota ensimmäisten kotiloiden ilmestyttyä. Hän kehotti minua haistamaan juhannusruusua, kun uhkasin asfaltoida koko puutarhan tai muuttaa kerrostaloon. Tuo neuvo on auttanut monessa ohimokiristyksessä. :)
Sekasotku oikeassa paikassa on täydellistä! Niin ihana ryöpsähdys!!!!! Rentouttavaa ennemmin nähdä sata kukkaa väärässä paikassa, kun kasa multaa aina samassa epätoivon paikassa... :)
VastaaPoistaSekasotku oikeassa paikassa on tosiaan hyvä juttu! Ja kyllä kukkaryöpsähdykset ja väärät kukat ovat parempi kuin multa. <3 <3 <3
PoistaKaunista! Tykkään!
VastaaPoistaJep, hieman pitää olla villiä! Mökillä ehkä liiankin ;)
Kiitos Pirjo! <3
PoistaNo, teillähän on mökillä niin kaunista. Kasvit ovat luonnollisilla paikoillaan ja pääsevät niin oikeuksiinsa. Eli siis just oikean villiä! <3
Kaunista sinun puutarhassasi! Kyllä tietty rentous on puutarhassa hauskaa. Kasvit järjestävät pieniä ja suuria yllätyksiä. Onneksi.
VastaaPoistaKiitos Vaalean vihreää! <3
PoistaKasvien yllätykset ovat ihan parhaita. Ja näyttävät meille kuopsuttajille, että luonto on paras puutarhasuunnittelija. :)
Kaunista :) Tykkään itse noista villisti leviävistä kukista paljon. Vaikka pakko yöntää, että niitäkin on pakko joskus kaivella pois vääristä paikoista.
VastaaPoistaKiitos Minna! <3
PoistaMä rakastan sun puutarhan fiilistä. Siellä on just oikea meininki. Ja mahtava, että olet joutunut kaivelemaan kasveja myös vääristä paikoista. Silloin me muutkin hurahtaneet saamme osamme niistä.
Ostin nimittäin sulta silloin viime kesän Avoimista Puutarhoista valkoista isotähtiputkea. Sekin on mahtavasti nupuillaan toisessa istutuksessa. Olen niin hurmaantunut niihin.
Joo, en minäkään rikkisten röysyilystä nauti. :) Oliskin kiva, että vaikka olisi rehevä maaperä, niin rikkikset ei kasvaisi ja lehtomaisuuskin on niin kivaa, mutta ilman lehtokotiloita. ;)
VastaaPoistaHallittu sekasotku on ihan parasta! Kasveilla on paikkansa, mutta ajoittain sinne eksyneet, vielä kukkivat ja uutta aloittavat tekevät penkistä yllättävän. Ja joskus vahingossa tulee luoneeksi iloisia yllätyksiä. Sinun "sekasotkusi" on ainakin minun silmääni miellyttävä, värithän sopivat toisiinsa ihan älyttömän hyvin, herkät kukinnot.. kaunista!
VastaaPoistaHallittu sekasotku on hyvä ilmaisu! Siihen täytyykin pyrkiä. ;)
PoistaTäydellisen ihana sekasotku, minä pidän juuri tällaisesta. Täällä kesäkodissa on piha, ei siis mikään puutarha ja sen soisin olevan sellainen villi, vapaa ja vihreä. Toki se ei saisi olla rempallaan, vaan hoidettu ja kuitenkin rento ja kuin kesäinen kukkaketo.
VastaaPoistaSinulla on juuri nyt hyvin kaunis ja täyteläisen rehevä puutarha ja samalla hyvin hoidettu eli pohjatyöt ovat kunnossa ja luonto joskus lipsuaa tehden kaikesta ylenpalttisen rehevää.
Ihanaa kun on kesä 😊 🌼
Kiitos ihanista sanoistasi Molley! <3
PoistaIhanaa tosiaan, kun on kesä! Nyt nautitaan!
Kyllä "hieman" villi on munkin makuuni, eihän tällaisella luonteella muuta voi odottaakaan;)
VastaaPoistaKertookohan meidän hiuksetkin ehkä jotain luonteesta. Hieman luonnonkiharat .... ;)
Poista