Syksyn huoltotöitä puutarhassa

Tänä aamuna heräsimme pieneen pakkaseen 

ja äsken satoi ensilumi. 

Tosin lumisade taisi olla vain pieni kuuro,

joka loppui lyhyeen.

Maisema on muuttunut vajaan viikon aikana valtavasti.

Puut seisovat paljaina,

avartaen maiseman aina kilometrien päähän.

Toisaalta se on kaunista, toisaalta karua.

Vielä viime viikolla sivumetsämme oli iloinen värikimara.

Nyt lehdet lepäävät ruskeina maassa,

kierrättäen ravinteet metsän ensi vuoden kasvun avuksi.

Eilen töiden jälkeen puuhastelimme pihalla.

Mies ja tytär olivat pilkkonet puita,

tullessani kotiin.

Sen jälkeen siivoilimme vielä pimeään asti terasseja.

Kasvimaaltakin löytyi vielä satoa.

Pilariomenapuu ´Senatorissa` killui vielä neljä omenaa.

Ja loput porkkanat, lehtikaalit ja punajuuret piti kerätä talteen.

 Meillä on paljon lehtipuita ja

 tuuli lennättää niiden lehtiä usein oikein kinoksiksi pihasaunan keitaalle.

Keitaan kirsikkapuukin tiputti lehtensä vasta muutama päivä sitten ja kertarysäyksellä. 

Terassit ovat sinänsä helppohoitoisia,

mutta kyllä niissäkin työtä ja huoltamista on.

Tänä kesänä koivut innostuivat siementämään oikein urakalla,

ja aamulla pesty terassi näytti yleensä jo illalla aivan kamalalta.

Ennätys taisi olla joku päivä, kun meille oli tulossa vieraita.

Mies pesi terassin ja läksimme käymään kaupassa.

Kauppareissun aikana uudet koivun siemenet olivat laskeutuneet maahan,

ja terassi näytti siltä, kuin sitä ei olisi viikkoihin puhdistettu.

Ensi keväänä tai kesänä terassin käsittely täytyy myös uusia. 

Auringon paahde on imenyt vanhat käsittelyt melkein olemattomiin.

Myös kasvihuone vaatii hoitoa.

Puun lehdet tarttuvat märkään kasvihuoneen kattoon kuin liimattuina

ja rännit täyttyvät lehdistä tukkoon.

Olen putsannut rännit jo muutamaan otteeseen tänä syksynä, 

mutta ne olivat taas ääriään myöten täynnä.

Meidän kasvihuoneemme on Willab Gardenin Green Room,

joka on vahvaa tekoa.

Turvalasit ja kestävä alumiinirunko kestää painepesurilla pesunkin.

Ei kannata kuitenkaan säätää pesuria ihan voimakkaimmalle teholle.

Syöksytorviin jää helposti lehtiä,

jotka pakastuessaan saattavat tukkia ja rikkoa koko syöksytorven.

Siksi niiden puhdistaminen on todella tärkeää.

Me keksimme vielä sellaisen konstin,

että otimme syöksytorvet kokonaan pois talveksi.

Puhdistimme ne ja laitoimme talvisäilöön.

Näin ainakin varmistamme, etteivät ne jäädy tukkoon.

Green Roomin syöksytorvet ovat kiinnitetty vain muutamalla klipsillä

ja ovat helposti irrotettavissa.

Rännit luonnollisesti jätimme paikoilleen.

Myös kasvihuoneen terassi vaati huolellista pesua.

Nyt on taas kivempi katsella maisemaa, 

kun terassit ovat puhtaat.

Enää puissa ei ole kuin muutama hassu lehti.

Niiden putoaminen ei sotke paikkoja oleellisesti.

Suuressa puutarhassa riittää hommaa

eikä kaikki syystyöt ole vieläkään tehty. 

Mutta yksi asia kerrallaan.

Sillä tavalla ne on ennenkin tullut tehtyä.

Ja vaikka usein sisältä käsin sää saattaa tuntua kamalan kolealta,

niin pihassa touhutessa ei kuitenkaan tule kylmä.

Mieli ja pää virkistyy, kun vähän puuhailee ulkona.

Töissäkin on vielä pari ulkohommaa työlistalla.

Mutta tämän viikon jälkeen nekin pitäisi onneksi olla tehtynä. 

Tuskin kylmyys on vielä pysyvää ja 
puutarhapuuhia ehtii vielä tekemään ennen lopullisen talven tuloa.
Mitä sulla on vielä työlistalla?

Mukavaa päivää

ja puutarhapuuhia!

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 

sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Käärmekaktus

 käärmekaktus

Aporocactus flagelliformis

ラット尾サボテン

Nopeakasvuinen käärmekaktus on kauniin vihreä 

ja jotenkin pehmeän oloinen, piikeistään huolimatta.

Oman käärmekaktukseni olen kasvattanut tädiltäni saamista pätkistä,

jotka juurrutin suoraan mullassa.

Tätini emokasvin versot ovat yli metrin pituiset ja se kasvaakin hänellä amppelissa.

Käärmekaktus viihtyy valoisalla kasvupaikalla ja sietää jopa suoraa auringonpaistetta.

Kastelua ja lannoitusta se vaatii enemmän,

kuin kaktuskasvit yleensä.

Kastelujen välissä mullan on kuitenkin hyvä kuivahtaa.

Talvella kastelua voi niukentaa ja lannoituksessa pitää taukoa.

Sen kukat ovat karmiinin- tai kirsikanpunaiset 

ja niistä kehittyy myöhemmin punaisia marjoja.

Oma käärmekaktukseni ei ole vielä koskaan kukkinut.

Toisaalta tykkäänkin siitä enemmän vain viherkasvina, 

kuin kukkivana huonekasvina.

Luonnossa se kasvaa epifyyttinä.

Oma käärmeeni on nyt kasvanut meillä kaksi vuotta.

Pienistä verson pätkistä on kehittynyt kivoja lonkeroita

ja se on myös versonnut uusia alkuja mullasta tuuheutuen.

Ruukku onkin jo oikeastaan täynnä.

Taidankin vaihtaa sen isompaan ruukkuun kevään koittaessa.

Talvilepoa vasten annan sen rauhassa nauttia kotoisasta, ahtaasta ruukustaan.

Olisi kiva kuulla,

onko sinulla käärmekaktusta?

Ja kuinka pitkiä versoja se on tehnyt ja onko se kukkinut?

Oikein mukavaa ja vihreää viikon jatkoa!

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 

sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

KUKKAKIRJA -Helpot ohjeet kimppuihin ja asetelmiin

Kirjavinkki

Yhteistyössä: Kustannusosakeyhtiö Otava 

Jos minun pitäisi kuvata yhdellä sanalla tunnelmaa,
mikä tulee 

Saija Sitolahden Kukkakirjaa lukiessa,

sana olisi ehdottomasti ILO.

Ilo tehdä itse, ilo kukista, ilo kasveista, ilo kukkien tuomasta kauneudesta,

toisten ilahduttaminen...

Lista on loputon.

Minulla on siis ilo esitellä kaunis ja inspiroiva kirja;

KUKKAKIRJA

Helpot ohjeet kimppuihin ja asetelmiin

SAIJA SITOLAHTI

KUVAT: MARU LEMMETTY

Kustannusosakeyhtiö Otava 2018

Kirjan takana on aurinkoinen floristimestari ja 

Järvenpään Kukkatalon toinen omistaja

Saija Sitolahti.

Vanhempien jalanjälkiä seuraamalla,

hän on varmasti imenyt kaiken taidon ja inspiraation jo lapsuudessaan.

Saijan töitä ja aurinkoista olemusta on ollut ihana seurata alan lehdistöstä ja tapahtumissa.

On ihana, ettei kukkasidonta ole ryppyotsaista ja tosikkomaista.

Vaan kaikesta näkee, että hän itsekin nauttii tekemisestään ja kukkien luomasta kauneudesta.

Tuo ilo ja innostus on tarttuvaa

ja siksi on hienoa, että tämän kaltaisia kirjoja tehdään.

Ei kaikista tule floristimestareita, 

mutta omasta tekemisestä ja kukista voi ja pitääkin nauttia.

Kirja opastaa alkuun kukkien ja kasvien saloihin,

sekä esittelee tärkeimmät työvälineet.

Itse sisältö jakautuu neljään eri aihealueeseen:

- Kimput

- Kukkakorut ja -asusteet

- Kukkia lahjaksi

- Asetelmat ja kattaus

Jokainen teko-ohje kertoo selkeästi tarvittavat materiaalit ja työvaiheet.

Selkeä ja kaunis kuvitus auttaa ymmärtämään tekovaiheet,

vaikka alan termistö ei olisikaan tuttua entuudestaan.

Maru Lemmetyn kuvat ovat kaunista katseltavaa jo ihan sinälläänkin.

Siksi kirja sopii myös sohvapöytäkirjaksi,

ihan jo kaiken kauneutensa vuoksi.

Suosittelen lämpimästi kirjaa kaikille, 

jotka nauttivat käsillä tekemisestä,

kukista, 

haluavat oppia kukkasidonnan perusteita,

järjestävät juhlia,

aloittelevat puutarha- tai floristiopintoja

ja 

ihan pitkään kukka-alalla työskennelleillekin inspiraatioksi.

Jatkan viimevuotiseen tapaan kirjavinkki-sarjaani näin syksyn tullen.

Kesällä meillä puutarhaihmisillä ei ole oikeastaan aikaa lukea,

kun kaikki aika kuluu ulkona.

Pimeinä iltoina on ihana käpertyä sohvan nurkkaan,

nauttia kasveihin liittyvistä kirjoista

ja antaa ajatusten virrata uusien ideoiden äärellä.

Ja kohta tuo joulukin on täällä.

Puutarha- tai kasvikirja on jokaisen kasvirakastajan varma toivelahja. 

*Kukkakirja on saatu Otavalta arvostelukappaleena.

Aiemmat kirjaesittelyt löydä kirjavinkki -tunnisteen takaa. 

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 

sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Sisusta ja piristy vihreällä!

reunustraakkipuu

Dracaena mariginata

ドラセナマルギナータ

Kesällä melkein unohtaa huonekasvien ihanuuden,

kun puutarha tarjoilee vihreyttä niin yltäkylläisesti.

Mutta nyt alkaa olla toinen juttu.

Samaan aikaan, kun lehdet varisevat puista,

viherkasvien arvo nousee. 

Onneksi on viherkasveja,

niihin saa helposti pahimmat vihervimmat purettua,

niiden vihreän ja elävyyden hyvistä vaikutuksista puhumattakaan.

Vihersisustus on nyt onneksi muodissakin, 

ja sitä myötä koditkin viihtyisämpiä. 

Itse olen aina rakastanut huonekasveja,

vaikka ne olisivatkin olleet kuinka poissa muodista. 

Sillä minusta sellainen koti, jossa on kasveja ja kirjoja,

on viihtyisä.

Esittelen teille nyt muutaman vihreän piristäjän meiltä. 

 Kaktus-kasvihuone oli kesän oikeassa kasvihuoneessa,

mutta muutti syksyn tullen sisälle. 

Hyvin ne ovat viihtyneet ja kasvaneetkin muutamassa kuukaudessa. 

Täältä näet postauksen istutushetkistä. 

 joulukaktus/(marraskuunkaktus/talvikaktus)

Schlumbergera x buckleyi

シュルンベルゲラ×バックレイ

Valkoinen joulukaktus on nuppuja täynnä. 

Ne ovat kuin pieniä helmiä, tumman vihreiden lehtien kärjissä. 

 Opuntia

オプンティア

Itse valamassani betoniruukussa kasvaa ´Mikki Hiiri-kaktus` eli Opuntia.

Ja mehitähdestä on vuosien myötä tullut aika luikerteleva tapaus. 

 mehitähti

Sempervivum

センペルビブム

Täältä voit lukea mehitähden alkuajoista. 

 kilpipiilea

Pilea peperomioides
Chinese Money Plant
ピレア・ペペロミオイデス

posliinikukka

Hoya

 

 Kasvi-ihmisen kotona on tietysti myös kasvikuvia.

Nämä ovat vanhasta kasviosta peräisin olevia piirroksia.

Washi-teipillä on hyvä kiinnittää kuvia seinään,

koska se irtoaa helposti maalia irrottamatta. 

Ja siitä tulee tarpeeksi rento fiilis sisustukseen.

  

 salvadorintillandsia

Tillandsia Xerographica

チランジアキセログラフィカ

  sitruuna

Citrus limon

レモン

Syksyn myötä huomaan myös puutarhakirjat vaihtuneen huonekasvikirjoiksi.

Oi, miten hauska onkaan miettiä huonekasveilla sisustamista ja uusien ihanuuksien hankintaa,

aivan samoin kuin puutarhaa suunnitellessa.

Kyllä tämä kasvien maailman onkin rikas.

Puutarha- ja kasviharrastuksesta voi helposti 

nauttia ympärivuotisesti myös täällä Pohjolassa. 

Mistä huonekasvista sinä seuraavaksi haaveilet?

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 

sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Viikonloppu ♥

auringonkukka

Helianthus annuus

sunflower

ヒマワリ

Halusin vaan toivottaa teille hyvää viikonloppua!

Täällä on ollut kiireinen viikko,

ja lepotauko tulee tarpeeseen. 

Ohjelmassa on kotoilua, lokoilua ja puutarhailua. 

Ihan parasta ohjelmaa siis.

Syksyinen, talveen varustautuva luonto on ollut tälläkin viikolla upeaa katseltavaa.

Olen ollut koko viikon ulkotöissä ja on ollut ihana nauttia kauniista syksysäästä.

Monta lintuauraa ja upeita värejä on saanut katsella töiden lomassa.

Viime postauksessa jo mietin, että pikkuhiljaa väriloisto alkaa väistymään.

Mutta voi mitä sävyjä luonto silti tarjoilee meille. 

"He thought about how much he loved everything;

the forest and the sea, the rain and the wind,

the sunshine, the grass and the moss, and

how impossible it would be to live without them all..."

-Comet in Moominland-

Minä en ainakaan osaisi, Hemulin lailla, elää ilman luontoa,

juuri kaikkea sitä mitä Hemuli mainitsee.

Onneksi ei tarvitsekaan,

vaan tänäkin viikonloppuna voidaan nauttia luonnon ihmeistä ja ihanuuksista. 

Se, jos mikä rentouttaa. 

Ihanaa viikonloppua siis

juuri sulle! 

P.S. Olen pahoillani, että olen tällä viikolla ehtinyt niin huonosti vastailla teidän ihanien kommentteihin. 

Olen kyllä lukenut kaikki ja nyt vielä vastaan jokaikiseen. 

Olen niin iloinen tästä ihanasta vuorovaikutuksesta ja 

niistä lukuisista kommenteista ja ystävyydestä, 

vaikka emme ole useimpienkaan kanssa koskaan nähneetkään livenä. 

Se on minulle ihan extra-tärkeää! 

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 

sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Ikkunan kummankin puolen

Pikkuhiljaa värien leiskunta alkaa väistyä ulkona puutarhassa

ja elämä siirtyy kylmenevän sään 

ja pimenevien iltojen myötä enemmän sisälle kotiin.

 Ikkunoiden sisällä ja ulkopuolella olevista asioista alkaa tulemaan yhä tärkeämpiä. 

 Pienilä kivoilla yksityiskohdilla saa piristystä helposti.

En ole kovin "oranssi-ihminen",

mutta syksyisin lämpimät sävyt ihastuttavat kovasti.

Me pihasuunnittelijat puhumme usein lainatusta maisemasta.

Siitä, että puutarhaan olennaisena osana kuuluu myös kaikki, mitä sinne näkyy.

Sitä kannattaa hyödyntää ja siitä kannattaa nauttia.

Samoin on kodin sisustuksessa.

Vaikka ei toisi aina vuodenajan mukaista sisustusta ja värejä esineinä kotiin,

ikkunoista avautuva maisema tuo ne mukaan sisustukseesi.

Keittiön pöydän ääressä on ollut upeaa ihailla syksyn värileikkiä.

Sellaiseen räväkkyyteen ei kyllästy samoin,

kuin esimerkiksi kirkkaan värisiin verhoihin.

Tämäkin olohuoneen ikkunanäkymä, voisi puhua jopa maisemataulusta, 

vaihtaa ilmettään päivittäin. 

Samaan aikaan myös olohuoneen tunnelma muuttuu.

Ei ole siis yhdentekevää, mitä maisemia tai asioita ikkunoistamme avautuu.

Aina maisemaan tai näkymiin ei voi itse vaikuttaa. 

Siihen kuitenkin voi, miltä juuri omalla tontilla näyttää. 

Oman puutarhan kasveilla voi avata tai sulkea maisemia mieleiseksi.

Lepaan Savipaja

Myös sillä on merkitystä, mitä siellä ikkunan sisäpuolella on.

Jos näkymät ovat kurjat, 

viherkasvit ja omaan silmään kauniit katseenvangitsijat voivat lieventää asiaa.  

Ja kynttilöiden luomasta tunnelmasta voi nauttia sekä sisällä, että ulkona puutarhassa.

Käytetään tämä kurja pimeys hyödyksi ja tunnelmoidaan. 

Ei tätäkään kynttilää näkyisi, jos aina olisi kesä. 

Kauneutta perjantaihisi!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

Vaahteramäen ruskanäkymiä 2014

Teen välillä postausluonnoksia, joita en tule sitten koskaan jostain syystä julkaisseeksi.

Tänään huomasin luonnosten joukossa tämän postauksen, 

joka oli tallennettu 10. lokakuuta vuonna 2014.

Neljä vuotta sitten on näköjään ollut myös upea ruska.

Mutta kylläpäs on näkymät muuttuneet neljässä vuodessa.

Etupihan aidanne tien vieressä on kasvanut hurjasti. 

Sen läpi peltomaisema ei enää oikeastaan näy. 

Tässä kohtaa on tapahtunut eniten muutoksia.

Kasvimaan vasemmalle puolelle on kotiutunut pihasauna 

ja sen ympäristöön keidasterassimme. 

Kasvimaan porttina on pilariomenapuut

 ja kasvillisuus on vaihtunut hieman muualtakin.

Kasvihuoneen terassi oli jo tuolloin olemassa 

ja se toimi ehkä hieman nöpön näköisen ruokailukatoksen alustana. 

Porttina portaisiin toimi vihreä "rimpulakaari", 

jota oli epätoivoisesti yritetty tukea heinäseipäillä. 

Syyshortensia on kyllä kärsinyt vuosien saatossa, 

samoin terassin puoleinen köynnösruusu kuoli seuraaana talvena. 

Luonto ei ole oikeastaan muuttunut. 

Ja se on ihanaa. 

Onpa mielenkiintoista katsella vanhoja kuvia omasta puutarhasta.

Välillä tuntuu, ettei täällä tapahdu mitään,

mutta paljon on tosiaan tapahtunut. 

Jos haluatte katsella, miltä näissä kuvan kohdissa puutarhaa nykyään näyttää,

selailkaa vanhoja postauksia taaksepäin. ;)

Nyt taitaa pikkuhiljaa ruska väistyä harmaampien sävyjen tieltä tältäkin vuodelta.

Tänään on ainakin tänne luvattu sateista säätä.

Onneksi olemme saaneet nauttia tästä upeasta ruskasta näin kauan.

Väritankkauksen jälkeen jaksaa paremmin harmaampiakin päiviä. 

Työssänikin on ollut oikeastaan uusi kiireinen kausi,

lämpimien säiden ansiosta varmasti monen ajatukset kääntyvät uudelleen puutarhaan. 

Monena vuonna pihahommat olleet jo aika kylmää puuhaa tähän aikaan syksystä.

Puutarhahommissa harvoin tuleekaan kylmä, kun touhuaa ja liikkuu.

Siksi kannattaa mennä aina ulos, vaikka taivas olisikin harmaa.

Tietysti kaatosateella on järkevämpää nauttia kynttilöistä ja vaikka leipoa pullaa. 

Puutarhaihmisten onneksi niitä sateisia päiviäkin on, 

muuten meidän huushollit voisi olla vieläkin sekaisempia. ;)

Mukavaa päivää,

satoi tai paistoi!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.