Osa 6
Valkoiset kaunottaret
suomenköynnösruusu
Rosa ´Pohjantähti`
つるバラ
Pensasruususarjan viimeisen osan ruusut eivät oikeastaan kuulu koko sarjaan.
Ne eivät nimittäin ole pensasruusuja, vaan köynnös- ja tertturuusuihin kuuluvia kaunottaria.
~~~
SUOMENKÖYNNÖSRUUSU
- Harald Wasastjernan vuonna 1932 jalostama suomalainen köynnösruusu.
- Äiti keskiaasialainen R. beggeriana, jolta ´Pohjantähti`on saanut kylmänkestävyytensä.
Isä on varhainen polyantharuusu ´Orléans Rose`,
jonka kautta japaninköynnösruusun vaikutus tulee esille suurina kukkaterttuina.
- Ainut köynnösruusu, joka pärjää ilman talvisuojausta
tai kevyesti suojattuna Etelä- ja Keski-Suomessa.
-Sitä sanotaan maailman kestävimmäksi köynnösruusuksi.
Vaahteramäellä sitä ei ole koskaan suojattu, eikä se ole koskaan paleltunut.
-Kasvaa noin 3-4 m korkeaksi ja todella leveäksi.
Vaahteramäellä se kasvaa köynnöskaaren molemmin puolin. Kaari on ehkä liian pieni kasvupaikka, suosittelen mieluummin leveämpää köynnösritilää tai pergolan rakenteita sen tueksi.
-Sopii myös maanpeittoruusuksi.
-Voimakas- ja nopeakasvuinen
-Versoissa on tukevia piikkejä, jotka pistävät todella ikävästi. Hoitotöissä se pistää vahvojen hanskojenkin lävitse, aiheuttaen allergisiakin oireita.
-Kukkii valkoisin pienin, puolikerrotuin tertuissa olevin kukin. Terttuja on kuitenkin paljon, eikä se näytä oikeastaan pienikukkaiselta.
-Kukinta kestää parisen viikkoa.
-Kukissa mieto tuoksu.
-Kukkii edellisen vuoden versoilla. Joten leikkaus kannattaa tehdä vanhimpia, puutuneita oksia harventen. Paras leikkausaika on keväällä, ennen silmujen puhkeamista.
- Säännöllinen leikkaus kannattaa. Silloin köynnös ei ränsisty.
-Erittäin terve
-Helppohoitoinen, viihtyy vaatimattomassakin kasvualustassa ja puolivarjossakin. Voi tietysti paremmin runsasravinteisessa maassa.
Vaahteramäellä se kasvaa suht ravinteikkaassa maassa ja auringossa
-Helppo lisätä kesäpistokkaista. Jopa maljakkoon leikattuihin oksiin saattaa kasvaa juuria.
-Pärjää vyöhykkeillä I-VIII.
-Vaikka ´Pohjantähti` kukkii aika vähän aikaa.
kukinta on niin runsasta, että se on istuttamisen arvoinen.
Myös talvinen, lehdetön köynnös on kaunis.
Myös linnut tykkäävät istuskella sen suojissa talvella.
~~~
tertturuusu
Rosa ´Schneewittchen`
アイスバーグ( バラ)
ポリアンサ
´SCHNEEWITTCHEN` (´ICEBERG`)
-P. Lambert jalosti tämän kaunottaren Saksassa vuonna 1901.
-Kuuluu Polyantha lajikeryhmään.
-Tämä ruusun nimi on oikeastaan ´Iceberg`, mutta siitä käytetään useimmiten lajikenimeä, joka tarkoittaa sadun Lumikkia.
-Kasvaa noin 90 cm korkeaksi.
-Pienehköt, tiheän kerrannaiset, valkoiset kukat.
-Kukat muuttuvat syyskylmällä punertaviksi.
-Kukinta on jatkuvaa.
-Kohtalaisen voimakas tuoksu.
-Lehdet tummat ja kiiltävät.
- Ei erityistä tautialttiutta.
Vaahteramäellä ´Schneewittchen` on ollut kuitenkin aikamoinen kirvamagneetti,
myös ruostetta on esiintynyt.
-Keväällä tehdään
voimakas leikkaus:
kuolleet ja
heikot versot poistetaan kokonaan,
valitaan 3-5
vahvaa versoa, joihin jätetään muutama silmu(noin10cm).
Suurikukallisille
tehdään lievempi leikkaus.
-Keväällä kannattaa aloittaa lannoitus voimakkaan
kasvun aikaansaamiseksi.
Ja maanpinnan
kuohkeutetaan.
Ryhmäruusut eivät tykkää kuorikatteesta eivätkä maanpeittokasveista,
vaan maanpinnan tulisi olla mielellään ihan mulloksella.
-Kesällä ryhmäruusuja kannattaa leikata säännöllisesti.
1. Villiversot
poistetaan. Villiversoissa on pienet, vihreät
lehdet ja usein piikkinen varsi.
Lähtevät
juuriosasta ja kasvavat voimakkaasti.
2. Kuihtuneet kukat
poistetaan, jotta kukinta olisi jatkuvaa.
Tertusta
poistetaan yksittäiset kukat kukkaperineen.
Koko kuollut
kukinto leikataan, ensimmäisen täyden lehden yläpuolelta
(viisi lehdykkää).
-Talvehtii hyvin suojattuna.
Oma kokemus:
Istutin vuonna 2010 pitkän rivin, 12 kpl ´Schneewittcheneitä` takapihalle.
Olin nähnyt Uudessa-Seelannissa todella kauniita ´Schneewittchen` istutuksia.
Ne olivat yleensä leikattujen puksipuuaitojen sisällä tai edessä. Ihastuin niihin todella.
Tein Vaahteramäelle vähän suomalaisemman version. Istutin ruusut ´Danica`-pallotuijinen eteen.
Ensimmäsinä vuosina taistelin joka kesä kirvoja vastaan.
Ne söivät kaunottarien lehdet melkein kokonaan, torjunnasta huolimatta.
Viime vuosina sain kirvat enemmän aisoihin, mutta lehdissä tuppasi olemaan ruostetta ym. Sitten tuli uusia ongelmia, takana olevasta rinteestä pikkutalvio (Vinca minor) rynni mäkeä ylös. Ja meinasi tukahduttaa koko ruusut jalkoihinsa.
Viime vuoden talvi oli sitten piste iin päälle. Lumettomuus palellutti suurimman osan ruusuista.
Ja jäljelle jäi vain 3 kaunotarta.
Viime kesänä kaivoin pikkutalviot ja ruusut ylös. Ja laitoin tilalle ihan muita kasveja.
Ruusut siirsin toiseen penkkiin.
Tykkään silti näistä ´Schneewittchen`-ruusuista valtavasti.
Ne ovat edelleen lemppareitani tertturuusuista.
Mutta olen ehkä suurpiirteisempi pensasruusuihminen,
enkä niinkään tertturuusujen hoitaja.
Lisää pensasruusuista voit lukea:
-Alanko,Pentti & Joy,Peter & Kahila,Pirkko & Tegel,Satu
(2009) Suomalainen ruusukirja. Tammi
-Rautio Pirjo (2009) Suomen ruusut. Otava
-Blomqvist, Leif (2015) Pohjoisen ruusut
Tämä oli pensasruususarjan viimeinen osa.
Mutta varmasti heikkouteni tuntien, ensi kesänä tulee taas uusia hairahduksia.
P.S. Viikonlopun kukkajuttuja näytän teille myöhemmin tällä viikolla.
Ja tänään mulla on aivan ihana päivä, oon ihan fiiliksissä.
Siitäkin kuulette myöhemmin.
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös facebookissa, instagramissa,
Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.