sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Hyvää Ystävänpäivää!



A friend is someone
who knows the song
in your heart, and
can sing it back to you 
when you have forgotten the words.


Kiitos teille kaikille ihanille ystävyydestänne!


Tulppaanien  ´maljakko` on perhokalastajan kalakori,
koska ´My Valentine` on intohimoinen perhokalastaja. <3

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

torstai 11. helmikuuta 2016

#tulppaanitorstai -tulppaanikaitaliina


Kukkalan Sanna ilahdutti meitä viime keväänä, joka viikkoisella #tulppaanitorstailla.
Ja olen todella innostunut, Sannan jatkaessa taas #tulppaanitorstaitaan.
Ajatuksena hänellä on ollut jakaa yksinkertaisia ja inspiroivia tulppaani-ideoita meille kaikille.
Hän kertoi pitävänsä ajatuksesta;
 laittaa kimpuksi sitomattomat kukat jotenkin muutenkin esille, 
kuin sellaisenaan maljakkoon. 
Olen tykännyt todella paljon hänen kekseliäistä tulppaani-ideoista.
Tulppaanithan ovat kevään myydyinpiä leikkokukkia,
 joita on kiva ostaa ihan itselleenkin piristykseksi.

Viime viikolla hän haastoi meitä muita bloggareita mukaan #tulppaanitorstaihin.
Vaahteramäellekin lensi haastekapula.
Haastekapula lensi myös 100 % outdoorin Katilta,
joka tarttui haasteeseen hauskalla idealla jo viime viikolla.
Täältä pääset katsomaan, mitä kivaa Kati keksi.
Mielellänihän minä otin tämän haasteen vastaan 
ja nyt saan vähän niin kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Jaettaessa ilo aina moninkertaistuu ja innolla jään seuraamaan muidenkin ideoita.

Lähtökohdaksi tähän ideaan otin 
varmasti melkein jokaisen suomalaisen kaapista löytyvät Teema-mukit.
Tai tässä kohtaa voi soveltaa mielin määrin.
Tähän käyvät mitkä tahansa mukit; 
teemat, muumit tai vaikka perintöporsliinit.
Meillä käytetään yleensä kaitaliinaa ruokapöydällä.
Tästä tuleekin tulppaanikaitaliina tai "tulppaanimato"
Sidoin 7 Teema-mukia niinellä yhteen.
Laitoin pariin kohtaan rusetit mukin korviin.
Tämä tulppaanikaitaliina voi vähän luikerrella eläväisesti.


Mukeihin asettelin rennosti matalaksi leikattuja tulppaaneja, helmililjoja ja tulppaanien lehtiä.


Värimaailma on itselle mieleinen vaalea ja uudestaan niin muodikas, lapsuuteni lempiväri, sininen.
Mutta tässäkin on voi säveltää niin paljon kuin haluaa. 
Jos kaipaa väriä elämään, miten olisi värikäs nauha niinen sijasta ja iloinen tulppaanikimara?


Tulppaanikaitaliina on helppo muokata omaan pöytään sopivaksi, lyhyeksi tai pitkäksi.


 

 Tulppaanikaitaliinaan  käytin:
- 20 kpl kotimaisia tulppaaneja 
- ruukkuhelmililjoja leikattuna
- 7 Teema-mukia
- niintä


Täältä löydät kaikki Kukkalan Sannan inspiroivat #tulppaanitorstai -ideat.
Myös instassa tulppaani-ideoita löytyy tunnisteilla #tulppaanitorstai ja #kukkala.


Innostuitko sinäkin?
Nyt vaan #tulppaanitorstai -ideoita jakoon.
Kaikki bloggarit, instaajat ja muut somen-käyttäjät laittakahaan omat ideanne jakoon.
Ja ilman someakin kannattaa ilahduttaa itseään, perhettään ja ystäviään tuoreilla leikkokukilla,
jotta tämä harmaa räntätalvi olisi hieman lyhyempi ja kestettävämpi.


Kaunista tulppaanitorstaita meille kaikille! <3


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

P.S. Viime postauksen Pensasruusu-sarja jatkuu maanantaina. 


maanantai 8. helmikuuta 2016

Pensasruusuja

Osa 1 Pimpinellaruusut
Juhannusruusu ja sen siskot


juhannusruusu
Rosa spinosissima ´Plena` (ent. pimpinellifolia Plena)  
ロサ スピノシッシマ

Nyt on hyvä aika miettiä ensi kesän uusia istutuksia
ja suunnitella tulevia hankintoja.
Ajattelinkin kertoa vähän omia kokemuksia ja näyttää kuvia,
jos mietitte oman puutarhan pensasruusuhankintoja.

Täällä Vaahteramäellä kasvaa paljon perinteisiä suomalaisia kasveja,
höysteenä ja lisukkeena on sitten uusia kokeiluja.
Olen hurahtanut moneen kasvilajiin ja vanhat pensasruusut ovat yksi hurahduksen kohde.
Pensasruusut ovat helppoja, yleensä aika terveitä ja kauniita.
Ne sopivat suomalaiseen perinnemaisemaan 
ja niiden vaaliminen on omalla tavallaan kulttuuriteko.

Esittelen Vaahteramäen pensasruusut neljässä osassa:
Osa 1 Pimpinellaruusut
Osa 2 Tarhakurtturuusut
Osa 3 Neidonruusut
Osa 4 muut kaunottaret


JUHANNUSRUUSU
Ehkä Suomen rakastetuin ja yleisin pensasruusu,
joka tuo meille monelle mieleen mummolan ja lapsuuden kauniit kesäpäivät.
-1,5-2 m korkea ja leveä
-tiheäpiikkinen
-kukkii valkoisin kukin pari viikkoa juhannuksen tienoilla, kesäkuun lopulla
-syysväri kaunis, leiskuvan punainen ja mustat kiulukat
-talvellakin kaunis tiheiden versojensa ansiosta
-menestyy vyöhykkeillä I-VIII


~~~

papulanruusu
Rosa Pimpinellifolia-Ryhmä ´Papula´  

PAPULANRUUSU
-1-1,5 m korkea
-tiheäpiikkinen
-kukkii hennon vaaleanpunaisin kukin vähän juhannusruusun jälkeen, 
kesäkuun lopulla. Kukkien väri haalistuu melkein valkoiseksi kukinnan edetessä.
-voimakas ruskaväri ja viininpunaiset kiulukat
-menestyy vyöhykkeillä I-VI
-papulanruusun tarinaa voit lukea lisää täältä


~~~

morsionruusu
Rosa Pimpinellifolia-Ryhmä ´Juhannusmorsian`

MORSIONRUUSU
-1-2 m korkea
-kukkii papulan ruusun kanssa samoihin aikoihin, kesäkuun lopulla
-kukat voimakkaasti tuoksuvia, löyhästi kerrannaisia ja maljamaisia
-kukan keskiosa on roosanvärinen ja reunat ihan vaaleat
-kukinnan edetessä väri haalenee melkein valkoiseksi
-runsaasti isoja, viininpunaisia kiulukoita 
-menestyy vyöhykkeillä I-VII



~~~
Lisäksi istututin viime kesänä 
tarhapimpinellaruusun (Rosa Pimpinellifolia-Ryhmä ´Linnanmäki`).
Linnanmäestä minulla ei valitettavasti ole vielä kunnon kuvaa.
Mutta voin silti vähän kertoa siitä.

LINNANMÄKI/LINNANMÄEN KAUNOTAR
-kasvaa 2-3 m korkeaksi
-kukkii runsaasti valkoisin yksinkertaisin kukin ennen juhannusta,
 kukinta kestää 2-3 viikkoa
-juhannusruusumainen tuoksu
-kaunis syysväri ja runsaasti mustia kiulukoita
-terve
-menestyy vyöhykkeillä I-VI

PIMPINELLARUUSUJEN HOITO-OHJEITA:
- Yleisesti pimpinellaruusut kukkivat edellisen vuoden tai vanhempien vuosien versoilla,
siksi niitä ei kannata leikata kokonaan alas.
- Paras leikkaustapa on leikata harventaen vanhimpia oksia, alhaalta maanrajasta.
Näin pensas uudistuu jatkuvasti ja kukinnasta saa nauttia joka vuosi.
-Kaikki Pimpinellaruusut leviävät runsaasti juurivesoista. 
Istuta ne paikkaan, jossa ne saavatkin levitä.
-Niitä onkin helppo lisätä juurivesoista. 
Vesat voidaan irrottaa emopensaasta terävällä lapiolla, 
joko keväällä ennen lehtien puhkeamista tai syksyllä lehtien putoamiamisen aikoihin.
-Vaatimattomia maaperän suhteen. 
Vain jäykkä savimaa tai juuristolla seisova vesi on liikaa Pimpinellaruusuille.
-Paras kasvupaikka on aurinkoinen tai puolivarjoinen.


Lisää pensasruusuista voit lukea:
-Alanko,Pentti & Joy,Peter &  Kahila,Pirkko & Tegel,Satu 
(2009) Suomalainen ruusukirja. Tammi 
-Rautio Pirjo (2009) Suomen ruusut. Otava
-Blomqvist, Leif (2015) Pohjoisen ruusut 


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.



sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Söpöläinen

tarhakääpiöesikko
Primula vulgaris
Primrose
プリムラ 

Nyt on esikoiden aika.
Ne lupaavat kevättä ja tuoksuvat hurmaavilta.

Muistattehan, että tarhakääpiöesikot eivät ole kertakäyttökukkia, 
vaan ne voi siirtää keväällä kukkapenkkiin ilahduttamaan.
Siirrän tarhakääpiöesikot autotalliin kukinnan jälkeen
 ja pidän ne vaan hengissä kevääseen asti.
Ulkona ne viihtyvät tuoreessa ja multavassa maassa,
 aurinkoisessa tai lievästi varjoisassa kasvupaikassa.
Perennana ne kukkivat toukokuussa.

Sisäkasvina esikko viihtyy valoisassa ja viileähkössä paikassa,
 liian lämpimässä se nuupahtaa aika nopeasti.
Sitä ei kannata päästää kuivaksi missään vaiheessa,
 mutta juuret eivät tykkää myöskään seisoa vedessä.

Mukavaa sunnuntai-iltaa 
ja uuden viikon aloitusta!
Taas ollaan lähempänä kevättä.


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.





perjantai 5. helmikuuta 2016

Puutarhurin Runeberg



Tänään vietämme Runebergin päivää,
joka on kansallisrunoilijamme J.L. Runebergin syntymäpäivä 
ja myös suomenruotsalaisen kulttuurin ja kirjallisuuden merkkipäivä.

Vaikka olen runojen ja kirjallisuudenkin ystävä, 
Runebergeissä minua kuitenkin kiehtoo eniten heidän puutarhansa.

Tutkiskelinkin tänään mielenkiinnosta Eeva Ruoffin kirjoittamaa kirjaa nimeltä; 
Vanhoja suomalaisia puutarhoja (Otava 2002).
Teos on läpeensä todella kiinnostava, suosittelen tutustumaan siihen. 


Kirjassa on esitelty myös Fredrika Runebergin puutarhan tarinaa.
Hämmästyin, mitä kaikkea siellä on kasvanut.

Runebergien talon rakennutti lehtori Daniel Lindh omaksi kodikseen vuosina 1844-45.
Ja perusti myös puutarhan.
Hänen ajoiltaan Runebergit perivät monia kasveja,
päärynäpuun, omenapuita, Spiraea-aidanteen, syreenimajan, 
syreeniaidan, karviaismarjapensaat sekä valkeat vadelmat, 
joiden viljelyä Fredrika Runeberg jatkoi.

Runebergin perhe muutti taloon vuoden 1852 syksyllä.
Kirjan mukaan Fredrika Runeberg ryhtyi heti seuraavana kesänä tekemään muutoksia puutarhassa.
Hän istutti pojilleen nimikko-omenapuita sekä kolme luumupuuta.
Suurin osa alueesta oli ensimmäisinä vuosina omistettu hyötykasvien viljelylle.
Esim. raparperia, piparjuurta ja pinaattihierakkaa oli viljelyssä.

Ensimmäisinä vuosina puutarhassa oli suhteellisen vähän kukkia.
Kirjassa mainitaan kuitenkin valko- ja violettikukkaiset illakot, ukonhatut
 ja vaaleankeltaiset päivänliljat.
Hopeavillakat, tuhatkaunot, orvokit ja resedat reunustivat vihannespenkkejä.
Eräissä muissa oli kapeat ruokoreunukset, jotka estivät mullan valumisen puutarhakäytäville.
Jasmiinipensaat istutettiin 1850-luvulla.

Vuodesta 1869 alkaen, perhe luopui kesänvietosta Kroknäsissä, 
Fredrika Runeberg alkoi omistaa enemmän aikaa Porvoon-kodin istutuksille.
Hän rakennutti taimilavan ja suunnitteli yläpihan uuteen uskoon. 
Alueelle tehtiin hiekkakäytävät, nurmialueet ja kukkapenkkejä.
Kukkaistutuksissa hän käytti;
dahlioita, tulilobelioita, kirkkaan sinisiä lobelioita, astereita, leijonankitoja, leukoijia, resedoita, orvokkeja, tuhatkaunoja ja kirjavalehtisiä pelargonioita.

Hän istutti Spiraea-aidanteen päihin Rosa altaica-pensasaidan sekä ´Maiden Blush`-ruusupensaan.

Vihannekset saivat alapuutarhassa tehdä tilaa koristekasveille.
Uuteen pyöreään penkkiin istutettiin valkokukkaisia narsisseja ja reunukseksi violetteja leimukukkia.
Narsissejen kukittua siihen istutettiin yksivuotisia, siemenistä kylvettyjä kasveja: hamppua, tupakkaa, maissia ja risiiniä. Ne peittivät nopeasti alleen narsissien kuihtuvat lehdet.
Hänellä oli puutarhassaan myös hajuherneitä, kesä- ja syysastereita, leukoijia, orvokkeja, punapellavia, resedoita , ruusuleinikkejä ja valkoinen pioni, (jonka heidän miniänsä oli tuonut Tanskasta). Sekä myöskin tulppaaneja, hyasintteja ja muita sipulikasveja.
Syreenimajan viereisissä penkeissä kasvoi kehäkukkia, tarhakrasseja ja petunioita. 
Myös huonekasveja tuotiin kesäksi ulos ja ne toivat eksoottisuutta puutarhaan.

Fredrik Runebergin vuonna 1875 ottama kuva äidistään.
Fredrika Runeberg oli muutenkin todella ihailun arvoinen nainen.
Hän jätti meille herkullisen tortun reseptin, 
mutta tämän päivän Etelä-Suomen Sanomien artikkelin mukaan 
hän oli uskomattoman  edistyksellinen ja aikaansaava.
Käy lukemassa, mitä kahdeksan lapsen äiti teki puutarhanhoidon ohella:

Taidan seuraavalla Porvoon reissulla käydä myös Runebergien kotiin tutustumassa.
Lisätietoa museosta löydät:


Ihanan tutkailuhetken vietin nautiskelemalla Runebergin torttuja.
Ne eivät ole ihan perinteisen mallisia. 
Paistoin ne puutarhurille sopivissa muffinssivuoissa 
ja koristelukaan ei ole mikään taidonnäyte.
Mutta hyviä ne olivat. 

Mutta ei se ole niin tarkkaa...
kirjassakin mainitaan loppukaneettina:
"Museona toimivan Runebergien kodin alapuutaha on jotakuinkin entisellään 
ja välittää viehättävän vaikutelman 1800-luvun porvoolaisesta puutarhakulttuurista.
Se vaikuttaa hiukan villiintyneeltä, 
mutta Runebergin poikien mukaan heidän äitinsä puutarha 
ei koskaan ollutkaan viimeisen päälle ojennuksessa."


Käytin tutkailuni lähteenä kirjaa:
Vanhoja suomalaisia puutarhoja
Eeva Ruoff
Otava 2002



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Pelargonien kuulumisia


Viikonloppuna hoitelin autotallissa talvehtivia pelargonejani.
Tai itse asiassa, ne antoivat minulle paljon kaivattua viherterapiaa.
Uusia versoja kurottautuu valoa kohti, päivä päivältä taas enemmän.


Rapsin kuivia lehtiä pois ja latvoin hieman pitkäksi venähtäneitä versoja.
Saksiin tarttuminen palkitaan tuuheammalla kasvulla,
vaikka sydäntä kylmää leikata jopa nuppuja pois.
Kastelin myös kaikki ruukut hyvin.
Tässä vaiheessa kastelen vielä pelkällä vedellä.
Lannoituksen ja säännöllisemmän kastelun aloitan maaliskuun alussa.
Maaliskuun alussa latvon pelargonejani uudemman kerran 
ja silloin otan myös yleensä pistokkaita uusia taimia varten.
Täältä ja täältä löydät lisää tietoa maaliskuun touhuista.



valkoinen Mårbacka pelargoni 
Pelargonium zonale ´Vit Mårbacka`
Geranium, Pelargonium
ペラルゴニウム 

Täältä löydät lisää tietoa valkoisesta Mårbacka pelargonista.

Säästin osan latvotuista versoista ja nupuista 
ja laitoin ne olohuoneen pöydälle vihreyttä tuomaan.
Onni on muuten sairaanhoitaja-sisko, jolta sain tyhjiä lääkepulloja.
Tuo pienin oli kyllä sympaattisuuden huippu.


Kyllä ihminen voi olla pienestä niin onnellinen, 
minä ainakin olin viikonloppuna.
Tunsin niin eläväni, 
kun hoitelin pelargoneja, 
tyhjensin kompostia (joka muuten ilokseni on hönkinyt lämpimänä koko talven) 
ja kärräilin jo vähän kiviäkin pihalla.
Tein siis puutarhatöitä. 
Joku varmasti ajattelee, että elämä lipuu hukkaan, kun vaan tonkii omassa puutarhassaan.
Mutta vain me pöljät höyrypäät, voimme ymmärtää, mistä oikein yritän puhua.
Ja kohta meitä ei meinaa saada mihinkään, ei ainakaan kauas kotipihasta.


Gardening is a kind of disease.
It infects you,
you cannot escape it.
When you go visiting,
your eyes rove about the garden;
you interrupt the serious
cocktail drinking
because of an irresistible
impulse to get up
and pull a weed.
~Lewis Gannit~


Ja jos haluat lukea vielä kaikki pelargoneihin liittyvät postaukseni,
ne löydät täältä.


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.


sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Jääkausi


Tämä viikonloppu ja tammikuun loppu jäävät muistiin jäisenä ja liukkaana.
Puutarhassa ja pihalla ei näytä kovin kauniilta eikä pirteältä.
Mutta ajattelin laittaa nämä synkeät kuvat tänne blogiin, ihan vaan muistikirjan merkinnäksi.
Tälläista oli vuoden 2016 tammikuun lopussa.





Aika vähän on lunta enää nurmikollakaan.


Ajattelin mielessäni eilen, että pihamme on kuin luistinrata.
Minä pysyin ajatuksessani ihan ajatuksen tasolla.
Mutta naapurin tyttö ei jäänyt surkuttelemaan kurjaa jääkeliä.
Hän oli laittanut oikeasti luistimet jalkaansa ja luisteli omassa pihassaan.
Tämä  oli taas kerran hyvä muistutus meille aikuisille;
ei kannata surkutella vallitsevia oloja, vaan käyttää tilaisuus hyödykseen.
Tuon minä ainakin haluaisin oppia.


Näillä mietteillä;
oikein hyvää uuden viikon alkua!

Huomenna kerron mitä kivaa tein eilen.

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.