Puutarhurin Runeberg

Tänään vietämme Runebergin päivää,

joka on kansallisrunoilijamme J.L. Runebergin syntymäpäivä 

ja myös suomenruotsalaisen kulttuurin ja kirjallisuuden merkkipäivä.

Vaikka olen runojen ja kirjallisuudenkin ystävä, 

Runebergeissä minua kuitenkin kiehtoo eniten heidän puutarhansa.

Tutkiskelinkin tänään mielenkiinnosta Eeva Ruoffin kirjoittamaa kirjaa nimeltä; 

Vanhoja suomalaisia puutarhoja (Otava 2002).

Teos on läpeensä todella kiinnostava, suosittelen tutustumaan siihen. 

Kirjassa on esitelty myös Fredrika Runebergin puutarhan tarinaa.

Hämmästyin, mitä kaikkea siellä on kasvanut.

Runebergien talon rakennutti lehtori Daniel Lindh omaksi kodikseen vuosina 1844-45.

Ja perusti myös puutarhan.

Hänen ajoiltaan Runebergit perivät monia kasveja,

päärynäpuun, omenapuita, Spiraea-aidanteen, syreenimajan, 

syreeniaidan, karviaismarjapensaat sekä valkeat vadelmat, 

joiden viljelyä Fredrika Runeberg jatkoi.

Runebergin perhe muutti taloon vuoden 1852 syksyllä.

Kirjan mukaan Fredrika Runeberg ryhtyi heti seuraavana kesänä tekemään muutoksia puutarhassa.

Hän istutti pojilleen nimikko-omenapuita sekä kolme luumupuuta.

Suurin osa alueesta oli ensimmäisinä vuosina omistettu hyötykasvien viljelylle.

Esim. raparperia, piparjuurta ja pinaattihierakkaa oli viljelyssä.

Ensimmäisinä vuosina puutarhassa oli suhteellisen vähän kukkia.

Kirjassa mainitaan kuitenkin valko- ja violettikukkaiset illakot, ukonhatut

 ja vaaleankeltaiset päivänliljat.

Hopeavillakat, tuhatkaunot, orvokit ja resedat reunustivat vihannespenkkejä.

Eräissä muissa oli kapeat ruokoreunukset, jotka estivät mullan valumisen puutarhakäytäville.

Jasmiinipensaat istutettiin 1850-luvulla.

Vuodesta 1869 alkaen, perhe luopui kesänvietosta Kroknäsissä, 

Fredrika Runeberg alkoi omistaa enemmän aikaa Porvoon-kodin istutuksille.

Hän rakennutti taimilavan ja suunnitteli yläpihan uuteen uskoon. 

Alueelle tehtiin hiekkakäytävät, nurmialueet ja kukkapenkkejä.

Kukkaistutuksissa hän käytti;

dahlioita, tulilobelioita, kirkkaan sinisiä lobelioita, astereita, leijonankitoja, leukoijia, resedoita, orvokkeja, tuhatkaunoja ja kirjavalehtisiä pelargonioita.

Hän istutti Spiraea-aidanteen päihin Rosa altaica-pensasaidan sekä ´Maiden Blush`-ruusupensaan.

Vihannekset saivat alapuutarhassa tehdä tilaa koristekasveille.

Uuteen pyöreään penkkiin istutettiin valkokukkaisia narsisseja ja reunukseksi violetteja leimukukkia.

Narsissejen kukittua siihen istutettiin yksivuotisia, siemenistä kylvettyjä kasveja: hamppua, tupakkaa, maissia ja risiiniä. Ne peittivät nopeasti alleen narsissien kuihtuvat lehdet.

Hänellä oli puutarhassaan myös hajuherneitä, kesä- ja syysastereita, leukoijia, orvokkeja, punapellavia, resedoita , ruusuleinikkejä ja valkoinen pioni, (jonka heidän miniänsä oli tuonut Tanskasta). Sekä myöskin tulppaaneja, hyasintteja ja muita sipulikasveja.

Syreenimajan viereisissä penkeissä kasvoi kehäkukkia, tarhakrasseja ja petunioita. 

Myös huonekasveja tuotiin kesäksi ulos ja ne toivat eksoottisuutta puutarhaan.

Fredrika Runeberg oli muutenkin todella ihailun arvoinen nainen.

Hän jätti meille herkullisen tortun reseptin, 

mutta tämän päivän Etelä-Suomen Sanomien artikkelin mukaan 

hän oli uskomattoman  edistyksellinen ja aikaansaava.

Käy lukemassa, mitä kahdeksan lapsen äiti teki puutarhanhoidon ohella:

Monitaituri tortun takana

Taidan seuraavalla Porvoon reissulla käydä myös Runebergien kotiin tutustumassa.

Lisätietoa museosta löydät:

Porvoon museo

Ihanan tutkailuhetken vietin nautiskelemalla Runebergin torttuja.

Ne eivät ole ihan perinteisen mallisia. 

Paistoin ne puutarhurille sopivissa muffinssivuoissa 

ja koristelukaan ei ole mikään taidonnäyte.

Mutta hyviä ne olivat. 

Mutta ei se ole niin tarkkaa...

kirjassakin mainitaan loppukaneettina:

"Museona toimivan Runebergien kodin alapuutaha on jotakuinkin entisellään 

ja välittää viehättävän vaikutelman 1800-luvun porvoolaisesta puutarhakulttuurista.

Se vaikuttaa hiukan villiintyneeltä, 

mutta Runebergin poikien mukaan heidän äitinsä puutarha 

ei koskaan ollutkaan viimeisen päälle ojennuksessa."

Käytin tutkailuni lähteenä kirjaa:

Vanhoja suomalaisia puutarhoja

Eeva Ruoff

Otava 2002

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.