Rosa Minette

Neidonruusuihin kuuluva Rosa Minette, 

suomalaiselta nimeltään mustialanruusu.

Minette on lähtöisin Vibertistä, Ranskasta vuodelta 1819.

Suomalaisen nimensä ruusu on saanut Tammelasta sijaitsevasta Mustialan maatalousoppilaitoksesta, jonka taimitarhasta ruusua levitettiin 1900-luvun vaihtessa nimellä Rosa hybrida amoena. Myöhemmin mustialanruusuja on siirretty juurivesoina vanhoista puutarhoista.

Vaahteramäen Minettekin on lähtöisin tätini puutarhasta, juurivesasta.

Ruusu tekeekin runsaasti juurivesoja, joista on helppo lisätä sitä.

Tunnusmerkkinä Minetelle on se, että sateisella säällä nuput saattavat mädäntyä. 

Mutta kuivina kesinä sen kukinta jatkuu pitkään heinäkuussa.

Kukat ovat keskikokoisia, kerrannaisia, roosanvärisiä, vähitellen vaalenevia ja mielyttävästi tuoksuvia.

Lehdykät ovat vaaleanvihreitä, melko isoja ja pyöreäkärkisiä.

Suomen Ruususeura valitsi mustialanruusun vuoden 2005 ruusuksi.

Minette on yleensä 100-150 cm korkea, vähäpiikkinen pensas jonka latvat saattavat paleltua talvella. Keväällä ennen silmujen puhkeamista, kannattaa leikata paleltuneet oksat sekä  vanhempia oksia harventaen tyvestä.

Lähteenä käytin Pirjo Raution kirjaa; Suomen ruusut (Otava 2009).

Myös neidonkurjenpolvi (Geranium sanguineum Striatum) 

ja kiiltoleimu (Phlox carolina) loistavat kukillaan.

Kesäkuun lopun tunnelmia

peittokurjenpolvi

(Geranium cantabrigiense)

THE MOST NOTEWORTHY THING

ABOUT GARDENERS IS THAT

THEY ARE ALWAYS OPTIMISTIC,

ALWAYS ENTERPRISING,

AND NEVER SATISFIED.

THEY ALWAYS LOOK FORWARD

TO DOING SOMETHING BETTER.

-Vita Sackville-West-

suomenköynnösruusu 

(Rosa ´Pohjantähti`)

kirjoapteekkarinruusu 

Ranskanruusu ´Mundi`

(Rosa Gallica)

sekä 

laventeli

(Lavandula)

 verikurjenpolvi (Geranium sanguineum ´Album`), 

hopeahärkki (Gerastium Tomentosum-ryhmä), 

pallotuija (Thuja occidentalis ´Danica`) 

sekä tertturuusu (Rosa ´Schneewittchen`)

tarhakurjenpolvi

(Geranium x magnificum)

jalopähkämö

(Stachys macrantha)

Keskikesän kaunottaret

papulanruusu

Rosa pimpinellifolia ´Staffa`

Pidän vanhoista pensasruusuista.
Olenkin keräillyt niitä viime vuosina.
Kestää aina muutaman vuoden, että ne pääsevät täyteen kukoistukseensa.
Tänä kesänä moni muutaman vuoden vanha ruusuni, on alkanut kukkia paremmin.

Juhannusruusu (uudelta nimeltään Rosa spinosissima) ja sukulaisensa pinpinelliruusut, kuten Papulanruusu ja morsionruusu, kukkivat vain viikon tai pari vuodesta. Mutta ovat silti vieneet sydämen meiltä monilta suomalaisilta.
Pidempään kukkivat esim. tarhakurtturuusut, joita löytyy kerrottuja, kauniita lajikkeita paljon.

Monella vanhalla pensasruusulla on oma tarinansa ja historiansa.
Yleensä ne ovat kulkeutuneet esim. avioliiton myötä morsiamen kotitalosta, sulhasen kotiin.
Myös nykyäänkin moni ruusuharrastaja on saanut ruusunjuurakon, äidiltään, anopiltaan, tädiltään tai ystävältään. Niin minäkin. Näin ruusuista on tullut myös entistä rakkaampia.
Mutta täytyy tunnustaa että olen hurahtanut monta kertaa myös taimikaupassa.

Ruusujen historiasta voi lukea esim. kirjoista
Rautio Pirjo; Suomen ruusut, Otava 2009
Alanko Pentti, Joy Peter, Kahila Pirkko, Tegel Satu; Suomalainen ruusukirja, Tammi 2002
Suomen ruususeura ry:n  julkaisut

Torniolaaksonruusu

Rosa majalis ´Tornedal`

tertturuusu

Rosa ´Schneewittchen`

(valitettavasti kirvojen kera. 

Mutta ei huolta; kirvoihin auttaa esim. 

Neudorffin Spruzit RTU Tuhohyönteisten torjunta-aine)

kirjoapteekkarinruusu

Ranskanruusu ´Mundi`

Rosa gallica

Neidonruusu ´Lumo`

Rosa Alba-ryhmä ´Lumo`

tarhakurtturuusu ´Ritausma`

Rosa rugosa ´Ritausma`

tarhakurtturuusu ´Snow pavement`

Rosa ´Snow pavement`

tarhakurtturuusu ´Marie Bugnet`

Rosa rugosa ´Marie Bugnet`

Vuorimäntyjen typistys

Vuorimännyt (Pinus mugo) ovat helppohoitoisia havuja,

 jotka pärjäävät jopa hiekkaisilla ja kuivilla rinteillä.

Ne eivät tarvitse edes suojausta kevätahavalta.

Ainoa hoitotoimenpide vuoden aikana on vuosikasvaimien typistys, näin juhannuksen tienoilla. Muuten vuorimännyistä kasvaa joka suuntaan harottavia, tyvestä harvoja rumiluksia.

Itse käytän nimitystä harokat, sana ei varmasti ole oikeaa suomea, mutta kuvaa hyvin.

Vaahteramäen vuorimännyt ovat muotoutuneet pyöreiksi, joka vuotisilla leikkauksilla. 

ennen typistystä

Vuosikasvaimista typistetään vähintään puolet, vähän ennen juhannusta.

Vaihtoehtoisesti oksien keskimmäiset vuosikasvaimet poistetaan kokonaan.

typistyksen jälkeen

Kokeilumielessä olen typistellyt myös tavallista metsämäntyä (Pinus sylvestris).

ennen typistystä

typistyksen jälkeen
vieressä pesäkuusi (Picea abies ´Nidiformis`),
joka kasvaa luonnostaan kauniisti.

Hopea- ja sinikuuset (Picea punges)
kasvavat luonnostaan kauniin mallisiksi, eivätkä tarvitse typistystä.

Pionit sateen jälkeen

kiinanpioni

Paeonia lactiflora

´Festiva Maxima`

kiinanpioni

Paeonia lactiflora

´Shirley Temple`

kiinanpioni 

Paeonia lactiflora

´Duchesse de Nemours`

kiinanpioni

Paeonia lactiflora

´Sarah Bernhardt`

 kiinanpioni

Paeonia lactiflora

(lajiketta en tiedä, saatu anopilta jakojuurakkona)

Perennoja ja syreenejä

UNIKKO

Papaver

ELÄMÄ EI OLE JALKAPALLOKENTTÄ,

JONKA POIKKI PITÄÄ RYNNÄTÄ,

VAAN PUUTARHA,

JOTA PITÄÄ HOITAA.

- H.E. Fosdick-

Tällä hetkellä puutarha vaatii hoitoa. 

Rikkakasvit ovat innostuneet kasvamaan ja vaativat kitkentää.

Kitkeminen on kuin siivoaminenkin; ei niin kivaa mutta lopputulos palkitsee.

Samalla huomaa pieniä yksityöskohtia puutarhastaan.

SAKSANKURJENMIEKKA

Iris germanica

PIONI 

Paeonia

SÄRKYNYTSYDÄN

Lamprocapnos spectabilis ´Alba`

LEHTOAKILEIJA

Aquilegia vulgaris

PIHASYREENI

Syringa vulgaris

PIHASYREENI

Syringa vulgaris

PIHASYREENI

Syringa vulgaris ´Alba`

Kevättunnelmia

Tulppaanit (Tulipa), pallotuijat (Thuja occidentalis ´Danica`) ja pikkutalvio (Vinca minor).

Kaunis kevät on ilahduttanut meitä viime viikkoina.

Olen ollut niin tohkeissani kaikki vapaa-aikani pihalla, että blogin päivitys on jäänyt ihan hunningolle. 

Mutta tässä muutamia tunnelmakuvia Vaahteramäeltä.

Tulppaani (Tulipa)

Narsissi (Narsissus ´Obdam`)

hämykuunlilja (Hosta undulata var. ´Erromena`)

kesäpikkusydän (Dicentra formosa)

purppurasydän (Dicentra formosa ´Aurora`)

idänvirpiangervo (Spiraea chamaedryfolia)

Äitienpäivälahjaksi saamani pilvikirsikka (Prunus pensylvanica) ilahduttaa ensimmäisillä kukillaan.

Metsävaahteran (Acer platanoides) kukinnot ovat aika vaatimattomia, mutta keräävät pölyttäjiä niin että mieletön surina kuuluu.

Kaikki eläimet eivät ilahduta kyllä läsnäolollaan. Lehtokotilot näyttävät lisääntyneen runsaasti viime vuodesta. 

Parina viime kesänä lehtokotilot ovat olleet riesana Vaahteramäellä ja lisääntyneet vuosi vuodelta. Ensimmäisen kotilon kohdattuani, itku pääsi ja luulin että puutarhanhoito olisi nyt siinä. Uhkasin vetää koko tontin asfaltille tai muuttaa kerrostaloon.

Mutta nyt olen jo jollain tavalla sopeutuneet ajatukseen, että puutarhanhoitoon kuuluu myös kotiloiden keräily ja Ferramolin levittely. Kuljen korkillisen mehukattipurkin kanssa kitkiessäni, ja kerään kaikki mahdolliset kotilot sinne. Purkissa on etikkaa. Kiehuva vesi viimeistään tappaa kotilot. Ferramol on myös tehonnut hyvin, mutta vaatii toistoa useamman kerran kesässä. 

Olen yrittänyt myös siistiä ojat ja muut heinikot, joissa kotilot viihtyvät. Mutta maalla ja isolla tontilla, se ei ole helppoa.

Naapurin hevonen näkyy etupihalle.