valkolumimarja
Symphoricarpos albus
Valkeaa ja valoa löytyy puutarhasta myös ruskan aikaan.
Valkolumimarja on myrkyllinen mutta niin ihana. Sen marjaisia oksia voi käyttää sidontaan ja se saa lehtensä aikaisin keväällä. Eikä se ole niin tarkka maan suhteen. Säännöllisillä kevätleikkauksilla se pysyy kauniin tuuheana. Myös vaaleanpunamarjainen lajike on olemassa.
kirjovuohenputki
Aegopodium podagraria
Inhoan vuohenputkea sydämestäni. Mutta annas olla, kun vastaani tuli kirjovuohenputki, ihastuin siihen oitis. Oikein ostin sen. Saa nähdä tuleeko siitä vielä riesa. Se kasvaa maanpeitekasvina puitten alla. Siellä se voi levitä matoksi asti. Ja vielä näin marraskuussa se on säilyttänyt oman värinsä.
Tykkään laikukkaista lajeista, ne tuovat valkoisilla laikuillaan tai raidoilla raikkautta.
Yksi lempparini on laikkukirjokanukka (Cornus alba ´Elegantissima`). Taimeni on vielä pieni. Istutin sen viime kesänä tädiltäni saamastani piiskataimesta. Sitä siis voi jakaa koska se leviää juurivesojen/rönsyjen avulla. Aikaamyöden siitä kasvaa kaksi - kolmemetrinen pensas.
Pari viikkoa sitten se näytti tältä.
Nyt se on alkanut jo tuleentua mutta sen verso on kauniin punainen.
Viiruhelpi (Phalaris arundinacea ´Picta`) kahisee ihanasti tuulessa, mutta leviää agressiivisesti. Se kannattaa istuttaa paikkaan jossa se saakin levitä. Se on vaatimaton kasvualustan ja -paikan suhteen. Ja vieläkin näin marraskuussa se on voimissaan. Keväällä se leikataan alas kuten muutkin perennat.