Ystävänpäivänä

nystykämmekkä

Ondicium

オンシジューム

Mistä tuntee ystävän?

Sotkunutturasta ja pikkulikaisesta paidasta. 

Ovikellosta, jota kukaan ei soita, 

sillä ovesta voi tulla suoraan ja vara-avaimen paikka on selvillä.

Ystävän tuntee puhelinsoitosta, jonka voi aloittaa itkulla. 

Ruokapöydästä, jonka ääressä notkutaan kelloa katsomatta ja 

syödään nälkään kohteliaisuuden sijasta.

Ystävän tuntee tilasta vailla pelkoa. 

Sohvasta, jolla voi istua polvet sylissä ja kertoa kaiken kaunistelematta ja varomatta: 

jos tulkinnanvaraa jää, ystävä uskoo hyvään.

Ystävyys on sitä, että mikään suru ei ole liian vähäpätöinen jaettavaksi, 

eikä mikään ilo tai pulla liian pieni puolitettavaksi.

Ystävyys on sitä, että sillonkin kun ei ole kotona, 

on ystävässä aivan kotona.

Siitä ystävän tuntee. 

~Hanna Kivisalo, Sekunnit ja tunnit~

Oikein ihanaa ystävänpäivää sinulle blogiystäväni! 

Ihanaa, että olet olemassa. 

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.