Herkkää ja rouheaa

Vastakohdat täydentävät toisiaan.

Kun on jotain herkkää, 

sen vastapainoksi kannattaa asetella jotain rouheaa

ja päinvastoin.

Tein viime viikolla ruokailutilan ikkunaan kranssin.

Olen hieman kaavoihin kangistunut, 

sillä teen kranssin juuri tuohon ikkunaan 

jokaisena jouluna.

Tänä vuonna tein kranssin pohjan pajusta

ja itse kranssin eukalyptuksesta, 

kuusesta, hopeakuusesta ja sinikatajasta.

Kaikki tarvikkeet löytyivät kätevästi omasta puutarhasta, eukalyptusta lukuunottamatta. 

Perjantaina oli tyttäreni lakkiaiset ja 

hänen valkoiset ruusunsa sopivat täydelliseksi pariksi

 tuon metsäisen kranssin kanssa. 

Jotain rouheaa ja luonnollista,

täydennettynä herkillä ruusuilla. 

Linnan itsenäisyyspäivän juhlaa katsoessani telvisiosta,

kiinnitin ensimmäiseksi huomiota todella kauniisiin kukkasomisteisiin.

Tuntui, että sielläkin teemana oli luonnollinen metsä ja rouheus,

mutta vastapainona löytyi herkkiä kieloja ja ruusuja.

Koko juhla täydensi kaikilta osilta täydellisesti toisiaan.

Tykkäsin valtavasti juhlan annista.

Onhan se hauska katsella ja arvioida pukuloistoa, niin kuin yleensä,

mutta tämä juhla oli mielestäni jotenkin paljon syvällisempi ja antoisampi.

Samaa herkkyyttä tahdon myös omaan joulunviettooni.

Luonnollista ja syvällistä kauneutta

ja olennaiseen keskittymistä.

Näiden kuvien myötä toivotan sulle ihanaa päivää!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.