Upea valkoinen kärsimyskukka

Kasvi saatu blogiyhteistyönä: Huiskula Oy

kärsimyskukka

Passiflora caerulea

Passiflora

パッションフラワー

Pari kymmentä vuotta sitten sain mummoltani upean kärsimyskukan,

jota olin aina ihaillut hänen ikkunalaudallaan.

Mummo tulikin yhtenä päivänä siihen tulokseen,

että se vei liikaa tilaa hänen ikkunaltaan ja 

päätti antaa kaunottaren minulle.

Olin aivan mykistynyt onnesta.

Kärsimyskukka asui meillä monta vuotta ihan sisäkasvina.

Se ränsistyi hieman aina talvisin, mutta oli kuitenkin ihan kaunis katsella.

Kun muutimme tänne Vaahteramäelle,

aarteeni kuoli.

Se ei tykännyt muuttamisesta,

vaikka oli alunperin kiltisti muuttanutkin mummolasta meille.

Viime talvena Espanjan naapurillamme kasvoi 

ihan uskomattoman kokoinen kärsimyskukka pitkin talon seinää.

Se kurotteli jo toisessa kerroksessa ja kasvoi ihan kuin villiviini meillä täällä Suomessa.

Yhtäkkiä muistin kärsimyskukan olemassa olon

ja muistot mummon kärsimyskukasta tulvahtivat mieleen. 

Ajattelin, että sellaisen haluan kyllä tänä kesänä kesäkukaksi, 

jonka yritän ehdottomasti talvettaa.

Ja vaikka perinteinen liilan sävytteinen on upea,

halusin valkoisen lajikkeen tänne Vaahteramäelle.

Nyt kärsimyskukkani on nauttinut auringosta kasvihuoneessa,

sillä viime viikkoina oli niin kylmä.

Tällä viikolla aurinko on hellinyt meitä

ja ensimmäinen nuppu on auennut

ja useita nuppuja on ilmestynyt köynnökseen.

Kärsimyskukka on siis köynnösmäisesti kasvava

ja tarvitsee tuen, mitä pitkin kiivetä.

Siellä Espanjassa se taisi tukeutua ensin johonkin sähköjohtoon

ja siitä sitten muut versot saivat kiinni, 

kun ensimmäinen verso

oli päässyt ylös saakka.

Nyt kärsimyskukkani on vielä myyntiruukussa ja 

tukikin jää pian matalaksi.

Siirrän sen kohta puoliin ihan ulos

ja teen sille kunnon tuen. 

Se voi optimaalisissa olosuhteissa kasvattaa jopa 10 metrin pituisia versoja,

mutta meillä se jää kyllä lyhyemmäksi.

KASTELU JA HOITO:

Kärsimyskukka pitää auringonvalosta,

mutta sietää myös hajavaloa.

Ja kestää myös yllättävän viileää kasvupaikkaa,

jopa pientä pakkasta, kun on ensin karaistunut.

Sisältä ulos siirrettäessä täytyy olla kuitenkin varovainen,

sillä kasvi ei ole vielä tottunut viileään.

Kärsimyskukkaa kannattaa kastella säännöllisesti keväästä syksyyn.

Multaa ei kannata päästää koskaan kokonaan kuivaksi.

Lepokaudella talvella, sitä kastellaan niukemmin,

sillä se voi kuolla myös liikakasteluun.

Keväästä syksyyn sitä kannattaa myös lannoittaa säännöllisesti,

lepokaudella lannoitusta ei tarvita.

TALVETUS:

Kärsimyskukka talvetaan 5-10 asteessa valoisassa kasvupaikassa.

Minä tosin talvetin tai pidin sitä aiempaa kärsimyskukkaa monta vuotta ihan sisäkasvina.

Eli myös sitä voi kokeilla.

Tämän kasvin aioin kuitenkin talvettaa autotallissa pelargonien seurana. 

 Kärsimyskukan yksi kukka kestää yleensä vain noin päivän,

mutta nuppuja tulee niin ahkeraan, 

että kukkia on kyllä keväästä syksyyn ihailtavana.

Odotan todella paljon tämän aarteeni kasvua.

Toivottavasti saan sen talvehtimaan ja menestymään monta vuotta eteenpäinkin. 

Olisi kiva kuulla myös sun kokemuksia kärsimyskukasta.

Miten olet hoitanut sitä?

Millaisessa paikassa se sinulla kasvaa?

Oletko talvettanut sitä?

Jos olet, niin millaisissa olosuhteissa?

*Kasvi saatu Huiskula :sta

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.