sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Kotini


Olen miettinyt paljon kodin merkitystä viime aikoina.
Koti ei ole pelkästään se talo tai asunto, jossa asutaan.
Kodin tärkein elementti ovat tietysti ihmiset, 
jotka siellä asuvat.
Meille puutarhaintoilijoille puutarha on myös todella tärkeä osa kotia,
olkoot se sitten parveke tai suuri maatilan ympäristö.
Oman tontin lisäksi, kodin viihtyvyyteen vaikuttaa paljolti koko seutukunta,
naapurit, kylä- tai kaupunkiyhteisö, luonto ym.
Eri ihmiset tietysti pitävät eri asioita tärkeinä.
Joillekin on tärkeää, että kaupat ja muut palvelut ovat ihan nurkan takana
ja elämän syke näkyy ja kuuluu myös omalle reviirille.
Itse kuulun niihin, joille kaupat saavat olla siellä yli kymmenen kilometrin päässä,
mutta luonnon läheisyys on erittäin tärkeää.


Meillä ei ole järvenrantatonttia, 
emmekä tietenkään omista läheistä järveäkään,
mutta se on silti osa kotiamme.
Se oli yksi peruste, miksi aikoinaan tonttiimme ihastuimmekin.
Ranta on noin puolen kilometrin päässä
ja omalla kylällämme on siellä oma venelaituri ja jopa grillikatos.




Järvi kuuluu varmasti suurimman osan suomalaisten sielunmaisemaan.
Järven avaruutta ja rauhaa katsellessa rauhoittuu
ja ajatukset järjestyvät päässä, aivan samoin kuin puutarhassa tai metsässäkin.
En tiedä, järjestyykö jonkun pää vaikka tavaratalossa, 
mutta minun pääni ei ainakaan järjesty.


Olen niin kiitollinen,
että saan asua kauniissa Suomessa.
Täällä oikeastaan jokaisella ihmisellä on mahdollisuus mennä kävelemään metsään ja järvenrannalle.
Ja jokaisella meillä on mahdollisuus "ottaa" kaunis luontomme osaksi omaa kotia.

 Täytyy kehuskella vielä, että meidän kylällä on oma vuorikin.
Ehkä matala, mutta vuori se on nimeltäänkin.
Sinne koululaiset tekevät retkiä ja siitä on aika hurjia tarinoitakin olemassa. 
Vuori helpottaa hieman minunkin omantunnontuskia.
Nimittäin rakentaessamme taloamme,
joku kyläläinen tuli kertomaan, että tontillemme koululaiset tekevät retkiä,
koska sen kasvillisuus on niin rikasta.
Hieman syyllisyys alkoi kalvaa raivatessamme metsää talomme kohdalta.
Olemme kuitenkin jättäneet paljon tonttia luonnontilaan
ja koululaisetkin ovat tainneet löytää retkikohteensa muualta.


Look deep in nature,
and then you will understand
everything better.
~Albert Einstein~

Näillä mietteillä,
toivotan teille ihanaa päivää!
Olisi myös kiva kuulla,
mistä sinun kotisi muodostuu. 

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

32 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia ja ajatuksia. Minä tykkäisin asua maalla, mutta en ajella pitkiä matkoja talvikeleillä ja pimeässä, joten asun mieluummin kaupungin lähiössä. Kauppakin saa mielellään olla lähellä. Keskustassa en kuitenkaan haluaisi asua. Voisin asua ulkomaillakin, jos saisin sinne kaikki läheiset mukaan. Suomen talvea en kaipaisi päivääkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu!
      Juu, monta kertaa ihastuu maaseutuun, jos ajelee siellä kesällä. Loka-marraskuussa tilanne on jo vähän toisennäköinen.
      Meillä on se onni, että asumme maalla, mutta lähellä kaupunkia. Noin 20 minuutissa hurauttaa ydinkeskustaan. Mutta ollaan kyllä sen verran maalla, että katuvalot loppuvat juuri vähän ennen meidän tietä. Siihen oli alussa totutteleminen. Ensimmäisenä talvena pidimme pihavaloja päällä yölläkin. Sitten tajusimme, että kuka niitä yöllä tarvitsee ja nykyään pimeyteen on jo tottunut.
      Lapsetkaan eivät koskaan pelänneet mennä kouluun taskulamppujen kanssa. Kylän lapset ovat tottuneet siihen pienestä asti. Turvaliiveillä ja otsalampuilla täälläpäin on kyllä käyttöä.
      Muistan ensimmäisen naisten saunaillan naapurissa vähän muuttomme jälkeen. Oli hauska huomata illan keskustelujen ero aikaisempiin naapurin naisten keskusteluihin. Illan aikana vertailtiin otsalamppujen tehokkuutta, leivinuunien eroja, saappaita ym. Joku oli saanut mieheltään juuri erinomaisen otsalampun lahjaksi. Sitä ihasteltiin, kuin suurinta timanttia. :D
      Olen asunnut myös ulkomailla, ja juuri tuo läheisten ihmisten ikävä ja kaiken toimivuus saivat takaisin kotimaahan.

      Poista
  2. Hyvin samanlaisin miettein olen minäkin. Koti on tärkein paikka maailmassa! Olipa niin lämminhenkinen kirjoitus, että tuli aivan hyvälle tuulelle tätä lukiessa. Kiitos!

    VastaaPoista
  3. Onpa ihana kirjoitus, jonka ajatukset allekirjoitan. Lisäksi tässä helteessä on virkistävää katsella raikkaita järvikuvia. Melkein, kuin olisi pulahtanut veteen. Myös meillä on järvi tai oikeastaan kolme järveä vajaan kilometrin kävelymatkan päässä ja vuorikin löytyy kylältä. Vuoren mahtaville kallioille teemme muutaman retken vuosittain, kuten tekevät alueen koululaiset ja muutkin asukkaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ihan samaa ajattelin, että miten järven kuvat ja sininen väri voivatkaan olla niin virkistävän tuntuisia tämän helteen keskellä.
      Oi, teilläkin taitaa olla monta upeaa retkeilykohdetta ihan lähiseudulla!

      Poista
  4. Kiva postaus. :) Miulle tärkeintä on hiljaisuus. Stressaannun melusta tiedostamattanikin tosi paljon, joten kotona täytyy olla oma rauha. Ja se onnistuu ihme kyllä meidän kerrostalossakin, ei uskoisi, että täällä naapureita olisikaan, ellei tietäisi. :D Seuraavat kriteerit ovatkin sitten läheiset ja luonto. Joen rannalle toki kaipaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiljaisuus on minullekin erittäin tärkeää. Olen asunut meluisissakin paikoissa ja se on aikamoista.
      Asuinpaikan valitseminen on todella vaikeaa. Eihän sitä koskaan tiedä, millainen melu tai naapurusto tulee kodin lisänä. Ja naapurit saattavat vaihtua ja naapuriin saattaa tulla remontti.
      Kun rakensimme ensimmäisen talomme kaava-alueelle, rakentamisen melua riitti koko kolmen vuoden asumisemme ajan. Se oli todella rasittavaa. Nyt alueella on varmasti hiljaisempaa ja viihtyisämpää, kun talot ovat valmiina ja puutarhat kasvaneet. Mutta uusilla asuinalueilla voi olla monta vuotta aika kaaoottista alkuun.
      Toinen meluisa asuinpaikka oli Japanissa asuessamme. Työmme sijaitsivat ympäri Japania ja asuimme milloin missäkin. Yhden kolmen kuukauden jakson asuimme kapakan yläkerrassa. Alhaalla laulettiin joka ikinen ilta karaokea kahteen asti yöllä. Siihenkin ihmeellisesti tottui ja sai nukuttuakin. Mutta ei se kiva paikka ollut asua.

      Poista
  5. Hienoja pohdintoja ja sielua hiveleviä kuvia <3 Mukavaa alkavaa uutta viikkoa <3

    VastaaPoista
  6. Kirjoitukseesi voi helposti yhtyä.
    Kauniita kuvia.

    VastaaPoista
  7. Niin, järvi se olla pitää, ei meri, itselläni järvi on näytellyt aika suurta osaa elämässäni ja nytkin asun Saimaan rantamaisemissa pienessä kirkonkylässä mihin kesä tuo turistit ja talvet ovat hiljaisia. Täällä voisin vanhuuteni viettää kun peruspalvelut ovat nurkan takana. Hiljaisuutta kyllä löytyy kesälläkin kun pöräyttää veneellä vaikka yksinäiseen saareen tai luontopolulle patikoimaan. Vesi on ihmeellisen rauhoittava elementti, eikö niin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kuulostaa ihanteelliselta asuinpaikalta!
      On mahtavaa, että luonto, sekä peruspalvelut ovat lähellä. Ja vesi on todellakin rauhoittava elementti. Myös lainehtivassa viljapellossa on jotain samaa. Vettä ja peltoa voisi tuijottaa loputtomuuksiin.

      Poista
  8. Kauniita kuvia ja ajatuksia, ihana postaus! Saaristossa lapsuuden kesät viettäneenä en voisi kuvitellakaan asuvani kaukana merestä ja luonnon pitää muutenkin olla lähellä. Puutarhan tärkeys omalle hyvinvoinnille on iso juttu. Se on auttanut minua kaiken stressin ja väsymyksen keskellä. Se on hyvin tärkeä osa kotiamme😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni! <3
      Lapsuuden maisemat vaikuttavat todella paljon omiin mieltymyksiin. Luulen, että meren rannalla asuneilla se tulee vahvimmin esille. Itse olen aina asunut merestä kaukana, joten järvi on lähempänä minun sielunmaisemaani. Mutta kyllä minäkin niin nautin meren rannoilla. Meri on samaan aikaan niin upea ja toisaalta pelottava. Jotain samaa on ukonilmassa. Meren ja ukkosen äärellä tuntee itsensä pieneksi ja voi vain ihaillen katsella niiden pauhua.

      Poista
  9. Juuri eilen juteltiin miehen kanssa tästä aiheesta. Todettin, että joo, miellä on tosi kiva koti ja ihan meidän näköinen, mutta ei se olisi koti, jos meitä kaikia olisi täällä. Minulle on ollut myös tärkeää asua paikassa, joka on tuntunut aina kodilta.
    Ihania kuvia Riina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ihmiset tekevät kodin ja ilmapiirin siellä. Vaikka olisi maailman upein talo, mutta sieltä puuttuisi rakkaimmat, ei sitä voisi kodiksi kutsua.

      Poista
  10. Kivasti kerrottu kodin merkityksestä. Me emme halunneet rantatonttia aikoinaan kun vanhaa taloa etsimme, riittää kun järvi on lähellä. Ja tämän tilan kanssa kävi niin että on oikeudet peräti kolmeen järveen. Tällä hetkellä on tärkeää että kodissa on tärkeät ihmiset, puutarha ja pihasauna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, teillä on tosiaan monta järveä ihan lähellä!
      Ja voin täysin yhtyä noihin kodin tärkeimpiin tekijöihin. Rakkaimmat ihmiset ja puutarha ovat myös niitä kodin tärkeimpiä elementtejä. Ja meilläkin nautitaan pihasaunasta melkein joka päivä.

      Poista
  11. Koti ja sen pihapiiri sekä lähiympäristö on varmasti monelle meistä tärkein paikka maailmassa. Minulle myös lapsuudesta asti tärkeä osa elämää on ollut mökki ja sen vilvoittava vesi ja rantamaisema. Kodin lähistöllä tuohon ei ole mahdollista, niinpä nyt lämpiminä päivinä mökki on mennyt kodin edelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökki onkin tavallaan myös koti. Monilla on pakko työn tai muiden asioiden takia asua jopa ydinkeskustassa, silloin mökki on usein erityisen tärkeä. Monet mökit voivat olla myös sukupolvelta toiselle säilyneitä paikkoja. Silloin niihin liittyy erityisen vahvat tunnesiteet pitkältä aikaväliltä.
      Onkin erityinen onni, omistaa sekä mökki että koti, jotka ovat rakkaita.

      Poista
  12. Samoin ajatuksin täälläkin mennään. Koti on rauhan tyyssija, en voisi kuvitella asuvani keskellä kirkonkylää jossa ikkunasta näkyy kerrostalo. Luonto ja hiljaisuus ovat tärkeitä, samoin vesielementti. Kauniisti kuvailit kodin merkityksestä, lapsuudesta asti on maalaisympäristö ollut minullakin ja tulee olemaan aina. Kauniita kuvia, sielua hiveleviä maisemia.
    Ihanaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koti on todellakin rauhan tyyssija! Tai on todella onni, jos niin on.
      Ihanaa viikkoa myös sinulle Tuulikki! <3

      Poista
  13. Taas kerran ihania ajatuksia kodista. <3 Luonto on minullekin koti, ehkä jopa kodimpi kuin asunto, jossa asumme. Ainakin tällä hetkellä, kun asumme kaupungissa. Maalla koti tuntuisi enemmän kodilta. Mutta tärkeintä on tietenkin rakkaat ihmiset ympärillä. Ilman heitä yksikään koti ei tuntuisi kodilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Keijunkukkanen! <3
      Sinun ajatuksesi ovat myös niin lähellä omiani. Täällä maalla koti-käsite ei tosiaan kohdistu vain taloon, vaan koko miljööseen. Rakennus on vain yksi osa kotia.

      Poista
  14. Osuipa juttusi ihan nappiin! Järven läheisyys, luonnonrauha, oma perhe ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Juuri samoin aatoksin taidetaan ajatella kodista.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!